Why Heroquest is so Great

Mitä tähän nyt voisi enää lisätäkään. Kukaan. Milloinkaan. Mistään.

Arvostelussa Exploding Kittens

Räjähtävät kissanpennut
Kuten aiemmin mainitsinkin, niin sain Alphageek:lta arvostelukappaleen Exploding Kittens pelistä, jonka taiteesta monet varmasti tunnistavat The Oatmealin. Peli aloitti matkansa ennätyksellisellä menestyksellä Kickstartterissa noin vuosi sitten. Loppuvuodesta pelin tukijat saivat omansa ja nyt peli on jo jonkin aikaa ollut myynnissä maailmalla. Suhteellisen tuoreesta pelistä on siis kysymys. Exploding Kittens on kevyt ja humoristinen peli internetin asukkaille käsitellen täten kissoja, räjähdyksiä, lasersäteitä ja vuohia.

Ensivaikutelmat
Laatikon avatessa ensimmäisenä käteen osuu lappu jossa todetaan, että älä nyt vaan lue näitä sääntöjä, sillä lukeminen on surkein tapa oppia (okei) ja käskee sen sijaan menemään osoitteeseen www.explodingkittens.com/how. Näinhän oli tietysti pakko tehdä ja niin otin ensimmäiset askeleeni räjähtävien kattien maassa paperilapun yllyttämänä. Opetusvideot olivat tosiaan toimivat, vaikka tottakai seuraavaksi kertasin sääntölehtisen läpi varmuuden vuoksi. Säännöt sai siis hetkessä haltuun ja ensimmäiset hihitykset nautittiin tottakai jo paljon ennen ensimmäistä peliä kortteja selaillessa.

Pelaaminen
Peli on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen, kuten hyvän "partypelin" kuuluu ollakin. Pakassa on räjähdyskortteja yksi vähemmän kuin pelaajia ja vuorollaan kukin pelaaja pelaa kädestään haluamansa määrän kortteja ja lopuksi hän nostaa pakan päällimmäisen kortin ja vuoro siirtyy seuraavalle. PAITSI, jos hän nostaa yhden räjähdyskorteista jolloin pelaaja luonnollisesti räjähtää pois pelistä naurunremakan saattelemana. PAITSI, jos hänellä sattuikin olemaan sopiva kortti räjähdyksen estämiseen ja nyt tuleekin pelin herkullisin vaihe, sillä tuo pommin välttänyt pelaaja saa nyt sujauttaa räjähteen mihin tahansa väliin pakassa muiden näkemättä. Seuraavat vuorot muuttuivat juuri paljon stressaavammiksi. PAITSI, jos pelaajilla sattuu olemaan sopivia kortteja, joilla välttyä nostamasta korttia laisinkaan tai omaa jonkun muun kätevän tavan käsitellä pakkaa ja näin pysytellä hengissä. Voittaja on luonnollisesti viimeinen elossa oleva pelaaja.

Exploding Kittens - NSFW Deck
Pelistä on olemassa myös musta "NSFW Deck"-versio, joka lupaa vuohien sijaan näköjään tissivelhoja. Pääsin ohimennen tutustumaan myös tähän versioon ja täytyy sanoa, että rajummista lupauksista huolimatta pidän melkein kokonaisuutena tavallista versiota parempana. NSFW-pakka tarjoaa kyllä joitakin täysosumia, kuten kissan leikkimässä alienia puskemalla itsensä ihmisen rintakehästä läpi. Suurin osa on kuitenkin hieman tylsiä eikä niitä voi oikein suositella edes mauttomammasta huumorista pitäville, koska ne ovat enemmänkin tasoa "läski kissa bikineissä." Tai ehken vain tylsänä akateemikkona tunnista tätä edes alapäähuumoriksi?

Ota molemmat?
Kahden version fyysinen ero on kuitenkin pelkästään korttien kuvituksessa ja nimissä. Säännöt ja kortit ovat muutoin molemmissa versioissa täysin samanlaiset, joten pelimekaniikan kannalta ei ole merkitystä kumman omistat. Yksi oleellinen hyöty mustasta laatikosta kuitenkin on ja se on se, että kaksi laatikkoa yhdistämällä (ja miksi ostaisit kaksi punaista, kun voit saada erilaiset setit) pelin viiden hengen maksimikoko kasvaa yhdeksään. Tällöin pommeja on pakassa jo kahdeksan ja se alkaa todella tuntua jännityksessä. Jos peli-illoissasi ei 2-5 hengen peli riitä mihinkään, niin hanki siis samantien molemmat.

Tuomio
Kevyttä todennäköisyyslaskentaa lukuunottamatta peli ei välttämättä tarjoa HC-lautapelaajalle paljoa. Se ei kuitenkaan ole selvästikään edes tarkoituksena, vaan kyse on hauskanpidosta ystävien kanssa, johon pääsee nikottelematta mukaan myös vähemmän pöytäpelejä pelaavat kaverit. Exploding Kittens täyttääkin kaikki hyvän partypelin ominaisuudet. Se on humoristinen, kevyt, nopea opettaa, nopea oppia, nopea pelata ja aiheuttaa eeppisiä hetkiä ja niistä seuraavia vakavia hajoamisia. Peliä on siis helppo suositella suurimmalle kohderyhmälleen eli partypelejä kaipaaville.

Pelikokemus muistuttaa itseasiassa entistä julmempaa Uno-peliä, jossa isomman korttinipun sijaan rangaistuksena on kuolema. Ehkä se kuuluisa HC-pelaaja voisikin viedä Exploding Kittensin mukanaan suvun peli-iltaan ja tarjota sitä helpoksi porttihuumeeksi pois ainaisista samoista perhepeleistä. Perhesuhteet varmasti rakoilevat molemmissa aivan yhtä tehokkaasti, paitsi että räjähtänyt pelaaja saa edes tilaisuuden hengähtää välillä ja hakea vaikka lasiinsa jotain väkevämpää.

Jostain pitää kuitenkin aina valittaakin, joten huomautampahan vaan, että jos laatikon kannessa lukee sääntöjen opetteluun menevän kaksi minuuttia, niin miksi sitten opetusvideo on neljä minuuttia pitkä? HA!

Lopuksi vielä kerran kiitos ja hatunnosto Alphageekille tästä tarjotusta tilaisuudesta paneutua Exploding Kittens peliin, joka muuten näyttää tätä kirjoitettaessa olevan heillä parhaillaan tarjouksessa.

www.alphageek.fi

Arvosteluaan odottamassa: Kyllästynyt lohikäärmeisiin ja räjähtävät kissanpennut

Ärsyttäväähän se on, mutta blogi tuppaa aina kärsimään kiireistä ensimmäisten joukossa. Selväähän se on, että jos ei meinaa aika riittää tekemiseen, niin ei se takuulla riitä myöskään siitä raportoimiseen. Nyt vielä tuppaa tuo jäljelle jäävä vapaa-aika menevän tietysti tuon tuoreen pöytäpeliseuran tapahtumien ja tiedotusten kirjoittelun parissa. Pari arvostelukappaletta on kuitenkin siitä huolimatta pöydälle päätynyt ja niillehän pitää toki pyhittää ansaitsemansa aika. Pienenä ennakkohuuteluna ja vaikka ulkomaisittain "shoutouttina" mainittakoon, että yöpöydällä (joskin e-kirjana tabletin sisuksissa) lukuun päässeenä lepäilee "Kyllästynyt lohikäärmeisiin" eli kotimaista fantasiaparodiaa suoraan kirjailijalta itseltään ja jo muutamaan pelisessioon ehtinyt Exploding Kittens, jonka ihmeteltäväkseni lähetti Alphageek. Huumoria on siis luvassa parin arvostelun verran.

Mitä pelasin vuonna 2015

1.1.2015 heti siinä puolenyön jälkeen, kun raketit oli katseltu ja palattiin sisälle pelaamaan, niin aloin tekstitiedostoon naputella ylös aina, kun olin pelannut jotain peliä. Hei olen insinööri tarvitsen välillä dataa. Varmasti joku peli on jossain vaiheessa vuotta unohtunut, mutta varsin tunnollisesti niitä naputtelin ylös ja aloitin itseasiassa jo uuden listauksen tällekin vuodelle. Pelejä kertyi lopulta sattumalta 52 kappaletta eli tasan peli per viikko, joka on ihan mukava saalis.  Monia pelejä on tottakai tullut pelattua useita kertoja vuoden aikana, mutta näitä en seurannut erikseen. En osannut yhtään arvailla, millaiseen summaan lopulta päätyisin, mutta tämä kuulostaa sinäänsä ihan hyvältä tulokselta. Vaihtelua on ainakin ollut ja ei tämä ole tullut edes millään hektisellä tahdilla, vaan aina silloin tällöin pienen peli-illan pitämällä. Säännöllisempi pelaaja saa siis helposti huomattavasti isomman luvun aikaiseksi.

Tämä on muuten ihan hyvä tapa myös seurailla, että mitkä pelit olisi aika myydä lautapelikaapista eteenpäin. Lautapelien lisäksi olen tosin kirjannut kaikki pöytäpelit samaan listaan sen enempää syrjimättä. Ja juu huijasin sen verran, että merkkasin erikseen normaalin X-Wingin ja X-Wing Epicin. Onhan se WH40K:n Apocalypsekin nyt ihan eri saavutus, kuin normipeli. Itse lopullinen lista näyttää nyt sitten tältä:

7 Wonders
Aavikon karavaanit
Alhambra
Ashes: Rise of The Phoenixborn
Bang!
Bang! The Dice Game
Betrayal at House on the Hill
Blood Bound
Blood Bowl
Blood Bowl Team Manager
Boss Monster
Cards Againts Humanity
Citadels
City of Remnants
Colt Express
Cthulhu Dice
Dead of Winter
Dogs of War
Dungeon Petz
Dungeons & Dragons
Eclipse
Eldritch Horror
Escape The Curse of the Temple
Exploding Kittens
Fairy Tale
Galaxy Trucker
Gang of Four
Gloom
Guillotine
Hanabi
Hero Quest
Kings of Mithril
Legendary: Villains - a Marvel Deck Building Game
Lords of Waterdeep
Love Letter
Monty Python Fluxx
Power Grid
Qin
Sheriff of Nottingham
Smallworld
SmashUp
Star Fluxx
The Resistance
Thurn und Taxis
Ticket To Ride
Tsuro
Warhammer 40.000
X-Com
X-wing
X-Wing Epic
Zombicide
Zombie Dice

Ja sitten uutta putkeen...

Edit 31.1.2016 Kirjanpidosta uupui pari peliä vielä.

Porin Pöytäpeliseuran kotisivu avattu

Porissa touhutaan taas kuumeisesti kaikenlaista. Yhtenä projektina ei enempää eikä vähempää, kuin kaikkien pöytäpelaajien saattaminen yhteisen katon alle. Yhdistystä ei ole vielä virallisesti perustettu, mutta työt sen eteen on jo aloitettu. Tällä hetkellä sille rakennetaan nettijalanjälkeä tiedon levittämistä varten ja sen johdosta seuralle on nyt avattu blogi, joka toimii toistaiseksi myös sen kotisivuna.

Löydätte sen osoitteesta http://porinpoytapeliseura.blogspot.fi.

Also, How cool is that banner? Olen tuosta kuvasta innostuneempi, kuin mistään muusta täällä tapahtuneesta pitkiin aikoihin.

Dead of Winter with Felicia Day

Dead of Winter on edelleen hienoimpia asioita lautapelirintamalla pitkiin aikoihin ja uudelleenpelattavuutta on riittänyt eivätkä edes taustatarinat ole pahemmin alkaneet kiertää kehää. Pyhäinpäivän jälkilöylyjen hiipuessakin on yhä kuitenkin soveliasta nautiskella pelistä vaihteeksi hieman erilaisessa muodossa.



Näin sopivasti Arrow-putken perään Brandon Routh Buddy Davisin roolissa oli erityisen huvittavaa ja hämmentävää. Dead of Winteriä tuli viikonloppuna otettua myös ihan siinä lautapelimuodossaan, jossa kuinka ollakaan myös...

Synttärilahjaksi peliin saamani Felicia Day -hahmo pääsi siis vihdoin katkomaan Piikillä zombien kauloja. Hieman tarpeettomankin jännittävä hahmo pelattavaksi, sillä erikoiskyky varmistaa väistämättä, että kohdallasi sattuu ja tapahtuu asioita. Sain kuin sainkin kuitenkin pidettyä neidon hengissä loppuun saakka ja hän johti selviytyjäni voittoon, joten edes tällä kertaa loppu oli onnellinen.

4 pelaajaa, 4 peliä, yli 4 tuntia, alle 4 skottiruutuhattua

Pidimme viime viikonloppuna poikienillan neljällä hengellä ja valitsimme tarkoituksella vain niitä maksimissaan neljän pelaajan pelejä päivän ohjelmaan. Se on nimittäin näissä nurkissa suorastaan harvinaista herkkua. Meillä kun tuppaa väkeä olemaan lähes poikkeuksetta vähintään se viisi henkeä paikalla, joten ne perinteiset 2-4 pelaajan pelit jäävät kaappiin ja nykyään yleensä myös kaupan hyllylle.

Valitsimme pelit tarkkaan tarkoituksenamme pelata itselle uusia pelejä.Varustauduimme juomin, herkullisella venäläisellä savujuustolla ja muilla naposteltavilla ja aloitimme pelien läpi tahkoamisen. Setti oli varsin monipuolinen ja mielenkiintoinen, joten ajattelimpa kirjata näistä tuoreista tuttavuuksista muutaman ajatuksen ylös...

Peli #1: City of Remnants

Matkamme alkaa fiilikseltään hyvin cyberpunkmaisesta dystopiasta City of Remnantsin kaduilta.

Hot rain falls down upon a cold, rotting city. Here the Yugai, a species of militant humanoids, leave the survivors of the worlds they have ransacked and destroyed. It is a prison and a work camp, a place for those who lived through Yugai invasion to live out their remaining years as slaves. This is Gatorum, the City of Remnants.

Vaikka taustatarinaan kuuluvatkin avaruusolennot ja orjaleirit, niin lopulta kyse on kuitenkin jengitaistelusta kaupungin herruudesta. Toki alienien partiot tuottavat joskus katastrofaalisiakin ongelmia jengien voimasuhteille, mutta ainahan ne kytät ovat jengien niskaan hengittäneet. Kukin pelaaja siis kontrolloi yhtä tälläistä hämäräpuuhissa häärivää joukkiota, jotka äkkiseltään näyttävät toistensa kopioilta, mutta todellisuudessa omaavat kukin erilaiset vahvuudet johtuen pienestä korttipakasta, joka jokaiselle pelaajalle annetaan pelin alussa. Pakka sisältää tottakai jengiläisiä, mutta myös erilaisia aktiviteettaja, joita kukin jengi harrastaa. Pelissä oppiikin nopeasti vihaamaan keltaista jengiä, joka nappaa parhaat palkkasoturit muiden nenän edestä ja karttamaan punaista jengiä, jolla riittää miesvoimaa tarvittaessa lähes täysimittaiseen sodankäyntiin ja niin edelleen. Remnantsissa ei kuitenkaan aiheuteta pelkästään tuhoa vaan myös haalitaan lisää väkeä omiin joukkoihin ja pystytetään rakennuksia tuottamaan erilaisia hyödykkeitä ja muita etuja niitä hallitsevalle jengille. Kaikki tämä perinteisten voittopisteiden kartuttamiseksi. Business as usual siis...

Tilanne pelimme loppuessa. Keltaiset lähes kirjaimellisesti pesty laudalta

Teema on pelissä siis mukana vahvasti, jos cyberpunkkailusta tykkää ja kukapa ei tykkäisi. Tekemistäkin pelissä riittää ja ensimmäistä kertaa kaiken sälän keskellä vähän ahdistaakin, että mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä. Mikä on tärkeää ja mikä ei? Tarvitsenko kipeimmin ensiksi tuon hakkerin riveihini vai rakentaisinko huumelabran vai asetehtaan vai ostaisinko mustasta pörssistä tuon läppärin, jonka joku on onnistunut tänne salakuljettamaan vai apua pitäisikö jengiläisteni olla jo matkalla kaduille? Alkujärkytys kuitenkin tasaantuu ennen pitkää ja viimeistään toisessa pelissä olet jo paljon paremmin kärryillä. Peli itsessään ei onneksi rankaise sinua valinnoistasi, mutta toiset pelaajat senkin edestä. Tasapaino on häilyvä ja vastustan heikkoon kohtaan isketään säälimättä, koska resursseja ei uskalleta venyttää liian pitkälle tai jätät itsesi vain seuraavan jengin armoille.

Sanoin, että peli ei rankaise sinua valinnoistasi, mutta se ei tarkoita, etteikö se rankaisisi sinua lainkaan. Se nimittäin tekee sen täysin satunnaisesti. Jokaisen kierroksen lopuksi kaupunkiin tippuu mielivaltaisiin paikkoihin Yugai-partioita ja jos joukkosi sattuvat olemaan samassa ruudussa, niin toisen yksikön matka on tullut tiensä päähän. Jos olet onnekas tai hyvin varautunut, niin virkavalta on nopeasti entinen ja saanet heidän savuamista jäänteistään muutaman pisteenkin. Huonolla tuurilla alieneilla on raju ylivoima ja jengiläisesi päätyvät ruumishuoneelle. Nämä partiot eivät varsinaisesti ole iso uhka, koska niitä osuu vain muutamaan ruutuun kierroksessa, mutta kuulemma peliä on kuitenkin kritisoitu siitä, että huono onni partioiden kanssa saattaa tarkoittaa koko jengisi romuttumista puolustuskyvyttömäksi. Ymmärrän ongelman, mutta toisaalta se omalta osaltaan sopii pelimaailman henkeen.

Minulla on sellainen olo, että pelimekaniikassa on jokin pielessä, mutta en osaa paikallistaa varsinaista ongelmaa. Ehkä kyse ei ole varsinaisesta pelimekaniikasta vaan kyse on vain siitä, että peli ei yksinkertaisesti ole järin aloittelijaystävällinen eikä todennäköisesti sovi kovin hyvin kasuaalimpien lautapeliharrastajien kanssa pelattavaksi. Peli on säälimätön aivan kuten sen maailmakin ja se on periaatteessa jopa hieno asia. Peliseura kannattaa varmaan muutenkin valita huolella, koska veikkaan, että tämä kuuluu niihin peleihin, joissa on mahdollista katkaista ystävyyssuhteita. Nämä ovat tietenkin vain ensimmäisen pelikerran tuntemuksia, mutta peliä voisi kokeilla joskus toistamiseenkin.

Peli #2: Escape: The Curse of the Temple

Edes välipalapelin aikana ei aina pääse rentoutumaan, sillä seuraavaksi oli aika kaivaa Indiana Jones -hattu naulakosta ja yrittää epätoivon vimmalla pakoon kirotusta temppelistä, kun pelin nimi kerran on Escape.

Minulle on mainostettu Escapea monta kertaa ennenkin sen hieman erilaisen idean takia. Kukaan ei ole kuitenkaan osannut kuvailla peliä niin, että olisin siitä juuri kiinnostunut. Syy lienee siinä, että tämä peli täytyy vain kokea itse. Escapea pelataan 'reaaliajassa' eli pelit kestävät tasan 10 minuuttia ja tätä varten pelin mukana tulee CD. Taustamusiikin ja ajan mittaamisen lisäksi CD:llä myös kumahtelee välillä kongi, jolloin pelaajien tulee toimia pelin ohjeiden mukaisesti. Raitoja on levyllä pari erilaista, joten ihan heti tahtia ei opi myöskään ulkoa. Pelimekaniikka on simppeli eli heitellään noppia niin pirusti ja toivotaan oikeita tuloksia. Tietyillä nopilla saat laittaa uuden laatan pelipöydälle, tietyillä tuloksilla liikutaan huoneesta toiseen ja tiettyjä tuloksia tarvitaan aarteiden löytämiseen ja lopulta pakoon.

PANIIKKI! HEITÄ SITÄ NOPPAA!! TUU AUTTAMAAN! MIKSI TE JAOITTE RYHMÄN!?!!?

En olisi uskonut, että lautapelissä voi hengästyä. Escape on hyvin hektinen peli, mutta se täytyi vain itse kokea, että sen vihdoin ymmärsi. Kyse kun ei ole pelkästään oikeiden tulosten heittämisestä vaan niitä on saatava oikeassa paikassa ja pelkästään omat nopat eivät välillä edes riitä vaan tarvitaan useampi pelaaja keräämään haluttuja tuloksia samaan huoneeseen. Voit myös säästää tuloksiasi, mutta se voi kostautua sillä saatat myös menettää noppia tai ne saattavat joutua jäähylle, kunnes saat purettua kirouksen niiden yltä. Yllä olevassa kuvassa esimerkiksi kahdelta pelaajalta kaikki nopat ovat joutuneet kirouksen uhriksi eivätkä he voi tehdä mitään ennen kuin joku toinen pelaaja pääsee heidän luokseen ja onnistuu omilla nopillaan vapauttamaan toveriensa nopat. (Tässä kohtaa oli siis hyvä tilaisuus napata valokuva kesken pelin.) Tiimityöskentely ja kommunikointi on siis tärkeää...tai hirveä paniikissa toisille kiljuminen.

En ehkä erityisesti rakastanut peliä, mutta ainakin se oli erilainen, nopea ja tavallaan kokemus itsessään.

Peli #3: Dungeon Petz

Nelikon ainoa, jota olen pelannut kerran ennenkin. Niin riipaisevan akateemista kuin se onkin, niin teos tunnetaan meillä "Kakan lapiointipelinä" tai kaverien kesken vain "kakkapelinä." Todistitte juuri yhden hirveimmistä avauksista lautapelille ikinä, mutta uloste on väistämätön osa eläinten kasvattamista ja näin myös Dungeon Petzissä.

Breeding and selling petz. Sound simple and safe? Well, we forgot to mention that those petz are for Dungeon Lords. This means magical, playful, sometimes angry monsters that constantly desire attention and at the very moment you want them to demonstrate their qualities to buyers they are sick or they poop. Sometimes you are even glad that you got rid of them – but the profit is unbelievable.

Dungeon Petz on siitä vaarallinen peli, että sen söpön ja hellyyttävän ulkokuoren alle kätkeytyy yksi sadistisimmista ja kammottavimmista resurssihelveteistä. Genrestä löytyy varmasti julmempiakin edustajia, mutta en usko, että yksikään niistä on naamioitu yhtä viattomaan teemaan. Yleensä työläistenasetteluissa vuorot kiertävät järjestyksessä ja kukin pääsee vuorollaan aloittamaan kierroksen, jolloin on aika varmaa, että jossain vaiheessa saat sen kipeästi kaipaamasi paikan omaksesi. Dungeon Petzissa sen sijaan järjestyksen ratkaisee pimeänä tehtävä huutokauppa, jossa valuuttana toimivat työläiset itse! Voit heittää kaikki työläisesi yhteen kasaan jolloin todennäköisesti pääset valitsemaan ensin, mutta etpä sitten saakaan kierroksella yhtään mitään muuta. Rahalla voi korvata osan työläisistä huutokaupassa, mutta se ei silti tee asiasta juuri sen helpompaa. Varsinkin, kun jotkut kohteet vaativat useamman työläisen tai jos työläinen lähetetään ostoksille, niin samaan läjään sen kanssa on täytynyt älytä laittaa myös rahaa ja... silti voi käydä niin, ettet saa juuri mitään mitä olit suunnitellut tarvitsevasi.

Huomaa tyhjä häkki, jonka pohjalla ruskeita kuutioita. Juu. Ihan oikeasti. 

Mutta tämä oli vasta alkua! Monstereiden tarpeiden täyttäminen on tottakai ensiarvoisen tärkeää, jotta niistä kasvaa terveitä ja tyytyväisiä näyttelyvalioita, jotka voi sitten myydä erilaisille pääpahiksille tuntuvasta rahasummasta. Vitsi on vain siinä, että työläisiäsi asetellessa et vielä edes tiedä millaisia tarpeita hirviöilläsi tulee tällä kierroksella olemaan! Todennäköisyyksien varassa yrität siis kahmia oikeanlaista ruokaa, tarpeeksi kehittyneitä häkkejä, riittävästi leikkikaluja JA KYLLÄ yrität myös keksiä tavan miten siivota eläinten jätökset ilman, että ne syövät työntekijöitäsi. Eikä tässä ollut vielä edes kaikkia vaihtoehtojasi. Eikä riitä, että kasvatat suurimman ja hurjimman hirviön ehei. Jokaisella kierroksella paikalle tulee eri pääpahis, jolle voit halutessasi myydä lemmikkisi. Ostajilla on kuitenkin erilaisia vaatimuksia hirviöidensä suhteen, joten parhaat rahat saadaksesi sinulla pitää olla juuri oikealla tavalla kasvatettu monsteri tarjolla juuri oikealla hetkellä.

Dungeon Petz vaatii masokistista luonnetta ja hyviä hermoja selvitä junaturmista. Todella haastava peli. Todella viihdyttävä peli. Todella tuskallinen peli. Mutta sitä on pakko pelata lisää.

Peli #4: Ashes: Rise of the Phoenixborn

Yön saapuessa oli aika vaipua synkkiin yksinäisiin ajatuksiin, kaivaa velhonkaapu komerosta ja alkaa juonia kollegoiden päänmenoksi, sillä se on pelin henki, kun kyseessä on Ashes: Rise of The Phoenixborn. Verilöyly saattaisi olla paljon pahempi ellei vähän väliä tulisi pysähdyttyä ihailemaan pelin silmiä hivelevää kuvitusta.

Phoenixborns, demi-gods and protectors of this world are the great saviors of their civilizations. Before they came into existence, the humans were plagued by monsters like chimeras that took away their lands and forced them to live in walled-off cities. When the Phoenixborns came, they fought off the chimeras and freed the lands for humans to take over once again. 

But the time of peace was short-lived. A prophecy arose that if one Phoenixborn was able to absorb enough Ashes of others, they would ascend into full gods and take mastery over this world. This, as well as humans' greed for land, fueled the War of Ashes. The great cities now fight among each other, each one of them with a Phoenixborn at its helm, and you will decide who will rise and who will fall to ashes.

Okei huijasin tai pikemminkin meitä huijattiin, sillä kyseessä on periaatteessa kaksinpeli. Toki peliä pystyy pelaamaan myös neljällä hengellä 'draftaamalla', mutta se ei tuntunut mielekkäältä, kun peli on vielä täysin vieras, joten tyydyimme vielä toistaiseksi vain harjoittelemaan kaksintaisteluina pelin valmiiksi tarjoamilla pakoilla. Vaikka kyseessä ei olekaan keräilykorttipeli, niin sen ytimessä on silti pakan rakentaminen, mutta tähän emme vielä juuri paneutuneet. Pelaaja kuitenkin valitsee ensin oman phoenixborninsa, jonka ympärille ryhtyy rakentamaan pakkaansa. Eri hahmoilla on erilaiset kyvyt ja heidän kestonsa, pöydässä olevien taikojen maksimimäärä ja kutsuttavien hirviöiden määrä vaihtelee. Sama pakka ei siis toimi tuosta vain hahmolta toiselle.

Haluaisin todella välttää pelin vertaamista Magic The Gatheringiin, mutta se on yksinkertaisesti mahdotonta. Vaikka peli hankitaankin yhtenä laatikkona (ja toki tulevaisuudessa sille on tulossa lisäosia) sen sijaan, että kortteja kerättäisiin sokkona pieni pakkaus kerrallaan (tai rahtikontillinen kerrallaan, mutta ymmärsit kyllä), niin kuitenkin molemmissa pari velhoa tappelee keskenään yrittäen saada toisen hengiltä kutsumalla hirviöitä ja viskomalla taikoja tämän kimppuun.  Mutta Ashes kuitenkin eroaa monilla tavoin tästä ilmeisestä kilpailijastaan... Tai näin ainakin kovasti tahtoisin kirjoittaa. Totuus kuitenkin on, että en osaa vielä sanoin kuvailla kunnolla pelien todellista eroavaisuutta. Tottakai korteissa on erilaisia mekaniikkoja ja niitä hyödynnetään erilaisilla tavoilla ja vuoro- ja kierrosjärjestyksen kiemurat ovat täysin erilaisia, mutta en kertakaikkiaan keksi tapaa, jolla myydä tätä peliä henkilölle, joka on tottunut katsomaan nenänvarttaan pitkin keräilykorttipelien harrastajia. Vastaavasti taas niitä harrastavat henkilöt todennäköisesti saavat aivohalvauksen, kun kuulevat, että Ashesissa pelaajan käytössä olevat "manat" heitetään nopilla.

Ah nopat no se ainakin on varsin näkyvä ero moniin perinteisiin korttipeleihin verrattuna. Pakkaa rakentaessa nimittäin korttien lisäksi valitset myös noppia hahmoasi varten ja nämä sitten määräävät millaisia manatyyppejä sinulla on käytössäsi. Ja tämä oli itseasiassa ihan hyvältä vaikuttava systeemi. Kunkin kierroksen alussa heitetään noppia ja näet koko ajan miten nopat hupenevat taikoja tehdessä ja tottakai myös noppien kääntelyyn on erilaisia tapoja, jos ne eivät millään kohtaa tarpeitasi.

Kierros- ja vuorojärjestys varmaan Ashesin erottaa eniten muista vastaavista peleistä. Kun useimmiten voit polttaa kerralla niin paljon resursseja kuin haluat ja kaataa sitten kaiken vastustajan niskaan yhtenä pallona, niin Ashesissa kierrokset jakautuvat moniin pieniin vuoroihin. Kukin pelaaja tekee vuorollaan maksimissaan yhden "main actionin" ja yhden "side actionin" ja sitten vuoro siirtyy seuraavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että asioihin on mahdollista reagoida koko ajan, jos olet säädellyt resurssejasi oikein. Hyökkääjä ei siis ehdi täyttää sitä valtavaa palloaan yhtä helposti, kun vastustajalla on mahdollisuus käydä tökkäämässä neulalla siitä ilmat pihalle kesken kaiken. Tätä on mahdotonta sanoa luotettavasti vasta parin pelin jälkeen, mutta teoriani ainakin on se, että jos Ashesilla on joku pelillinen etu kilpailijoihinsa, niin se on todennäköisesti taktisempaa ajattalua ja huolellisempaa suunnittelua vaativat pelivuorot.

Asia johon rakastuin pelissä täysin on kuitenkin sen kuvitus. Taiteilijat ovat olleet mukana myös tekemässä hyvin erilaista ja värittömämpää Dead of Winteriä, mutta siitäkin huolimatta jäljen tunnisti hyvin. Aion siis pelata peliä toistekin ihan vain ihaillakseni lisää sen kortteja.

Mutta millä tempulla tätä nyt sitten houkuttelisi ihmisiä kokeilemaan? Ööö no jos ajatellaan poikkeuksellisesti laatikon sisäpuolelta, niin yksi pelin velhoista on Game of Thronesin Ygritte yhdistettynä Frozenin Elsaan? Kuulostaa parhaalta mainosidealta tähän mennessä ainakin itse valitsin heti punapään... Aihe vaatii siis vielä runsaasti perehtymistä lopullisten tulosten saavuttamiseksi.

Tässä siis teille neljä aivan liian pitkää pintaraapaisua peleihin, joista riittäisi kirjoitettavaa paljon enemmänkin. Jokainen oli kuitenkin vähintään kokeilemisen arvoinen, joten aika ei missään nimessä mennyt hukkaan.

StarWars-Munchkin-Cosmic-Dixit-TicketTo-LoveLetter

Lautapelit(kin) ovat täälläpäin normaalia enemmän tapetilla tällä hetkellä ja tulevan Halloweeninkin ajattelin käyttää tekosyyksi lautapelailla itsensä kipeäksi, joten otetaan sitä sitten tuutin täydeltä tässäkin muodossa...


Silmälasit saattavat särkyä, mutta äärimmäisen todellinen tarina.

International Tabletop Day 2016 julkistettu

Rhiannon's Lark - The Last Round of Eclipse

Lautapelejä on sentään ehtinyt viime aikoina pelailla...

Settlers of Catan: A Horror Story

Lautapelihupailuihin ei törmää ihan niin usein, kuin muuhun huumorivideointiin, joten haetaan tänä maanantaina viihdettä hyvin poikkeuksellisesti muussa kuin musiikkivideon muodossa. Ei sovi niille perheen pienimmille, jotka eivät pysty elämään Catanissa ilman puu- ja lammasvitsejä.

International Tabletop Day niinku just ny

Tänä viikonloppuna ihmiskunta touhuaa noin kahta asiaa, joilla on merkitystä; maratoonaa Daredeviliä tai pelaa lautapelejä. Moni varmaan jopa molempia, kuten minäkin. Tänään on siis jälleen Internatiol Tabletop Day ja Suomessakin näyttää muutama virallinen tapahtuma sentään olevan. Porissakin väki tuntuu pelaavan tänään runsaasti vaikkei sen isompaa tapahtumaa kukaan olekaan järjestänyt. Mutta se siitä varsinainen tarkoitukseni oli pienen muistutuksen lisäksi nostaa esiin, että tänäkin vuonna on Tabletop Dayn pääkallopaikalta livestreamia tarjolla, jos haluaa illalla tuijotella osoitteessa http://www.twitch.tv/geekandsundry

Käsittääkseni striimi alkaa niihin aikoihin, kun Suomessa kello näyttää kahdeksaa illalla. Pitänee vilkaista muun ohessa. Kai tähän loppuun on pakko todeta, että Play More Games!

Blogikirja M3.015.#1: Furinjin sininen kausi

Tarvitsen tuuraajan, sihteerin, hovimestarin, lottovoiton, haamublogikirjoittajan, hermoloman tai lääkityksen. En ole kohtuuton yksikin riittää. Ei vaan olen minä opiskelun lisäksi ehtinyt tänä vuonna jo paljon harrastaakin. Ihan ihailtavan runsaasti suorastaan. Ihan kokonaan eri asia sitten onkin, että millä virralla siitä viikonlopun peli-illasta sitten vielä blogiin jaksaisi kirjoittaa milloin minkäkin tutkielman, raportin, ohjelmointitehtävän tai muun hurlumheigeneroidun deadlinen jälkeen. Ah siinäpä se kysymys, että josko jotenkin sen aktiivisuuden saisi myös blogiaktiivisuudeksi jossain välissä. Noh niin tai näin.. Olen viime aikoina maalaillut erityisesti sinistä!

Joulupukki toi muuten uuden kameran. Jossain vaiheessa opin tällä varmasti vielä kuvaamaan figujakin tämän asetusmäärän kanssa... Oikeesti nyt yksi ADHDV-assistentti edes, jos ei sitä lottovoittoa?

1. Tilaustyö: Infinity -aloitusboxi

Infinityn nappulat on ihan hirveitä. Kauniita ja pikkutarkkoja eli stressaavia maalata! Mutta menin niitä ottamaan maalattavakseni ja uusi aloitusboxi pitäisi tietysti ensin saattaa väreihin. Tässä pikainen näyte sinistä PanOceaniaa.

2. Astra Militarum Imperial Guard Command Group

Menin sitten ja aloitin joskus jo mainitsemani Retro Militarum projektin. Noin vuosi sitten maalamani Komentaja Kaljamaha sai seurakseen lisää sinisiä asuja, joita olikin aika helppo sutia Infinity napin sadannen washikerroksen kuivumista odotellessa.

3. Dead of Winter & Sheriff of Nottingham (a.k.a. Damn you Wil Wheaton)

Olen paasannut Tabletop-sarjasta useamman kerran ennenkin. Nyt se mokoma iski pari täysosumaa peräkkäisissä jaksoissa ja pakkohan se oli päästä itse testaamaan onko kama yhtä hyvää, kuin miltä se näyttää. On ehkä hieman aikaista sanoa, mutta nämä kaksi saattavat olla uudet lautapelisuosikkini ja rytinällä. Dead of Winter pääpelinä ja Sheriff of Nottingham välipalapelinä. Näihin kahteen palaan perusteellisemmin myöhemmin, jos suinkin aikaa löydän. Siihen saakka saatte tyytyä Tabletopin jaksoihin, joiden vuoksi täällä jo muutama henkilö on juossut kauppaan.

Tabletop: Sheriff of Nottingham
Tabletop: Dead of Winter

4. Dungeons & Dragons 5th edition

Heitin ensimmäistä kertaa noppaa vuosiin.

5. Luminyrkki 

Parisen kuukautta tullut organisoitua ei-videopeliohjelmaa ensi viikonloppuna Porissa pyörähtävään Luminyrkki-tapahtumaan. Alunperin ei pitänyt järkätä kuin hieman figuohjelmaa, mutta kun tilaa yllättäin vapautui, niin porukan käsissä olikin kahden miniatyyriturnauksen sijasta kokonaisen alatapahtuman langat. Noh sujuu se näinkin ja kuka mitään varoaikoja on ennenkään tarvinnut. Onneksi paikallisissa figuttajissa on aika hyvä ydintiimi olemassa.

Player Piano - Street Fighter: Guile's Theme

Ensi viikonloppuna Luminyrkkeillään kahdella tasolla. Porin keskustan nuokkarin katutaso on tulvillaan taistelupelejä ja kerrosta alempana kellarissa pahennusta aiheuttavat miniatyyri-, kortti- ja lautapelaajat. Mutta hei yläkerran isäntien kunniaksi tappelupelimusaa:

International TableTop Day 2015

Jotain pitää repäistä tänäkin vuonna...


PS. Mikä jätkän partaa vaivaa...

Tabletop: Forbidden Desert

Pakkosyötän teille Tabletopia, mutta olen vain itsepäisesti sitä mieltä, että sarja on lautapelaajille hyväksi. Sitäpaitsi saatte jotain katsottavaa sillä aikaa, kun viimeistelen X-Wing Miniatures Game osto-oppaani ensimmäistä osaa. Viime viikon jakso pyörimään siis, jos ette tuolloin ymmärtäneet katsoa!

Blogikirja M3.014.#13: Hirviöitä ja hirveyksiä?

Kyl mä viel bloggaankin jossain väleissä...Yritän ainakin.

1. Boss Moster

Ehti sitä yhden lautapeli-iltapäivänkin viettää. Muut pelit vanhoja tuttavuuksia, mutta Boss Monsteria pääsin viimein kokeilemaan ja se vaikutti sen verran viihdyttävältä, että täytyy sitä tässä ihan peukuttaa erikseen. Ainahan tälläiset pelit vetävät puoleensa, joissa pelataan pahiksia ja johdetaan hyviksiä surman suuhun. Pelin ideana siis on, että kukin pelaaja rakentaa korteista oman luolastonsa, jonne kylään saapuvat sankarit lähtevät seikkailemaan ja heidät tietysti yritetään nirhata erilaisin ansoin, taioin ja monsterein. Tykkäsin. Täytyy testata lisää.

2. Kansallisena Pelipäivä figuohjelmaa Porin kaupunginkirjastolle

Pelipäivä ohi ja setit kirjastolla taas vedetty. Eipä niistä oikein sen syvällisempää sanottavaa. Näin harrastajan itsensä näkökulmasta, niin oleellisinta oli varmaan päästä hieman sekoittamaan ja tutustumaan keskenään eri pelilajien harrastajien kanssa. Sai luotua hieman kontaktia figu-, rooli- ja liveroolipelaajat keskenään.

Satakunnassa on muuten nykyään larppaajiakin. Heistä toivottavasti kuulemme vielä

3. Blood Bowl-liigan semifinaali

Kuusi lohkopeliä ja kaksi pudotuspeliä myöhemmin oli vastassani semifinaalipeli Norseja vastaan. Sen verran lyhyt liiga kuitenkin suhteessa, että Norset ovat vahvassa asemassa aloituskykyjensä ansiosta ja joukkue oli vielä imenyt itseensä leveleitä sen verran, että inducementtejakin kiskoin makoisat 250.000. Peli oli ankara, pitkä ja armoton. Virheisiin ei ollut varaa ja niitä ei myöskään annettu ja sitä rataa ja muita urheilulatteuksia rankan matsin jälkeen. Varsin pitkäksihän peli venyi ihan fyysisestikin, sillä ratkaisu tapahtui vasta jatkoajan toiseksi viimeisellä vuorolla, kun salohaltiani onnistuivat vihdoin lyömään tauluun luvut 3-2. En ole varmaan ikinä muuten ollut minkään pelin jälkeen näin poikki, kuin tällöin. Vein siis kuitenkin finaalipaikan ja nyt vastassa ovat enää liskot, joita vastaan olen kokenut ainoan tappion tässä liigassa. Pitkä ja kuoppainen ylämäki jatkuu, mutta onneksi haltioiden askel on kevyt.

Ei näin! Unohdin itse kameran, mutta onneksi Kardinaalilta sain edes kamerakännykaappauksen

Tabletop: Tokaido

Huhhuh. Eilisestä kansallisesta pelipäivästä selvitty. Kyllähän väkeä tuolla kirjaston tapahtumassa kävi ohimennen ihmettelemässä, että mitä siellä riehutaan, mutta harrastajien näkökulmasta paras anti taisi olla, kun pääsi ainakin vähän mixaantumaan rooli-, liverooli- ja miniatyyripeliharrastajat keskenään. Nyt onkin hyvä tilaisuus sunnuntain kunniaksi rentoutua ja katsoa kolmannen kauden ensimmäinen jakso Tabletop:ia, jos sen on sattunut viikolla missaamaan...

TableTop kausi 3 - Alkaen 13.11.

Tiiseriviikonloppu 2/3

Tabletop: Star Wars X-Wing Miniatures Game

Lyödäänpä kolme kärpästä yhdellä youtube-videolla. Ensinnäkin hehkutan Tabletop-sarjaa, jonka kolmannen kauden pitäisi pyörähtää käyntiin joskus nyt syksyllä eli toivottavasti aika piankin. Toisekseen ja kolmannekseen tarjoan hienosti aloitteleville X-Wing -materiaalia ilman, että minun tarvitsee itse tehdä juuri mitään. Score! Ei vaan minulla on kyllä kokonainen useamman postauksen artikkelisarja pelistä tuolla työn alla, joten en ole täysin laiskotellut minäkään.

Tabletop on Geek and Sundry-verkon sarja, jossa kaikessa yksinkertaisuudessaan "Wil Wheaton plays board games. And loses" ja se todellakin on niin yksinkertaista. En tiedä onko se suorastaan väärin, mutta tämä sarja on sanellut kenties suurimmalta osalta lautapelikiinnostuksiani sanotaanko vaikka viimeisen puolentoista vuoden sisään. Se on vain yllättävän toimivaa, kun pääset tuijottamaan lautapeliä toiminnassa ja kuulemaan hitusen säännöistäkin, niin itselle ainakin herää joka toisessa jaksossa fiilis, että tuota on päästävä kokeilemaan itsekin! Suosittelen tutustumaan viimeistään...nyt heti.

Kaivoin tämän jakson X-Wingistä nyt esiin, sillä tässäkin tapauksessa se aiheutti vakavan halun päästä kokeilemaan peliä ja jos minulla sattuisi olemaan kuva laivastostani, niin liittäisin sen tähän puhumaan puolestani, mutta eipä ole, joten uskokaa pois nyt vain. Jakso sopii nimenomaan henkilöille, jotka eivät ole vielä peliin tutustuneet tai ovat juuri ja juuri ylittäneet kynnyksen aloittaakseen. Kokeneempi pelaaja bongaa pari sääntövirhettä, mutta se ei saisi häntäkään estää nauttimasta ainakin runsaasta nörttihuumorista.



Ja videon kaikki osallistujathan kuuluu tunnistaa. Wil Wheaton ja Seth Green nyt vähintään, mutta jolleivat loput naama tunnu tutuilta, niin sitten kuuluu hävetä ja tunnustaa, että ei ole käynyt blogissani tarpeeksi maanantaisin. Häikäilemätön ja syyllistävä itsensä mainostaminen. Minulla on selvästi reilu päivä menossa.