Koska kukapa ei tarvitsisi aitoa moottorisahamiekkaa

Cosplay (Happy Parody)

No tottahan toki.

Cosplayn SM-kisat suorana 14.11. kello 15.00

Nostanpa esille tätäkin. Ensimmäistä kertaa järjestettävät Cosplayn SM-kisat esitetään suorana lähetyksenä aivan pian eli kello 15.00 Yle Teemalta ja Areenalta. Katsottavissa Areenasta myös myöhemmin.

Uutisissa:
Cosplayn SM-kilpailut suorana lähetyksenä
Cosplayn suomenmestaruus – mistä on kysymys?

Tuttuja löytyy sekä kilpailijoista, että kommentaattoreista, joten tässähän joutuu ihan jännittämään.

Tibbers (League of Legends Parody)

Kaivetaan viikonloppuisen Suomenkin televisiossa näytetyn Nordic Cosplay Championshipin johdosta varastoista vaikka tämä...

Not Literally - I Ship It

Tämä on pyörinyt videojemmani nurkissa jo ties kuinka pitkään, koska noh se yhdistyy aihepiirinsä puolesta tasan tarkkaan vain itseensä. Itse biisi on jopa oikeastaan aika hyvä ja näitä asioita on taatusti kuullut livenäkin, jos tuttavapiirissä yhtään runsaammin nörttityttöjä asustaa. Viime aikoina on coneiltu niin paljon ympäri maailmaa, että aihe on taatusti ollut liikkeellä, joten menkööt nyt sitten vihdoin. Ommattu henkilöille, jotka syyllisyytensä jo tietävätkin.

Maanantai: Rhett & Link - Epic Rap Battle: Nerd vs. Geek

Vaikka mielestäni nörttien väliset sodat ovat syntiä, joka vain harhauttaa pois maailmanvalloituksen tieltä, niin tämä räppitaisto on kyllä silti aika oivaa viihdettä...



 Ehkä on vain hyväksi, ettei suomen kielessä ole hirveästi eri sanoja nörtille.

Maanantai: Cosplay With My Heart

Viikonloppuna on noita pukuiluun sopivia tapahtumia ollut taas useammassa paikassa, joten tällä musiikkivideolla on helppo lähteä sitä vyyhtiä purkamaan.

 
Köh. Ihan hyvä varoittava esimerkki.

Tarkastelussa uusi nörttikauppa AlphaGeek.fi

AlphaGeek.fi - AlphaGeek.com

Pari viikkoa sitten sain sähköpostitse ehdotuksen yhteistyöstä blogini ja uuden nettikaupan välillä. Fiksu bloggaaja tietysti miettii yhteistyökumppanien suhteen, että onko yritys oikeaa kohderyhmää itseensä ja lukijoihinsa nähden, mutta tässä tapauksessa jo pelkkä nettikaupan nimi kertoo parituksen olevan toimiva. Saatuani vielä heti kärkeen vihreää valoa yhteistyön täyden läpinäkyvyyden suhteen teidän lukijoiden suuntaan, niin oli helppo hypätä kyytiin tähän pieneen sopimukseen. Suunnittelin ensin kirjoittavani kaikesta insinöörimäisellä raportointityylillä, mutta tajusin moisesta syntyvän niin hirveän tekstiseinän, ettei sellaista jaksaisi lukea kukaan. Ajattelinkin siis jakaa aiheen pariin osaan ja aloitan tietysti sillä varsinaisella asialla eli tutusmiskierroksella AlphaGeek.fi -nettikauppaan pienen arvostelun muodossa.

AlphaGeek.fi:n takaa löytyy ruotsalainen yritys, jonka nettikauppa on naapurimaassa toiminut nimellä Roliga Prylar. Nyt yritys on levittäytymässä muihin pohjoismaihin hieman kansainvälisemmän nörttinimen kanssa. Googlettelin firmaa tietysti runsaasti ennen, kuin annoin lopullisen myöntävän vastauksen yhteistyölle, sillä täytyyhän netissä hieman harrastaa vainoharhaisuutta. Luurankoja en kuitenkaan kaapeista onnistunut löytämään vaan päinvastoin oikeastaan varsin mukavan yllätyksen, sillä kauppa on itseasiassa saanut itsekin alkunsa nörttiblogista, joten tässähän tuli oikein pörröinen fiilis. Ilmankos sanaa halutaan levittää nörttiblogien kautta täällä Suomessakin.

Yhteistyö AlphaGeekin ja blogini välillä on varsin perinteinen eli saisin tuotteen tai pari ihmeteltäväksi ja arvosteltavaksi ja päälle tietysti linkki heidän suuntaansa, että tälläisestä kaupasta tavarat sain. Ei siis mitään ihmeellistä piilomainontaa tai aivopesuläikkiä kätkettynä valokuviin hiustenkuivaimista. Mukava bonus oli, että saisin valita tuotteet täysin itse heidän valikoimastaan pienen budjetin puitteissa. Näin saisin vielä kätevämmin siis juuri omaan blogiini sopivaa materiaalia ihmeteltäväksi. Tämä tulikin tarpeeseen, sillä selatessani nettikauppaa meinasin hukkua valikoimaan sen venyessä nörtteydestä toiseen; Doctor Who:sta Nintendoon ja jenkkikarkeista trekkerikelloihin. Tästä voidaan antaa firmalle heti myös plussa, koska hyllyiltä löytyy paljon kamaa, joiden perässä olisi ennen pitänyt kirmata pariinkin eri kauppaan. Moni siellä ruudun toisella puolella nyt tönii silmälasejaan pitkin nenänvartta ja heristelee sormeaan, että mitäs väliä sillä on kyllä internetillä pääsee ja rahalla saa, mutta kyllä itse ainakin mieluummin heitän postikuluja vain yhteen suuntaan useamman paikan sijasta. Entistä enemmän plussaa annan vielä siitä, että nettikauppa laajenee Suomenkin suuntaan. Kun on vuosia toiminut nörttiyhdistysten parissa, niin on tullut varsin selväksi, että varsinkaan nuorille se ei vain ole niin helppoa päästä tilaamaan äiskän luottokortilla ulkomailta tavaraa. Suomenkielinen .fi-sivusto on oikeasti monen nörtinalun pelastus ja allekirjoittanut tottakai liputtaa aina nörtteyden levittämisen puolesta.

Mutta se jorinoistani ja itse nettikaupan sisältöön ja valitsemiini tuotteisiin. Selasin, hermoromahtelin ja kuolailin tieni fanituotteesta toiseen, mutta jossain vaiheessa järki alkoi voittaa ja aloin hahmottaa, että tahtoisin valita jotain missä on enemmän arvosteltavaa, kuin jossain patsaassa ja siitä saisi iloa hieman useampikin henkilö. (Minulla oli siis heikko hetki, myönnetään) Lähdin tämän vuoksi lautapelien ja leffojen suuntaan ja koska ne pyörivät useasti myös blogissani, niin valinta alkoi vihdoin hahmottua. Poimein lopulta lautapelien puolelta Diplomacyn ja leffaeväisiin Waves Popcorn-koneen. Ajattelin, että olisi muutenkin jännä päästä kokeilemaan kuumalla ilmalla toimivaa popparikonetta, mutta nuo olivat juuri onnistuneet loppumaan varastosta, joten sainkin heidän valikoimistaan löytyvän toisen popparikoneen eli tämän OBH Nordican laitteen. En kuitenkaan ole asiasta ollenkaan harmissani, sillä sellainen on itseasiassa jo ennestään hyväksi havaittu.

Level Up sekä seuraavalle peli- että leffaillalle

OBH Nordica ei tietysti ole tuotemerkkinä erityisen nörttiuskottava, mutta jos on ollenkaan yhtä klassinen leffafriikki kuin minä, niin popparikone on varsin ehdoton kaveri. Voihan sitä retroilla kattilan kanssa ja ei ne mikropopparitkaan varsinaisesti kalliita ole, mutta siitä ei vain pääse yli eikä ympäri, että popparikone on leffaeväisiin todella helppo, vaivaton ja herkullinen. Arvostelua raaputtaakseni minun ei tätä Big Popperia tarvinnut pahemmin edes lähteä nyt testaamaan, sillä laitetta on tullut jo aiemminkin kokeiltua. Sen tuotoksia on itseasiassa nähty blogissani jo yli vuosi sitten, kun järjestimme kavereille vaimon kanssa The Avengers-ennakkomaratoonin, jota varten lainasimme tämän samaisen laitteen sukulaisilta ja illan aikana tyhjentyikin koneen kulho monta kertaa. Voin siis julistaa testanneeni laitetta usean ähkyn verran ja läimäistä hyväksymistarrani sen kylkeen.

Muistatko tämän? - The Avengers -ennakkomaratooni

Diplomacy -lautapeliin itseensä palaan erikseen myöhemmin, sillä kuten tuosta Lautapelioppaan arvostelusta huomaatte vaatii se varsin paljon paneutumista ja resursseja jo yhteen pelikertaan, joten materiaalia uskottavaan arvosteluun ei välttämättä vielä päivässä tai parissa saa kokoon. Lautapelien kautta kuitenkin löytyi yksi seikka, josta liikkeellä voi kritiikkiäkin antaa ja se on nettikaupan sekavuus suhteessa tavaran määrään. Jos valikoima olisi pienempi, niin kauppa olisi varmasti täysin riittävä, mutta itsestäni ainakin tuntui, että törmäsin vähän väliä johonkin uuteen tavaraan, jota en ollut aluksi ollenkaan tajunnut. Esimerkiksi juurikin lautapelit bongasin lopulta vahingossa tehdyn tuotehaun ansiosta sijoittuvaksi Leikkikalut->Seurapelit -valikoiden taakse. Tai ehkä en vain aluksi ylipäätään käsittänyt "seurapelit" nimen takaa löytyvän myös vakavampia pelejä. Myös tuoteselostuksissa on jonkin verran vielä hieman kömpelöitä käännöksiä, mutta ehkä sen antaa anteeksi, kun paahtavat käännöksiä parille uudelle kielelle kerralla.

Hmm mitäköhän fiksua siis vielä lopuksi keksisin tästä nettikaupasta? Vaikka onkin selvää, että kaltaiseni nörtit löytäväl tuolta kaikenlaista hamstrattavaa kokoelmiinsa, niin täytyy sanoa, että parhaimmillaan paikka on ehkä kuitenkin kaveripiirille lahjoja metsästäessä. Synttärilahjan kuvittelisi bongaavan varsin helposti nörtille kuin nörtille ja jouluna tuo yhdestä osoitteesta löytyvä valikoima helpottanee lahjashoppailua kummasti. Sain itseasiassa onnistuneen sattuman kautta aiheesta myös omakohtaisia kokemuksia, sillä viikko sitten sain kaveripariskunnalta synttärilahjaksi AlphaGeekistä tilatun Tardis-aamutakin (, jota itse kyllä nimitän nyrkkeilykaavuksi), joten tulinpa vahingossa saaneeksi todisteet siis tällekin teorialleni.

Mutta mitä te yksin minun mielipiteisiini nojaamaan, menkää ihmettelemään itse:

  www.alphageek.fi

Ready Player One - nörttiviittausten Da Vinci koodi

"Päästyäni tiskille tilasin klingonilaisbaarimaijalta pangalaktisen kurlauspommin ja kippasin siitä puolet saman tien. Sitten virnistin, kun R2 pisti soimaan jälleen uuden kasariklassikon."

- Ready Player One s. 255

Kolme klassista scifi-viittausta survottuna noin pieneen tilaan? Tähän on pakko perehtyä lähemmin. Ensimmäistä kertaa omassa historiassaan Laatikollinen avaruussuippokorvia muuntautuu siis täten perinteiseksi kirjablogiksi. 

Olin tässä jo hitaasti alkanut epäillä tulleeni niin vanhaksi, etten jaksa enää lukea kirjoja. Vähän aikaa sitten kuitenkin tajusin, että vika olikin kirjoissa, joita yritin lukea. Esimerkiksi Black Libraryn Eldar Path-trilogia on ollut aivan hirveää suossa tarpomista, mutta ihmekös tuo, kun luet saman tarinan kolme kertaa toinen toistaan rankemmasta näkökulmasta. Teos joka avasi silmäni sille, että kannattaisi vain lukea eeppisempiä kirjoja on Ernest Clinen kirjoittama Ready Player One, joka on myös tänä vuonna ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi.

"Part quest novel, part love story, and part virtual space opera set in a universe where spell-slinging mages battle giant Japanese robots, entire planets are inspired by Blade Runner, and flying DeLoreans achieve light speed. - It’s the year 2044, and the real world is an ugly place."

Ready Player One sijoittuu maailmaan, jossa todellisuus on entistä kurjempaa, mutta onneksi ihmiskunta pääsee edullisesti pakoon uuteen virtuaaliseen internettiin, jossa aivan kaikki on mahdollista. Kirjakin voisi siis kertoa aivan mistä tahansa, mutta kaiken mullistaa maailman rikkaimman miehen testamentti, jossa hän kertoo kätkeneensä virtuaalimaailmaan pääsiäismunan, jonka löytäjä perisi hänen omaisuutensa ja myös superylläpito-oikeudet samaiseen virtuaalimaailmankaikkeuteen. Tämä kilpailu synnyttää monille uuden haaveen, harrastuksen, elämäntavan ja ainakin yksi yritys näkee myös tilaisuuden laajentaa liiketoimintaansa räjähdysmäisesti. Kilpailun ydin on sarja vihjeitä, jotka koostuvat viittauksista 80-luvun populaarikulttuuriin. Näin käynnistyy siis perinteinen kilpajuoksu hieman erikoisemmalla kuorrutteella.

Ready Player One tekee name droppaamiselle saman kuin ensimmäinen Matrix-elokuva fysiikkaa uhkaaville kungfu-tempuille; se antaa niille täydellisen tekosyyn ja siitä kirjassa todella onkin kyse. Teos on siis uskomaton matka nörttiviittausten maailmaan ja näin ollen se imee lähes nörtin kuin nörtin jossain kohtaa mukaansa. Seikka on kai yhtä aikaa kirjan heikkous ja vahvuus, sillä on helppo kritisoida kirjaa siitä, että se vain latelee sinulle aiheita niin kauan, kunnes se osuu johonkin mistä pidät ja alat pitää myös kirjaa yhtäkkiä hyvänä. Toisaalta myös kirjan juonikulku on yllättävän mielenkiintoinen ja jatkuva nörttiviittausten tulva voi saada kohderyhmänsä tuntemaan olonsa hyvin kotoisaksi. Viitespämmistä tässä kirjassa joka tapauksessa on kyse ja jottei kukaan ehtisi suu vaahdoten syyttää allekirjoittanutta jumalanpilkasta, niin kaivetaanpa kirjasta esiin seuraava lainaus.

"Viimeisten viiden vuoden mittaan olin käynyt läpi koko munastajien suosituslukulistan. Douglas Adams. Kurt Vonnegut. Neal Stephenson. Richard K. Morgan. Stephen King. Orson Scott Card. Terry Pratchett. Terry Brooks. Bester, Bradbury, Haldeman, Heinlein, Tolkien, Vance, Gibson, Gaiman, Sterling, Moorcock, Scalzi, Zelazny."

- Ready Player One s. 90

Hows that for name dropping? Ja vastaavia "lauseita" on kirjassa useampiakin eri aiheista. Tämän on kuitenkin vain tarkoitus todistaa pointtini eikä suinkaan karkoittaa potentiaalisia lukijoita, sillä teos on joka tapauksessa ehdottomasti tarttumisen arvoinen. Tämän kirjan on kirjoittanut nörtti nörteille, sen äänikirjan lukee nörtti(Wil Wheaton, joka muuten myös mainitaan kirjassa) ja olisi suuri rikos nörttien galaktista salaliittoa kohtaan nörttinä jättää suosittelematta tätä muille nörteille. Jos siis luet parhaillaan tätä tekstiä, nouse ylös ja hae itsellesi tuo kirja. Tavalla tai toisella et tule katumaan sitä. Vakuutin sinut sitäpaitsi jo ensimmäisellä lainauksella. Myönnä pois.

Teos ei ole missään nimessä täydellinen, sillä luonnollisesti siinä on omat vikansa, mutta se on pitkästä aikaa jotain uutta ja virkistävää. Vihaan itseäni tämän vuoksi, mutta en voi olla antamatta tälle kirjalle mitään muuta kuin kliseisesti viisi tähteä viidestä.

*****

"Katselin paljon YouTube-videoita, joissa söpöt nörttitytöt soittivat cover-versioita 80-luvun kappaleista ukuleleilla. Eihän tämä tarkaan ottaen kuulunut tutkimustyöhön, mutta minulla oli melkoinen fetissi söpöjä ukulelenörttityttöjä kohtaan, enkä osaa selittaa tai perustella sitä."

- Ready Player One s. 92

Maanantai: UFF - Chun-Li vs Tifa

Nyt loppuu se jatkuva lallattelu! On turpakäräjien aika...

 
Osaavissa käsissä cosplayssä vaan on sitä jotain.

Maanantai: Slave Leia Public Service Announcement

Menin viime maanantaina heittämään läppää nörttien omista Public Service Announcementeista ja on vaikeaa olla sortumatta heti perään hyödyntämään tätä epähuomiossa rakennettua aasinsiltaa. Siispä arvoisat naiset, nörtit ja pukuilijat kuunnelkaa tätä riipaisevaa opetusta.



Huh kauheaa tulipa vakava ja asiapitoinen aloitus tälle viikolle. Noh ainakin on jotain omistettuna hieman enemmän myös naisväelle.

Kop, kop,
Penny.
Kop, kop,
Penny.
Kop, kop,
Penny.

WH40K-Cosplay - Beijing Style!

Tällä on hyvä aloittaa viikko näin juhannuksen jälkeen.



Minusta on aina hienoa, kun harrastukset löytävät toisensä. Pörröstä, lutusta ja pelkkää sotaa.

Joulupuu on rakennettu ja muita koottuja rantteja

Se wirallinen pikkujoulu oli ja meni viikonloppuna eli nyt kaikilla Joulupukkia pelkäävillä kansalaisilla pitäisi olla talo ainakin pääosin koristeltuna. No täällä ei kyllä ole, mutta parit kyntteliköt ikkunoissa kuitenkin. Jos kuvittelit, että tämän on tarkoitus olla joku kitinä joulun kaupallisuudesta tai vastaavaa, niin tunge pääsi vaikka jenkkiläiseen joulusukkaan. Joulun kaupallisuudesta kitiseminen on yhtä omaperäistä ja hedelmällistä kuin kalat tynnyriin ammuskelleen etsiminen neulasuovasta.

Itsellä tuo 1. adventtiviikonloppu meni varsin tiiviisti pelien parissa. Valitan, mutta ei kyllä mitään uutta lautapeliä ole tarjota niitä odottavien iloksi. Lauantai meni perinteisten Mallorcan, Carcassonnen ja pleikkaripelien parissa Tuike-glögiä siemaillen.  Sunnuntaina taas oli vuorossa sitä itseään eli hodareita, kebabia ja WH40K. Illalla pelisessiosta selvittyäni oli jopa niin hyvin energiaa jäljellä, että aloin sutia väriteeman testinappeja Fire Dragoneille ja Striking Scorpioneille. Senpä vuoksi en maanantaille mitään tekstiä julkaissutkaan.

Otos sunnuntailta: Serpent of Fury jäi hyödyntämättä

Dark Eldareistakin muuten taas sen verran, että GW julkaisi sivuillaan lyhyen tarinan White Dwarfista vuodelta 2000 nimeltään The Torturers Tale (PDF). Itse ainakin toivotan kaiken fluffin aina tervetulleeksi, vaikka vähän kierrätetynkin sellaisen.

-----  <varoitus>
----- Saavutamme äärimmäisen epätodennäköisyyden...
----- </varoitus>

Oh bugger, here we go again...

Nyt muuten isketään äärimmäisen epätodennäköisyysmoottorin nappula taas pohjaan ja ampaistaan asiaan, joka on syyllinen tämän viikonloppumuistelun otsikkoon. Joulupuu on rakennettu niih. Eivätpä tilipitappitonttutappilaulujen vääntäjät aikanaan arvanneet, kuinka oikeassa vielä tulevaisuudessa olisivatkaan. Oikeastaan tämä koko blogiteksti viikonlopusta lähti aivoissa liikkeelle siitä, kun kannoin muovikuusen palasia sisälle autosta. Tekokuusi! Pyhäinhäväistys! Kutsukaa inkvisitio! Valmistelkaa rovio... pläh. Haluaisin pitää kauhean rantin aitojen joulukuusten puolesta, jotka on haettu metsästä verenmaku suussa, mutta toisaalta ymmärrän kyllä, että kaikille se ei vain ole mitenkään mahdollista. Jaksa tuulimyllyille ruveta raivoamaan. Tämä on ensimmäinen jouluni ikinä muovikuusen katveessa. Taistelisin vastaan, mutta ihan jo ensi kuun matkailunkin takia aito kuusi ei olisi viisas ratkaisu. Siinä mielessä kuusen materiaali on ihan se ja sama, koska kaikista jännittävintä siinä tulee olemaan se, että tämä on Tiberiuksen ensimmäinen joulu. Jännä nähdä millaisia kohtauksia kissa saa, kun puita, joista hän kovasti siis pitää, ilmestyy sisälle kasvamaan keskelle huonetta.

Näkökyvyn omaavat ovat varmaan muuten huomanneet, että vaihdoin joulun kunniaksi myös blogini banneria. Kauhean kätevää, kun asuu graafikon kanssa <3

Kun nyt kerran peliaiheissa ollaan pompittu paikasta toiseen, niin vedetään nyt vielä lopuksi mukaan cosplay. Kaunis osoitus siitä, miten kaiken voi tehdä entistäkin eeppisemmin.

Ehkä tämän kaiken randomin jälkeen saadaan taas hetki pysyttyä asiassa.