Axis of Awesome - Doctor Who-oo! (Duck Tales Parody)

Se oli väistämätöntä. Tässä selitys heti perään, jollet ole näin joulun alla ehtinyt pysyä kartalla.

13 Tohtoria, 4 versiota, 1 tunnari

Marraskuussa on ollut tapana soitella Tohtoriin liittyviä biisejä. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin, että josko niillä ei täytettäisi ihan jokaista maanantaita. Jollain tapaa perinteitä pitää silti aina muistaa, joten heitetään nyt tälle viikolle kokoelma erilaisia cover-esityksiä tunnusmusiikista. Niitähän Youtube on pullollaan, joten koitin valita sellaisia, joissa on edes jotain jujua ja katseltavana muutakin, kuin tyyppi sängynlaidalla kitara sylissä. Myönnettäköön, että ensimmäinen pyörähti blogissa jo kertaalleen puolisen vuotta sitten, kun se julkaistiin, mutta tuntui väärältä jättää sitä poiskaan.

Not Literally - I Ship It

Tämä on pyörinyt videojemmani nurkissa jo ties kuinka pitkään, koska noh se yhdistyy aihepiirinsä puolesta tasan tarkkaan vain itseensä. Itse biisi on jopa oikeastaan aika hyvä ja näitä asioita on taatusti kuullut livenäkin, jos tuttavapiirissä yhtään runsaammin nörttityttöjä asustaa. Viime aikoina on coneiltu niin paljon ympäri maailmaa, että aihe on taatusti ollut liikkeellä, joten menkööt nyt sitten vihdoin. Ommattu henkilöille, jotka syyllisyytensä jo tietävätkin.

Player Piano - Doctor Who Theme

Ketä?

Maanantai: Brett Domino - Doctor Who

Eilisen kunniaksi musikaalinen pikakertaus:

Muistutus: Doctor Who 8. kausi Suomeen sunnuntaina

Kuten jo aikaisemmin hehkutin, niin Doctor Whon uusi 8. tuotantokausi saapuu Suomeenkin vaivaisen vuorokauden jäljessä brittilää. Ensi sunnuntaina 24.8.2014 kannattaa siis olla tv:n ääressä kello 19.10 ja kanavana TV2.

Doctor Whon 8. kausi vain päivän viiveellä Suomeen

Anteeks mitä?

Yle TV2 tiputti eilen nörteille todellisen uutispommin Facebook sivuillaan. Doctor Whon 8. tuotantokausi tullaan näkemään suomessa aina sunnuntaisin 24.8. alkaen eli vaivaisen vuorokauden brittilää jäljessä! 

Lisäksi kaudet 1-7 uusitaan arkipäivisin alkaen ensi torstaista 3.7. kello 15.10.

Ei voi ainakaan kukaan väittää, etteikö olisi yleveron varoja suunnattu oikeaan paikkaan. Olen sanaton. Toisaalta mitä sitä nyt muuta pitäisikään sanoa kuin, että ainakin tiedätte mistä minut löytää sunnuntaisin.

Maanantai: The Hillywood Show - Doctor Who Parody

BBC:n oma virallinen Doctor Who -sivu jakoi tämän viikonloppuna Facebookissa, joten mikä minä olen siihen mitään lisäämään...

Blogikirja M3.014.#6: Pelejä kaikenlaisia

Tottakai tämä liittyy päivän aiheisiin kehtaatkin epäillä

1. Akateeminen yöpeliradio

No viikonloppu ainakin oli pelien täyttämä alkaen jo perjantaiyöstää, kun tuli maalaillessa kuunneltua akateemista yöpeliradiota. Ihan jännä kokemus ja toivottavasti tälläistä saataisiin tulevaisuudessa lisääkin. Hetkittäisestä myötähäpeästä huolimatta.

Pohdinta on ankaraa

2. International Tabletop Day

Lauantaina sitä todella vasta sitten tottakai pelattiinkin. Istuttiin alas oman pienen vakavampien pelien ydinporukan kanssa ja pelattiin koko päivä. Ei kai sitä sen virallisempaa tapahtumaa tarvitakaan ja päivämäärä oli tekosyistä parhaimpia. Pöydällä pyörähti päivän aikana Mansions of Madness, Guillotine, BANG! ja Resistance. Tuntui takkiin tulevan kaikissa paitsi Resistancessa, mikä on toki hälyttävää sinäänsä. Todella mukava päivä joka tapauksessa. Siitä onkin vierähtänyt ihan liikaa aikaa, kun viimeksi saanut vain rentoutua lautapelien parissa ja pitää hauskaa.

Porukan lähdettyä katselin vielä tosiaan live streamiä amerikoista, kun International Tabletop Day sellaistakin tarjoili. Sielläkin niitä nörttejä pelaili, tosin paikalla oli niin suuri määrä näyttelijöitä, että saattaahan kyseessä olla pelkkä salaliitto. Oli siellä joitain hämäriä itselle uusia tuttavuuksia pelattavien joukossa, mutta ehkä isoin nappaus striimista oli, että Tabletop-sarja saa kolmannen kautensa. Hieno uutinen ja tähän aiheeseen tulen vielä varmasti palaamaan. Tähän myös liittyy postauksen tyttönen, sillä keskustelusta bongasin myös maininnan, että Wheaton on törmännyt Karen Gillaniin ja pyytänyt tätä vieraaksi ohjelmaan ensi kaudelle. Neito tunnettaneen parhaiten Doctor Whon Amy Pondina, mutta näyttävästi pian myös Guardians of The Galaxystä.

Oli aiemmin päivällä muuten myös jotain outoa höpinää pelikurssin vetämisestä yliopistolla ensi vuonna, mutta minä nyt kuulen aina ihan hirveästi ylimääräisiä ääniä.

3. Ihan vaan random nelkkarifiilistely

Sunnuntaina pelattiin poikain kanssa vähän pikkupelejä viikonloppuna verryttelynä. Ei kai siinä sen kummempaa siitä on vain aikaa kun itse ihan rehellisesti tavallisen pelin 40k:ta saanut pelattua.

4. Pieni turnaus tuloillaan

Ensi lauantaina olisi taas pieni kahdeksan hengen ja 750 pisteen turnaus Porin Pelikaupalla. Viimeksi en koulukiireiden takia osallistunut, joten nyt kirmasin sitten jonoon ensimmäisten joukossa. Ei tässä aika tahdo kunnolla riittää valmisteluihin tälläkään kertaa, mutta maalatulla armeijalla pelaan joka tapauksessa siitä en anna periksi. Deathwatch ei nyt taida ainakaan ehtiä parissa päivässä valmiiksi, joten luvassa lienee tuttuun tapaan Eldar, vaikka siinäkin toki maalailtavaa vielä.

5. Tau Incoming!

Allekirjoittaneen pitäisi kuulemma tuon turnauksen jälkeen maalata listallinen Tauta. Sitä siis vissiin luvassa.

Time of the Doctor - sunnuntaina kello 19.05 @ YLE2

Suomen telkkari on nyt sen verran hyvin ajantasalla, että ihan siitä ilosta pitänee jakaa sanomaa: Tämän vuoden Doctor Who -jouluspesiaali esitetään tv:stä sunnuntaina 29.13. kello 19.05 eli ollaan vain muutamia päiviä ensi-iltaa jäljessä. Kanavana Ylen kakkonen. Hieno juttu ja tottakai myös tuon jälkeen Areenasta.

Regeneration Carol

Maanantai: Not Literally - Through Time

Se olisi marraskuun viimeinen maanantai eli aika vielä yhden viimeisen videotohtoroinnin...

 
Ei se ei ole Matt Smith.

Spoilers

Day of The Doctor myös Suomen tv:ssä

Koska tämä tieto ei ole näköjään ihan kaikkia faneja saavuttanut, niin autanpa omalta osaltani: Doctor Who:n 50v-spesiaalia varten ei ole pakko lentää britteihin leffateatteriin tai kaapata naapurin satelliittia, josta näkyy BBC, sillä The Day of The Doctor esitetään myös YLE TV 2:lla kello 21.50.

Enjoy.

Maanantai: Sonic Screwdriver

Doctor Who -kuukauden fanilaulut jatkuvat.

Maanantai: Kristen Quintrall - Wanna Be Doctor Who-ed

Marraskuun tohtorointi jatkuu...

23.11.2013

Maanantai: Doctror Who the musical

Marraskuu on täällä ja meikäläiselle (ja monille muille) se on tänä vuonna ihan selkeä Tohtorikuu. Sillä siis mennään ja toivottavasti suht pirteästi laulellen. Allons-y Alanso!

Tarkastelussa uusi nörttikauppa AlphaGeek.fi

AlphaGeek.fi - AlphaGeek.com

Pari viikkoa sitten sain sähköpostitse ehdotuksen yhteistyöstä blogini ja uuden nettikaupan välillä. Fiksu bloggaaja tietysti miettii yhteistyökumppanien suhteen, että onko yritys oikeaa kohderyhmää itseensä ja lukijoihinsa nähden, mutta tässä tapauksessa jo pelkkä nettikaupan nimi kertoo parituksen olevan toimiva. Saatuani vielä heti kärkeen vihreää valoa yhteistyön täyden läpinäkyvyyden suhteen teidän lukijoiden suuntaan, niin oli helppo hypätä kyytiin tähän pieneen sopimukseen. Suunnittelin ensin kirjoittavani kaikesta insinöörimäisellä raportointityylillä, mutta tajusin moisesta syntyvän niin hirveän tekstiseinän, ettei sellaista jaksaisi lukea kukaan. Ajattelinkin siis jakaa aiheen pariin osaan ja aloitan tietysti sillä varsinaisella asialla eli tutusmiskierroksella AlphaGeek.fi -nettikauppaan pienen arvostelun muodossa.

AlphaGeek.fi:n takaa löytyy ruotsalainen yritys, jonka nettikauppa on naapurimaassa toiminut nimellä Roliga Prylar. Nyt yritys on levittäytymässä muihin pohjoismaihin hieman kansainvälisemmän nörttinimen kanssa. Googlettelin firmaa tietysti runsaasti ennen, kuin annoin lopullisen myöntävän vastauksen yhteistyölle, sillä täytyyhän netissä hieman harrastaa vainoharhaisuutta. Luurankoja en kuitenkaan kaapeista onnistunut löytämään vaan päinvastoin oikeastaan varsin mukavan yllätyksen, sillä kauppa on itseasiassa saanut itsekin alkunsa nörttiblogista, joten tässähän tuli oikein pörröinen fiilis. Ilmankos sanaa halutaan levittää nörttiblogien kautta täällä Suomessakin.

Yhteistyö AlphaGeekin ja blogini välillä on varsin perinteinen eli saisin tuotteen tai pari ihmeteltäväksi ja arvosteltavaksi ja päälle tietysti linkki heidän suuntaansa, että tälläisestä kaupasta tavarat sain. Ei siis mitään ihmeellistä piilomainontaa tai aivopesuläikkiä kätkettynä valokuviin hiustenkuivaimista. Mukava bonus oli, että saisin valita tuotteet täysin itse heidän valikoimastaan pienen budjetin puitteissa. Näin saisin vielä kätevämmin siis juuri omaan blogiini sopivaa materiaalia ihmeteltäväksi. Tämä tulikin tarpeeseen, sillä selatessani nettikauppaa meinasin hukkua valikoimaan sen venyessä nörtteydestä toiseen; Doctor Who:sta Nintendoon ja jenkkikarkeista trekkerikelloihin. Tästä voidaan antaa firmalle heti myös plussa, koska hyllyiltä löytyy paljon kamaa, joiden perässä olisi ennen pitänyt kirmata pariinkin eri kauppaan. Moni siellä ruudun toisella puolella nyt tönii silmälasejaan pitkin nenänvartta ja heristelee sormeaan, että mitäs väliä sillä on kyllä internetillä pääsee ja rahalla saa, mutta kyllä itse ainakin mieluummin heitän postikuluja vain yhteen suuntaan useamman paikan sijasta. Entistä enemmän plussaa annan vielä siitä, että nettikauppa laajenee Suomenkin suuntaan. Kun on vuosia toiminut nörttiyhdistysten parissa, niin on tullut varsin selväksi, että varsinkaan nuorille se ei vain ole niin helppoa päästä tilaamaan äiskän luottokortilla ulkomailta tavaraa. Suomenkielinen .fi-sivusto on oikeasti monen nörtinalun pelastus ja allekirjoittanut tottakai liputtaa aina nörtteyden levittämisen puolesta.

Mutta se jorinoistani ja itse nettikaupan sisältöön ja valitsemiini tuotteisiin. Selasin, hermoromahtelin ja kuolailin tieni fanituotteesta toiseen, mutta jossain vaiheessa järki alkoi voittaa ja aloin hahmottaa, että tahtoisin valita jotain missä on enemmän arvosteltavaa, kuin jossain patsaassa ja siitä saisi iloa hieman useampikin henkilö. (Minulla oli siis heikko hetki, myönnetään) Lähdin tämän vuoksi lautapelien ja leffojen suuntaan ja koska ne pyörivät useasti myös blogissani, niin valinta alkoi vihdoin hahmottua. Poimein lopulta lautapelien puolelta Diplomacyn ja leffaeväisiin Waves Popcorn-koneen. Ajattelin, että olisi muutenkin jännä päästä kokeilemaan kuumalla ilmalla toimivaa popparikonetta, mutta nuo olivat juuri onnistuneet loppumaan varastosta, joten sainkin heidän valikoimistaan löytyvän toisen popparikoneen eli tämän OBH Nordican laitteen. En kuitenkaan ole asiasta ollenkaan harmissani, sillä sellainen on itseasiassa jo ennestään hyväksi havaittu.

Level Up sekä seuraavalle peli- että leffaillalle

OBH Nordica ei tietysti ole tuotemerkkinä erityisen nörttiuskottava, mutta jos on ollenkaan yhtä klassinen leffafriikki kuin minä, niin popparikone on varsin ehdoton kaveri. Voihan sitä retroilla kattilan kanssa ja ei ne mikropopparitkaan varsinaisesti kalliita ole, mutta siitä ei vain pääse yli eikä ympäri, että popparikone on leffaeväisiin todella helppo, vaivaton ja herkullinen. Arvostelua raaputtaakseni minun ei tätä Big Popperia tarvinnut pahemmin edes lähteä nyt testaamaan, sillä laitetta on tullut jo aiemminkin kokeiltua. Sen tuotoksia on itseasiassa nähty blogissani jo yli vuosi sitten, kun järjestimme kavereille vaimon kanssa The Avengers-ennakkomaratoonin, jota varten lainasimme tämän samaisen laitteen sukulaisilta ja illan aikana tyhjentyikin koneen kulho monta kertaa. Voin siis julistaa testanneeni laitetta usean ähkyn verran ja läimäistä hyväksymistarrani sen kylkeen.

Muistatko tämän? - The Avengers -ennakkomaratooni

Diplomacy -lautapeliin itseensä palaan erikseen myöhemmin, sillä kuten tuosta Lautapelioppaan arvostelusta huomaatte vaatii se varsin paljon paneutumista ja resursseja jo yhteen pelikertaan, joten materiaalia uskottavaan arvosteluun ei välttämättä vielä päivässä tai parissa saa kokoon. Lautapelien kautta kuitenkin löytyi yksi seikka, josta liikkeellä voi kritiikkiäkin antaa ja se on nettikaupan sekavuus suhteessa tavaran määrään. Jos valikoima olisi pienempi, niin kauppa olisi varmasti täysin riittävä, mutta itsestäni ainakin tuntui, että törmäsin vähän väliä johonkin uuteen tavaraan, jota en ollut aluksi ollenkaan tajunnut. Esimerkiksi juurikin lautapelit bongasin lopulta vahingossa tehdyn tuotehaun ansiosta sijoittuvaksi Leikkikalut->Seurapelit -valikoiden taakse. Tai ehkä en vain aluksi ylipäätään käsittänyt "seurapelit" nimen takaa löytyvän myös vakavampia pelejä. Myös tuoteselostuksissa on jonkin verran vielä hieman kömpelöitä käännöksiä, mutta ehkä sen antaa anteeksi, kun paahtavat käännöksiä parille uudelle kielelle kerralla.

Hmm mitäköhän fiksua siis vielä lopuksi keksisin tästä nettikaupasta? Vaikka onkin selvää, että kaltaiseni nörtit löytäväl tuolta kaikenlaista hamstrattavaa kokoelmiinsa, niin täytyy sanoa, että parhaimmillaan paikka on ehkä kuitenkin kaveripiirille lahjoja metsästäessä. Synttärilahjan kuvittelisi bongaavan varsin helposti nörtille kuin nörtille ja jouluna tuo yhdestä osoitteesta löytyvä valikoima helpottanee lahjashoppailua kummasti. Sain itseasiassa onnistuneen sattuman kautta aiheesta myös omakohtaisia kokemuksia, sillä viikko sitten sain kaveripariskunnalta synttärilahjaksi AlphaGeekistä tilatun Tardis-aamutakin (, jota itse kyllä nimitän nyrkkeilykaavuksi), joten tulinpa vahingossa saaneeksi todisteet siis tällekin teorialleni.

Mutta mitä te yksin minun mielipiteisiini nojaamaan, menkää ihmettelemään itse:

  www.alphageek.fi

Ready Player One - nörttiviittausten Da Vinci koodi

"Päästyäni tiskille tilasin klingonilaisbaarimaijalta pangalaktisen kurlauspommin ja kippasin siitä puolet saman tien. Sitten virnistin, kun R2 pisti soimaan jälleen uuden kasariklassikon."

- Ready Player One s. 255

Kolme klassista scifi-viittausta survottuna noin pieneen tilaan? Tähän on pakko perehtyä lähemmin. Ensimmäistä kertaa omassa historiassaan Laatikollinen avaruussuippokorvia muuntautuu siis täten perinteiseksi kirjablogiksi. 

Olin tässä jo hitaasti alkanut epäillä tulleeni niin vanhaksi, etten jaksa enää lukea kirjoja. Vähän aikaa sitten kuitenkin tajusin, että vika olikin kirjoissa, joita yritin lukea. Esimerkiksi Black Libraryn Eldar Path-trilogia on ollut aivan hirveää suossa tarpomista, mutta ihmekös tuo, kun luet saman tarinan kolme kertaa toinen toistaan rankemmasta näkökulmasta. Teos joka avasi silmäni sille, että kannattaisi vain lukea eeppisempiä kirjoja on Ernest Clinen kirjoittama Ready Player One, joka on myös tänä vuonna ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi.

"Part quest novel, part love story, and part virtual space opera set in a universe where spell-slinging mages battle giant Japanese robots, entire planets are inspired by Blade Runner, and flying DeLoreans achieve light speed. - It’s the year 2044, and the real world is an ugly place."

Ready Player One sijoittuu maailmaan, jossa todellisuus on entistä kurjempaa, mutta onneksi ihmiskunta pääsee edullisesti pakoon uuteen virtuaaliseen internettiin, jossa aivan kaikki on mahdollista. Kirjakin voisi siis kertoa aivan mistä tahansa, mutta kaiken mullistaa maailman rikkaimman miehen testamentti, jossa hän kertoo kätkeneensä virtuaalimaailmaan pääsiäismunan, jonka löytäjä perisi hänen omaisuutensa ja myös superylläpito-oikeudet samaiseen virtuaalimaailmankaikkeuteen. Tämä kilpailu synnyttää monille uuden haaveen, harrastuksen, elämäntavan ja ainakin yksi yritys näkee myös tilaisuuden laajentaa liiketoimintaansa räjähdysmäisesti. Kilpailun ydin on sarja vihjeitä, jotka koostuvat viittauksista 80-luvun populaarikulttuuriin. Näin käynnistyy siis perinteinen kilpajuoksu hieman erikoisemmalla kuorrutteella.

Ready Player One tekee name droppaamiselle saman kuin ensimmäinen Matrix-elokuva fysiikkaa uhkaaville kungfu-tempuille; se antaa niille täydellisen tekosyyn ja siitä kirjassa todella onkin kyse. Teos on siis uskomaton matka nörttiviittausten maailmaan ja näin ollen se imee lähes nörtin kuin nörtin jossain kohtaa mukaansa. Seikka on kai yhtä aikaa kirjan heikkous ja vahvuus, sillä on helppo kritisoida kirjaa siitä, että se vain latelee sinulle aiheita niin kauan, kunnes se osuu johonkin mistä pidät ja alat pitää myös kirjaa yhtäkkiä hyvänä. Toisaalta myös kirjan juonikulku on yllättävän mielenkiintoinen ja jatkuva nörttiviittausten tulva voi saada kohderyhmänsä tuntemaan olonsa hyvin kotoisaksi. Viitespämmistä tässä kirjassa joka tapauksessa on kyse ja jottei kukaan ehtisi suu vaahdoten syyttää allekirjoittanutta jumalanpilkasta, niin kaivetaanpa kirjasta esiin seuraava lainaus.

"Viimeisten viiden vuoden mittaan olin käynyt läpi koko munastajien suosituslukulistan. Douglas Adams. Kurt Vonnegut. Neal Stephenson. Richard K. Morgan. Stephen King. Orson Scott Card. Terry Pratchett. Terry Brooks. Bester, Bradbury, Haldeman, Heinlein, Tolkien, Vance, Gibson, Gaiman, Sterling, Moorcock, Scalzi, Zelazny."

- Ready Player One s. 90

Hows that for name dropping? Ja vastaavia "lauseita" on kirjassa useampiakin eri aiheista. Tämän on kuitenkin vain tarkoitus todistaa pointtini eikä suinkaan karkoittaa potentiaalisia lukijoita, sillä teos on joka tapauksessa ehdottomasti tarttumisen arvoinen. Tämän kirjan on kirjoittanut nörtti nörteille, sen äänikirjan lukee nörtti(Wil Wheaton, joka muuten myös mainitaan kirjassa) ja olisi suuri rikos nörttien galaktista salaliittoa kohtaan nörttinä jättää suosittelematta tätä muille nörteille. Jos siis luet parhaillaan tätä tekstiä, nouse ylös ja hae itsellesi tuo kirja. Tavalla tai toisella et tule katumaan sitä. Vakuutin sinut sitäpaitsi jo ensimmäisellä lainauksella. Myönnä pois.

Teos ei ole missään nimessä täydellinen, sillä luonnollisesti siinä on omat vikansa, mutta se on pitkästä aikaa jotain uutta ja virkistävää. Vihaan itseäni tämän vuoksi, mutta en voi olla antamatta tälle kirjalle mitään muuta kuin kliseisesti viisi tähteä viidestä.

*****

"Katselin paljon YouTube-videoita, joissa söpöt nörttitytöt soittivat cover-versioita 80-luvun kappaleista ukuleleilla. Eihän tämä tarkaan ottaen kuulunut tutkimustyöhön, mutta minulla oli melkoinen fetissi söpöjä ukulelenörttityttöjä kohtaan, enkä osaa selittaa tai perustella sitä."

- Ready Player One s. 92