In J.J. We Trust

Not Literally - I Ship It

Tämä on pyörinyt videojemmani nurkissa jo ties kuinka pitkään, koska noh se yhdistyy aihepiirinsä puolesta tasan tarkkaan vain itseensä. Itse biisi on jopa oikeastaan aika hyvä ja näitä asioita on taatusti kuullut livenäkin, jos tuttavapiirissä yhtään runsaammin nörttityttöjä asustaa. Viime aikoina on coneiltu niin paljon ympäri maailmaa, että aihe on taatusti ollut liikkeellä, joten menkööt nyt sitten vihdoin. Ommattu henkilöille, jotka syyllisyytensä jo tietävätkin.

All About That Borg

Kai Trekinkin on korkea aika saada oma versionsa...

Maanantai: Talk Nerdy To Me

Hä se on taas maanantai... ömmmmmm mennään tällä!



Kyseistä biisiä on moni kieltämättä yrittänyt jo nörtintää, mutta tämä on ensimmäinen versio, joka on päässyt sensuuristani läpi. Emilialle virtuaalikeksi löytöpalkkioksi.

Maanantai: Rhett & Link - Epic Rap Battle: Nerd vs. Geek

Vaikka mielestäni nörttien väliset sodat ovat syntiä, joka vain harhauttaa pois maailmanvalloituksen tieltä, niin tämä räppitaisto on kyllä silti aika oivaa viihdettä...



 Ehkä on vain hyväksi, ettei suomen kielessä ole hirveästi eri sanoja nörtille.

Tarkastelussa uusi nörttikauppa AlphaGeek.fi

AlphaGeek.fi - AlphaGeek.com

Pari viikkoa sitten sain sähköpostitse ehdotuksen yhteistyöstä blogini ja uuden nettikaupan välillä. Fiksu bloggaaja tietysti miettii yhteistyökumppanien suhteen, että onko yritys oikeaa kohderyhmää itseensä ja lukijoihinsa nähden, mutta tässä tapauksessa jo pelkkä nettikaupan nimi kertoo parituksen olevan toimiva. Saatuani vielä heti kärkeen vihreää valoa yhteistyön täyden läpinäkyvyyden suhteen teidän lukijoiden suuntaan, niin oli helppo hypätä kyytiin tähän pieneen sopimukseen. Suunnittelin ensin kirjoittavani kaikesta insinöörimäisellä raportointityylillä, mutta tajusin moisesta syntyvän niin hirveän tekstiseinän, ettei sellaista jaksaisi lukea kukaan. Ajattelinkin siis jakaa aiheen pariin osaan ja aloitan tietysti sillä varsinaisella asialla eli tutusmiskierroksella AlphaGeek.fi -nettikauppaan pienen arvostelun muodossa.

AlphaGeek.fi:n takaa löytyy ruotsalainen yritys, jonka nettikauppa on naapurimaassa toiminut nimellä Roliga Prylar. Nyt yritys on levittäytymässä muihin pohjoismaihin hieman kansainvälisemmän nörttinimen kanssa. Googlettelin firmaa tietysti runsaasti ennen, kuin annoin lopullisen myöntävän vastauksen yhteistyölle, sillä täytyyhän netissä hieman harrastaa vainoharhaisuutta. Luurankoja en kuitenkaan kaapeista onnistunut löytämään vaan päinvastoin oikeastaan varsin mukavan yllätyksen, sillä kauppa on itseasiassa saanut itsekin alkunsa nörttiblogista, joten tässähän tuli oikein pörröinen fiilis. Ilmankos sanaa halutaan levittää nörttiblogien kautta täällä Suomessakin.

Yhteistyö AlphaGeekin ja blogini välillä on varsin perinteinen eli saisin tuotteen tai pari ihmeteltäväksi ja arvosteltavaksi ja päälle tietysti linkki heidän suuntaansa, että tälläisestä kaupasta tavarat sain. Ei siis mitään ihmeellistä piilomainontaa tai aivopesuläikkiä kätkettynä valokuviin hiustenkuivaimista. Mukava bonus oli, että saisin valita tuotteet täysin itse heidän valikoimastaan pienen budjetin puitteissa. Näin saisin vielä kätevämmin siis juuri omaan blogiini sopivaa materiaalia ihmeteltäväksi. Tämä tulikin tarpeeseen, sillä selatessani nettikauppaa meinasin hukkua valikoimaan sen venyessä nörtteydestä toiseen; Doctor Who:sta Nintendoon ja jenkkikarkeista trekkerikelloihin. Tästä voidaan antaa firmalle heti myös plussa, koska hyllyiltä löytyy paljon kamaa, joiden perässä olisi ennen pitänyt kirmata pariinkin eri kauppaan. Moni siellä ruudun toisella puolella nyt tönii silmälasejaan pitkin nenänvartta ja heristelee sormeaan, että mitäs väliä sillä on kyllä internetillä pääsee ja rahalla saa, mutta kyllä itse ainakin mieluummin heitän postikuluja vain yhteen suuntaan useamman paikan sijasta. Entistä enemmän plussaa annan vielä siitä, että nettikauppa laajenee Suomenkin suuntaan. Kun on vuosia toiminut nörttiyhdistysten parissa, niin on tullut varsin selväksi, että varsinkaan nuorille se ei vain ole niin helppoa päästä tilaamaan äiskän luottokortilla ulkomailta tavaraa. Suomenkielinen .fi-sivusto on oikeasti monen nörtinalun pelastus ja allekirjoittanut tottakai liputtaa aina nörtteyden levittämisen puolesta.

Mutta se jorinoistani ja itse nettikaupan sisältöön ja valitsemiini tuotteisiin. Selasin, hermoromahtelin ja kuolailin tieni fanituotteesta toiseen, mutta jossain vaiheessa järki alkoi voittaa ja aloin hahmottaa, että tahtoisin valita jotain missä on enemmän arvosteltavaa, kuin jossain patsaassa ja siitä saisi iloa hieman useampikin henkilö. (Minulla oli siis heikko hetki, myönnetään) Lähdin tämän vuoksi lautapelien ja leffojen suuntaan ja koska ne pyörivät useasti myös blogissani, niin valinta alkoi vihdoin hahmottua. Poimein lopulta lautapelien puolelta Diplomacyn ja leffaeväisiin Waves Popcorn-koneen. Ajattelin, että olisi muutenkin jännä päästä kokeilemaan kuumalla ilmalla toimivaa popparikonetta, mutta nuo olivat juuri onnistuneet loppumaan varastosta, joten sainkin heidän valikoimistaan löytyvän toisen popparikoneen eli tämän OBH Nordican laitteen. En kuitenkaan ole asiasta ollenkaan harmissani, sillä sellainen on itseasiassa jo ennestään hyväksi havaittu.

Level Up sekä seuraavalle peli- että leffaillalle

OBH Nordica ei tietysti ole tuotemerkkinä erityisen nörttiuskottava, mutta jos on ollenkaan yhtä klassinen leffafriikki kuin minä, niin popparikone on varsin ehdoton kaveri. Voihan sitä retroilla kattilan kanssa ja ei ne mikropopparitkaan varsinaisesti kalliita ole, mutta siitä ei vain pääse yli eikä ympäri, että popparikone on leffaeväisiin todella helppo, vaivaton ja herkullinen. Arvostelua raaputtaakseni minun ei tätä Big Popperia tarvinnut pahemmin edes lähteä nyt testaamaan, sillä laitetta on tullut jo aiemminkin kokeiltua. Sen tuotoksia on itseasiassa nähty blogissani jo yli vuosi sitten, kun järjestimme kavereille vaimon kanssa The Avengers-ennakkomaratoonin, jota varten lainasimme tämän samaisen laitteen sukulaisilta ja illan aikana tyhjentyikin koneen kulho monta kertaa. Voin siis julistaa testanneeni laitetta usean ähkyn verran ja läimäistä hyväksymistarrani sen kylkeen.

Muistatko tämän? - The Avengers -ennakkomaratooni

Diplomacy -lautapeliin itseensä palaan erikseen myöhemmin, sillä kuten tuosta Lautapelioppaan arvostelusta huomaatte vaatii se varsin paljon paneutumista ja resursseja jo yhteen pelikertaan, joten materiaalia uskottavaan arvosteluun ei välttämättä vielä päivässä tai parissa saa kokoon. Lautapelien kautta kuitenkin löytyi yksi seikka, josta liikkeellä voi kritiikkiäkin antaa ja se on nettikaupan sekavuus suhteessa tavaran määrään. Jos valikoima olisi pienempi, niin kauppa olisi varmasti täysin riittävä, mutta itsestäni ainakin tuntui, että törmäsin vähän väliä johonkin uuteen tavaraan, jota en ollut aluksi ollenkaan tajunnut. Esimerkiksi juurikin lautapelit bongasin lopulta vahingossa tehdyn tuotehaun ansiosta sijoittuvaksi Leikkikalut->Seurapelit -valikoiden taakse. Tai ehkä en vain aluksi ylipäätään käsittänyt "seurapelit" nimen takaa löytyvän myös vakavampia pelejä. Myös tuoteselostuksissa on jonkin verran vielä hieman kömpelöitä käännöksiä, mutta ehkä sen antaa anteeksi, kun paahtavat käännöksiä parille uudelle kielelle kerralla.

Hmm mitäköhän fiksua siis vielä lopuksi keksisin tästä nettikaupasta? Vaikka onkin selvää, että kaltaiseni nörtit löytäväl tuolta kaikenlaista hamstrattavaa kokoelmiinsa, niin täytyy sanoa, että parhaimmillaan paikka on ehkä kuitenkin kaveripiirille lahjoja metsästäessä. Synttärilahjan kuvittelisi bongaavan varsin helposti nörtille kuin nörtille ja jouluna tuo yhdestä osoitteesta löytyvä valikoima helpottanee lahjashoppailua kummasti. Sain itseasiassa onnistuneen sattuman kautta aiheesta myös omakohtaisia kokemuksia, sillä viikko sitten sain kaveripariskunnalta synttärilahjaksi AlphaGeekistä tilatun Tardis-aamutakin (, jota itse kyllä nimitän nyrkkeilykaavuksi), joten tulinpa vahingossa saaneeksi todisteet siis tällekin teorialleni.

Mutta mitä te yksin minun mielipiteisiini nojaamaan, menkää ihmettelemään itse:

  www.alphageek.fi

Ready Player One - nörttiviittausten Da Vinci koodi

"Päästyäni tiskille tilasin klingonilaisbaarimaijalta pangalaktisen kurlauspommin ja kippasin siitä puolet saman tien. Sitten virnistin, kun R2 pisti soimaan jälleen uuden kasariklassikon."

- Ready Player One s. 255

Kolme klassista scifi-viittausta survottuna noin pieneen tilaan? Tähän on pakko perehtyä lähemmin. Ensimmäistä kertaa omassa historiassaan Laatikollinen avaruussuippokorvia muuntautuu siis täten perinteiseksi kirjablogiksi. 

Olin tässä jo hitaasti alkanut epäillä tulleeni niin vanhaksi, etten jaksa enää lukea kirjoja. Vähän aikaa sitten kuitenkin tajusin, että vika olikin kirjoissa, joita yritin lukea. Esimerkiksi Black Libraryn Eldar Path-trilogia on ollut aivan hirveää suossa tarpomista, mutta ihmekös tuo, kun luet saman tarinan kolme kertaa toinen toistaan rankemmasta näkökulmasta. Teos joka avasi silmäni sille, että kannattaisi vain lukea eeppisempiä kirjoja on Ernest Clinen kirjoittama Ready Player One, joka on myös tänä vuonna ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi.

"Part quest novel, part love story, and part virtual space opera set in a universe where spell-slinging mages battle giant Japanese robots, entire planets are inspired by Blade Runner, and flying DeLoreans achieve light speed. - It’s the year 2044, and the real world is an ugly place."

Ready Player One sijoittuu maailmaan, jossa todellisuus on entistä kurjempaa, mutta onneksi ihmiskunta pääsee edullisesti pakoon uuteen virtuaaliseen internettiin, jossa aivan kaikki on mahdollista. Kirjakin voisi siis kertoa aivan mistä tahansa, mutta kaiken mullistaa maailman rikkaimman miehen testamentti, jossa hän kertoo kätkeneensä virtuaalimaailmaan pääsiäismunan, jonka löytäjä perisi hänen omaisuutensa ja myös superylläpito-oikeudet samaiseen virtuaalimaailmankaikkeuteen. Tämä kilpailu synnyttää monille uuden haaveen, harrastuksen, elämäntavan ja ainakin yksi yritys näkee myös tilaisuuden laajentaa liiketoimintaansa räjähdysmäisesti. Kilpailun ydin on sarja vihjeitä, jotka koostuvat viittauksista 80-luvun populaarikulttuuriin. Näin käynnistyy siis perinteinen kilpajuoksu hieman erikoisemmalla kuorrutteella.

Ready Player One tekee name droppaamiselle saman kuin ensimmäinen Matrix-elokuva fysiikkaa uhkaaville kungfu-tempuille; se antaa niille täydellisen tekosyyn ja siitä kirjassa todella onkin kyse. Teos on siis uskomaton matka nörttiviittausten maailmaan ja näin ollen se imee lähes nörtin kuin nörtin jossain kohtaa mukaansa. Seikka on kai yhtä aikaa kirjan heikkous ja vahvuus, sillä on helppo kritisoida kirjaa siitä, että se vain latelee sinulle aiheita niin kauan, kunnes se osuu johonkin mistä pidät ja alat pitää myös kirjaa yhtäkkiä hyvänä. Toisaalta myös kirjan juonikulku on yllättävän mielenkiintoinen ja jatkuva nörttiviittausten tulva voi saada kohderyhmänsä tuntemaan olonsa hyvin kotoisaksi. Viitespämmistä tässä kirjassa joka tapauksessa on kyse ja jottei kukaan ehtisi suu vaahdoten syyttää allekirjoittanutta jumalanpilkasta, niin kaivetaanpa kirjasta esiin seuraava lainaus.

"Viimeisten viiden vuoden mittaan olin käynyt läpi koko munastajien suosituslukulistan. Douglas Adams. Kurt Vonnegut. Neal Stephenson. Richard K. Morgan. Stephen King. Orson Scott Card. Terry Pratchett. Terry Brooks. Bester, Bradbury, Haldeman, Heinlein, Tolkien, Vance, Gibson, Gaiman, Sterling, Moorcock, Scalzi, Zelazny."

- Ready Player One s. 90

Hows that for name dropping? Ja vastaavia "lauseita" on kirjassa useampiakin eri aiheista. Tämän on kuitenkin vain tarkoitus todistaa pointtini eikä suinkaan karkoittaa potentiaalisia lukijoita, sillä teos on joka tapauksessa ehdottomasti tarttumisen arvoinen. Tämän kirjan on kirjoittanut nörtti nörteille, sen äänikirjan lukee nörtti(Wil Wheaton, joka muuten myös mainitaan kirjassa) ja olisi suuri rikos nörttien galaktista salaliittoa kohtaan nörttinä jättää suosittelematta tätä muille nörteille. Jos siis luet parhaillaan tätä tekstiä, nouse ylös ja hae itsellesi tuo kirja. Tavalla tai toisella et tule katumaan sitä. Vakuutin sinut sitäpaitsi jo ensimmäisellä lainauksella. Myönnä pois.

Teos ei ole missään nimessä täydellinen, sillä luonnollisesti siinä on omat vikansa, mutta se on pitkästä aikaa jotain uutta ja virkistävää. Vihaan itseäni tämän vuoksi, mutta en voi olla antamatta tälle kirjalle mitään muuta kuin kliseisesti viisi tähteä viidestä.

*****

"Katselin paljon YouTube-videoita, joissa söpöt nörttitytöt soittivat cover-versioita 80-luvun kappaleista ukuleleilla. Eihän tämä tarkaan ottaen kuulunut tutkimustyöhön, mutta minulla oli melkoinen fetissi söpöjä ukulelenörttityttöjä kohtaan, enkä osaa selittaa tai perustella sitä."

- Ready Player One s. 92

Leffaisku: Star Trek Into Darkness

Joudun todella nyt hillitsemään itseäni, sillä olisi niin helppoa vain ladata postaus täyteen ylisanoja ja antaa mennä. J.J.Abrams on tehnyt jälleen jotain häikäisevää, vaikkei juonikaan ei lopulta ole kovin kummoinen. Star Trek Into Darkness tykittää sillä samalla uskomattomalla ja vahvalla nykyaikaisella asenteella, kuin ensimmäinenkin uusiotrekki ja minulle nämä kaksi ovat täyttä timanttia. Kaikki hyvän scifi-eepoksen osaset ovat paikoillaan, kun avaruusalukset rytisevät ja laser-aseet laulavat. Huumoria on jälleen kaadettu niskaan reilusti ja "lens flareja" tottakai riittää, kuten Abramsilla voi odottaa. Näkökään ei meinannut katsojalta lähteä kuin yhdessä taistelukohtauksessa.

Näyttelijäkaartin suoritus on myös jälleen ilmiömäisen vahvaa, mutta ihmekös tuo, kun porukassa häärää kaikkea Robocopista Sherlockiin. Pääsemmekin tästä taas vanhaan viisauteen, että leffa jossa on Simon Pegg ei vain voi olla huono. (ja tässä odotellaankin innolla The World's Endiä.) Osittain näyttelijäkaarti kyllä haiskahtaa myös hieman naisväen kosiskelulta Trekin pariin ja se näyttää kieltämättä toimivankin. Lähtipä joku naispuolinen kaverinikin leffaa katsomaan Ruotsiin saakka, kun täällä on ensi-ilta kuulemma liian myöhään. (Onneksi on ennakkonäytökset, joten se riitti minulle kiitos vain) Tosin leffat kyllä myös sitten vastaavasti kompensoivat tätä kosiskelua toiseenkin suuntaan...

kompensointia

Vaikka trekkilässä ollaankin, niin elokuva silti myös vahvisti tunteen siitä, että uusilla Star Wars-elokuvilla ei ole mitään hätää, niin kauan, kunhan Disney saa pidettyä Abramsin puikoissa. Tästäkin kaikesta ylistyksestä huolimatta Into Darkness ei ole sentään ikimuistoinen elokuva ja se tuskin tulee jäämään elokuvahistoriaan minään merkkiteoksena, mutta tärkeintä on, että se on hyvää nykyaikaista scifiä. Suosittelenkin ehdottomasti väkeä kokeilemaan näitä uusia teoksia, sillä ne saattavat todella yllättää varsinkin paatuneemman trekkivihaajan.

Maanantai: Leonard Nimoy - The Ballad of Bilbo Baggins

Tässä alkaa todellisuus sen verran hämärtyä kaiken keskellä, että on osuvaa kaivaa historian hämäristä jotain sotkemaan maailmaa entisestään ja sattumalta aihe on myös hyvin ajankohtainen...


Tiedä mitä pillereitä juomaveteen on tuolloin jauhettu...

Maanantai: Klingon Style

Juuri hetki sitten sitä kuvitteli, ettei Gangnam Stylen versiointi voisi enää huolestuttavammaksi mennä...


Heyyyyy Sexy Kling... Eih. Ei se vaan toimi...

Maanantai: Beam me up, Hottie!

Vakavaa bisnestä...

Mitäh viime maanantaita ei piristetty ollenkaan? Noh Dreadfleet-projekti söi vähän miestä rommin lisäksi. Tällä viikolla palataan ruotuun. Tosin tämä video ei ehkä täytä normaaleja ylväitä ja henkeviä tasovaatimuksiani (hah). Se ei myöskään täytä totuttua musiikillista ja kulttuurillista tarjontaa (hah). Käytän kuitenkin kytevää halveksuntaani Star Trekkiä kohtaan tekosyynä vetää hieman överiksi tai siis pikemminkin riman alle. No on minulla joku pointtikin, sillä tämä video täsmää täysin omiin ajatuksiini silloin, kun joskus sattumalta näin televisiosta Star Trek: Enterprisea (2001-2005). Tiedä mitä jaksoa olen oikein katsonut, mutta ihan yhtä härskejä uniformuja ei kaikilla sarjan kausilla ilmeisesti ollut ainakaan googlettelun perusteella. Ehkä näin jonkun napapaitaspesiaalin vahingossa. (Ei en edes puhu nyt yllä olevasta kuvasta.) Niin tai näin pidetään nyt vähän hauskaa Star Trekin kustannuksella. Lupaan kuitenkin ensi viikolla nostaa tasoa huimasti suorastaan ammattilaiskehiin saakka.



Tiedä mitä palautetta tästäkin taas tulee. Pakkaa lisää sekoittaakseen pitää kuitenkin myös huomauttaa tuoreemmille lukijoilleni, että toisen kissani nimi on Tiberius.

Maanantai: George Lucas Strikes Back

Star Wars Episode I 3D-versioinnin johdosta julkaistun lastentrailerin herättämän "Pray I don't alter it any further"-keskustelun kunniaksi kaivamme täna maanantaina esiin vanhan hyvin loogisen selityksen...



Omistettu Mr. Smithille.

Maanantai: Tonight I'm Frakking You

Aina voi pistää pahemmaksi. Aina.
...Tämän jälkeen se on vain taas aika paljon haasteellisempaa.



Nörttibongausopas:

+ Tie-hävittäjässä joraavan Kunal Nayyarin on parasta olla tuttu jokaiselle tai muuten on todella korkea aika tutustua sarjaan Rillit huurussa eli The Big Bang Theoryyn.

+ Baarimikkona huitoo Richard Hatch, jonka vanhemmat scifi-fanit tuntevat Battlestar Galacticasta (1978) ja nuoremmat scifi-fanit Battlestar Galacticasta (2004) hieman vain eri rooleista.

+ Slave-Leia on teininörttien kuolauksen kohde Galactican spinoff-sarjasta Caprica eli Alessandra Torresani.

Jos mietit, että missä olet nähnyt Ghostbusters-tytön aikaisemmin ja The Guild-nettisarja ei ole tuttu, niin ehkä sinun on vain aika myöntää itsellesi, että katsoit tämän aivan liian monta kertaa. Muitakin vastaavia youtubessa vilahtaneita naamoja musiikkivideosta kyllä löytyy.

Pakollinen lemmikkikuva

Ulkomaisilla figufoorumeilla on usein sääntö, että foorumiblogiin on pakko liittää kuva lemmikistä tai moderaattorit tuhoavat ketjun nopeasti ja armoa tuntematta. Tämä onkin saanut useat epätoivoiset figuttajat salakuvaamaan naapuriensa elikoita... Joo ei, mutta nämä "mandatory pet pictures"-postaukset näyttävät siellä täällä olevan nimenomaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Sorrunpa tätä todella läpinäkyvää aasinsiltaa pitkin siihen samantien itsekin ja esittelen armeijani oman Gyrinx-kissan.

Keskeytetty figukuvaussessio

Tässäpä siis minun ja tyttöystäväni jonkin verran yli puolivuotias kissa Tiberius eli tuttavallisemmin Tibbe. Ja kyllä, katti on nimetty James T. Kirkin mukaan. Ja Ei, en ole trekkeri eikä ole myöskään tyttöystäväni. Itseasiassa olen aina lähestulkoon vihannut Star Trekkiä ja jos joku olisi pari vuotta sitten sanonut, että nimeäisin joskus jotain trekin mukaan, olisin kohdannut ennenaikaisen loppuni lattialla kierien ja nauruun tukehtuen. Mitäkö Trekille sitten tapahtui? No J.J. Abrams tapahtui! Pakko myöntää, että tykkään kovasti uusimmasta Star Trek-leffasta. Johtuuko se juuri siitä, etten ole koskaan pitänyt trekistä? Hyvin pitkälti mahdollista. Leffa ei todellakaan ota itseään turhan vakavasti ja sen kyydissä on todella rentouttavaa istua. Tiedän, että mahdolliset tätä lukevat trekkerit vuodattavat parhaillaan verta kyynelkanavistaan, mutta hei ei se mitään monet rakkaimmat muistoni liittyvät trekkerien itkettämiseen. Olen spekuloinut syyksi sitä, että trekki ei ole koskaan ottanut itseään vakavasti ja nyt tämä uusin leffa paljastaa sen seikan entistä suuremmalle yleisölle ja tätä pöyristyttävää tekoa eräät eivät vain kestä. Näin se on nähtävä.

"Let's name him after your father"

"Tiberius? That's a terrible name"

Ajattelen taas vaihteeksi aivan liikaa, mutta olenpa kiinnittänyt huomiota kuinka häiritsevän usein näissä miniatyyriharrastajien "pakollisissa kuvissa" on kissoja.Tämä on outoa, koska kuvittelisi, että figut ja kissat eivät sovi yhteen tai pikemminkin ne sopivat yhteen turhankin hyvin. Kissa + 150 lelua ruohomatolla = Kaksi entistä 2000 pisteen armeijan omistajaa. Tibbe ei onneksi ole ainakaan vielä kertaakaan hyökännyt figujeni kimppuun, vaikka niitä on työpöydällä ollut tarjolla. Vesikippa on kyllä kaatunut pari kertaa. Se korkea muovimuki jostain syystä kiehtoo niin penteleesti vaikka hänellä on tottakai omakin vesikippa. Täytyy hankkia joku fiksumpi... kippa... kannellinen.

 Tämän blogitekstin kuvauksissa ei vahingoitettu yhtään guardiaania