Not Literally - I Ship It

Tämä on pyörinyt videojemmani nurkissa jo ties kuinka pitkään, koska noh se yhdistyy aihepiirinsä puolesta tasan tarkkaan vain itseensä. Itse biisi on jopa oikeastaan aika hyvä ja näitä asioita on taatusti kuullut livenäkin, jos tuttavapiirissä yhtään runsaammin nörttityttöjä asustaa. Viime aikoina on coneiltu niin paljon ympäri maailmaa, että aihe on taatusti ollut liikkeellä, joten menkööt nyt sitten vihdoin. Ommattu henkilöille, jotka syyllisyytensä jo tietävätkin.

Lindsey Stirling - Senbonzakura

Otakuillekin pitää muistaa välillä tarjoilla, mutta vaikka maailma on täynnä fanien tekemiä AnimeMusiikkiVideoita, niin fanimusiikkivideoita tulee vastaan varsin harvoin. Saati sitten hyviä sellaisia. Otakut ymmärtää mistä hitosta puhun. Stirlingin cover-biisi on tarpeeksi lähellä, joten mennään tällä!

Maanantai: Player Piano - Akira

Aivan mieletöntä kiistattoman klassikon fiilistelyä...

Maanantai: Andrew Huang & Veela - Space Cowboy

Animelle ei kauheasti tule jääneeksi enää aikaa muiden harrastusten keskellä, mutta liuta sarjoja on vain ikuisesti kuninkaallisia. Yksi oleellinen on tottakai Cowboy Bebop.

Nippori tulee taas ensi lauantaina

Mangan ja animen pyörteissä touhuilua on jälleen tarjolla Porissa jo viidennen Nippori-tapahtuman myötä!

Tapahtuman Facebook-yhteisö.

Tarkastelussa uusi nörttikauppa AlphaGeek.fi

AlphaGeek.fi - AlphaGeek.com

Pari viikkoa sitten sain sähköpostitse ehdotuksen yhteistyöstä blogini ja uuden nettikaupan välillä. Fiksu bloggaaja tietysti miettii yhteistyökumppanien suhteen, että onko yritys oikeaa kohderyhmää itseensä ja lukijoihinsa nähden, mutta tässä tapauksessa jo pelkkä nettikaupan nimi kertoo parituksen olevan toimiva. Saatuani vielä heti kärkeen vihreää valoa yhteistyön täyden läpinäkyvyyden suhteen teidän lukijoiden suuntaan, niin oli helppo hypätä kyytiin tähän pieneen sopimukseen. Suunnittelin ensin kirjoittavani kaikesta insinöörimäisellä raportointityylillä, mutta tajusin moisesta syntyvän niin hirveän tekstiseinän, ettei sellaista jaksaisi lukea kukaan. Ajattelinkin siis jakaa aiheen pariin osaan ja aloitan tietysti sillä varsinaisella asialla eli tutusmiskierroksella AlphaGeek.fi -nettikauppaan pienen arvostelun muodossa.

AlphaGeek.fi:n takaa löytyy ruotsalainen yritys, jonka nettikauppa on naapurimaassa toiminut nimellä Roliga Prylar. Nyt yritys on levittäytymässä muihin pohjoismaihin hieman kansainvälisemmän nörttinimen kanssa. Googlettelin firmaa tietysti runsaasti ennen, kuin annoin lopullisen myöntävän vastauksen yhteistyölle, sillä täytyyhän netissä hieman harrastaa vainoharhaisuutta. Luurankoja en kuitenkaan kaapeista onnistunut löytämään vaan päinvastoin oikeastaan varsin mukavan yllätyksen, sillä kauppa on itseasiassa saanut itsekin alkunsa nörttiblogista, joten tässähän tuli oikein pörröinen fiilis. Ilmankos sanaa halutaan levittää nörttiblogien kautta täällä Suomessakin.

Yhteistyö AlphaGeekin ja blogini välillä on varsin perinteinen eli saisin tuotteen tai pari ihmeteltäväksi ja arvosteltavaksi ja päälle tietysti linkki heidän suuntaansa, että tälläisestä kaupasta tavarat sain. Ei siis mitään ihmeellistä piilomainontaa tai aivopesuläikkiä kätkettynä valokuviin hiustenkuivaimista. Mukava bonus oli, että saisin valita tuotteet täysin itse heidän valikoimastaan pienen budjetin puitteissa. Näin saisin vielä kätevämmin siis juuri omaan blogiini sopivaa materiaalia ihmeteltäväksi. Tämä tulikin tarpeeseen, sillä selatessani nettikauppaa meinasin hukkua valikoimaan sen venyessä nörtteydestä toiseen; Doctor Who:sta Nintendoon ja jenkkikarkeista trekkerikelloihin. Tästä voidaan antaa firmalle heti myös plussa, koska hyllyiltä löytyy paljon kamaa, joiden perässä olisi ennen pitänyt kirmata pariinkin eri kauppaan. Moni siellä ruudun toisella puolella nyt tönii silmälasejaan pitkin nenänvartta ja heristelee sormeaan, että mitäs väliä sillä on kyllä internetillä pääsee ja rahalla saa, mutta kyllä itse ainakin mieluummin heitän postikuluja vain yhteen suuntaan useamman paikan sijasta. Entistä enemmän plussaa annan vielä siitä, että nettikauppa laajenee Suomenkin suuntaan. Kun on vuosia toiminut nörttiyhdistysten parissa, niin on tullut varsin selväksi, että varsinkaan nuorille se ei vain ole niin helppoa päästä tilaamaan äiskän luottokortilla ulkomailta tavaraa. Suomenkielinen .fi-sivusto on oikeasti monen nörtinalun pelastus ja allekirjoittanut tottakai liputtaa aina nörtteyden levittämisen puolesta.

Mutta se jorinoistani ja itse nettikaupan sisältöön ja valitsemiini tuotteisiin. Selasin, hermoromahtelin ja kuolailin tieni fanituotteesta toiseen, mutta jossain vaiheessa järki alkoi voittaa ja aloin hahmottaa, että tahtoisin valita jotain missä on enemmän arvosteltavaa, kuin jossain patsaassa ja siitä saisi iloa hieman useampikin henkilö. (Minulla oli siis heikko hetki, myönnetään) Lähdin tämän vuoksi lautapelien ja leffojen suuntaan ja koska ne pyörivät useasti myös blogissani, niin valinta alkoi vihdoin hahmottua. Poimein lopulta lautapelien puolelta Diplomacyn ja leffaeväisiin Waves Popcorn-koneen. Ajattelin, että olisi muutenkin jännä päästä kokeilemaan kuumalla ilmalla toimivaa popparikonetta, mutta nuo olivat juuri onnistuneet loppumaan varastosta, joten sainkin heidän valikoimistaan löytyvän toisen popparikoneen eli tämän OBH Nordican laitteen. En kuitenkaan ole asiasta ollenkaan harmissani, sillä sellainen on itseasiassa jo ennestään hyväksi havaittu.

Level Up sekä seuraavalle peli- että leffaillalle

OBH Nordica ei tietysti ole tuotemerkkinä erityisen nörttiuskottava, mutta jos on ollenkaan yhtä klassinen leffafriikki kuin minä, niin popparikone on varsin ehdoton kaveri. Voihan sitä retroilla kattilan kanssa ja ei ne mikropopparitkaan varsinaisesti kalliita ole, mutta siitä ei vain pääse yli eikä ympäri, että popparikone on leffaeväisiin todella helppo, vaivaton ja herkullinen. Arvostelua raaputtaakseni minun ei tätä Big Popperia tarvinnut pahemmin edes lähteä nyt testaamaan, sillä laitetta on tullut jo aiemminkin kokeiltua. Sen tuotoksia on itseasiassa nähty blogissani jo yli vuosi sitten, kun järjestimme kavereille vaimon kanssa The Avengers-ennakkomaratoonin, jota varten lainasimme tämän samaisen laitteen sukulaisilta ja illan aikana tyhjentyikin koneen kulho monta kertaa. Voin siis julistaa testanneeni laitetta usean ähkyn verran ja läimäistä hyväksymistarrani sen kylkeen.

Muistatko tämän? - The Avengers -ennakkomaratooni

Diplomacy -lautapeliin itseensä palaan erikseen myöhemmin, sillä kuten tuosta Lautapelioppaan arvostelusta huomaatte vaatii se varsin paljon paneutumista ja resursseja jo yhteen pelikertaan, joten materiaalia uskottavaan arvosteluun ei välttämättä vielä päivässä tai parissa saa kokoon. Lautapelien kautta kuitenkin löytyi yksi seikka, josta liikkeellä voi kritiikkiäkin antaa ja se on nettikaupan sekavuus suhteessa tavaran määrään. Jos valikoima olisi pienempi, niin kauppa olisi varmasti täysin riittävä, mutta itsestäni ainakin tuntui, että törmäsin vähän väliä johonkin uuteen tavaraan, jota en ollut aluksi ollenkaan tajunnut. Esimerkiksi juurikin lautapelit bongasin lopulta vahingossa tehdyn tuotehaun ansiosta sijoittuvaksi Leikkikalut->Seurapelit -valikoiden taakse. Tai ehkä en vain aluksi ylipäätään käsittänyt "seurapelit" nimen takaa löytyvän myös vakavampia pelejä. Myös tuoteselostuksissa on jonkin verran vielä hieman kömpelöitä käännöksiä, mutta ehkä sen antaa anteeksi, kun paahtavat käännöksiä parille uudelle kielelle kerralla.

Hmm mitäköhän fiksua siis vielä lopuksi keksisin tästä nettikaupasta? Vaikka onkin selvää, että kaltaiseni nörtit löytäväl tuolta kaikenlaista hamstrattavaa kokoelmiinsa, niin täytyy sanoa, että parhaimmillaan paikka on ehkä kuitenkin kaveripiirille lahjoja metsästäessä. Synttärilahjan kuvittelisi bongaavan varsin helposti nörtille kuin nörtille ja jouluna tuo yhdestä osoitteesta löytyvä valikoima helpottanee lahjashoppailua kummasti. Sain itseasiassa onnistuneen sattuman kautta aiheesta myös omakohtaisia kokemuksia, sillä viikko sitten sain kaveripariskunnalta synttärilahjaksi AlphaGeekistä tilatun Tardis-aamutakin (, jota itse kyllä nimitän nyrkkeilykaavuksi), joten tulinpa vahingossa saaneeksi todisteet siis tällekin teorialleni.

Mutta mitä te yksin minun mielipiteisiini nojaamaan, menkää ihmettelemään itse:

  www.alphageek.fi

Ready Player One - nörttiviittausten Da Vinci koodi

"Päästyäni tiskille tilasin klingonilaisbaarimaijalta pangalaktisen kurlauspommin ja kippasin siitä puolet saman tien. Sitten virnistin, kun R2 pisti soimaan jälleen uuden kasariklassikon."

- Ready Player One s. 255

Kolme klassista scifi-viittausta survottuna noin pieneen tilaan? Tähän on pakko perehtyä lähemmin. Ensimmäistä kertaa omassa historiassaan Laatikollinen avaruussuippokorvia muuntautuu siis täten perinteiseksi kirjablogiksi. 

Olin tässä jo hitaasti alkanut epäillä tulleeni niin vanhaksi, etten jaksa enää lukea kirjoja. Vähän aikaa sitten kuitenkin tajusin, että vika olikin kirjoissa, joita yritin lukea. Esimerkiksi Black Libraryn Eldar Path-trilogia on ollut aivan hirveää suossa tarpomista, mutta ihmekös tuo, kun luet saman tarinan kolme kertaa toinen toistaan rankemmasta näkökulmasta. Teos joka avasi silmäni sille, että kannattaisi vain lukea eeppisempiä kirjoja on Ernest Clinen kirjoittama Ready Player One, joka on myös tänä vuonna ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi.

"Part quest novel, part love story, and part virtual space opera set in a universe where spell-slinging mages battle giant Japanese robots, entire planets are inspired by Blade Runner, and flying DeLoreans achieve light speed. - It’s the year 2044, and the real world is an ugly place."

Ready Player One sijoittuu maailmaan, jossa todellisuus on entistä kurjempaa, mutta onneksi ihmiskunta pääsee edullisesti pakoon uuteen virtuaaliseen internettiin, jossa aivan kaikki on mahdollista. Kirjakin voisi siis kertoa aivan mistä tahansa, mutta kaiken mullistaa maailman rikkaimman miehen testamentti, jossa hän kertoo kätkeneensä virtuaalimaailmaan pääsiäismunan, jonka löytäjä perisi hänen omaisuutensa ja myös superylläpito-oikeudet samaiseen virtuaalimaailmankaikkeuteen. Tämä kilpailu synnyttää monille uuden haaveen, harrastuksen, elämäntavan ja ainakin yksi yritys näkee myös tilaisuuden laajentaa liiketoimintaansa räjähdysmäisesti. Kilpailun ydin on sarja vihjeitä, jotka koostuvat viittauksista 80-luvun populaarikulttuuriin. Näin käynnistyy siis perinteinen kilpajuoksu hieman erikoisemmalla kuorrutteella.

Ready Player One tekee name droppaamiselle saman kuin ensimmäinen Matrix-elokuva fysiikkaa uhkaaville kungfu-tempuille; se antaa niille täydellisen tekosyyn ja siitä kirjassa todella onkin kyse. Teos on siis uskomaton matka nörttiviittausten maailmaan ja näin ollen se imee lähes nörtin kuin nörtin jossain kohtaa mukaansa. Seikka on kai yhtä aikaa kirjan heikkous ja vahvuus, sillä on helppo kritisoida kirjaa siitä, että se vain latelee sinulle aiheita niin kauan, kunnes se osuu johonkin mistä pidät ja alat pitää myös kirjaa yhtäkkiä hyvänä. Toisaalta myös kirjan juonikulku on yllättävän mielenkiintoinen ja jatkuva nörttiviittausten tulva voi saada kohderyhmänsä tuntemaan olonsa hyvin kotoisaksi. Viitespämmistä tässä kirjassa joka tapauksessa on kyse ja jottei kukaan ehtisi suu vaahdoten syyttää allekirjoittanutta jumalanpilkasta, niin kaivetaanpa kirjasta esiin seuraava lainaus.

"Viimeisten viiden vuoden mittaan olin käynyt läpi koko munastajien suosituslukulistan. Douglas Adams. Kurt Vonnegut. Neal Stephenson. Richard K. Morgan. Stephen King. Orson Scott Card. Terry Pratchett. Terry Brooks. Bester, Bradbury, Haldeman, Heinlein, Tolkien, Vance, Gibson, Gaiman, Sterling, Moorcock, Scalzi, Zelazny."

- Ready Player One s. 90

Hows that for name dropping? Ja vastaavia "lauseita" on kirjassa useampiakin eri aiheista. Tämän on kuitenkin vain tarkoitus todistaa pointtini eikä suinkaan karkoittaa potentiaalisia lukijoita, sillä teos on joka tapauksessa ehdottomasti tarttumisen arvoinen. Tämän kirjan on kirjoittanut nörtti nörteille, sen äänikirjan lukee nörtti(Wil Wheaton, joka muuten myös mainitaan kirjassa) ja olisi suuri rikos nörttien galaktista salaliittoa kohtaan nörttinä jättää suosittelematta tätä muille nörteille. Jos siis luet parhaillaan tätä tekstiä, nouse ylös ja hae itsellesi tuo kirja. Tavalla tai toisella et tule katumaan sitä. Vakuutin sinut sitäpaitsi jo ensimmäisellä lainauksella. Myönnä pois.

Teos ei ole missään nimessä täydellinen, sillä luonnollisesti siinä on omat vikansa, mutta se on pitkästä aikaa jotain uutta ja virkistävää. Vihaan itseäni tämän vuoksi, mutta en voi olla antamatta tälle kirjalle mitään muuta kuin kliseisesti viisi tähteä viidestä.

*****

"Katselin paljon YouTube-videoita, joissa söpöt nörttitytöt soittivat cover-versioita 80-luvun kappaleista ukuleleilla. Eihän tämä tarkaan ottaen kuulunut tutkimustyöhön, mutta minulla oli melkoinen fetissi söpöjä ukulelenörttityttöjä kohtaan, enkä osaa selittaa tai perustella sitä."

- Ready Player One s. 92

Eräänä keväisenä aamuna

Jaoin tämän jo aikaisemmin blogin Facebook-sivuilla*, mutta tulin tässä siihen tulokseen, että kyllä kotimaisen harrastajatoiminnan tukemiseksi on mainos hinattava blogiinkin. Sitäpaitsi ovat tehneet videon ja tykkään aina videoista.

 
Tracon 8 - 14.-15.9.2013. Figuharrastajia kiinnostanee normaalien jutukkeiden lisäksi ainakin kunniavieras Ross Watson. (Vaikka touhuaakin tuolla figupelien roolipeliversioiden puolella.)

* Hyvä samaan kiveniskuun mainita, että tykkäilkääs Facebookissa, niin saatte uusia postauksia seurailtua sitäkin kautta ja sinne tosiaan eksyy välillä epämääräisiä linkkejä, joita tänne blogiin ei välttämättä päädy.

Nippori IV - Porissa 5.10.2012

Porilaisia paikallisuutisia jälleen.

Järjestyksessään neljäs Nippori-mangatapahtuma järjestetään taas Porin kaupunginkirjastossa ensi perjantaina 5.10. ja tänä vuonna on luvassa myös jatkot nuokkarilla. Allekirjoittanut leikkii ilmeisesti myös cosplay-tuomaria muun epämääräisyyden ohessa tällä kertaa. Infoa tapahtumasta sen Facebook-sivulta.

Maanantai: Godzilla vs. Mozzarella

Pyydän anteeksi, mutta tänään taidetaan olla randomeja pelkän randomiuuden takia. Huomisen itsenäisyyspäivän kunniaksi halusin tarjota jotain suomalaista ja jostain käsittämättömästä syystä tämä video tuli ensimmäisenä mieleen enkä vain päässyt siitä enää eroon. Juu video todellakin on kotimaisesta viihdesarja Putouksesta ja kyseessä on Kari Hietalahden tekemä sketsi elokuva sarjaan "Minun sketsini," jossa näyttelijät pääsivät toteuttamaan ideoitaan, joita vaikkapa aikaisemmissa tv-sarjoissaan eivät olleet saaneet toteuttaa tai sitten mitä outoa nyt sattuivatkaan tuolloin päähänsä saamaan.



Köh. Pyysinhän jo anteeksi. Tämä tosin vangitsee hienosti vanhojen japanilaisten hirviöleffojen hengen. Muistaakseni alkuperäisessä ei kyllä ollut tekstityksiä ja ne ovatkin varsin turhat, kuten huomasitte.

Ensi viikolla palataan sitten raiteille taas (hah). Hyvää itsepäisyyspäivää!

Kivijalkaliike vihdoin myös Poriin?

Furinjin paikallisuutisista hyvää päivää. Postaukseni tänään ei kauheasti kosketa teitä muualla Suomessa asuvia, vaikka osa voikin tilanteeseen varmasti samaistua. Allekirjoittanut ja tietysti muutkin paikalliset ovat joutuneet jo useiden vuosien ajan pyörittämään harrastusta ilman varsinaista paikallista pelikauppaa eli niin sanottua kivijalkaa. En minä väitä, että tämä olisi ollut mitenkään erityisen haastavaa aikaa, koska kyllähän kaikkien rakastama internet kiikuttaa figuja ja muuta suoraan kotiovelle saakka. Totuus kuitenkin on, että tälläinen liike toimii eräänlaisena majakkana paikallisille harrastajille. Helpottaahan se jo heti pelaajien törmäämistä toisiinsa. Kaikki kun eivät kuitenkaan siellä internetissäkään pyöri ja kaikille peleille kun ei ole tarjolla jotain sotavasara.netin kaltaista paikkaa pelaajien verkostoitumiseen.

Viikko sitten viidakkorumpu pärisi valtavaa vauhtia läpi Porin nörttipiirien, sillä suuri uutinen kertoi, että Fantasiapelit olisi rantautumassa kaupunkiin. Innostus oli tottakai heti valtavaa, mutta myös varovaista, sillä olemmehan nähneet jo kahden peliliikkeen sortuvan ja vähintään parin uuden yrityksen loppuvan jo ennen liikkeen avaamista. Niin tai näin olemme tunteita herättävien asioiden äärellä.

 Jep raportoin uutista nyt hieman nurinkurisesti, joten mennään asiaan. Onnittelut satakuntalainen sinulla on jälleen toivoa. Arvioiden mukaan parhaassa tapauksessa jo maalis- huhtikuussa 2012 Porissa saattaisi olla oma Fantasiapelit. Varmasti matkassa on vielä erinäisiä mutkia, joten en menisi sanomaan asioita vielä 100%:n varmoiksi vaikka optimistinen toisaalta olenkin. Tässä vielä itse yrittäjältä sananen, jota puolestaan parille foorumille jo tuolloin viikko sitten jaoinkin.

"Hei kaikille!

Olen kohtapuolin poriin perustettavan Fantasiapelit liikkeen toinen omistaja. Olen tekemässä tuote & kuluttaja kartoitusta porin ja sen lähi kaupunkien väestä. Tarkoituksenamme olisi saada myyntiin kattava valikoima tuotteita joita täälläpäin harrastetaan.

Ja nyt on teidän mahdollisuutenne kertoa mitä haluaisitte liikeestä löytyvän. Pyrkimyksemme on saada liikkeeseen pelipöydät korteille ja miniatyyreille. Olemme myös suunnitelleet pitävämme viikottaisia pelejä näille.

Muita ideoita ja ehdotuksia voitte tämän threadin* lisäksi pistää minun maili osoitteeseeni jon.sukanen@gmail.com"

* Tämä thread tarkoittaa tässä tapauksessa tätä ja tätä.

Jos ja kun uusi peliliike lopulta tänne nousee se myös toivottavasti viimein todistaa ja saattaa historiaan vanhan sanontani, että Porin Pitkäkiekon lopettaminen oli paras asia, mitä paikalliselle harrastajaskenelle on koskaan tapahtunut.

Peukut pystyyn.

Myöhäisempi päivitys: Tämä projekti valitettavasti törmäsi seinään vuoden 2012 alussa.

Nippori3 tänään Porin kaupunginkirjastolla

Tullut taas oltua mukana järjestämässä tänne Poriin jotakin muuta. Ei figuttamista tänä iltana.

Maanantai: Team Unicorn - Geek and Gamer Girls Song

Maanantaiden musiikaalinen linja näköjään jatkuu itsepäisesti, mutta tämän teoksen musiikillisista avuista en kyllä taas kommentoi yhtään mitään. Ehkä vain pistän tämän videon tähän ensin ja tajuissaan selvinneet voivat lukea höpinääni pari riviä lisää.



Videon alussa meinasin, että ei saakeli mitä kamaa ei tälläistä voi näyttää edes typyjen varjolla, mutta pian nörttiviittausten hyöky alkoi saada minusta voiton ja hitaasti tajusin, että biisin uudelleensanoittaja on oikeasti löytänyt asiaa sanottavaksi aika moneen suuntaan. Vielä kun videon edetessä näki nuo muutamat vaatimattomat julkkikset, jotka oli saatu videolle kiskaistua, niin sitä alkoi olla vähän vakuuttuneempi tekijöiden muistakin kyvyistä.

Jenkkiläinen vaatimassa alkuperäistä ääniraitaa animesta? Riittää todistusaineistoksi.

So say we all... 

Hmm joo kyllä tällä on ihan hyvä aloittaa meikäläisen kesälomat.

WH40K-Cosplay - Beijing Style!

Tällä on hyvä aloittaa viikko näin juhannuksen jälkeen.



Minusta on aina hienoa, kun harrastukset löytävät toisensä. Pörröstä, lutusta ja pelkkää sotaa.

Leffaisku: Summer Wars

Suku on pahin. Aina.

Leffateatterin animet tuppaavat tulemaan tänne Poriin varsin tehokkaasti jälkijunassa. Onneksi kyseessä on kuitenkin edes natsijuna, sillä aikataulussa voi luottaa siihen, että elokuva on täällä neljä kuukautta varsinaisen ensi-illan jälkeen. Enhän minä Summer Warssia voinut väliin jättää, kun pitkästä aikaa leffateatterissa jotain muutakin animea, kuin Studio Ghibliä (Japanin Disney-vastine). Helsingin Rakkautta&Anarkiaa festivaaleillakin teos ehti palkintoa keräämään, mikä onkin syynä siihen, että leffa teattereissa kiertää.

Internetin tulevaisuus (?)

Summer Wars kertoo mahtisuvusta, joka istuu ruokapöydässä, syö nuudeleita ja juo sapporoa. Ei ole tuo olut kyllä minun makuuni. Ei pahus eihän tuo leffan juoni ollutkaan, vaan se mitä siinä käytännössä tapahtuu. Anteeksi spoilaus. Leffan juonena on, että Oz-niminen järjestelmä on ajanut ohi facebookin ja itseasiassa myös kaiken muun mahdollisen asioiden hoitamisen netissä. Yhdysvaltojen presidenttikin voi Ozin kautta laukaista ydinohjuksen, jos naapurivaltio ei vastaa kaveripyyntöihin. Tämä ei ollut vitsi. Ohjelman tarkoitus todellakin on, että käyttäjätilillä on kaikki samat oikeudet, kuin itse käyttäjällä live-maailmassa.

Koodiapina-san ja Mikrotuki-san

Elokuvan päähenkilö on nuori poika, joka on töissä Ozissa "koodarina" ja aiemmin mainitun mahtisuvun tyttö tarjoaa tälle toista kesätyötä perheensä luota ja näin ruokapöytä ja nettimaailma saadaan yhdistettyä. Tämän etätyöskentelyn aikana Oziin tietysti hyökätään ja miljoonia tilejä kaapataan ja päähenkilömme lavastetaan syylliseksi tähän kaikkeen. Tästä käynnistyy luonnollisesti operaatio maineen ja maailman pelastamiseksi. Parasta leffassa syömisen lisäksi onkin ehkä mahtisuvun ylilyötyjen resurssien hyväksikäyttö. Parempi tietokone? Hei mullon töissä korkkaamaton supertietokone yliopistoa varten! Virtaa? Oota mä tuon mun kalastusaluksen tohon karppilampeen! No entäs... Hei mä olen armeijan joudun-tappamaan-sut-jos-kerron -osastolla duunissa venaa vähän...

This is how we roll hax

Tämä kaikki saattaa kuulostaa taas yhdeltä nörttitaivaalta ja ainekset mahtavuuteen elokuvalla onkin kasassa, mutta valitettavasti lopputulos ei vain yllä tarpeeksi pitkälle. Mietein pari kertaa, mistä leffa on palkintonsa ansainnut, mutta kai se johtuu taas siitä perinteisestä litaniasta, että  "itämaiset leffat on niin eksoottisia ja taiteellisia ja koska animaation keinoja on käytetty aikuismaisen tarinan kertomiseen." Ei se nyt kuulkaa riitä kyllä tämä on aikalailla tusinatavaraa. Niitä muita ei vain kukaan ole kiskonut mukaan jonnekin peräpohjolan festareille. Jaa meinaanko, että jos ei ole katsonut tälläistä tavaraa aikaisemmin, niin voi pitää tästä? ...En.

Ja sinä tietysti kuvittelit, että kaikki otakut tykkäävät mistä tahansa animesta.

Näytösturnauksen tuloksia

Nyt on viikonlopusta selvitty ja valokuvat saatu, niin voi hieman raapustaa tuloksia tuosta viime viikkoisesta näytösturnauksesta. Allaolevaa "Ennen/Jälkeen"-kuvaa ja postauksen viimistä kuvaa lukuunottamatta valokuvat ovat Jinsein aktiivisimman kameramiehen Jolezin ottamia, joten kiitokset sinne. Lisää hänen kameratyötään esittelen varmaan ensi viikolla. Jos olet missannut, että mistä tässä touhussa ylipäätään oli kyse, niin löydät pohjustukseni tästä.

Ennen / Jälkeen

Edetään kronologisessa järjestyksessä eli hyppäämme ajassa taaksepäin viime viikon perjantaihin. Luonnollisesti viimeiset siveltimenvedot tehdään viimeisenä iltana. Tämänhän kaikki figuharrastajat tietävät? Yllä näkyy siis lopputulos, mitä lähdettiin peli-iltaan ulkoiluttamaan. Aluksihan tilanne oli se, että vain Warp Spiderit olivat valmiita ja Guardiaanit olivat maaleissa, mutta basetus puuttui. Walkkerit, Farseerin ja Rangerit siis suttasin tuossa parin viikon aikana, kun aikaa liikeni. Puuh ja suoraan sanottuna näihin yksiköihin en kovin tyytyväinen ole. Kokonaisuutena näyttää ihan siedettävältä, mutta yksittäisen yksikön tuijottaminen saa suupielen nykimään väärällä tapaa. Oikaisin toki joissain kohdissa ihan tarkoituksella ajan säästämiseksi eli mitään mutaa en jalkoihin tai viittoihin vielä suttaillut tai muita vastaavia yksityiskohtia. Noh pääasia, että yksi lohko uudistuvasta armeijasta on pelipöytätasossa. Figuja riittää tehtäväksi vielä niin paljon, että näihin voi palailla sitten myöhemmin jälleen. Basetuksenkin tein 2.edikan tyyliin pelkkää flokkia alustoihin viskomalla. Old School yo! ...anteeksi.

Sitten seuraavaan päivään eli D-Day lauantai 21.5.2011.

Autooni sullottiin siis kolme armeijaa, kolme pelaajaa, yksi muonittaja ja epämääräinen laatikollinen maastonkappaleita. Tarpeettoman pitkään palvelleella saksalaisella tankillani huristeltiin siis tapahtumapaikalle ja landraidermaisella manööverillä valtasimme heti rakennuksen pingispöydän tarkoitusperiimme. Kamojen purku, maastojen levitys ja pelaamaan.

1. Näytös: Tyranids vs. Chaos Space Marines

Pahuuden joukot kokoontuvat chaos-kristallin ympärillä

Mission: Capture & Control
Deployment: Dawn of War
Tulos: 0-1

2. Näytös: Eldar vs. Tyranids

Tarpeettoman tiukat paikat

Mission: Annihilation
Deployment: Spearhead
Tulos: 5-3

3. Näytös: Eldar vs. Chaos Space Marines

Ja taas lähärissä

Mission: Capture & Control
Deployment: Dawn of War
Tulos: 1-1

Pelasimme siis kukin pelit molempia toisia vastaan ja tilastoa näette yllä. Tyranidit siis voitin ja Chaoksen kanssa oli tyytyminen tasapeliin, kun voitto jäi parin ranger-kiväärin laukauksen verran vajaaksi. Nämä 500 pisteen pelit tuntuivat todella nopeilta nyt, kun on jälleen tottunut 1000-1500 pojon matseihin.

Väkeä parveili mukavasti pöydän ympärillä jatkuvasti, joten tavoite pelin esille tuomisesta ainakin täyttyi todella helposti. Kävipä siellä muutamienkin tyttöystävät tuijottamassa pöytää ja peliä päivän aikana, että "ymmärtäisi edes puolet mitä blogeissa lukee." Köh. Kyllähän väeltä kiinnostusta touhua kohtaan siis löytyi ja ainakin yksi innokas uskaltautui heti pelaamista kokeilemaankin, joten tilaisuuden hänelle tottakai soimme. Tulokkaalle mariineimmat eteen eli Tezin Chao's ja Tez taas pelasi omia joukkojaan vastaan Defilerin Tyranideilla.

Demopeli: Chaos Space Marines vs. Tyranids

Mission: Seize Ground
Deployment: Pitched Battle
Tulos: Loppupisteet 0-0. Tyranideilla ei ollut enää trooppeja jäljellä objectivejä valtaamaan pelin loppuessa, mutta onnistuivat nirhaamaan viimeisen mariinin kentältä, joten voitto meni siis nideille. Varsin tasainen lopputulos siis.

Eli yhteenveto:
1. Kolme 500 pisteen armeijaa valmistui
2. Tietoisuutta warhammerista lisätty
3. Aiheutettu kipinää uusille mahdollisille pelaajille.
4. Herätetty vanhoja pelaajia horroksesta.

Ei siis ollenkaan huono ajatus ollut tämä tempaus. Pakko olla tyytyväinen

Porilaisten figumiitti 16.6.2011

Realistiset tavoitteet?

 Hieman paikallisia asioita täältä Porin suunnalta.

Kuten viime viikolla mainitsin, niin järkkäilin pientä näytösluontoista pelaamista Jinsei ry:n peli-iltaan viime lauantaina. En ole siitä ehtinyt vielä tänne blogiin tuloksista edes raportoimaan, sillä kameramiehelleni tapahtuma oli liikaa ja hän on vielä vuoteenomana. Kirjoittelen siis jälkilöylyjä ja postailen kuvia, kunhan niitä vain saan.

Jotain tapahtuman onnistumisesta...tavallaan...kertoo se, että Sotavasarassa Porin omalla keskustelualueella on virinnyt kovinkin paljon keskustelua paikallisen toiminnan herättelystä. Keskustelun ajoittaista laatua en kehtaa edes kommentoida, mutta niin tai näin päädyin vastavuoroisesti pyytämään animeseuraa sponsoriksi figumiittiin. ..ja noh kuulun itse hallitukseen, joten temppu ei ollut kovin vaativa :p Suhteet jyllää. Jinsei ry siis avustaa tiloissa ja heittää kahvituksen päälle, joten porilaiset figuilijat näkevät toisiaan pitkästä aikaa kasvotustenkin.

Aiheen varsinainen keskustelu ja muu siis tässä ketjussa.

Eli lyhyesti:  

Porilaiset figuharrastajat kokoontuvat torstaina 16.6.2011 kello 18.00 alkaen kulttuuritalo Annankatu 6:n 3. kerroksessa. Olet tervetullut paikalle, jos täälläpäin Suomea hyörit ja vaikutat.

Puuh miten tässä taas näin kävi.

500p "Näytösturnauksen" valmisteluja

Tässä ja tällä ollaan menossa

Eipä siitä kauaa ole, kun Fire Dragonien yhteydessä totesin, että ei sovi aloittaa uusia maalausprojekteja ennen, kuin vanhoja on saatettu päätökseen. ...No eihän siitä taas tule yhtään mitään! Menin nimittäin lupailemaan paikallisella animeseuralla, että minä ja muutama muu WH40K-peliporukastani voisi vähän esittelymielessä pelailla hammereita yhdistyksen peli-illassa loppukuusta. Eldarieni lisäksi siis mukaan olisivat tulossa ainakin Defilerin tyranidit ja Tezin chaos-mariinit.

Hieman uudenlaisia haasteita tämä toi armeijalistan tekemiseen, kun pitäisi myös ajatella hieman sitä esittelypuolta eli mielellään mahdollisimman monipuolisia yksiköitä armeijaan, mutta näin pienessä pistemäärässä se on ennätyksellisen tuskaista. Totesin, että en saa pistemäärään mahtumaan kirveelläkään tankkeja, walkkereita ja hyppyreppuja, joten joudun valitsemaan näistä listaan vain kaksi.

# HQ
Farseer, Guide, Singing Spear [78p]

# Troop
Guardians x10, Scatter Laser [95p]
Rangers x5 [95p]

# Fast Attack
Warp Spiders x5 [110p] 

# Heavy Support
War Walker x2, Scatter Laser x4  [120p] 

Yhteensä 498 pistettä

Perfektionismi ei tietenkään salli viedä julkiselle paikalle mitään harmaata muovimassaa, joten kunkin on tarkoitus viimeistellä armeijansa pelipöytätasoon ja tietysti myös mukaan otettaviin maastoihin pitää vähän kiinnittää huomiota. Selvinnen siis parin yksikön maalaamisella, mutta kun tätä elämää riittää, niin on hyvä, että olen ollut ajoissa liikkeellä.

Kuten kuvasta näkyy, niin Rangerit ovat siirtyneet maalauspöydälle ja ne ovat varsin hyvässä vaiheessa. Lähinnä enää siis ne, Farseer ja kaksi War Walkeria, niin ollaan selvillä vesillä. Jos aikaa jää maalata enemmänkin, niin listaan on mahdollista vaihtaa vaikka Fire Prismiä tai vastaavaa esittelemään pelin scifistisempää tankkiteknologiaa.

Live Action Hanami Nippon Potkuri Starto~

Nippon -riisisuklaa on oikeasti suht hyvää. Harmi ettei sitä enää saa kuin Lidlistä...

Tiedättekös tässä, kun katselee menneitä postauksiani, niin herää sellainen huomio, että äärimmäistä epätodennäköisyysmoottoria ei olla käynnistelty hetkeen. Jopa sunnuntaisarjikset ovat olleet hyvin pitkälti figutusaiheisia ja tekstit ovat olleet yhtä nappia, projektia ja raporttia toisensa perään. Eilenkään en saanut kirveelläkään luotua tyydyttävää aprillipilaa kiusaksenne. Itseasiassa kirves oli kirjaimellisesti yksi asia, jonka hyödyntämistä aprillaukseen harkitsin, mutta ei se tuntunut tarpeeksi...iskevältä.

Tänä viikonloppuna eivät figuprojektit tule edistymään juuri mihinkään, sillä tänään lauantaina riehun paikallisen animeseuran (jonka hallitukseen olen näköjään taas päätynyt) live-leffatapahtumassa, jossa ohjelmisto on senlaista, ettei ole mitään takuita toipuuko mielenterveys ainakaan viikkoon tekemään mitään. Sunnuntaina sitten taas on toki figuilua, mutta pelaamisen muodossa, joten ei siinä sivussa kuitenkaan mitään sutia saa otettua käteen.

Mutta hei, reilu ihminen suippokorva, kun olen, niin täytyyhän minun nyt esitellä päivän ohjelmistoa teillekin. Jaettu tuska on moninkertainen tuska... Hmm Dark Eldar -viikonloppu selvästi vuorossa henkisesti.

CUTIE HONEY! (mitään en myönnä, ettäkö olisin suunnitellut tämän)



Yatterman



20th Century Boys



Guyver - Dark Hero



Kyllä, kaikki elokuvat perustuvat johonkin japanilaiseen animaatioon tai sarjakuvaan. Kyllä, tuo viimeinen on jenkkien tekemä ja niin ysäriä, että se on lähes kasaria ja kyllä, jos tuolla ei viimeistään ala yleisön mielenterveys kärsiä, niin koko yhdistys siirretään Porista Arkhamiin...

Jinsei ry:n pöytäpelipäivä

Tuossa lauantaina tuli hankittua lauta- ja korttipelien yliannostusta paikallisen animeseuran Jinsein pöytäpelipäivässä. Valikoimaa saimme paikalle aika mukavasti Carcassonnesta Arkham Horroriin ja Dominionista Monty Python Fluxxiin. Porukkaakin oli paikalla hitusen yli 30, joten ei ollut kovin vaikeaa kiskoa mukaan tarpeeksi sakkia peliin kuin peliin. Yllä näkyy hieman yleiskuvaa, jossa taitaa olla menossa ainakin Munchkin Impossible, Stars are (not) right ja joku ihmeen World of Warcraft-kortti/pahvilätkäpeli ja kuvan ulkopuolelle jää vielä joitain menossa olevia pelejä. Ajattelin pikaisen kuvasarjan heittää kehiin ihan vain runsaan pelaamisen ilosta.

Kotimainen Zanziar oli ehkä päivän mielenkiintoisimpia pelejä ja se myös vei osallistujiltaan varmaan isoimman osan päivästä. Sääntöjen liiasta yksinkertaisuudesta en ainakaan päässyt peliä syyttelemään sen verran mitä sivusta seurailin etenemistä aina välillä.

Munchkin Cthulhu

Myös perinteisempiä lautapelejä nähtiin

Ja vieläkin vanhempia klassikoita

Lajitelma

Keijut valtaavat Zanziarin

Zanziarin venyessä se sai myös sivupelikseen Fairy Talen, johon otin itsekin osaa, koska olin muutenkin sillä hetkellä tuuraamassa yhtä ruokaa hakemaan lähtenyttä zanziar-pelaajaa. Fairy Tale oli itselleni se päivän koukuttavin uusi tuttavuus ja sitä tulikin lätkittyä koko loppuilta Zanziarin päätyttyä. Kyseessä on nopea draft-korttipeli, jonka pelit kestävät noin vartin. Aivan mahtava välipala vaikka niitten warhammer-pelien kylkeen.

Ainoa miinus, mikä itselleni tulee mieleen on, että peli palaa kyllä loppuun ennemmin tai myöhemmin, koska ihan hirveän montaa erilaista taktiikkaa et pysty siinä valitsemaan, joten alat väkisinkin toistaa itseäsi. Tämän pelin tapauksessa se ei kuitenkaan ole ihan niin vakavaa, koska sitä on turha edes kuvitella kovin ankaraan pelaamiseen. Lisäksi pelin näyttää saavan hankittua varsin edullisesti, joten kyseessä on lopulta erittäin hyvä sijoitus. Ajattelin itsekin tilata sen jossain vaiheessa kokoelmiini siitäkin huolimatta, että se jo peliporukasta löytyy. Näkisin sen nimittäin sopivan myös niille harvemmin pelaaville kavereilleni.

Fairy Tale menossa ties monennettako kertaa

Teki kyllä hyvää mättää urakalla muitakin pelejä, kuin warhammereita ja harrastaa samalla myös huomattavasti sosiaalisempaa pelaamista.