Ensitarkastelussa Warhammer 40.000:n 7. laitos

Siinä se nyt sitten on

Tänään on Warhammer 40.000:n 7. laitoksen julkaisupäivä ja hetihän se sääntökirja oli tottakai saatava. Kuten varmasti GW:n sivuilta olette jo huomanneet, niin tämä ns. sääntökirja on itseasiassa kolmen kirjan boxi, joka on aivan mahtavaa. Vaikka tiiliskivi onkin aina miehekäs asia, niin on tämän boxin käytännöllisyys on vain jotain niin paljon parempaa. Käydään nämä kolme kirjaa nyt pikaisena esikatseluna läpi.

A Galaxy of War

A Galaxy of War sisältää oikeastaan pelkästään kuvia figuureista toisensa perään näyttävässä muodossa. Jos kaveri harkitsee nelkkarin aloittamista, niin tämä on ehdottomasti se kirja, joka hänelle kannattaa ensimmäisenä lyödä käteen, että katseleppa siitä mikä näyttäisi mielenkiintoisimmalta.

Herkullista

Dark Millennium

Dark Millennium sisältää sitä 'parasta pornoa' eli taidekuvia ja taustatarinaa. Tähän pitää syventyä myöhemmin tarkemmin.

Oli kuinka ylivarovainen huhujen suhteen tahansa, niin eiköhän tuossa ole tulevan örkkikirjan kansikuva

On referenssikuvaa, on nippelitietoo

The Rules

The Rules a.k.a. itse säännöt. Alustavat lukaisut hoidettu ja vaikka olenkin kovasti vihannut tätä huhuissa käytettyä termiä, niin kyllä kyseessä näyttäisi enemmänkin olevan päivitys versioon 6.5, kuin todellinen isompi uudistus, vaikka viime aikoina muuta ovatkin huhut väittäneet. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, sillä selkeitä parannuksia on havaittavissa. En ota kantaa velloviin itkupotkuraivareihin miten tuo on edelleen parempi kuin tuo vaikkei olekaan paitsi että vaarinhousut, mutta monta epäselvyyttä on ainakin selkeästi korjattu säännöissä ja tulkinnanvaraisuutta saatu karsittua. Kieltämättä vähän kuin rajumpi FAQ olisi pastettu vanhoihin sääntöihin. Joitain sääntöjä on tiputettu poiskin, mutta isoin muutos varsinaisissa säännöissä on tottakai Psychic Phasen lisääminen vuorojen sekaan. Muutoin ei mitään hirveän rajua, paitsi tietysti armeijan kokoamisen osiossa. Näitähän on jo paljon paljasteltu White Dwarfin sivuilla ennakkoon, mutta hieman oudosti päällimmäinen ajatukseni tätä lukiessa ensimmäistä kertaa oli, että "ymmärtäisinkö näitä ohjeita, jollen olisi pelannut aikaisemmin?" Jotenkin tuli sekava olo, mutta ehkä se johtuu vain kiireestä.

Ainoa täysin puskista tullut asia oli, että aikalailla kaikille GW:n omille maastoille on nyt myös omat säännöt. Jännästi myös muutamille sellaisille, joita ei edes tällä hetkellä myydä, kuten yllä olevassa kuvassa näkyvät. Käsite Area Terrain on myös kadonnut, mutta käytännössä se on edelleen mukana näiden valmismaastojen muodossa esitettynä. Vähämielinen trolli kiljuu tässä vaiheessa, että GW:n rahastusta ja petosta ja ties mitä, mutta älykkäämpi vaivautuu lukemaan varsinaiset säännöt ja toteaa, että siellä sanotaan jotta jaa jos sulla on tällänen itsetehty metsä, niin käytäppä vaikka tuon meidän valmismetsän sääntöjä tai käytä vaikka järkeä. Suosikkini on kuitenkin ehdottomasti tuo 'crashannut aquila', sillä sen raunioista on mahdollista vaikka vahingossa löytää peliin uusi objective. Kyllä luit oikein. Tässä onkin taas täydellinen tilaisuus jollekulle itseään ei-kasuaaliksi tituleeraavalle käyttää tätä tekosyynä olla pelaamatta vastaisuudessakaan muita kuin mielikuvituspelejä.

Objectiveista puheenollen erilaisia skenaarioita on tällä kertaa kaksi kuuden skenun listaa. Toinen lista on samanlainen kuin ennenkin ja toisessa hyödynnetään uusia ns. Tactical Objectiveja eli pelaajien tehtävät vaihtuvat pelin edetessä heidän suorittaessa niitä tyyliin "käy keräämässä piste kohteesta kolme" ja tämän suoritettuaan pelaaja saa taas uuden tehtävän. Kauheasti vaihtelua erilaisissa tehtävissä ei ole, mutta tämä uusi pelimuoto vaikuttaa silti aika hauskalta. Noh sitä testataan siis vielä tänään käytännössä.

Sääntöjen suhteenkin vaikuttaa siis ihan lupaavalta, mutta joka tapauksessa tälle itse julkaisulle on pakko antaa peukkua ylöspäin. Kuten jo totesinkin, niin boxi on ratkaisuna nerokas, materiaali on laadukasta, jälki kaunista ja säännöt esitetty fiksusti. Esimerkkinä sääntökirjan tapa laittaa sivulle välillä pieni lunttilappu tyyliin, että tuo asiaan liittyvä fearless-sääntö muuten toimi tällä tapaa sen sijaan, että vain todettaisiin "katso sivulta 385." Nopeuttanee asioiden tarkistamista. Ei tässä sitä aloitusboxien kuuluisaa "minisääntistä" osaa niin kipeästi kaivatakaan, kun tiiliskivikin on nykyään näin järkevä.

Mutta se alkufiilistelyistä ja nyt valmistelemaan ensimmäisiä testipelejä.

Blogikirja M3.014.#2: 'Cutlassie and nice rack'

Artikkeli Cutlassin kansikuvan ominaisuuksista

1. Cutlass! - Fantasiapiraattipeli Black Scorpionilta

Olen viime aikoina tehnyt tuttavuutta Black Scorpionin Cutlass!-miniatyyripelin säännöstöön. Kyseessä on siis fantasiapiraattiaiheinen skirmish-peli, jossa eri piraattiryhmittymät taistelevat pienen saarivaltionsa hallinnasta. Miehistöjä löytyy kolmen erilaisen ihmispoppoon lisäksi kääpiöt, haltiat, epäkuolleet ja vihernahat. Kiinnostuin pelistä lähinnä sen tarjoamien conversiomahdollisuuksien takia, mutta kyllä sääntöpakettikin vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. Eri asia milloin sitä päästään täällä testaamaan, kun piraatit ovat vasta ideoinnin asteella kullakin, mutta kenties ensi kesänä olisi jotain merirosvokampanjaa siis. En oikein itse osaa päättää mikä porukka olisi mielenkiintoisin toteuttaa. Ihmispiraatteja? Joo ne on aika nähty. Epäkuolleita piraatteja? Nähty. Örkit? Klassiset Flash Gitsit. Kääpiöt? Fabassa joskus jo bongannut porukan. Haltiat? Dark Eldar. Haltiat ovat toki aina itselleni se turhan tyypillinen valinta, mutta jollain oudolla tapaa toisaalta skirmish -kokoluokassa kokonainen ryhmä niitä ei ole ihan niin yleinen. Mordheimissäkin jopa GW itse lopulta totesi, että haltiat olivat virhe ja ne ovat liian ylivoimaisia kokonaisena warbandina (Shadow Warriors). Itämaisteemaisia merirosvohaltioita ehkä? Valkoisia kiharaperuukkeja on kuitenkin joka tapauksessa pakko tehdä.

2. HobbyZone paint racks / paint stands / organizers

Niin siis minulla on ihan oikeasti asiaa räkeistä. Peliporukkani tilaili maaliräkkejä HobbyZonelta ja sellainen päätyi omallekin työpöydälleni. Ei enää purkkien leviämistä ympäriinsä pitkin pöytää työskentelyn edetessä eikä oikean purkin metsästämistä työkalupakista. En kirjoittele tällä erää nyt sen syvällisempää analyysiä, sillä Kardinaali on blogissaan jo kirjoitellut nettikaupasta ja itse tuotteesta. Hän jätti kuitenkin tekstissään mainitsematta oman suosikkiominaisuuteni eli tämän:

Maalit pysyvät paikoillaan niin hyvin, että pieni horjahtelukaan siirrettäessä ei haittaa. Tämä on erittäin hyvä juttu, kun maalauspistettä pitää siirtää pois muiden töiden tieltä. Oivia tuotteita ja vieläpä lähes ällistyttävän edullisia, joten suosittelen.

3. Blood Bowl-liiga jatkuu

Salohaltioiden jälkeen vastaani asettui hampaisiin saakka aseistettu joukkue goblineja. Tämä porukka on helppo aliarvioida, mutta insinöörijoukkueeni ymmärsi luonnollisesti olla varautunut vihernahkojen teknisiin apuvälineisiin. Lopputuloksena 0-2 kääpiöiden hyväksi, mutta voitto ei tullut ilmaiseksi. Seuraavaan peliin lähden kahden kääpiön vajeella (joyrneymanit tuuraamaan siis). Toinen blocker vain lepäilee, mutta toinen valitettavasti menehtyi. Jep pelaaja numero kahdeksan nimeltään Orek kohtasi valitettavan, mutta äärimmäisen nopean kuoleman saatuaan sienihuuruisen goblinin metallikuulasta ohimoonsa suoraan aloituksesta. Ottelun lipputulot eivät juuri vakuuttaneet, joten uusia pelaajia en pääse heti hankkimaan, mutta pari lohkopeliä vielä edessä ennen pudotuspelejä, niin toivottavasti tilanne korjaantuu. Seuraavaksi vastassa epäkuolleita egyptifaneja eli Khemri.

Kilpajuoksu pallolle

4. Willy-miniatures

Blood Bowlista puheenollen peliinhän tuottaa sopivia nappeja vaikka kuinka monta firmaa ja yksi mielenkiintoinen sellainen on Willy-Miniatures, vaikka valikoima onkin vielä hieman rajallinen. Ookami_tez teki tuonne aiemmin kimppatilauksen ja mielenkiinnosta piti jotain kokeiltavaa napata. Päädyin ottamaan nopat Halfling-joukkueelleni (juu sellainenkin on tullut talven aikana hankittua, mutta puolituisista lisää toiste) ja Willyn version tähtipelaaja Zara the Slayeristä. Oikea valinta, sillä tuo Sara on aika komea nappi. Komeita figuja ovat olleet kaikki muutkin tilatut, mitä olen ihmisiltä ihmetellyt. Potentiaalinen vaihtoehto siis, jos jokin heidän valikoimistaan löytyvä joukkuetyyppi kiinnostaa. Kaikista edullisimpia vaihtoehtoja Willy Miniatures ei tosin ole.

5. Maastoprototyyppi - Aaltopahvi

Viime kertaisen blogikirjan kommenteissa lupailin lisää maastoa ja tässä sitä nyt olisi. Karhumättöön olisi tarkoitus tuottaa vielä lisää maastoa pöytiä kansoittamaan. Talkoot siis tiedossa, kunhan tiedetään mitä ollaan tekemässä. Budjettiratkaisuja tottakai haetaan, joten kartoitellut tässä ihmisten nurkista materiaalivarantoja ja mm. aaltopahvia löytyi reilu määrä. Nappasin mukaani palan tehdäkseni jotain prototyyppejä valmiiksi ja ensimmäisenä syntyi yksinkertainen aaltopeltinen lato. Tuli samalla viimein testattua Ryza Rustia ja paikat tosiaankin ruostui. Ihan omiaan maastoihin varsinkin, jos ei entuudestaan ole sen erikoisempia pikmenttejä tarjolla hommaan.

Ensivaikutelma: Uusi White Dwarf

Kaverikuva vielä kertaalleen

Viikonloppuna raapustelin jo ensivaikutelmia uudesta Visions-lehdestä ja ajattelin, että lienee syytä tehdä myös katsaus uuteen valkoiseen kääpiöön. Visionssiin pitää kuitenkin vielä kommentoida sen verran, että tein harmittavan yleisen virheen vertaillessani sitä White Dwarfiin. Turhaahan se on, koska ne ovat selvästi kaksi täysin eri asiaa. Valkoinen kääpiö on yhä valkoinen kääpiö se vain saapuu nyt osissa ja Visions on tutulta tuntuvista vaatteistaan huolimatta pieni taidekirja eikä mikään harrastelehti. Todelliseksi taidekirjaksi siinä on tosin liikaa 'Eavy Metal -tuotoksia, mutta mihinkäs susi lammastaljastaan pääsee vai miten se meni.

Perinteistä uusien figujen hehkutusta

Lehden nimi on siis White Dwarf ja se näyttää White Dwarfilta. Ei siis minkäänlaista kulttuurishokkia tämän uutuuden kohdalla. Ensimmäisessä numerossa on tietysti lähes pelkästään asiaa kääpiöistä, mutta mitä muutakaan siinä nyt tällä viikolla olisi. Mielenkiintoista nähdä miten artikkelien jako tulee lopulta tapahtumaan. Onko tietty artikkelisarja vaikka aina joka kuukauden toisessa numerossa vai miten homma toimii. Näin pieneen lehteen ei kuitenkaan paljoa kerrallaan mahdu. Jossainpäin nettiä näin maininnan, että joku olisi laskenut lehden sivuhinnan pysyneen samana muutoksesta huolimatta, mutta en alkanut itse tekemään tarkastuslaskelmia. Otetaan se kuitenkin näin sivumainintana sen kuuluisan huhujen päälle ripoteltavan suolan kera.

No nyt on tekstiä!

Nostanpa muuten oikein erikseen esille Jervis Johnsonin kirjoituksen, koska siinä todellakin visioitiin ja ihan tekstimuodossa. Artikkelissa pohdittiin pelien aloitusheiton korvaamista minipelillä, joka ratkaisisi pelin aloittajan. Ensinnäkin minipelin aloittaa se, jolla on kokoelmassaan enemmän maalattuja miniatyyrejä ja itse minipeli on vähän kuin Odin's Table, jossa liikuttaisiin pelaamalla Zombie Dicea. Ei nyt ihan, mutta jotain siihen suuntaan. Hämmentävää? Niin minustakin. Pitäisi varmaan ihan piruuttaan joskus kokeilla. Lukaiskaapa itsekin.

Varsin pysäyttävää oli myös löytää ihan vain sääntöjä kohta julkaistavalle figuurille. Tätäkin pitää siis seurailla, että millaiseksi tavaksi se muodostuu. Onhan se aikamoinen saavutus Games Workshopilta kertoa jotakin peli-informaatiota jo näin etukäteen. Joskus kuukauden päästä olemme ehkä viisaampia, kun meillä on minilehtiä yhden vanhan lehden verran, niin pystyy realistisemmin arvioimaan julkaisun uutta tilaa. Kovasti kuitenkin vaikuttaisi suht perinteiseltä White Dwarfilta, johon olemme tottuneet. Mikä tekee entistä huvittavammaksi ilmiön, jossa jotkut ensin Visionssista järkyttyneet kokevat käävän yhtäkkiä kovinkin hienoksi uutuudeksi. Noh katsellaan.

Ensivaikutelma: Warhammer Visions

Vanha White Dwarf kokovertailuksi

Kaikki figuharrastajat ovat varmaan jo kuulleet, että Games Workshopin lehti White Dwarf hajoaa osiin. Jatkossa joka viikko julkaistaan mini-White Dwarf, jolla on hintaa 3,20e ja kuukausittain alkaa ilmestyä uusi Warhammer Visions niminen lehti, joka kustantaa 9,00e. Molempien ensimmäinen numero julkaistaan tänään. Allekirjoittaneella on heti Warhammer Visions käsissään ja ajattelin siitä vähän ensivaikutelmia kirjata ylös.

 

Ensimmäinen reaktio varmasti jokaisella selaajalla on, että "hitto tässä on paljon kuvia" ja hetken päästä lukija tajuaakin, ettei lehdessä lopulta paljoa muuta olekaan. Tekee mieli piruillen todeta, että hyvä eihän sitä valkoisesta kääpiöstä ennenkään olla mitään luettu vaan katseltu vain nättejä kuvia. Artikkelien kirjoitukset ovatkin lähinnä kuvatekstejä, mutta jotain tuttujakin elementtejä löytyy.

Yllä on yksi aukeama ensimmäisen numeron taisteluraportista. Tuttua ja turvallista White Dwarf-kamaa siis. Paitsi, että raportissa ei mainita armeijalistoja eikä kauheasti muutakaan tietoa. Voittaja sentään kerrotaan lopuksi. Kyseessä ei siis ole niinkään raportti vaan lehden tyylille uskollisesti kokoelma fiilistelykuvia pelistä pienillä kuvateksteillä höystettynä. Mikä on tavallaan ihan siistiä... outoa, mutta aika siistiä. 

Tuota kuvaa katsoessa helposti huudahtaa, että hei onhan tuolla tekstiä monta kappaletta vaikka pienellä onkin. No itseasiassa siinä on vain yksi kappale kolmella eri kielellä. Vaikka huhua olikin vähän vaikea niellä, niin totta se on, että tämä samainen julkaisu sisältää englannin lisäksi myös saksan ja ranskan versiot. Eipä tuo pahemmin häiritse, kun oikean kuvatekstin lukaisu on varsin helppoa. 

Lehdessä on siis toki paljon vanhasta lehdestä tuttuja artikkelisarjoja, mutta ne on toteutettu tämän uuden formaatin muotoon eli siis kuvia, kuvia ja kuvia.

Blanchitsukin sovitettu samaan muottiin

Örkkien conversiopajakin löytyy jälleen

Maalausoppaitakin on useampi sivu, mutta niidenkin ohjeissa lukee lähinnä maalien nimet

Sisältö on siis kovin erilaista, kuin mihin olemme tottuneet tavallisissa lehdissä. Netti on tottakai jo täynnä outoa kikattelua siitä, että "siinä on vaan kuvia," mutta onko se sitten väärin, kun kyseessä on näin visuaalinen harrastus? Lehteä "lukiessa" tuli mieleen perinteiset taidekirjat ja sellaisia nämä pikemminkin ovatkin ja sen tajuamisen myötä selaaminen ahdisti jo paljon vähemmän. Lehden nimi näköjään summaa tilanteen yllättävän hyvin, sillä se nimenomaan tarjoaa Warhammeriin visioita, muttei mitään muuta kikkailua. 

Olisinko iloinen, jos minulla olisi inspiraation lähteenä näitä lehtiä hyllyllinen maalauspisteeni vieressä? Todennäköisesti. Sijoittaisinko näihin vajaan kympin kuussa? Näin opiskelijana sitä on aika hankala lähteä oikeuttamaan itselleen. Tottakai, jos henkilö on White Dwarfia tähän mennessä ostellut silloin tällöin, niin tulee hän nappaamaan näitäkin mukaansa aina välillä, kun aihe tuntuu kiinnostavalta. Tosin nämä ovat selkeästi suunnattu pelkästään harrastajien visuaaliselle ryhmälle eli pääasiassa intohimoisemmille maalaajille eikä vaikkapa turnauspelaaja saa näistä irti yhtään sen enempää, kuin aikaisemmastakaan harrastelehdestä. 

Ei kannata silti muodostaa vielä tämän perusteella mielikuvaa lehden kuvatulvasta, sillä nappasin postaukseen vasta viisi aukeamaa ja sivuja järkäleessä on kuitenkin melkein 230! En lähtenyt laskemaan, mutta GW:n nettihypen mukaan tässä numerossa on 50 sivua jo pelkästään Golden Demon -kisatöitä. Ne ovat aina nannaa ja oikeastaan pistääkin mietityttämään, että kierretäänkö lehdessä jatkossa lähinnä näitä kisoja maasta toiseen vai miten aikovat tälläisen määrän kuvamateriaalia kerätä joka kuussa?

Täydennystä varustukseen ja Tampereen nörttikohteisiin

Mä katson, kun sä syöt

Tuli käytyä "suvun kesken" Tampereella lauantaina, kun lähdimme ostoksille velipojan ja vaimokkeiden kanssa. Kesän aikana tullut käytyä kunnolla juuri missään, joten oli ihan rentouttavaa lähteä kiertelemään ilman sen kummempia suunnitelmia. Okei no toki harrastajalla joku pieni agenda aina on takaraivossa.

Itselleni se polttavin syy Tampereella pyörähtämiseen oli elintärkeän Army Painterin Skeleton Bone-sprayn loppuminen ja sitähän oli saatava lisää. Ylimääräistä haastettahan tähän toi esimerkiksi se, että posti luokittelee sprayt vaarallisiksi aineiksi, joten netin kautta tilaaminen on hieman poissa laskuista. Fyysisesti lähimpään Fantsuun siis, koska muualta ei herunut.

Samalla tuli täydennettyä muitakin puutteita arsenaalissa ja varsin järkevällä otteella eli pelkkiä työvälineitä eikä uusia figuja keskeneräisten jatkoksi. Army Paintereita siis Fantasiapeleistä, poranteria Harrasteesta, baseja Puolenkuun Peleistä ja vielä minilisäri Lautapelit.fi:stä Small Worldiin, että riittää rodut hieman paremmin jonoon viiden hengen peleissäkin.

Reissu siis pääpiirteittäin seurasi tuttua Tampereen kiertelyn kaavaa, jota jo esittelin aikaisemmin blogipostauksessani. Kannattaa lukaista, jos kaipaat vinkkejä tampesterin figu/nörttikohteista.

Varustetäydennys

Mutta entäs se uusi kohde?

Reissussa ruokapaikan valitseminen on tietysti aina päivän haastavimpia ja tärkeimpiä päätöksiä ja tällä kertaa päätös tehtiin puhtaasti nörtteyden siivittämänä. Nähtävyydeksi valkkautui siis Marvel/DC -sisustuksensa ansiosta Tampereen Koskikeskuksen Daddy's Diner. Ansaitseehan sitä saada takkiinsa, kun valitsee ruokapaikan pelkän sisustuksen takia useista varoittelijoista huolimatta. Kyllähän se ruokalistakin vaikutti ensin ihan houkuttelevalta, vaikkei valitsemaan oikein pystynytkään kymmenien vaivoin eroavien hampparien ja leipien välillä. Alkupalat lievensivät pelkoa, sillä pakko myöntää, etten niin herkullisia ristikkoperunoita ole koskaan heitellyt kitaani ja vieläpä sinihomejuustodipin kera. Valitettavasti totuus on tietysti pääruuassa ja kierros pöydän ympäri vahvisti kauhut olemattomuudesta erittäin todeksi...

"Mautonta..."
"Meh..."
"American Dinerissa oli parempaa..."

En muista koska olisin edes viimeksi jossain ravintolassa todella karvaasti pettynyt ruokaani. Saati, että ruokaan menisi hermot, kun rasva hajottaa ja syöpyy läpi suojakääreistä, joiden avulla annosta olisi tarkoitus syödä. Moista tapahdu edes iltaisin grillijonosta selvittyä, niin miten sitten täällä. Kaikin puolin latteaa, hankalaa ja tuhlausta. Tavallaan surkeaa, kun ei annoksissa sinäänsä ollut sellaista vikaa, että valittaisikaan, mutta ei toisaalta mitään hyvääkään. Perinteistä suomalaista itsekseen tuskastumista siis. Vaimon jälkiruuaksi ottama kakkupala oli sentään edes herkkua ja sisutuksen lisäksi ainoa positiivinen yllätys taisi ollakin varsin komea kakkutiski.

En usko meneväni enää koskaan uudelleen, enkä voi myöskään suositella ravintolaa kenellekään, kuin korkeintaan pelkäksi jälkiruokapaikaksi. Huoh no tuntuu ainakin vakiopaikat jatkossa entistä paremmilta.

Loosi valittiin Avengerssin perusteella luonnollisesti

Tarkastelussa uusi nörttikauppa AlphaGeek.fi

AlphaGeek.fi - AlphaGeek.com

Pari viikkoa sitten sain sähköpostitse ehdotuksen yhteistyöstä blogini ja uuden nettikaupan välillä. Fiksu bloggaaja tietysti miettii yhteistyökumppanien suhteen, että onko yritys oikeaa kohderyhmää itseensä ja lukijoihinsa nähden, mutta tässä tapauksessa jo pelkkä nettikaupan nimi kertoo parituksen olevan toimiva. Saatuani vielä heti kärkeen vihreää valoa yhteistyön täyden läpinäkyvyyden suhteen teidän lukijoiden suuntaan, niin oli helppo hypätä kyytiin tähän pieneen sopimukseen. Suunnittelin ensin kirjoittavani kaikesta insinöörimäisellä raportointityylillä, mutta tajusin moisesta syntyvän niin hirveän tekstiseinän, ettei sellaista jaksaisi lukea kukaan. Ajattelinkin siis jakaa aiheen pariin osaan ja aloitan tietysti sillä varsinaisella asialla eli tutusmiskierroksella AlphaGeek.fi -nettikauppaan pienen arvostelun muodossa.

AlphaGeek.fi:n takaa löytyy ruotsalainen yritys, jonka nettikauppa on naapurimaassa toiminut nimellä Roliga Prylar. Nyt yritys on levittäytymässä muihin pohjoismaihin hieman kansainvälisemmän nörttinimen kanssa. Googlettelin firmaa tietysti runsaasti ennen, kuin annoin lopullisen myöntävän vastauksen yhteistyölle, sillä täytyyhän netissä hieman harrastaa vainoharhaisuutta. Luurankoja en kuitenkaan kaapeista onnistunut löytämään vaan päinvastoin oikeastaan varsin mukavan yllätyksen, sillä kauppa on itseasiassa saanut itsekin alkunsa nörttiblogista, joten tässähän tuli oikein pörröinen fiilis. Ilmankos sanaa halutaan levittää nörttiblogien kautta täällä Suomessakin.

Yhteistyö AlphaGeekin ja blogini välillä on varsin perinteinen eli saisin tuotteen tai pari ihmeteltäväksi ja arvosteltavaksi ja päälle tietysti linkki heidän suuntaansa, että tälläisestä kaupasta tavarat sain. Ei siis mitään ihmeellistä piilomainontaa tai aivopesuläikkiä kätkettynä valokuviin hiustenkuivaimista. Mukava bonus oli, että saisin valita tuotteet täysin itse heidän valikoimastaan pienen budjetin puitteissa. Näin saisin vielä kätevämmin siis juuri omaan blogiini sopivaa materiaalia ihmeteltäväksi. Tämä tulikin tarpeeseen, sillä selatessani nettikauppaa meinasin hukkua valikoimaan sen venyessä nörtteydestä toiseen; Doctor Who:sta Nintendoon ja jenkkikarkeista trekkerikelloihin. Tästä voidaan antaa firmalle heti myös plussa, koska hyllyiltä löytyy paljon kamaa, joiden perässä olisi ennen pitänyt kirmata pariinkin eri kauppaan. Moni siellä ruudun toisella puolella nyt tönii silmälasejaan pitkin nenänvartta ja heristelee sormeaan, että mitäs väliä sillä on kyllä internetillä pääsee ja rahalla saa, mutta kyllä itse ainakin mieluummin heitän postikuluja vain yhteen suuntaan useamman paikan sijasta. Entistä enemmän plussaa annan vielä siitä, että nettikauppa laajenee Suomenkin suuntaan. Kun on vuosia toiminut nörttiyhdistysten parissa, niin on tullut varsin selväksi, että varsinkaan nuorille se ei vain ole niin helppoa päästä tilaamaan äiskän luottokortilla ulkomailta tavaraa. Suomenkielinen .fi-sivusto on oikeasti monen nörtinalun pelastus ja allekirjoittanut tottakai liputtaa aina nörtteyden levittämisen puolesta.

Mutta se jorinoistani ja itse nettikaupan sisältöön ja valitsemiini tuotteisiin. Selasin, hermoromahtelin ja kuolailin tieni fanituotteesta toiseen, mutta jossain vaiheessa järki alkoi voittaa ja aloin hahmottaa, että tahtoisin valita jotain missä on enemmän arvosteltavaa, kuin jossain patsaassa ja siitä saisi iloa hieman useampikin henkilö. (Minulla oli siis heikko hetki, myönnetään) Lähdin tämän vuoksi lautapelien ja leffojen suuntaan ja koska ne pyörivät useasti myös blogissani, niin valinta alkoi vihdoin hahmottua. Poimein lopulta lautapelien puolelta Diplomacyn ja leffaeväisiin Waves Popcorn-koneen. Ajattelin, että olisi muutenkin jännä päästä kokeilemaan kuumalla ilmalla toimivaa popparikonetta, mutta nuo olivat juuri onnistuneet loppumaan varastosta, joten sainkin heidän valikoimistaan löytyvän toisen popparikoneen eli tämän OBH Nordican laitteen. En kuitenkaan ole asiasta ollenkaan harmissani, sillä sellainen on itseasiassa jo ennestään hyväksi havaittu.

Level Up sekä seuraavalle peli- että leffaillalle

OBH Nordica ei tietysti ole tuotemerkkinä erityisen nörttiuskottava, mutta jos on ollenkaan yhtä klassinen leffafriikki kuin minä, niin popparikone on varsin ehdoton kaveri. Voihan sitä retroilla kattilan kanssa ja ei ne mikropopparitkaan varsinaisesti kalliita ole, mutta siitä ei vain pääse yli eikä ympäri, että popparikone on leffaeväisiin todella helppo, vaivaton ja herkullinen. Arvostelua raaputtaakseni minun ei tätä Big Popperia tarvinnut pahemmin edes lähteä nyt testaamaan, sillä laitetta on tullut jo aiemminkin kokeiltua. Sen tuotoksia on itseasiassa nähty blogissani jo yli vuosi sitten, kun järjestimme kavereille vaimon kanssa The Avengers-ennakkomaratoonin, jota varten lainasimme tämän samaisen laitteen sukulaisilta ja illan aikana tyhjentyikin koneen kulho monta kertaa. Voin siis julistaa testanneeni laitetta usean ähkyn verran ja läimäistä hyväksymistarrani sen kylkeen.

Muistatko tämän? - The Avengers -ennakkomaratooni

Diplomacy -lautapeliin itseensä palaan erikseen myöhemmin, sillä kuten tuosta Lautapelioppaan arvostelusta huomaatte vaatii se varsin paljon paneutumista ja resursseja jo yhteen pelikertaan, joten materiaalia uskottavaan arvosteluun ei välttämättä vielä päivässä tai parissa saa kokoon. Lautapelien kautta kuitenkin löytyi yksi seikka, josta liikkeellä voi kritiikkiäkin antaa ja se on nettikaupan sekavuus suhteessa tavaran määrään. Jos valikoima olisi pienempi, niin kauppa olisi varmasti täysin riittävä, mutta itsestäni ainakin tuntui, että törmäsin vähän väliä johonkin uuteen tavaraan, jota en ollut aluksi ollenkaan tajunnut. Esimerkiksi juurikin lautapelit bongasin lopulta vahingossa tehdyn tuotehaun ansiosta sijoittuvaksi Leikkikalut->Seurapelit -valikoiden taakse. Tai ehkä en vain aluksi ylipäätään käsittänyt "seurapelit" nimen takaa löytyvän myös vakavampia pelejä. Myös tuoteselostuksissa on jonkin verran vielä hieman kömpelöitä käännöksiä, mutta ehkä sen antaa anteeksi, kun paahtavat käännöksiä parille uudelle kielelle kerralla.

Hmm mitäköhän fiksua siis vielä lopuksi keksisin tästä nettikaupasta? Vaikka onkin selvää, että kaltaiseni nörtit löytäväl tuolta kaikenlaista hamstrattavaa kokoelmiinsa, niin täytyy sanoa, että parhaimmillaan paikka on ehkä kuitenkin kaveripiirille lahjoja metsästäessä. Synttärilahjan kuvittelisi bongaavan varsin helposti nörtille kuin nörtille ja jouluna tuo yhdestä osoitteesta löytyvä valikoima helpottanee lahjashoppailua kummasti. Sain itseasiassa onnistuneen sattuman kautta aiheesta myös omakohtaisia kokemuksia, sillä viikko sitten sain kaveripariskunnalta synttärilahjaksi AlphaGeekistä tilatun Tardis-aamutakin (, jota itse kyllä nimitän nyrkkeilykaavuksi), joten tulinpa vahingossa saaneeksi todisteet siis tällekin teorialleni.

Mutta mitä te yksin minun mielipiteisiini nojaamaan, menkää ihmettelemään itse:

  www.alphageek.fi

Muistilista

Porissa on ensimmäinen 40k-turnaus vuosisatoihin luvassa parin viikon päästä. Ihan vain pieni 600p-turnee tarkoituksenaan ylipäätään vihdoin saada tänne moinen vuosien tauon jälkeen. Se vain tuntuu jakavan tällä hetkellä koko harrastuselämän kahtia ennen ja jälkeen suunnitelmien aikaan. Tilaustöitä riittää ja omiakin pitäisi jossain vaiheessa ehtiä tekemään. Mitäköhän tässä pitikään muistaa...

Ennen turnausta:
1. Maalaa "rivisotilas" Porin Pelikaupan maalauskilpailuun - Deadline 31.8.
2. Tilaustyö: Kokoa ja maalaa Flash Gitsit ja Painboy
3. Kokoa ja maalaa 600p Eldareja Pelikaupan turnaukseen - Deadline 13.9.
4. Tilaustyö: Maalaa DV Interrogator-Chaplain "'Eavy Metal" - Deadline 13.9.
5. Viimeistele nippu maastoja turnausjärjestelyjä varten - Deadline 13.9.

Turnauksen jälkeen:
6. Kokoa, magnetisoi ja maalaa Wraithknight (vihdoin)
7. Kokoa ja magnetisoi Wraithguard
8. Kokoa ja magnetisoi Hemlock Wraithfighter/Crimson Hunter
9. Saa hermoromahdus
10. Maalaa lisää ja tee siinä sivussa uusia maastoja

Jaa mistäkö nuo kaikki uudet Eldarit ilmestyivät yhtäkkiä jonoon? No minua lahjottiin aivan ylitsevuotavaisesti synttärieni johdosta ja porukka kyllä ylitti itsensä. Ilmeisesti minua on sittenkin helppo lahjoa, vaikka jotkut muuta väittävät, sillä sain vuorotellen Doctor Who:ta ja Eldareja paketeista. Lista itseasiassa hieman vielä piteneekin jälleen, sillä hankein myös juuri itselleni lahjaksi ainekset uuteen Blood Bowl-joukkueeseen. Jaoin tämän jo blogin Facebook-sivulla aiemmin, mutta heitetään nyt tännekin vielä digiversio tuosta äärimmäisen eeppisestä kortista, jonka myös sain kavereilta.

Suhteellisen maltillinen alku

Meditoituani vuoristossa muutamia viikkoja sain hillittyä itseni julkaisupäiväksi sen verran, että sain aloitettua uuden Eldar-aikakauden maltillisesti. Suhteellisen maltillisesti. Itseasiassa jopa hieman maltillisemmin kuin piti, sillä Porin Pelikaupalla ei ollut kaikkea uutta heti valikoimissa, mikä oli hieman harmillista. Onneksi kiljaisin Pelikaupan pojille etukäteen, että laittaisivat yhden codexin jemmaan itseäni varten varmuuden vuoksi, sillä kaikki kaupalle tulleet kappaleet menivät heti. Taidanpa palata opiskelemaan uuden kirjan kiemuroita. En oikein osaa vielä päättää mitä teoksesta ajatella, mutta ehkä sekin selkenee, kun keksin mihin suuntaan omalla armeijallani tähtään.

Laatikollinen vertikaalisavaruusrajoitteisia

Puuh. Joo taas vähän puuskuttaa. Muutama vuosi sitten sain käsiini laatikollisen vanhoja harlekiineja. Se inspiroi varsin ilmeiseltä osalta tämänkin blogin syntyä. Vaihtoehtoja olisi jo vaikka kuinka paljon, joten eiiii niin mitään käryä mihin suuntaan lähden tämän laatikon kanssa, jonka kannoin eilen baarista kotiin...

Nörtin Manhattan

Jahas otetaas pari ensimmäistä vinkkiä, kun kerran tilaisuus on. Tänään vierailin The Compleat Strategist nimisessä liikkeessä. Tunnelma oli hitusen ahdas, mutta kotoisa. Lauta-, rooli-, kortti- ja figupelejä oli lattiasta kattoon ja henkilökunta oli mukavaa. Kamaa oli laidasta laitaan ja hyllystä löytyi figuja GW:stä Reaperiin ja näimpä jonkun vanhan Warzone-mainoksenkin roikkumassa vitriinin kyljessä. Valinnanvaraa oli tottakai hieman liikaakin, mutta sain jotain maltillista valittua kainaloon sentään. ...tai siis vaimo törmäsi lohikäärmepeliin ja kirmasi laatikkoa halaillen kassalle ja tunki minulle matkalla tuon toisen pelin ilman, että allekirjoittaneelle jäi paljoa vaihtoehtoja. Myönnettäköön, että iso pelaajamäärä (max 8 pelaajaa) sai myöntymään kokeiluun aika äkkiä. Palailen näihin blogissa testailujen jälkeen. Loistava paikka suosittelen erittäin vahvasti, jos New Yorkiin eksytte.

Sokkohankintoja

Seuraavaksi tuleekin sitten oikeastaan epäsuositus varsinkin niille, jotka ovat Lontoon Forbidden Planetissa vierailleet...

New Yorkin Forbidden Planetiin vaellettiin tänään myöskin ja täytyy sanoa, että olin varsin pettynyt. Okei realismin nimissä pitää todeta, että onhan tämäkin kohtalainen mekka nörttikeräilijälle kuitenkin, mutta enpä itse tullut tehneeksi hankintoja ollenkaan. Vaimo bongasi jostain netin kirjakauppalistauksesta kommentin, että tähän liikkeeseen kannattaa suunnata vain, jos etsii niitä kaikista isoimpia ja kalleimpia figuja ja patsaita, mutta muuten Nykin muut kaupat tarjoavat paremmin ja helpommin samaa. Allekirjoitan tämän täysin. Tätä kirjoitettaessa liike sijaitsee varsin pitkän kävelymatkan päässä ydinydinkeskustasta, hintataso oli hieman korkea ja lisäksi Lontoon vastineeseensa verrattuna liike on olemattoman pieni. Väittäisin siis, ettei kannata tuhlata aikaa kiireisellä reissulla tähän, vaan keskittyä muihin kohteisiin.

Ilkeiden kalkkunakolmioleipien ritarien ekskursio Tampereelle

Joutunen avaamaan otsikkoa hitusen. Ilkeiden kalkkunakolmioleipien ritarit on epämääräinen nimitys, joka on figuporukalleni sen omassa piirissä kehittynyt ja on tottakai äärimmäisen epävirallista sorttia. Tämä lienee nimen ensiesiintyminen julkisuudessa, joten saatan kohta päästä hengestäni jollain Fight Clubmaisella sääntöjen luettelulla. Saatiin päähämme lähteä ihan perinteiselle ostosreissulle ainaisen netissä pyörimisen sijaan ja pääsimme suunnitelmassa jopa nopeasti toteutukseen asti, sillä viime lauantaina nämä porilaiset suuntasivat Tampereelle.

Satakunnankatu 31

Ensimmäinen kohde oli Tampereen Risteysasema, josta olen blogissa maininnut ennenkin. Suurin osa tavarasta on hieman väärää kokoluokkaa figupeleille, mutta varsinkin puiden hankkiminen kaupasta kannattaa. Itse ostin hieman lisää väriä metsäprojektien piristeeksi ja porukalla nappasimme ison tiiliseinän, joka olisi tarkoitus muuntaa kaduksi kaupungille. Oleellisin vinkki on varmaan se, että jos on mahdollista päästä itse liikkeeseen käymään, niin se kannattaa, sillä hinnat tuntuvat olevan nettikauppaa edullisempia. (Hintalaput ilmeisesti nettikaupan mukaan, mutta kassalla höyläytyy kivasti aina hieman pois.)

Kuninkaankatu 5

Risteysasemalta on varsin lyhyt matka Fantasiapeleihin. Fantsu lienee klassikko, joka ei esittelyjä kaipaa. Varsinkin nykyään, kun Tampereen fantsu on aikoja sitten päässyt eroon vanhasta surullisen kuuluisasta leimastaan asiakaspalvelun suhteen. Täydennystä tuli hankittua Vallejon maaleihin ja Army Painterin spray-purkkeihin. Näitä kun ei tainnut muualta Tampereelta saada. Muu porukka taisi keskittyä sarjiksiin ja pienempään figusälään.

Tuomiokirkonkatu 21

Seuraavana etappina oli toisella puolella keskustaa sijaitseva Harraste. Todella hyvin varustettu askartelukauppa tarjoaa maastontekijöille ja convertoijille mukavasti sälää mm. balsaa ja plasticard-putkia yms. Stormasimme innolla jo ainakin toimivaa kellotornia pelikentälle. Maalivalikoimasta muuten löytyy Vallejoa täältäkin, mutta täysin erilainen setti fantsuun verrattuna. Taidettiin kantaa kaupasta ulos yhteensä vissiin kahdeksan putkiloa tuota yhtä ja samaa Humbrollin muoviliimatuubia, jonka olemme parhaaksi tähän mennessä todenneet. Porista sitä kun saa välillä askarteluliikkeistä kovin vaihtelevasti, joten hamstrattiin. Myyjä kyseli onko meillä puristuskilpailut, mutta eri asia ajatteliko jotain muuta harrastusta liiman kanssa ;)

Itäinenkatu 9-13, Finlayson

Ruoka-aika ja paikkana Classic American Diner. Ravintolan suhteen emme Kardinaalin kanssa muulle porukalle edes vaihtoehtoja sallineet, koska koimme velvollisuudeksi "sivistää" väkeä. Mahat paisuksissa olikin hyvä pyöriä toria pitkin alamäkeen kohti seuraavaa kohdetta.

Hämeenkatu 17

Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä laskeuduimme torin kulmalla kellariin, jossa sijaitsee tuore ja varsin tehokas yhdistelmä Puolenkuunpelit.com / Lautapelit.fi. Pakko myöntää, että on suorastaan pelottavaa huomata, kuinka paljon erilaista nörttia kiehtovaa sälää on yhteen pieneen kauppaan saatu mahtumaan. Pakko nostaa fiktiivistä hattua. Valikoima on mukavan runsas ja itseasiassa en uskaltanut lautapelihyllyä kovin tarkkaan edes katsoa, sillä kohteen ostoksiin olin jo etukäteen korvamerkinnyt Doctor Who:n 6.kauden dvd-boxin. Mokomaa kun ei ole tahtonut saada edes netistä kovin kummoiseen hintaan, niin ajattelin, että otetaan sitten edes nautinto sen poimimisesta itse hyllystä. Sitä kun ei ole pahemmin päässyt tekemään Lontoossa vierailun jälkeen.

Siihen se itsehillintä sitten loppuikin, sillä puokissa oli menossa -20% tarjous GW:n tavarasta. Peliporukan kollektiivinen laskin raksutti kuumeisesti, joka johti useamman Maelstrom-tilauksen peruuttamiseen ja sylien täyttämiseen laatikoilla. En edes muista milloin viimeksi kivijalkaliikkeen tukeminen oli todellakin myös halvempaa ulkomailta tilattuihin verrattuna, mutta oli miten oli se tuntui hienolta. Ei minun pitänyt vielä hankkia Dark Eldarille lentokoneita, mutta kun hintaero oli jo yli vitosen vaikkapa Porin tarjontaan verrattuna, niin tuonne työpöydälle se nyt sitten laskeutui. Dark Vengeancen limited editioneja porukkamme ei sentään kantanut ulos kuin kaksi laatikollista, että jätettiin jotain muillekin. ...Siitäkin huolimatta, että seuraavaksi kahvilla istuessa osa oli vähällä kääntyä hakemaan lisää.

Saalis tai ainakin suurin osa siitä

Siinäpä jotain pientä yhteenvetoa reissustamme ja yllä näkyy runsasta saalista. Kävimme toki muuallakin, mutta jätin raportista pois erilaiset kirjakaupat, tavaratalot ja muut vastaavat perinteisemmät liikkeet. Eiköhän tässä tullut jo tärkeimmät sanottavat vuodatettua.

Ettei projektit loppuisi kesken...

Figuttajallahan ei koskaan ole mitään projekteja kesken, joten hankittiin peliporukan kanssa hieman lisää maastoa pelejä varten. Seitsemän laatikollista 40k-rakennuksia odottaa siis kokoamistaan. Ihan ihailtavan kokoinen läjä, mutta viidelle hengelle jaettuna Maelstrom-tilauksen loppusummaksi ei kovin kohtuuttomia tullut. Näitäkin toivottavasti siis tulee blogissa vilahtamaan.

Toivottavasti pelikenttä tulee näyttämään tulevaisuudessa vähän tätä jännittävämmältä

6.edikan kilpavarustelua ilmassa

"Kilpavarustelua ilmassa" Tirsk

Oho hups mistäs tuo tuohon ilmaantui samaan aikaan, kun te muut hankitte lentsikoita? Onpa kummallinen sattuma! Jep tuli onnekkaiden kiemuroiden kautta lisättyä kokoelmiin Forge Worldin Firestorm ja vikkelimmät ehkä jo paperista huomasivat, että ihan tuore paketti ei ole kyseessä. Sain tämän siis edullisesti "käytettynä" ja ajoitus on todellakin mitä parhain; 6.edikka huutaa apua ilmatorjuntaan ja Imperial Armour Aeronautica julkaistaan aivan parin päivän päästä.

Let The Dice Decide: Imperial Guard "Lucky Bag"

Sälää kerrakseen

Tämä on ehkä vähän hassu pieni postaus, mutta koska olisin itse kaivannut tälläistä aikaisemmin, niin olisi väärin jättää naputtamatta pari riviä aiheesta. Mikäli Let The Dice Decide kuuluu kohteisiisi bitsitilausten suhteen, niin olet ehkä tapaani tuntenut houkutusta sen spesiaaleista löytyviin "Lucky Bageihin." Monta kertaa pohtinut moisen tilaamista, mutta sokkona ostaminen ei oikein ole houkuttanut varsinkin, kun ei ole kunnolla oikein osannut edes hahmottaa kuinka isosta saaliista on kysymys. Ei ole kovin itsestään selvää paljonko on "60-80 bitsiä" ja suuriko osa siitä vielä olisi pelkkää kuonaa.

Imperial Guardin sälän tarve on lisääntynyt viime aikoina koko ajan ja selatessa yksittäisiä bitsejä alkoi mennä hermot. Pian parin Command Squad-laatikon tilaaminen alkoi kuulostaa houkuttelevammalta, kuin tarpeellisten osien keräily erikseen, joten ajattelin tehdä typerästi ja tilata vain randomin pussillisen kamaa ja katsoa mitä niistä kertyy. Postia odotellessa jo pari kertaa ajattelin, että ei suatana sieltä tulee kuitenkin pelkkää Cadian Shock Troops-sälää mitä muutenkin jo nurkissa pyörii ihan tarpeeksi. Onneksi yllärikama oli ainakin omalla kohdallani ihan positiivista.

Yllä siis kuvassa yhden Lucky Bagin sisältö. Ihan runsaasti tavaraa ja todellakin hyvin sekalaista. Juu siellä on tankin kylki, ohjus, lentsikan ramppi, puolikas hytti talsijasta ja ties mitä muuta. Yllättävää kyllä tavallisista jalkaväkiboxeista sälää oli varsin vähän. Sain jopa mukavasti erilaisia osia niistä kaipaamistani Command Squadeista, joten näiden pohjalta on mukava kehitellä pieniä conversioita Necromundaan, inkvisiittoreille ja miksei uusien Allies-sääntöjen myötä myös ihan kaartille itselleen.

Tänään on se päivä

One Book to Rule Them All

Nyt kun morseimmen polttariporukka on saateltu ulos ovesta ja voin vihdoinkin lakata teeskentelemästä, että olemme menossa Tampereelle Särkänniemeen, niin voisi hieman hehkuttaa sitä päivän varsinaista ohjelmaa. Warhammer 40.000 sääntökirja mallia kuudes versio saapui Maelstrommista ihan hyvissä ajoin viime viikolla, mutta itse olin tosiaan Helsingissä viikonloppuna, joten peliporukan ensimmäinen 6. edikan pelisessio jäi itseltäni välistä. Tänään pääsee kuitenkin vihdoin itsekin testaamaan uusia sääntöjä.

Parina iltana ehtinyt nyt perehtyä sääntöihin ja ainakin tässä vaiheessa pidän näkemästäni. Paljon selkeitä parannuksia, vaikka toki myös pari kohtaa, jotka hieman saavat nostamaan kulmakarvaa. Eiköhän se merkitys kuitenkin pelatessa aukene. Ei sovi tuomita ennen testaamista. Tuollaiset kohdat ovat kuitenkin onneksi selkeässä vähemmistössä. Edellisen edikan pohjalta sääntöjen omaksuminen on ollut varsin nopeaa ja on voinut keskittyä niihin kohtiin, jotka ovat muuttuneet rajuimmin. Lähitaistelu ainakin vaikuttaa siltä, että se veisi entistä paljon enemmän aikaa pelatessa. Noh katsotaan sitten, kun tottuu uuteen rytmiin.

There be Dragons...and Cake!

Nyt katkesi kamelin selkä tai ainakin meni aikataulut täysin uusiksi. Viime lauantaina käytiin piipahtamassa Helsingissä vitamiinien ja särkylääkkeiden voimalla suoraan sairasloman perään, mutta mikäs sitä pahan tappaisi. Vaikka harrastekauppoja tuli kierrettyä ankarasti, niin pääasiallinen kohde olivat erilaiset hankinnat lähestyviä häitä varten. Forumissa kahvilla istuskellessa morsein sai päähänsä, että mitä jos käydään viereisessä Games Workshopissa katselemassa jotain lohikäärmeitä tai vastaavaa hääkakun päälle koristeeksi, kun moiseen oleelliseen ongelmaan ei vielä tyydyttävää ratkaisua ollut löytynyt edes internetin laajoista syövereistä.

Että totanoinniin noinniin tässä sitä nyt sitten ollaan. Allekirjoittaneen pitäisi siis puolessatoista kuukaudessa koota, muokata ja maalata kaksi kokonaista lohikäärmettä ratsastajineen. Onneksi visiot on suhteellisen selkeät ja vielä kun saan pidettyä rajuimmat ideani aisoissa, niin tästä voi tullakin jotain... tai siis vähän pakkokin tulla jotain tai käy huonosti. Onneksi ensimmäisen paniikin jälkeen ymmärsin, että kakkukoristeen vaatima maalaustarkkuus ei ole ihan samanlaista, kuin jollain figumaalauskisan "show case"-tasolla. Pystyn siis karsimaan ainakin kaikista älyttömimmistä korostuksista väreissä. Ehkä parempikin, ettei hukuta niitä aivan täyteen pienimpiä yksityiskohtia tai jonkun vieraan nenä on äkkiä kuorrutteessa, kun kumartelee niitä ihmettelemään. Mitenköhän tässäkin taas näin kävi?

Mitä ihan harrastekierrokseen tulee, niin tarjoaahan se Helsinki toki hieman enemmän, kuin rakkaan Porini pian ainoaksi jäävän askarteluliikkeen yksittäinen warhammer-nurkkaus. Ainoa varsinainen tavoitteeni oli hakea Fantasiapeleistä uusi purkki Army Painterin Skeleton Bone -pohjamaalia, kun sitä on tyytyväisyyttä uhkuen tullut käytettyä vähän joka paikkaan viime aikoina. Tästä varustetäydennyksestä innostuneena sitä marssi Stadin Pelikauppaan, jossa pääsin ilokseni näkemään muutamia WAR HEAD-blogin komeita maastoja ihan livenä. Selkeää plussaa moinen blogosfääribongaus reissussa. Vanhoja muistoja tuli verestettyä myös Good Fellowsin sarjishyllyissä ja tuli viimein käytyä tutustumassa myös jatkuvasti sotussakin suositeltuun Hobby Point:iin. Ehkä eniten tärinöitä kuitenkin aiheutti Lautapelit.fi-myymälä, jossa todellakin riitti hyllykaupalla sitä itseään. Olisin tahtonut kantaa mukanani varmaan kymmeniä laatikoita, mutta sain lopulta hillittyä itseni tällä reissulla vain korjaamaan oleellisen aukon kokoelmastani eli hankintaan menivät nuo uudisasukkaat Catan:in. Lisäksi morsein poimi alepöydältä lupaavalta vaikuttaneen Portobello Market:in. Hmm unohdinkohan vielä jonkun vieraillun kohteen. Noh oli sitä nörtteiltävää jo tässäkin.

Viskilimua ja popkorneja ruokaa odotellessa

Kauppojen alkaessa sulkeutua voitiin alkaa vihdoin rentoutua, joten päädyimme lopulta Kampissa sijaitsevaan Memphisiin syömään ja odottelemaan junaa. En tiedä miksi, mutta itsestä oli jotenkin hauskaa katsella ikkunasta sulkeutuvaa Games Workshoppia syödessä. Syömisestä ja GW:stä puheenollen on pakko nostaa hattua meitä palvelleelle myyjälle, joka osasi pallotella kanssamme vaihtoehtoja figujen suhteen jopa hääkakun koristelusta puhuttaessa. :D