tiistai 26. marraskuuta 2013

Tiiseri, koska kaikki vihaavat tiisereitä

Tälläisessä paikassa vierailtiin eilen
Britteilyni lähenee loppuaan ja valitettavasti en ole tällä kertaa saanut livenä bloggailtua reissusta oikeastaan yhtään. Aiheita Lontoosta ja hieman sen ulkopuoleltakin on kyllä kertynyt ja yritän niitä tulevaisuudessa purkaa teille. Nörttikauppoja, nähtävyyksiä, tohtorointia, Warner Brothers studioiden Harry Potter-kierros ja tottakai se itse pääkallopaikka eli Warhammer World. Palaan asiaan, kun selviän takaisin Suomeen.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Maanantai: Not Literally - Through Time

Se olisi marraskuun viimeinen maanantai eli aika vielä yhden viimeisen videotohtoroinnin...

 
Ei se ei ole Matt Smith.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Day of The Doctor myös Suomen tv:ssä


Koska tämä tieto ei ole näköjään ihan kaikkia faneja saavuttanut, niin autanpa omalta osaltani: Doctor Who:n 50v-spesiaalia varten ei ole pakko lentää britteihin leffateatteriin tai kaapata naapurin satelliittia, josta näkyy BBC, sillä The Day of The Doctor esitetään myös YLE TV 2:lla kello 21.50.

Enjoy.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Nörtin kosto - Paluu Lontooseen


Allekirjoittaneen on tullut aika palata raivaamaan tietä läpi Lontoon leffojen-, figujen-, sarjojen-, pelien- ja yleisen nörtteyden viidakossa. Matkaraportteja ja kuvia jälleen luvassa, mutta niiden aikataulu ja tiheys jää tietysti nähtäväksi. Tällä kehtaa kohteiden joukossa myös ekskursio Nottinghamiin ja figuilun mekkaan Warhammer Worldiin.

Edellisen reissun vinkkejä Lontooseen löytyy toki edelleen UK-tagin takaa.

Menoksi - Allons~y!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Ennakkotestissä Eldritch Horror



Olimme tänään vaimon kanssa Porin Pelikaupalla mukana ennakkotestaamassa pian julkaistavaa Eldritch Horror-lautapeliä. Meitä oli kuusi henkeä pelaamassa ja se oli ainakin meille juuri sopiva määrä. Lähes kaikki olivat pelanneet Arkham Horroria aiemmin, joten se helpotti pelaamista, koska pelien pääpiirteet ovat hyvin samanlaisia. Ennen asiaan pääsemistä piti tietysti repiä peli muoveistaan ja naksutella pelimerkit irti kehikoistaan, mutta alkuvalmisteluissa ylipäätään meni ihan siedettävä aika siinä mielessä, että kyseessä tosiaan oli ensimmäinen kerta vailla kokemusta ja emme todellakaan pitäneet kiirettä.

Laatikko auki ja sisällön kimppuun
Valitsimme kukin hahmomme pelkän kuvan perusteella sen ollessa aivan riittävän satunnaista, koska kukaan ei tietenkään vielä tiennyt pelihahmojen ominaisuuksista mitään. Olen itse viime aikoina katsollut paljon (huonoja) vakoojasarjoja Netflixistä, joten trenssitakissaan rehaava partasuinen Mark Harrigan tuntui varmaan siitä syystä heti omalta valinnalta. Mark Harrigan on sotilas, joka kostaessaan vaimonsa valitettavaa kohtaloa on päätynyt Helsinkiin jahtaamaan saksalaisina sotilaina esiintyneitä monstereita. Lupaava alku!

Name is Harrigan, Badass Harrigan
Eldritch Horrorin näyttämönä on koko maailma yhden kaupungin sijaan ja tämän vuoksi toimintoja käytetään esimerkiksi erilaisten matkajärjestelyjen tekemiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa laiva- ja junalippujen hankintaa. Systeemi on silti yksinkertainen, mutta samalla hyvin toimiva. Muita toimintoja ovat mm. varusteiden hankinta, lepääminen ja tietysti itse matkustaminen. Pelikierros jakaantuu kolmeen vaiheeseen samalla tapaa kuin Arkhamin kaduilla ollessa eli ensiksi pelaajat tekevät toimintonsa, sitten katsotaan mitä kukin kohtaa nykyisessä sijainnissaan ja viimeisenä on Mythos-vaihe eli hienovaraisesti ilmaistuna yliluonnollista paskaa sataa pelaajien niskaan.

Ia! Ia! Cthulhu Fhtang!
Pelin tehtävät ja tapahtumat riippuvat tietysti siitä, mikä eeppisistä Great Old Oneista on suurena pahuutena pelaajia vastassa. Sattuma toi eteemme kenetpä muunkaan kuin tuon julkkiksista suurimman eli Cthulhun. Peli lähtee liikkeelle tyypillisissä tunnelmissa eli kuvittelet voivasi hankkia itsellesi hyvät selviytymisvarusteet tulevaa varten, koska maailma on vasta jotenkin hitusen outo, mutta se on luonnollisesti ensimmäinen virheesi. Vaikka tiedät kaiken kohta syöksyvän täyteen kaaokseen, niin olet silti joka kerta yllättynyt sen määrästä, muodosta ja ripeydestä jolla se etenee. Ja näinhän sen kuuluu mennäkin! Mystisiä portteja avautuu kaikkialle maailmaan, et voi mennä edes aamukahville törmäämättä johonkin kulttiin, hirviöt vaeltavat kaduilla ja kirjastot ovat kaikista kauimpana rauhallisuuden tyyssijoista!

Koko setti leväällään
Pelaajat yrittävät yhteistuumin estää maailmaa joutumasta pysyvästi pahuuden temmellyskentäksi, mutta tavalliset kuolevaiset ovat selkeitä altavastaajia, kun ympärillä ovat ihmiskunnan pahimmat painajaiset. Ei ole siis yllätys, että pelimme näytti pitkään olevan täysin vailla toivoa, mutta hyvin kirjoitetun jännitysnäytelmän tavoin lopulta alkoi näyttää siltä, että alkaisimme yhtäkkiä päästä niskan päälle pelistä. Portteja sulkeutui, hirviöitä lähetettiin takaisin ja useita katastrofeja vältettiin. Aloimme jo salaa elätellä toivoa voitosta ja vielä ensimmäisellä pelikerralla! ...mikä luonnollisesti oli vain täydellisesti käsikirjoitettu harhakuva ennen kuin kaikki päädyimme vähemmän yllättäin Cthulhun kitaan ja peli päättyi veriseen tappioon.

Lyhyt arvio pelistä: Arkham Horror 2.0!

Pidempi arviointi: Eldritch Horrorin vertaaminen Arkham Horroriin on ilmeistä ja erittäin paikallaan. Peli on kaikin puolin Arkham Horrorin vikkelämpi, älykkäämpi ja ehkä jopa hitusen julmempi pikkuveli. Pelien alkuvalmisteluissa ei ole sinäällään hirveää eroa, mutta uutuudessa on inhimellisempi määrä korttipakkoja. Molemmissa nämä korttipakat ovat kuitenkin yhtä suuressa osassa ja niistä nostetut kortit kuljettavat tapahtumia eteenpäin. Arkham Horrorin tarpeetonta nysväämistä on kuitenkin suoraviivaistettu tai jopa poistettu kokonaan tehden itse pelimekaniikasta huomattavasti miellyttävämpää.

Vaikka itse pelaaminen onkin helpompaa ja nopeampaa, niin se ei todellakaan tarkoita, että pelin ydin olisi kadonnut minnekään. Eldritch Horror sopii aivan täysin Arkhamin tapaan vain ja ainoastaan täysille masokisteille, jotka nauttivat siitä, että läjä pahvia pöydällä ajaa koko porukan epätoivon ja mielenterveyden rajamaille. On vaikeaa arvioida tätä vain yhden pelikerran perusteella, mutta epäilen, että Eldritch Horror saattaa olla jopa edeltäjäänsä vaarallisempi tapaus. Sujuvampi pelaaminen saattaa myös itseasiassa omalta osaltaan vain pahentaa ahdistusta, sillä nyt hallitset tekemisiäsi entistä selkeämmin ja silti tulos on vähintään yhtä lohduton.

Pelien samankaltaisuus luo kuitenkin myös valitettavan ja selkeän tosiseikan hankintoja suunnitellessa: Eldritch Horror lienee näistä kahdesta se parempi ostos, mutta jos omistat jo ennestään Arkham Horrorin, niin et välttämättä halua toista samankaltaista peliä ellei Arkham ole sitten jo todella pahasti puhki koluttu. Joka tapauksessa itse olen uutuudesta erittäin positiivisesti kauhistunut ja en malta odottaa pääseväni kokeilemaan sitä pian uudelleen ja tavoittelemaan entistä syvempää epätoivoa!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Kansallisen pelipäivän poreilut - Kuinka järjestää figutapahtuma


Varoitus: Tämä artikkeli sisältää analyysejä ja tarpeettoman yksityiskohtaisesti avattuja valintoja, joista ilman päänsärkyä selvinnevät vain tapahtumien organisointia harrastavat. Lukekaa omalla vastuulla. 

Viime lauantaina vietettiin Porin kaupunginkirjastolla pienimuotoista figutapahtumaa osana kansallista pelipäivää. Homma pyörähti liikkeelle oikeastaan jo niinkin aikaisin, kuin tänä keväänä, kun olin kirjastolla palaveeraamassa erään täysin toisen harrastustapahtuman johdosta ja siinä samalla tulin maininneeksi, että myös paikalliset figupelaajat ovat alkaneet järjestäytyä. Fiksuna ihmisenä kirjastotäti tarttui heti tilaisuuteen ja kyseli, että olisiko jotain tälläistä ohjelmaa mahdollista järjestää kirjastollakin ja esimerkiksi juuri kansallisena pelipäivänä. Eipä asiaan sen kummallisempaa alkukipinää sitten tarvittukaan.

Vaikka itselläni kokemusta olikin yhteistyöstä kirjaston kanssa, niin laitoimpa tuolloin heti mailia Warheadin-porukalle, koska muistin nähneeni heidän järjestäneen hieman vastaavan tapahtuman paikallisella kirjastollaan aivan vähän aikaa sitten. Sainkin pojilta heti vastaukseksi hyvän selonteon siitä miten heillä tapahtuman järjestelyt olivat menneet ja vinkkejä heidän kokemuksiensa perusteella. Näin sain heti lisää etumatkaa tapahtuman suunnitteluun.

Kun vuosi eteni lähemmäs syksyä, niin päästiin varsinaisiin valmisteluihin eli figuseuran aktiivien kanssa miittiemme yhteydessä  porukalla suunniteltiin tapahtumaa ja käytiin läpi mitä paikallisilta harrastajilta mahtaisi löytyä ja mitä niistä kannattaisi kantaa kirjastolle. Tietysti pohdimme myös, että miten harrastusta voisi esitellä muutenkin, kuin näyttelyjen avulla ja sehän tarkoittaa luonnollisesti itse pelaamista!

Oleellisinta tässä kohtaa olikin miettiä, että mistä peleistä yleisö saisi eniten irti. Äkkiseltään voisi ajatella, että olisi hyvä idea heittää vieretysten pyörimään 40k- ja faba-matsit, mutta todellisuudessa ne eivät yhdessä tuottaisi juurikaan lisäarvoa, sillä tavalliselle katsojalle molemmilla pöydillä vain työnneltäisiin ympäriinsä outoja tinasotilasmättäitä. Yksi hammeripeli saisi siis riittää ja koska 40k on näistä Porissa hieman enemmän pelattu ja aktiivisempi, niin luonnonvalinta osoitti siihen.


Laitoimme pelipäivänä kokoon täysimittaisen pelipöydän ja heitimme sen ääreen pari pelaajaa isohkojen armeijoiden kanssa mittelemään voimiaan. Tarkoituksena oli, että yleisö pääsee ensinnäkin näkemään varsinaista figupelaamista, mutta tarjosimme myös mahdollisuuden halukkaille päästä itse kokeilemaan pikku-ukkojen komentamista. Varasimme peliin "reserveiksi" muutamia yksiköitä eri roduilta ja teimme niille pienet infolaput mukaan. Näiden ja avustajan opastuksella pääsisi sitten auttamaan jompaa kumpaa pelipöydällä etenevää armeijaa. Sen ihmeempiä skenaarioita tai muuta ei pelissä käytetty vaan paino oli tottakai ihan vaan rennolla pelaamisella.


Blood Bowl on myös paikallisesti kova juttu, vie vähän tilaa, tarjoaa ei-sotaisan vaihtoehdon (vaikkei vähemmän raakaa) ja antaa taas yhden erilaisen figupelaamisen mallin, joka on varsinkin lautapelaajille helppo lähestyä. Oli siis helppoa päätyä levittämään ottelu yhdelle pienemmälle pöydälle esiteltäväksi.


Kolmannella esittelypelillä annettiin yleisölle oljenkorsi tarttumapinnaksi edes yhden todellisen maailman muodossa tarjoamalla toista maailmansotaa Flames of Warin historiallisessa tykityksessä. FOWia emme peluuttaneet täydessä laajuudessaan vaan tarkoitukseen sopivampaa videopelimäistä tankkiässäilyä, jossa kukin pelaaja ottaa komentaakseen yhden tankin ja yrittää tuhota muiden pelaajien tankkeja. Onnistuessaan pelaaja saa palkkioksi päivityksiä panssarivaunuihinsa ja tuhotut tankit spawnaavat takaisin kentälle jälleen vuoronsa alussa. Etuna tässäkin oli mahdollisuus hypätä kokeilemaan peliä koska tahansa muiden sekaan. (Tämä pelimuoto olikin selkeä hitti meidän harrastajien parissa)

Forces on Forces ja nykyinen Hobitti-figupeli toimisivat varmasti myös hyvin helpommin lähestyttävinä maailmoina yleisölle, mutta niitä ei tällä hetkellä Porissa juuri harrasteta, joten jouduimme jättämään ne pois valikoimasta heti kättelyssä.

Varsinaisen pelipäivän lisäksi kokosimme harrastuksesta näyttelyn koko viikon ajaksi kirjastolle.


Meille luvattiin kaksi vitriiniä käyttöömme tapahtumaa varten ja asian kanssa aikansa painittuamme päädyimme tekemään pari dioraamaa ja yleisemmän esittelyn harrastuksen eri muodoista. Toiseen vitriiniin siis kokosimme näyttelyn ihan perinteisistä välineistä figuharrastuksessa. Sääntökirjoja, maalipurkkeja, noppia, figuja eri vaiheissaan ja niin edelleen. Toiseen kaksiosaiseen vitriiniin tuli sitten dioraamat Fantasy Battlesta ja Battlefleet Gothicista. Ajattelimme näiden muodostavan hyvän parin, kun vieretysten saatiin esiin scifiä ja fantasiaa kahdessa erilaisessa kokoluokassa.


Tärkeä seikka tälläisissä tapahtumissa on tottakai myös kohderyhmän ajattelu ja se on myös seikka, jonka moni tuntuu järkeilevän helposti liian kapeaksi. En nyt tarkoita figuilua pelkästään vaan aivan kaikkia harrastusesittelyjä ylipäätään. On helppoa ajatella ainoaksi varsinaiseksi kohderyhmäksi nuorisoa, koska monet pelaajatkin löytyvät siitä ikäryhmästä. Tällä mittapuulla tosin esimerkiksi meidän tapahtumamme olisi ollut varsin epäonnistunut, sillä pääasiassa paikalla oli vain lapsia ja aikuisia. No mutta lapset ovat hyvä kohderyhmä, koska he ovat vähintään tulevia pelaajia? Toki, mutta se mitä haen tässä takaa ovat näiden lasten ja nuorten vanhemmat. Ensinnäkin on varmasti selvää, että uusia harrastajia ei synny, jos vanhemmat vastustavat kyseistä harrastusta. Tähän nopea lääke on se perinteinen valistus eli harrastuksesta kertominen myös näille vanhemmille tälläisessä tapahtumassa. Toisekseen olen itsekin kuullut monen vanhemman kysyvän Blood Bowl-laudan äärellä, että onko tämä jotain mitä voisin harrastaa poikani kanssa? Tai warhammer-pöydän ohittaessaan todenneet, että hei meidän lapset pelaa tälläisiä koneellakin, ehkä ne saisi tällä hetkeksi pois ruudun äärestä? Kolmannekseen...no hei isukit on nuorempana harrastaneet pienoismallien kokoamista, kyllä ne osaa yhdistää, että tässä on potentiaalinen harrastus omalle jälkikasvulle. Nykyaikana vanhemmat tykkää muutenkin hankkia harrastuksia lapsilleen (Yleensä liikaakin, mutta se aihe ei kuulu tähän blogiin.), joten miksipä tuota ei huomioitasi harrastusta esitellessä.

Dokumentointiakaan ei saa unohtaa - Vielä kun saisin paparazzeilta kuviakin tuosta näyttelystä

Mitenkö tapahtuma sitten ylipäätään meni? Oikein hienosti itseasiassa. Valmistelut ja itse tapahtumassa kaikki sujui hyvin, mikä on hienoa erityisesti siitä syystä, että tämä oli ensimmäinen tapahtuma, jota tällä porukalla järjestettiin, joten siinä on aina oma jännityksensä, että miten asiat sujuvat. Myös kirjaston puolelta vaikutettiin olevan tyytyväisiä ja heidän kävijälaskurinsakin antoi hyvät arvot kirjaston omien tapahtumien mittapuulla. Itse olisin ehkä kaivannut vielä vähän enemmän aiheesta innostuneita houkuteltavaksi harrastuksesta kiinnostumaan, mutta tottakai jokainen dioraamoihin ihastuksissaan lähemmäs kumarrellut on selkeää tulosta joka tapauksessa.

Toivon tämän postaukseni omalta osaltaan toimivan apuna, jos joku on vastaavaa tapahtumaa jonnekin järjestämässä ja jos haluat kysellä lisää, niin kommenttia tai mailia tulemaan tähän suuntaan ihan vapaasti.

torstai 7. marraskuuta 2013

Tilaustyö: Flash Gitz


Aikaisemmin näyttämäni Painboy sai tosiaan seurakseen myös ryhmällisen convertoituja Flash Gitzejä. Ilman semiperinteistä piraattiteemaa ja värit tilaajan muuhun armeijaan sopivaksi. Conversio oli varsin suoraviivaista eli sain läjän örkkipoikia ja pari bitsiboxia ja löin pojille piippuja minkä kerkesin. Valmiiksi kasatut pojat vähän tietysti rajoittivat, mutta mielestäni sain piestyä niihin aika hyvin eloa.



tiistai 5. marraskuuta 2013

Ensi lauantaina figuilua Porin kaupunginkirjastolla kansallisena pelipäivänä

Kirjaston omaa miniatyyrimaailmaa
Viime viikkoina vapaa-aikaa on tavallisen harrastamisen sijaan käytetty pienen figutapahtuman järjestämiseen. Ensi lauantaina 9.11. on kansallinen pelipäivä ja tuolloin Porin kaupunginkirjastolla esitellään harrastusta paikallisen figuseuran voimin. Tapahtuma pyörii kirjastolla sen aukioloajan eli 10.00-15.00.

Team Faba ihailemansa työnsä jälkeä
Maanantaina kävimme porukalla täyttämässä kaksi vitriiniä sillä itsellään eli figuilla ja niiden oheissälällä ja näitä on mahdollista ihmetellä kirjastolla koko viikon ajan. Koko homma huipentuu lauantaina jolloin kirjaston lasten ja nuorten osastolla pelaillaan ja ihmetellään harrastusta koko päivän. Näytöspelien lisäksi yleisöllä on myös mahdollisuus päästä itse kokeilemaan minisotilaiden käskyttämistä. Esillä on useita eri pelejä eri valmistajilta joko pelipöydillä tai sitten näyttelyn vitriineissä. Isoimmat pelipöydillä pyörivät esittelypelit ovat Warhammer 40.000 ja Flames of War eli sota leviää aina omasta historiastamme pitkälle synkkään scifin tulevaisuuteen.

Tämä vitriini yrittää kertoa mistä kaikesta figuilussa on kyse - Tule katsomaan lähempää

Jännää nähdä millaista lauantaina tulee olemaan. Tämä on ensimmäinen varsinainen tapahtuma, jota järjestämme tällä porukalla, joten tavallaan kaikki on auki, mutta tähän mennessä kaikki valmistelut ovat sujuneet mallikkaasti. Lupaa hyvää Porin figuskenen tulevaisuudelle.

Käykäähän siis kaikki täälläpäin pyörivät ihmettelemässä näyttelyä ja tosiaan lauantaina on mahdollista kysellä ja oppia paljon lisää.

Figuilua pimeästä avaruudesta valoisaan fantasiaan - Tule katsomaan lähempää

Tässä vielä muutamia linkkejä:
Kirjaston facebook-tapahtuma
Figuseuran facebook -kuva-albumi, josta löytyy jo ainakin kuvia näyttelyn kokoamisesta

maanantai 4. marraskuuta 2013

Maanantai: Doctror Who the musical

Marraskuu on täällä ja meikäläiselle (ja monille muille) se on tänä vuonna ihan selkeä Tohtorikuu. Sillä siis mennään ja toivottavasti suht pirteästi laulellen. Allons-y Alanso!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...