Hyvää joulua ja puujalkaa

Jouluun ei ole kauheasti saanut valmistauduttua tänä vuonna, mutta kävinkin hakemassa vauhtia Kiekkomaailmasta katsomalla taas pitkästä aikaa Hogfatherin. Kuoleman oivallisen esimerkin inspiroimana toivotankin nyt teille kaikille HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISEMPAA UUTTA VUOTTA. Onhan luku 2016 jo oma memensä.

Talisman: Wizard - Velhon uudet vaatteet

Pakko tunnustaa, että en ole maalannut kuukauteen. Edellinen oli tilaustyö, jonka esittelen myöhemmin. On ollut vain ihan liikaa kiirettä, muka-kiirettä ja saamattomuutta, jotka ovat haitanneet harrastuksia ja kaikkea muutakin. Sunnuntaina päätin yrittää pyristellä kierteestä irti ja nollata muutenkin aivoja, joten tartuin Talisman-lautapelin laatikkoon ja kaivoin sieltä soveliaan hahmon esille. En yleensä kovin herkästi maalaa lautapelien nappuloita, koska figupelien puolella sitä tekemistä on aivan tarpeeksi. Talismanissa on tosin tullut todettua, että kun tihrustelee ison laudan toiselle puolelle harmaita nappuloita, niin alkaa jo sekoamaan, että kuka on kuka, joten on ihan käytännöllistäkin saada ne erottumaan paremmin toisistaan.

Velhoapa sitten sudin iltapäivän netflixiä katsellen ja tuo valmistuikin aika vähällä vaivalla. Mallikuvaa tuijottelin mahdollisimman paljon, mutta kaavun etumuksen koristuksissa hiukan oikaisin, sillä nappulan kuviotkin olivat sen verran söhröä, etten viitsinyt tapella koukeroiden kanssa sen enempää. Toivon mukaan muutkin hahmot ovat ennenpitkää maaleissa, mutta tämä välipala ainakin heti palautti hieman motivaatiota taas maalaamista kohtaan. Nyt kun joku tekisi vielä koulutehtävät puolestani...

Spirit Mark Marker - (Viikon)loppukevennys

Lisää nippeleitä esille nostettavaksi viimeisimmästä blogikirjasta. Ennen tuota miniturnausta syntyi myös tälläinen nappula, joka on helposti häröintä mitä tullut hetkeen tehtyä. Haamun olisi tarkoitus toimia merkkinä Spiritseerin Spirit Mark -kyvylle ja mikä nyt olisikaan loogisempi ratkaisu kuin haamu huitomassa isolla maalitaululla? Eldar on niin kovin vakava porukka, että joskus ne patoumat vain karkaavat tälläisessä muodossa ulos. En tietenkään päässyt sitä käyttämään koko turnauksessa, mutta se on sivuseikka.

Perinteisiä objectivejakin huitaisin muutaman kokoon. Ensimmäinen on tuo maailman tylsin ratkaisu Dire Avengerien koristebitsistä ja toisena pieni finnfoam-alttari, johon purin lisää patoumia Blood for the Blood God technical-maalilla. Kolmantena lasihelmi sarjassamme; Se tuntui hyvältä idealta. Heti pelimerkin baseen liimattuani totesin, että nyt ei todellakaan toimi. Nappulassa on vain ihan liian ilmeisestä, että mikä se on todellisuudessa. Noh tulipahan kokeiltua.

Blogikirja M3.014.#2: 'Cutlassie and nice rack'

Artikkeli Cutlassin kansikuvan ominaisuuksista

1. Cutlass! - Fantasiapiraattipeli Black Scorpionilta

Olen viime aikoina tehnyt tuttavuutta Black Scorpionin Cutlass!-miniatyyripelin säännöstöön. Kyseessä on siis fantasiapiraattiaiheinen skirmish-peli, jossa eri piraattiryhmittymät taistelevat pienen saarivaltionsa hallinnasta. Miehistöjä löytyy kolmen erilaisen ihmispoppoon lisäksi kääpiöt, haltiat, epäkuolleet ja vihernahat. Kiinnostuin pelistä lähinnä sen tarjoamien conversiomahdollisuuksien takia, mutta kyllä sääntöpakettikin vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. Eri asia milloin sitä päästään täällä testaamaan, kun piraatit ovat vasta ideoinnin asteella kullakin, mutta kenties ensi kesänä olisi jotain merirosvokampanjaa siis. En oikein itse osaa päättää mikä porukka olisi mielenkiintoisin toteuttaa. Ihmispiraatteja? Joo ne on aika nähty. Epäkuolleita piraatteja? Nähty. Örkit? Klassiset Flash Gitsit. Kääpiöt? Fabassa joskus jo bongannut porukan. Haltiat? Dark Eldar. Haltiat ovat toki aina itselleni se turhan tyypillinen valinta, mutta jollain oudolla tapaa toisaalta skirmish -kokoluokassa kokonainen ryhmä niitä ei ole ihan niin yleinen. Mordheimissäkin jopa GW itse lopulta totesi, että haltiat olivat virhe ja ne ovat liian ylivoimaisia kokonaisena warbandina (Shadow Warriors). Itämaisteemaisia merirosvohaltioita ehkä? Valkoisia kiharaperuukkeja on kuitenkin joka tapauksessa pakko tehdä.

2. HobbyZone paint racks / paint stands / organizers

Niin siis minulla on ihan oikeasti asiaa räkeistä. Peliporukkani tilaili maaliräkkejä HobbyZonelta ja sellainen päätyi omallekin työpöydälleni. Ei enää purkkien leviämistä ympäriinsä pitkin pöytää työskentelyn edetessä eikä oikean purkin metsästämistä työkalupakista. En kirjoittele tällä erää nyt sen syvällisempää analyysiä, sillä Kardinaali on blogissaan jo kirjoitellut nettikaupasta ja itse tuotteesta. Hän jätti kuitenkin tekstissään mainitsematta oman suosikkiominaisuuteni eli tämän:

Maalit pysyvät paikoillaan niin hyvin, että pieni horjahtelukaan siirrettäessä ei haittaa. Tämä on erittäin hyvä juttu, kun maalauspistettä pitää siirtää pois muiden töiden tieltä. Oivia tuotteita ja vieläpä lähes ällistyttävän edullisia, joten suosittelen.

3. Blood Bowl-liiga jatkuu

Salohaltioiden jälkeen vastaani asettui hampaisiin saakka aseistettu joukkue goblineja. Tämä porukka on helppo aliarvioida, mutta insinöörijoukkueeni ymmärsi luonnollisesti olla varautunut vihernahkojen teknisiin apuvälineisiin. Lopputuloksena 0-2 kääpiöiden hyväksi, mutta voitto ei tullut ilmaiseksi. Seuraavaan peliin lähden kahden kääpiön vajeella (joyrneymanit tuuraamaan siis). Toinen blocker vain lepäilee, mutta toinen valitettavasti menehtyi. Jep pelaaja numero kahdeksan nimeltään Orek kohtasi valitettavan, mutta äärimmäisen nopean kuoleman saatuaan sienihuuruisen goblinin metallikuulasta ohimoonsa suoraan aloituksesta. Ottelun lipputulot eivät juuri vakuuttaneet, joten uusia pelaajia en pääse heti hankkimaan, mutta pari lohkopeliä vielä edessä ennen pudotuspelejä, niin toivottavasti tilanne korjaantuu. Seuraavaksi vastassa epäkuolleita egyptifaneja eli Khemri.

Kilpajuoksu pallolle

4. Willy-miniatures

Blood Bowlista puheenollen peliinhän tuottaa sopivia nappeja vaikka kuinka monta firmaa ja yksi mielenkiintoinen sellainen on Willy-Miniatures, vaikka valikoima onkin vielä hieman rajallinen. Ookami_tez teki tuonne aiemmin kimppatilauksen ja mielenkiinnosta piti jotain kokeiltavaa napata. Päädyin ottamaan nopat Halfling-joukkueelleni (juu sellainenkin on tullut talven aikana hankittua, mutta puolituisista lisää toiste) ja Willyn version tähtipelaaja Zara the Slayeristä. Oikea valinta, sillä tuo Sara on aika komea nappi. Komeita figuja ovat olleet kaikki muutkin tilatut, mitä olen ihmisiltä ihmetellyt. Potentiaalinen vaihtoehto siis, jos jokin heidän valikoimistaan löytyvä joukkuetyyppi kiinnostaa. Kaikista edullisimpia vaihtoehtoja Willy Miniatures ei tosin ole.

5. Maastoprototyyppi - Aaltopahvi

Viime kertaisen blogikirjan kommenteissa lupailin lisää maastoa ja tässä sitä nyt olisi. Karhumättöön olisi tarkoitus tuottaa vielä lisää maastoa pöytiä kansoittamaan. Talkoot siis tiedossa, kunhan tiedetään mitä ollaan tekemässä. Budjettiratkaisuja tottakai haetaan, joten kartoitellut tässä ihmisten nurkista materiaalivarantoja ja mm. aaltopahvia löytyi reilu määrä. Nappasin mukaani palan tehdäkseni jotain prototyyppejä valmiiksi ja ensimmäisenä syntyi yksinkertainen aaltopeltinen lato. Tuli samalla viimein testattua Ryza Rustia ja paikat tosiaankin ruostui. Ihan omiaan maastoihin varsinkin, jos ei entuudestaan ole sen erikoisempia pikmenttejä tarjolla hommaan.

Ensivaikutelma: Warhammer Visions

Vanha White Dwarf kokovertailuksi

Kaikki figuharrastajat ovat varmaan jo kuulleet, että Games Workshopin lehti White Dwarf hajoaa osiin. Jatkossa joka viikko julkaistaan mini-White Dwarf, jolla on hintaa 3,20e ja kuukausittain alkaa ilmestyä uusi Warhammer Visions niminen lehti, joka kustantaa 9,00e. Molempien ensimmäinen numero julkaistaan tänään. Allekirjoittaneella on heti Warhammer Visions käsissään ja ajattelin siitä vähän ensivaikutelmia kirjata ylös.

 

Ensimmäinen reaktio varmasti jokaisella selaajalla on, että "hitto tässä on paljon kuvia" ja hetken päästä lukija tajuaakin, ettei lehdessä lopulta paljoa muuta olekaan. Tekee mieli piruillen todeta, että hyvä eihän sitä valkoisesta kääpiöstä ennenkään olla mitään luettu vaan katseltu vain nättejä kuvia. Artikkelien kirjoitukset ovatkin lähinnä kuvatekstejä, mutta jotain tuttujakin elementtejä löytyy.

Yllä on yksi aukeama ensimmäisen numeron taisteluraportista. Tuttua ja turvallista White Dwarf-kamaa siis. Paitsi, että raportissa ei mainita armeijalistoja eikä kauheasti muutakaan tietoa. Voittaja sentään kerrotaan lopuksi. Kyseessä ei siis ole niinkään raportti vaan lehden tyylille uskollisesti kokoelma fiilistelykuvia pelistä pienillä kuvateksteillä höystettynä. Mikä on tavallaan ihan siistiä... outoa, mutta aika siistiä. 

Tuota kuvaa katsoessa helposti huudahtaa, että hei onhan tuolla tekstiä monta kappaletta vaikka pienellä onkin. No itseasiassa siinä on vain yksi kappale kolmella eri kielellä. Vaikka huhua olikin vähän vaikea niellä, niin totta se on, että tämä samainen julkaisu sisältää englannin lisäksi myös saksan ja ranskan versiot. Eipä tuo pahemmin häiritse, kun oikean kuvatekstin lukaisu on varsin helppoa. 

Lehdessä on siis toki paljon vanhasta lehdestä tuttuja artikkelisarjoja, mutta ne on toteutettu tämän uuden formaatin muotoon eli siis kuvia, kuvia ja kuvia.

Blanchitsukin sovitettu samaan muottiin

Örkkien conversiopajakin löytyy jälleen

Maalausoppaitakin on useampi sivu, mutta niidenkin ohjeissa lukee lähinnä maalien nimet

Sisältö on siis kovin erilaista, kuin mihin olemme tottuneet tavallisissa lehdissä. Netti on tottakai jo täynnä outoa kikattelua siitä, että "siinä on vaan kuvia," mutta onko se sitten väärin, kun kyseessä on näin visuaalinen harrastus? Lehteä "lukiessa" tuli mieleen perinteiset taidekirjat ja sellaisia nämä pikemminkin ovatkin ja sen tajuamisen myötä selaaminen ahdisti jo paljon vähemmän. Lehden nimi näköjään summaa tilanteen yllättävän hyvin, sillä se nimenomaan tarjoaa Warhammeriin visioita, muttei mitään muuta kikkailua. 

Olisinko iloinen, jos minulla olisi inspiraation lähteenä näitä lehtiä hyllyllinen maalauspisteeni vieressä? Todennäköisesti. Sijoittaisinko näihin vajaan kympin kuussa? Näin opiskelijana sitä on aika hankala lähteä oikeuttamaan itselleen. Tottakai, jos henkilö on White Dwarfia tähän mennessä ostellut silloin tällöin, niin tulee hän nappaamaan näitäkin mukaansa aina välillä, kun aihe tuntuu kiinnostavalta. Tosin nämä ovat selkeästi suunnattu pelkästään harrastajien visuaaliselle ryhmälle eli pääasiassa intohimoisemmille maalaajille eikä vaikkapa turnauspelaaja saa näistä irti yhtään sen enempää, kuin aikaisemmastakaan harrastelehdestä. 

Ei kannata silti muodostaa vielä tämän perusteella mielikuvaa lehden kuvatulvasta, sillä nappasin postaukseen vasta viisi aukeamaa ja sivuja järkäleessä on kuitenkin melkein 230! En lähtenyt laskemaan, mutta GW:n nettihypen mukaan tässä numerossa on 50 sivua jo pelkästään Golden Demon -kisatöitä. Ne ovat aina nannaa ja oikeastaan pistääkin mietityttämään, että kierretäänkö lehdessä jatkossa lähinnä näitä kisoja maasta toiseen vai miten aikovat tälläisen määrän kuvamateriaalia kerätä joka kuussa?

Ensi lauantaina figuilua Porin kaupunginkirjastolla kansallisena pelipäivänä

Kirjaston omaa miniatyyrimaailmaa

Viime viikkoina vapaa-aikaa on tavallisen harrastamisen sijaan käytetty pienen figutapahtuman järjestämiseen. Ensi lauantaina 9.11. on kansallinen pelipäivä ja tuolloin Porin kaupunginkirjastolla esitellään harrastusta paikallisen figuseuran voimin. Tapahtuma pyörii kirjastolla sen aukioloajan eli 10.00-15.00.

Team Faba ihailemansa työnsä jälkeä

Maanantaina kävimme porukalla täyttämässä kaksi vitriiniä sillä itsellään eli figuilla ja niiden oheissälällä ja näitä on mahdollista ihmetellä kirjastolla koko viikon ajan. Koko homma huipentuu lauantaina jolloin kirjaston lasten ja nuorten osastolla pelaillaan ja ihmetellään harrastusta koko päivän. Näytöspelien lisäksi yleisöllä on myös mahdollisuus päästä itse kokeilemaan minisotilaiden käskyttämistä. Esillä on useita eri pelejä eri valmistajilta joko pelipöydillä tai sitten näyttelyn vitriineissä. Isoimmat pelipöydillä pyörivät esittelypelit ovat Warhammer 40.000 ja Flames of War eli sota leviää aina omasta historiastamme pitkälle synkkään scifin tulevaisuuteen.

Tämä vitriini yrittää kertoa mistä kaikesta figuilussa on kyse - Tule katsomaan lähempää

Jännää nähdä millaista lauantaina tulee olemaan. Tämä on ensimmäinen varsinainen tapahtuma, jota järjestämme tällä porukalla, joten tavallaan kaikki on auki, mutta tähän mennessä kaikki valmistelut ovat sujuneet mallikkaasti. Lupaa hyvää Porin figuskenen tulevaisuudelle.

Käykäähän siis kaikki täälläpäin pyörivät ihmettelemässä näyttelyä ja tosiaan lauantaina on mahdollista kysellä ja oppia paljon lisää.

Figuilua pimeästä avaruudesta valoisaan fantasiaan - Tule katsomaan lähempää

Tässä vielä muutamia linkkejä:
Kirjaston facebook-tapahtuma
Figuseuran facebook -kuva-albumi, josta löytyy jo ainakin kuvia näyttelyn kokoamisesta

Taustatutkimus on joskus rankkaa

Vähän tylsä...

Jokainen figuharrastaja tietää, että välillä on uhrattava tuntikausia kuluttavaan ja raastavaan tutkimustyöhön, jotta kyseinen projekti saataisiin nostettua vaaditun autenttiselle tasolle. Joskus tämä tutkimustyö on vain erityisen rankkaa. Niin kuin esimerkiksi nyt, kun pitäisi löytää Brienne Narwhals Blood Bowl-joukkueeni väriteemaan sopivaa cheerleader asua, jossa olisi pitkät hihat. Todella haastavaa ja vaativaa. Ei kai siis auta muu kuin lähteä selaamaan satoja Miami Dolphins joukkueen valokuvia läpi.

Ihan jees, mutta rasittava maalata...

B-i-n-g-o

Hmm vihdoin ihan takki. Meillä taitaa olla voittaja. Jos nyt laitettaisiin lopuksi vielä WIP-kuvaa itse figustakin, ettei mene ihan pelkäksi kiusaamiseksi. (Myöhäistä, tiedetään.) Näihin tunnelmiin toivottelen hyvää viikonloppua arvon lukijat.

Ready Player One - nörttiviittausten Da Vinci koodi

"Päästyäni tiskille tilasin klingonilaisbaarimaijalta pangalaktisen kurlauspommin ja kippasin siitä puolet saman tien. Sitten virnistin, kun R2 pisti soimaan jälleen uuden kasariklassikon."

- Ready Player One s. 255

Kolme klassista scifi-viittausta survottuna noin pieneen tilaan? Tähän on pakko perehtyä lähemmin. Ensimmäistä kertaa omassa historiassaan Laatikollinen avaruussuippokorvia muuntautuu siis täten perinteiseksi kirjablogiksi. 

Olin tässä jo hitaasti alkanut epäillä tulleeni niin vanhaksi, etten jaksa enää lukea kirjoja. Vähän aikaa sitten kuitenkin tajusin, että vika olikin kirjoissa, joita yritin lukea. Esimerkiksi Black Libraryn Eldar Path-trilogia on ollut aivan hirveää suossa tarpomista, mutta ihmekös tuo, kun luet saman tarinan kolme kertaa toinen toistaan rankemmasta näkökulmasta. Teos joka avasi silmäni sille, että kannattaisi vain lukea eeppisempiä kirjoja on Ernest Clinen kirjoittama Ready Player One, joka on myös tänä vuonna ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi.

"Part quest novel, part love story, and part virtual space opera set in a universe where spell-slinging mages battle giant Japanese robots, entire planets are inspired by Blade Runner, and flying DeLoreans achieve light speed. - It’s the year 2044, and the real world is an ugly place."

Ready Player One sijoittuu maailmaan, jossa todellisuus on entistä kurjempaa, mutta onneksi ihmiskunta pääsee edullisesti pakoon uuteen virtuaaliseen internettiin, jossa aivan kaikki on mahdollista. Kirjakin voisi siis kertoa aivan mistä tahansa, mutta kaiken mullistaa maailman rikkaimman miehen testamentti, jossa hän kertoo kätkeneensä virtuaalimaailmaan pääsiäismunan, jonka löytäjä perisi hänen omaisuutensa ja myös superylläpito-oikeudet samaiseen virtuaalimaailmankaikkeuteen. Tämä kilpailu synnyttää monille uuden haaveen, harrastuksen, elämäntavan ja ainakin yksi yritys näkee myös tilaisuuden laajentaa liiketoimintaansa räjähdysmäisesti. Kilpailun ydin on sarja vihjeitä, jotka koostuvat viittauksista 80-luvun populaarikulttuuriin. Näin käynnistyy siis perinteinen kilpajuoksu hieman erikoisemmalla kuorrutteella.

Ready Player One tekee name droppaamiselle saman kuin ensimmäinen Matrix-elokuva fysiikkaa uhkaaville kungfu-tempuille; se antaa niille täydellisen tekosyyn ja siitä kirjassa todella onkin kyse. Teos on siis uskomaton matka nörttiviittausten maailmaan ja näin ollen se imee lähes nörtin kuin nörtin jossain kohtaa mukaansa. Seikka on kai yhtä aikaa kirjan heikkous ja vahvuus, sillä on helppo kritisoida kirjaa siitä, että se vain latelee sinulle aiheita niin kauan, kunnes se osuu johonkin mistä pidät ja alat pitää myös kirjaa yhtäkkiä hyvänä. Toisaalta myös kirjan juonikulku on yllättävän mielenkiintoinen ja jatkuva nörttiviittausten tulva voi saada kohderyhmänsä tuntemaan olonsa hyvin kotoisaksi. Viitespämmistä tässä kirjassa joka tapauksessa on kyse ja jottei kukaan ehtisi suu vaahdoten syyttää allekirjoittanutta jumalanpilkasta, niin kaivetaanpa kirjasta esiin seuraava lainaus.

"Viimeisten viiden vuoden mittaan olin käynyt läpi koko munastajien suosituslukulistan. Douglas Adams. Kurt Vonnegut. Neal Stephenson. Richard K. Morgan. Stephen King. Orson Scott Card. Terry Pratchett. Terry Brooks. Bester, Bradbury, Haldeman, Heinlein, Tolkien, Vance, Gibson, Gaiman, Sterling, Moorcock, Scalzi, Zelazny."

- Ready Player One s. 90

Hows that for name dropping? Ja vastaavia "lauseita" on kirjassa useampiakin eri aiheista. Tämän on kuitenkin vain tarkoitus todistaa pointtini eikä suinkaan karkoittaa potentiaalisia lukijoita, sillä teos on joka tapauksessa ehdottomasti tarttumisen arvoinen. Tämän kirjan on kirjoittanut nörtti nörteille, sen äänikirjan lukee nörtti(Wil Wheaton, joka muuten myös mainitaan kirjassa) ja olisi suuri rikos nörttien galaktista salaliittoa kohtaan nörttinä jättää suosittelematta tätä muille nörteille. Jos siis luet parhaillaan tätä tekstiä, nouse ylös ja hae itsellesi tuo kirja. Tavalla tai toisella et tule katumaan sitä. Vakuutin sinut sitäpaitsi jo ensimmäisellä lainauksella. Myönnä pois.

Teos ei ole missään nimessä täydellinen, sillä luonnollisesti siinä on omat vikansa, mutta se on pitkästä aikaa jotain uutta ja virkistävää. Vihaan itseäni tämän vuoksi, mutta en voi olla antamatta tälle kirjalle mitään muuta kuin kliseisesti viisi tähteä viidestä.

*****

"Katselin paljon YouTube-videoita, joissa söpöt nörttitytöt soittivat cover-versioita 80-luvun kappaleista ukuleleilla. Eihän tämä tarkaan ottaen kuulunut tutkimustyöhön, mutta minulla oli melkoinen fetissi söpöjä ukulelenörttityttöjä kohtaan, enkä osaa selittaa tai perustella sitä."

- Ready Player One s. 92

Inspiraatioseinä

Korni lopetus myönnetään

DV Company Master - Furinjian Style

Sekä "faban" että "40k:n" aloituslaatikoilla on hieman sellainen ominaisuus, että niitä tuppaa kertymään kaikille ja kaikkialle. Syitä nyt on ainakin suhteellisen edullinen hinta, jonkinlainen synnynnäinen nostalgialeima ja tottakai niitä myös kiertää aivan jatkuvasti käytettyjen figujen myyntialueilla. Tästä seuraa kuitenkin sellainen mielenkiintoinen ominaisuus, että sivutuotteena syntyy usein paljon luovuutta, kun kaikki nohevat alkavat hakemaan alkuperäisestä poikkeavaa ilmettä omille napeilleen...

Inspiraatio: Conan the Librarian

Samaa juonin tietysti minäkin, kun noita nappeja kerran muutama itsellekin on eksynyt ja ensimmäisenä tartuin Dark Angel Company Masteriin. Lopputulos on mielestäni toimiva ja ilme muuttui vähällä vaivalla. Yksi isoin haaste näissä tottakai on Dark Angels-teeman piilottaminen, jos aikoo jotain toista chapteria peluuttaa, mutta itse jätin tarkoituksella pari typerää "virhettä" vielä näkyviin. Rannesuojuksista toki olisi hyvä poistaa DA-tunnukset, mutta halusin jättää ne kokeillakseni myöhemmin niiden häivyttämistä värivalintojen avulla. Samoin vyötäröllä roikkuva riipus olisi helppo poistaa tai peittää, mutta se saa jäädä mielessäni pyörivän taustatarinan vuoksi. Väittäisin, että tuo ilmestys toimisi aika mukavasti esimerkiksi Black Templariksi, joka kieltämättä on hieman samalla suunnalla, minne olen menossakin. Varsin vaivaton conversio tämä tosiaan oli, sillä suurin työ oli leikata olkapäältä DA-siipi pois ja laittaa tilalle tuo BT-olkakilpi.

Repulla on ikää

Headstrong - War Head Model Painting Contest

Pieni kuvaryöstö mainostukseen varmaan sallitaan ;)

Ajattelin osoittaa tukea bloginaapuria kohtaan pienen mainoksen muodossa. Selailin tässä häävalmistelujen tohinassa itseltäni rästiin jääneitä postauksia kotimaisista blogeista ja bongasin tämän viime viikolla julkaistun kilpailun WAR HEAD-blogista. War Head järjestää siis fiilistelymielisen miniatyyrimaalauskilpailun, jonka teemana on 'Klassikko.' Tämä Old School-fiilistely sai ainakin minut heti inspiroitumaan ja pohtimaan jotain sopivaa suippokorvaa, jonka sutia vaikkapa siihen 2.edikan perinteiseen keltamustaan Ulthwén väriteemaan kenties tai sitten tai sitten tai sitten... hmm.

Marssikaahan siis tutustumaan itse kilpailuisännän postaukseen:

Headstrong - War Head Model Painting Contest

Dragons' Domain - Taustatutkimuksen kynsissä

Aloitan blogirästien purkamisen esittelemällä kirjan, jota tuli selailtua ahkeraan viimeisen kuukauden aikana. Kyseessä on teos nimeltään Dragons' Domain - The Ultimate Dragon Painting Workshop. Kyseessä on englanninkielinen opas lohikäärmeiden piirtämiseen ja värittämiseen erilaisilla tekniikoilla, mutta vaikka kirja onkin tarkoitettu hieman erilaiseen taiteiluun, tarjosi se kuitenkin paljon tukea maalatessani lohikäärmeitä hääkakkua koristamaan.

Tutoriaalien lisäksi kirjassa on paljon kuvia erilaisista lohikäärmeistä idästä ja lännestä ja kaikista siltä väliltä ja tietysti myös sivukaupalla asiaa niihin liittyvästä mytologiasta. Tekstiin ei tullut paljoa nyt syvennyttyä, mutta kuviin senkin edestä. En ole ennen maalannut kunnon lohikäärmettä, joten pientä taustatutkimusta tarvittiin. Kirja osoittautui oivaksi avuksi useampaan kertaan, kun maalailu törmäsi johonkin umpikujaan. Tämän johdosta on pakko kyllä vahvasti suositella kaikille inspiraation hakemista ihan perinteisistä kirjoistakin, kun kaipaa potkua uuteen projektiin.

Necromundan maailmaa ihmettelemässä

Tuossa pari viikkoa sitten peliporukkamme 40k-päivä sai vierailijan toisesta paikallisesta poppoosta. Sotavasarassa nimimerkki Sergeant on varmaan useammalle tuttu ainakin pahvisten Mordheim- ja Necromunda-pöytien johdosta. Laatikollinen maastoa herralla olikin mukana, kun hän kävi demoamassa meille vanhaa kunnon Necromundaa ja ajattelin jakaa hieman fiilistelykuvia sessiosta.

Näille kaduille sitä verta kerjättiin. (Klikkailemalla isommaksi)

Heavy Bolter asetettu suojaamaan muiden etenemistä

Eikä aukion toisella puolella odottavan vastustajan auta kuin yrittää edetä piilossa

Pienelläkin joukkiolla kaduille saatiin aikamoinen kaaos

Lopulta vastustajan johtaja pääsi kuitenkin operoimaan ylätasanteen terminaalia, joka toimi pelin tavoitteena

Kaikessa kaaoksessa ei ehtinyt pysähtyä ihailemaan laadukkaita leffajulisteita paikallisesta kinosta

Oli kyllä mukavaa ja inspiroivaa. Pääsi vihdoin muutenkin kokeilemaan tätä vanhaa klassikkoa, jota on tullut ihmeteltyä jo ties kuinka kauan, muttei koskaan ole saanut porukkaa pääsemään itse asiaan. Tästä suunta lienee vain alaspäin. Nimittäin suoraan jonkun hive-kaupungin pohjamutiin.

Kaappaus työpöydältä #2

Aika hervottoman internet-keksin kyllä ansaitsisi, jos keksii mitä tässä on muodostumassa. (Tarjous ei koske omaa wh40k-peliporukkaa, koska se saa syyttää lopputuloksesta vain itseään.)

Aamiainen on päivän tärkein ateria, varsinkin, jos se on viimeinen

Kuulun siihen epäterveellisen elämäntavan omaavaan joukkoon ihmisiä, jotka syövät aamupalan hyvin harvoin. Tänään kuitenkin kaikki apu on tarpeen, sillä edessä on intensiivinen päivä Arkham Horrorin parissa. Mielenterveys ja henki on siis koetuksella, joten katsotaan onko ensi viikolla bloggaajasta jäljellä mitään...

Koita tässä nyt sitten pohjamaalata

Jep. Suutin naksahti komeasti poikki, kun avasin spray-purkin korkin. Koita tällä tuurilla nyt sitten maalata.

Toukokuun maalaushaaste on

Ykkönen feilaa aina

...epäonnistunut. Ei vaan yksinkertaisesti nyt venynyt/jaksanut/ehtinyt/motivoinut/pystynyt/ollut käsi tarpeeksi vakaa tähän haasteeseen tällä kertaa. Asiaa tietysti olisi auttanut kovasti, jos ei olisi ruvennut tosissaan hommiin vasta viimeisellä viikolla ja luonne ei vain antanut periksi hutiloida sen enempää kuitenkaan. Lelith Hesperax pysyy maalauspöydällä kyllä, sillä olen hieman harkinnut osallistuvani sillä tämän vuotiseen Best Miniature of Pori-kisaan.

Puuh lähinnä se puudelipaistin ydin on nyt siinä, että tämä toimikoon lohdutuksena kaikille niille, jotka tälläkin hetkellä istuvat siellä työpöydän alla paukuttamassa päätään seinään, että ei se vaan kuulkaa aina suju kaikilla muillakaan. Varsinkin nettiä selatessa tässä harrastuksessa nousee helposti ahdistus, kun vastaan tulee toinen toistaan häikäisevämpiä valmiita armeijoita ja itse ei saa millään edes sitä yhtä yksikköä kuntoon, niin vähemmästäkin sitä masentuu. Ihan turhaa angstia ei sitä 110% tulosta saa kukaan muukaan joka ikinen hetki itsestään irti. Nyt on meikäläisen aika taas siivota työpöytä, tehdä nopea nollausprojekti ja ruveta uudelleen työhön.

Toukokuun haasteen tärinää

Puuh nyt kyllä hieman hiipii tappiomieliala sieluun tämän toukokuisen haasteen suhteen. Tuon valmiiksi saadun Vindicaren lisäksi olen ehtinyt kolmea eri yksikköä hieman sutia tässä kuussa. Swooping Hawkit rutistin eilen lähes alusta loppuun enää täytyisi viimeistellä ne, mutta masentavaa on, että vaikka saisin nuo kaikki kolme yksikköä maaleihin, niin summa jää alle 500 pisteen. On muuten varmaan ensimmäinen kerta, kun Eldar-yksikkö ei tunnu ylihintaiselta. Oikeassa reunassa näkyy hieman epäreilu juoni pelastusyritykselle, mutta silti epäilyttää pystynkö tätä kaikkea kutsumaan pokkana valmiiksi neljän illan jälkeen. Jos kaikki sujuu hyvin, niin saatan vielä onnistuakin, mutta tähän astiset tulokset eivät lupaa hyvää. Noh mitä iloa deadlineista olisikaan, jos niitä ei toteuttaisi viimeisenä iltana. Ainoa lohtuni on, että lähes kaikki muut haasteeseen osallistuvat ovat pelanneet Diabloa. No niin se ranttauksesta ja suti käteen...

Warzone - Nopea ja raivokas nostalgiatrippi

Jo Warzonessa varsinaisen armeijan tukena varjoissa kulki vasemman alalaidan inkvisiittori

Viime viikolla oli tavallista enemmän vapaa-aikaa, mutta se ei todellakaan näkynyt blogattavaksi sopivan materiaalin syntymisessä. Sutimisen ja rakentelun sijaan tuli ihan rehellisesti tehtyä sitä itseään eli pelailtua useampana päivänä hyvän matkaa yöhön saakka. Pääosassa oli pitkästä aikaa Eclipse, mutta osansa saivat myös 40k, Kings of Mithril ja The Great Dalmuti. Noinh se selittelyistä ja mennään taas itse asiaan.

Viikonloppuna tuli luonnollisesti äitienpäivänä vierailtua vanhempien luona ja pitihän sitä veljen kanssa vähän kaappeja kaivella, että mitäs kaikkea täällä taas olikaan. Jostain syystä rupesin lukemaan vanhaa suomeksi käännettyä Warzonen-sääntökirjaa ja kyllähän sen puhki selatuista sivuista huomasi, että nostalgiaa riittää. Figuharrastukseni alkoi varsinaisesti luonnollisella siirtymällä Doomtrooper-korttipelistä Warzoneen. Olen tässä yrittänyt kovasti pohtia missä vaiheessa wh40k:n 2. laitos tuli itselläni Warzonen rinnalle, mutten ole vielä oikein saanut aikajanoja kohtaamaan. Warzone ainakin tippui pois pelivalikoimasta pian oman 2. laitoksensa ilmestyttyä ja jossain vaiheessa figutkin kaupattiin pois. Säästin itselleni kuitenkin kourallisen Imperialin joukkoja sillä rakkaista Blood Bereteistä ei vain pystynyt luopumaan.

Joo-o Warzonesta/Doomtroopereista/Mutant Chronicles-roolipelistä tutut Imperial-korporaation "veribaretit" olivat aikalailla ensimmäiset koskaan ihan pelaamista varten maalatut figuurini. Oivoi highlighteista ei tietoakaan ja maaliakin varsin paksu kerros, mutta voin sentään olla ylpeä siitä, että värit ovat heti alusta pysyneet oikeilla paikoillaan. Silloin vielä myöskään ymmärtänyt, että kaikille figuille ei vaan ole tarvetta maalata silmiä.

Yksinäinen Golden Lion-soturi on myöskin jäänyt jälkeen muun ryhmän siirtyessä toisiin pelipöytiin, sillä tämä taas aikalailla edustaa ensimmäistä conversio-työtäni. Piskuinen plasmakarbiini on vaihtunut järeimpään tykkiin, joka silloisesta maailmasta löytyi. En ole varma saiko kyseistä asetta edes leijonille hankittua sääntöteknisesti, mutta se nyt on sivuseikka.

Sitä aina vähän pyörittelee silmiään, kun mesotaan miten maalit peittivät ennen paremmin ja liimatkin olivat niin vahvoja, että pelkkä purkin näyttäminen liitoskohdalle hitsasi ne pysyvästi kiinni toisiinsa. Ovathan monet liimat nykyään aikamoista litkua, mutta tämä alkuaikojen tuotos pistää vähän miettimään ensimmäisten figuliimojeni tehoa. Tuo lippu on nimittäin silkkaa metallia eikä ihan sitä kaikista kevyintä niistäkään. Siitäkin huolimatta se nököttää yhä samaisen Lego-antennin keskellä ilman minkäänlaisia pinnauksia tai muita temppuja pelkän liimapinnan sitomana ja tämä löytyi jonkun laatikon pohjalta pyörimästä eli ei edes turvallisesti säilytettynä. Pistää miettiin vahvempia myrkkyjä tietteks...

Eiköhän tässä tarpeeksi nostalgiatrippiä tälle viikolle.

Uusi maalaushaaste: 40k-500p/kk

Mitä taidekuvauksen maailma minussa menettääkään

Dreadfleet-maalaushaasteen onnistumisen innoittamana myös WH40K:n puolelle on peliporukassa haettu vauhditusta ja vapun kynnyksellä ehdotettiin yksinkertaisesti, että koko porukka maalaa 500 pistettä lisää armeijaa valmiiksi kuukauden aikana. Mitään varsinaista kilpailua ei tällä kertaa olisi, mutta jotain sanktiota kuitenkin. Idea on kai lähinnä, että ne jotka eivät tähän tavoitteeseen yllä hoitavat koko porukan virvoitusjuomahuollon pelipäivänä seuraavassa kuussa. Eli maalia pintaan tai markettien cola-tarjouksia kiertämään. Ainakin jos samalla tahdilla jatketaan useampi kuukausi, niin tässähän on mukavat massat figuja maaleissa vuoden edetessä. Katsotaan miten käy, mutta ajattelin tämän idean jakaa yleisöllekin, josko tämä inspiroi muitakin tai ehkä joltain löytyisi vastaavia ehdotuksia tehostamaan sutimista?