Viikon Vinkkilista #24

1. "Flying jetbikes without flying bases"
2. Heresy Combat Calculator
3. Eka ja Ainoa <3 (WIP)
4. Chaos Patrol Boat
5. Järeämpi Thunderfire-tykki
6. Lasia puhaltamassa
7. Kiva Power Weapon
8. Pallo
9. DE/E-inspiraatioksi
10. Että sellainen figublogikilpailu

Bonus: Monkeys are for bananas
Jokeri: Omat off-topicini eivät tunnu tänään ollenkaan pahoilta

Työprojekti: Tervigon osa 4

Viikonloppuna tein ensimmäisiä varsinaisia sculptauksia tuohon tervigoniin. Onneksi niitä ei ihan älyttömiä määriä tässä projektissa ole, sillä en niin hirveän sinut vielä ole näiden mömmöjen kanssa. Jotain tuollaista pientä kyllä näpräilee tarvittaessa sentään. Carnifexin selkäpanssarin savupiippuaukot siis pitäisi saada peitettyä, koska astetta isompaan Tervigoniinhan ne eivät kohdalleen osu tippaakaan.

Aluksi leikkelin ja liimailin sopivat palat muovilevyä (eli sitä maagista plasticardia teille hifisteille) aukkojen pohjaan, joiden päälle stuffin levittäminen onnistuu sitten helpommin.

Ja sitten yritin stuffilla jatkaa noita panssarin juonteita eteenpäin. Olen itse ihan riittävän tyytyväinen tässä vaiheessa. Vähän varmaan jälkien siistimistä vielä myöhemmin. Suuresti helpottava seikka on se, että kun on kerran elävästä panssarista kysymys, niin muutamia ylimääräisiä tökkäyksiä ja terän jälkiä suorastaan pitää jättää siloittamatta pois. Hirveä himo oikeastaan huitaista tuon yli mustalla spreillä, että näkee istuuko nuo stuffaukset palaseen ihan oikeasti, kun vihreänä kiiltelevä stuffi pistää silmään niin valtavasti kuitenkin.

Greenstuffin kanssa on kyllä itselläni aina ollut sellainen viha-rakkaus-suhde. Lisää soveliaita työkaluja vain selvästi kaipaisi. Vihreää palloa sormien välissä pyöritellessä tuli väkisinkin Spiky Rat Packin touhut mieleen. Pakko taas nostaa poikien blogin suuntaan hattua. Tällä aasinsillalla pääsemme ansoittavaan lopetukseen.
  
okkiW tässä olisi sinulle tärppi blogitekstiksi: Voisit joskus hieman esitellä käyttämiäsi työkaluja. Vaikka me muut emme todennäköisesti lähdekään yhtä eeppisiä mittasuhteita omaaviin projekteihin, niin vinkeistäsi olisi varmasti hyötyä.

Kansas City Shuffle, Eldar Style

Ötökät saapuvat

Viikko sitten sunnuntaina pääsi taas sotimaan pidemmän tauon jälkeen. Arpa toi pelipäivänä eteeni liudan tyranidejä. Defilerin ötököitä vastaan on yleensä mieluisaa pelata, sillä nidejä kohtaan vallitsee varsin hyvä kauhun tasapaino. Samperi, kun nuo keskeneräiset maastot pöydällä hiertävät ikävästi. Pitäisi sillekin uhrata peliporukalla taas paremmin aikaa.

Tyranids vs. Eldar - 1000 pistettä
Mission: Capture and Control
Deployment: Dawn of War

Tyranidit voittavat aloituksen, eikä sen pois ryövääminen tietenkään onnistu. 

Vastustajan Tyranidit eli kurjat limanuljaskat:

Tyranid Prime, 2x Zoanthropes 5x Tyranid Warrior, 4x Tyranid Warrior, 17x Termagants, 30x Hormagants, Trygon

Omat joukkioni eli Eldarin urheat suippokorvat:

Farseer, 10x Dire Avenger + Wave Serpent, 5x Ranger, 10x Guardian, 7x Warp Spider, 3x War Walker, Night Spinner.

Punaisella maalatut yksiköt ottivat heti tonnilla turpaan päästen hengestään ja huomasin siis parissa vuorossa armeijani kutistuneen puoleen eli kolmeen yksikköön ja yksinäiseen kuljetusalukseen. Lisäksi koti-objectiveni oli nyt täynnä 'nidejä, jotka lähestyivät viimeisiä avaruushaltioitani. Ainoat, jotka olivat suhteellisen turvassa olivat War Walkerini, jotka oli parkeerattu toiselle reunalle pöytää. Pelin ollessa pahimmillaan pistetilanne oli 0-2 tyranidien hyväksi.

Ei hyvä, ei hyvä, ei hyvä, eihyväeihyväeihyväeihyväeihyvä...

Sain pidäteltyä vastustajaa juuri sen verran, että Wave Serpent pääsi koukkaamaan Rangerini kyytiinsä. Tämä oli varmasti hyvin traumaattista puskiin tottuneille hiippareilleni, mutta hätä ei lue lakia! Valttini oli nyt War Walkerit, jotka niittivät järjestelmällisesti oman kenttäpuoliskonsa tyhjäksi. Ässät hihansuihin derringerin viereen kätkettyinä olivat grav-rungot, joilla tappio käännettiin vastustajan pelkäämän tasapelin kautta voitoksi.

Night Spinner ja Wave Serpent vetäytyivät koti-objectivelta, niin nopeasti kuin moottoreiltaan pääsivät. Serpent syöksyi niittämään Spinnerin jo aikaisemmin harventamia Termagantteja pois 'nidien omalta objectivelta ja tiputti sinne ryhmän Rangereita. Tämä oli riski niin lähellä termoja, mutta harkittu riski, sillä Trygon oli aistinut vaaran ja lähestyi uhkaavasti pyrkien estämään tempaukseni. Halusin siis Rangerit ulkoilmaan voidakseni kääntää tark'ammuntakiväärit hirviötä kohti. (Ah nidit, kerrankin snipuista on todellista hyötyä!) Kaikki eteni kuitenkin täydellisesti. War Walkerit muuttivat Trygonin höyryäväksi emmentaliksi ja Rangerit ja Wave Serpent raivasivat Termagantit pois pöydältä. Viidennellä vuorolla Kansas City Shuffle viimeisteltiin Night Spinnerillä, jonka lentäjä iskee nyrkkinsä turbo-nappulaan ja syöksyy contestoimaan oman koti-objectiveni pois nidien pistetililtä.

Testailin paint.NET-ohjelmaa yksinkertaisten karttojen tekemiseen

Peli jatkuu kuudenteen vuoroonsa ja vaikka ötökät saavatkin aiheutettua vahinkoa Spinnerille ei se kuitenkaan tuhoudu, vaan tilanne pystyy muuttumattomana tämän viimeisen vuoron. Mikäli peli olisi jatkunut seitsämännelle vuorolle ja Spinner olisi kohdannut loppunsa, niin tilanne ei olisi todennäköisesti muuttunut enää silloinkaan, sillä Wave Serpent oli pelattu valmiiksi asemiin syöksymään myös samaiselle objectivelle.

Tulos: 1-0 Eldarin hyväksi

Taktiikka on eldarille toki täysin tavallinen eli en todellakaan ala väittää keksineeni pyörää uudelleen. Kyse on pikemminkin muistutuksesta teille muille, jotka aliarvioivat suippokorvien ikälopun codexin käytännöllisyyttä.

Ja olkoonkin vanha temppu suippokorvakirjassa, mutta piruvie, että maistui hyvältä...

I love it when a plan comes together

Forge World: Phantom Titan -maistiainen

Phantom Titan

Anteeksi ylityhjentävä kommentti, mutta voi kiesus tuolla on kokoa! Tätä ei tulla vielä heti näkemään edes Forge Worldin nettikaupassa, mutta ensimmäiset pääsevät hankkimaan sitä Forge World Open Daystä. Muu maailma seuraa sitten perässä joskus myöhemmin.

Viikon Vinkkilista #23: Suomi Winland?

Viime viikonloppuna blogilleni tuli puoli vuotta metelöintiä täyteen. Ei kakkukahveja vieläkään. Ehkä sitten, kun täytetään oikeasti vuosia. Käytän kuitenkin merkkipaalua jälleen pieneen tarkasteluun blogimaailmasta ja teen sen viikkolistaani hyödyntäen. Parikymmentä vinkkilistaa taaksepäin tein katsauksen kotimaisiin figublogeihin, jotka olin onnistunut löytämään ja tilanne oli varsin surkea. Olihan silloinkin jo pari blogia enemmän pystyssä, mutta ne piilottelivat kiven alla ja/tai verhoutuivat londoniumin kielen suojiin turhan onnistuneesti. Muutamia saatiin kaivettua esiin ketjulla Sotavasarassa ja pikkuhiljaa väki on muutenkin alkanut onnistua tuomaan itseään esiin sen murikan alta.

Tämä on sinäänsä pelkkää toistoa, sillä tottakai kaikki löytyvät tuosta sivun oikeassa reunassa pyörivästä blogrollista, mutta tässä ihan viikon sisään on tutkaan ilmaantunut useita uusia ja vaikkei olisikaan, niin kyllä sitä on aina välillä syytä liputtaa tätä blogimaailmaamme vähän rajumminkin.

Huomatkaapa muuten, että olen lisännyt tuonne oikeaan reunaan myös toisen blogrollin ulkomaalaisia blogeja varten. Selatkaa reunaa vain huomattavasti alemmas. En halunnut sotkea näitä blogeja samaan listaan suomalaisten kirjoittajien kanssa, koska niiden liputtaminen on kuitenkin salajuoni numero yksi. Ratkaisu oli kuitenkin yksinkertainen eli toinen samanlainen widgetti vaan pyörimään muita blogeja varten. Kovin montaa en ole sinnr vielä lisännyt, sillä haluan tarkkaan haravoida sinne sen kaikista kirkkaimman kärjen omista suosikeistani. Sanomattakin, kun lienee selvää, että tarjontaa on varsin massiivisesti Suomi vs. Muu maailma-akselilla.

Mutta nyt takaisin kotimaahan ja siihen listaan!

Suomeksi:

1. Aaron warhammer blogi
2. Figujaosto
3. Great Teacher Ookami_Tez
4. Intergalaktinen sienirihmasto
5. Lepralegioona
6. Lightspeed on the wrong lane
7. Rillikerho
8. The Hive of Extraordinary Gentlemen
9. War Head
10. WarPandaGaming
11. Webwaysta kryptaan..

Englanniksi:

1. Blowing smoke
2. Call To Arms 40k
3. Darkon invictus
4. Dawn of the Lead
5. Every one of them
6. Pain, Tin and Stuff
7. Spiky Rat Pack
8. Split Sphere
9. Static Painting
10. The Art of War

Vielä kun lasketaan oma laatikkoni mukaan, niin saamme tulokseksi 22 blogia, jotka osittain tai kokonaan käsittelevät miniatyyriharrastusta. Laitoin blogit ihan vain aakkosjärjestykseen enkä ruvennut teitä sen enempää rankkaamaan ...vielä.

Työprojekti: Tervigon osa 3

Pari nopeaa kuvaa projektista. Tervehdyttyäni olen kyllä ehtinyt olla hieman sen kimpussa, mutta koska kamerani oli lainassa, niin en saanut kuvia otettua aikaisemmin. Tässä tälläinen purkkaversio antamaan käsitystä tulevasta.

Olen vain hieman jumissa tällä hetkellä, koska nyt pitäisi tehdä muutama suurempi linjaus projektin suunnasta. Aikaisemmin pohdiskelin tekeväni siitä pitkän ja matalan, mutta nyt huomaan sen venyvän jo vähän liikaakin. Voi olla, että selkää pitää sittenkin köyristää enemmän pystyyn. Otuksen lopullinen asento siis pitäisi saada päätettyä. Lisäksi vielä yksi oleellinen osa puuttuu eli toinen carnifexin selkäpanssarilevy, joka olisi tarkoitus sijoittaa suojaamaan tuonne vyötärölle tulevia munasäkkejä.

Näyttääpäs tuo häntä hassulta tästä kulmasta

Sunnuntaisarjis: Gone to Ground

Private Bagon & Private Eggleston

Kaapataampa jälleen WH40K-sarjis kehiin. Gone to Ground kertoo kaartilaisista örkkien keskellä. Pääosassa huitovat jantterit Nakit ja Muusi... No hyvä on sotamiehet Eggs ja Bacon, mutta eivätkö Nakit ja Muusi olisi muka aivan täydelliset nimet keisarilliselle tykinruualle mitä?? Propsit vain tänne kun alat tehdä kotimaista IG-sarjakuvaa. ;)

Juomasuositus

Tällä ruokaisalla aasinsillalla päästään luonnollisesti taas siihen toteamuksesta, että humoristisesta hammerisarjiksesta on jälleen kyse. Tämä nyt on toisaalta vähän selvyyksien toteamista, sillä kun nettisarjiksista puhutaan, niin toimivia ovat lähinnä juuri huumorisarjat. Vakavammat teokset kaipaavat yleensä kouriintuntuvampaa muotoa. Gone to Ground ei itseäni ensin oikein vakuuttanut piirtotyylillään, mutta kun tarinan meno imaisi mukaansa, niin...

...niin sarjis jo loppuikin. Sarjaa on siis vasta ensimmäisen luvun verran ja ei oikeastaan mitään varmuutta jatkosta. Noh saisi siitä mukavan alkusalaatin nakeille ja muusille.

Forge World iskee jälleen

FW - Eldar Lynx with Pulsar

Tässä alkaa jo käydä vähän seuraavan Imperial Armour -kirjan muita armeijoita sääliksi, kun suippokorville ilmaantuu alus toisensa jälkeen, eikä IG:n janttereista tai avaruussusista ole juuri tietoakaan. (Paitsi tietysti Cadianien extreme-asut, jotka varmaan ovat tehtyjä IA11:sta maailmaa ajatellen) Noh ei tässä itsen ainakaan sovi valittaa. Forge Worldin sivuilta löytyy nyt Lynx with Pulsar, Lynx with Sonic Lance ja Shadow Spectret saavat viimein myös Exarchinsa. Lynx on jotenkin paljon isompi, kuin aluksi kuvittelin. En oikein osaa päättää pidänkö siitä. Exarch ei myöskään itseäni ainakaan ensivaikutelmallaan säväytä. Onko tuo nyt muka niin erikoinen, että sitä piti erikseen odottaa ryhmän jatkoksi.

Viikon Vinkkilista #22

1. Greenstuffauksen runsaudensarvi
2. Cadian Snipers (kitbash)
3. Nananananananananana Voidraven!
4. Isohko Eldar-galleria
5. Space Marine... Predator?
6. Medusa-conversio
7. Täytyypä pistää nuo lentotikut harkintaan
8. Siltatankki teille 40k-pioneereille
9. Tämä oli uutta
10. Retribution Pattern Stormraven

Shoppailun nousu ja tuho

Taas kertynyt sälää

Tein viimein sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten eli ostin figusalkun. Tavallisen Citadelin laatikon Maelstromista vielä kaiken pahan lisäksi. Olin salkun hankkimista suunnitellut jo pitkään muutenkin, mutta tarkoitus oli hankkia salkku ja pehmusteet erikseen. Parit modulaariset vaahtomuovit olinkin jo ehtinyt haalia ja katsella rautakaupoissa kaikkia alumiinipakkihirviöitä, joiden hinnat tahtovat lähteä viidestäkympistä ylöspäin. Sitten tuli maelissa vastaan tuo perinteinen laukku pehmusteineen vajaan 38 euron hintaan ja totesin, että "huoh v*tut." Tällä pääsee vauhtiin ja suoraan itse asiaan ja sen metalliunelman voi toteuttaa sitten joskus myöhemmin.

Sunnuntaina eksyin paikalliseen lelukauppaan Muksumassiin ja sieltä tarttui mukaan Settlers of Catan - Taistelu Roomasta. Kustansi siellä enää alle 15 euroa, niin pakkohan se oli kaapata kainaloon. Ihan sen alkuperäisen Catanin olisin itselleni oikeastaan halunnut, mutta kyllä tuolla hinnalla kelpaa roomalainenkin lämmittelyksi. Että nyt on sitten kaksi lautapeliä korkattavaksi ja yksi korttipeli lisää tulossa. Mitenköhän tässä taas näin kävi.

Hyppäsin myös siivelle Kardinaalin tilaukseen Ramshackle gamesiin ja nappasin itselleni Optimus Primen, mopedin ja ilmaisfigun. Trixiestä voisi väkertää jonkun objectiven peleihin, mutta rekka ja prätkä ovat kyllä aikalailla vain sivuprojekteja. Tuli himo tehdä Cadian Rough Rider moottoripyörällä ja rekasta olisi tarkoitus tehdä joku perinteisemmän miehistönkuljetusauton näköinen välimalli chimerasta. Vähän luisuu käsistä taas joo.

Viikon Vinkkilista #21: Maastokatsaus

Maastot jäävät monilla aivan liian vähälle huomiolle, joten omistan tämän viikkolistan niille. Olen koonnut helppoja ohjeita perinteisten maastojen tekemiseen. Näistä monet ovat niin yksinkertaisia, että tekeminen onnistuu ilman mitään sen ihmeellisempää kikkailua, joten et tarvitse muuta, kuin sen viitseliäisyyden, että ryhdyt työhön. Peliporukkasi kiittää. 

1. Tulivuoripöytä pelkästä levystä
2. Plasticard-tankkiesteitä
3. Nopeaa ja realistista piikkilankaa
4. Kiviaitaa
5. Perinteisiä mäkiä
6. Kivitorneja
7. Savimuotteja
8. Aaltopeltimaja
9. Pakkelivinkkejä
10. Klassikkokaktus

Jokeri: No tämä nyt vaan oli uutta

Wibbly Wobbly Timey Wimey Babylouny 5-O

Boardgamegeek

Taisin ylittää itseni otsikossa. Puolikas nörttipiste, jos saat selkoa. Katsokaa mitä posti toi! Tai siis katsokaa Boardgamegeekistä lainattua kuvaa vastaavasta laatikosta, kuin posti toi. Babylon 5 -lautapelin tosiaan kaappasin Sotavasaran foorumilta. Oli tarkoitus tehdä paljon kattavampi tutustuminen ja esittely peliin, kun saan sen, mutta se jää nyt myöhemmäksi. Jouduin nimittäin postipakettien lisäksi tällä viikolla hakemaan myös sairaslomaa. Ei mitään kuumetta ja flunssaa kummempaa näillä näkymin.

Bloggauksen kultaisiin sääntöihin kuitenkin kuuluu, että mahdollisesta pidemmästä bloggaustahdin muuttumisesta kerrotaan lukijoille, joten siksi tälläistä jorisen. Viime sunnuntaina oli tarkoitus tehdä tervigonia ja war walkereita, kun kerrankin oli koko päivä aikaa, mutta penkin allehan se suunnitelma päätyi. Tai siis pikemminkin sohvalle, jossa aion himmailla nyt siis muutamia päiviä ainakin. Vedän Doctor Whon 5. kauden maratoonin ja tuhoan suosikkinuhalääkettäni eli nachoja ja salsaa. Vielä kun kissat saisi opetettua vaihtamaan levyjä dvd-soittimeen.

Tämän viikon vinkkilista on onneksi jo kasattuna, joten ajastan sen tuohon loppuviikolle, jotta saatte jotain ihmeteltävää edes. Babylon 5-lautapeliin siis palataan, kun jaksan sitä ajatuksella tutkia.

Työprojekti: Tervigon osa 2

Viime viikolla tökein liikkeelle tuota Tervigon-projektia, vaikkei sille olekaan ollut paljoa aikaa antaa. Edistystä on kuitenkin tapahtunut, joten tässä kuvia. Ensin se heti silmätikuksi otettu etupanssari.

Melkein tuntuu, etten ole saanut siihen mitään aikaan, koska olen vain hieronut panssarinpalasia yhteen hitaasti, jotta saisin ne muovautumaan yhdeksi isoksi. Siis hieronut veitsellä ja viilalla, mutta silti varsin nihkeää hommaa ollut saada ne istumaan toisiinsa. Hienosäätöä vielä kaivataan, ennen kuin voi hakea greenstuffin esiin. Lisäksi olen paksusta alumiinilangasta laittanut vahvikkeet otuksen ruhoon, että saan sen puolikkaat pysymään oikealla etäisyydella toisiinsa.

Stuffauksesta puheenollen bongasin joskus aikanaan Warseer-foorumeilla jonkun isoa tyranidia rakentaneen, joka oli tunkenut otuksen sisuskalut täyteen foliota, jonka päälle hän sitten stuffaili puuttuvia kohtia eli vastaavia, kuin vaikka tuo selkälevy omassa tapauksessani. Ajattelin kokeilla samaa ja vaikken ole stuffien kanssa leikkimistä vielä aloittanutkaan, niin folio on jo ollut hyvä kaveri rakentamisessa. Aloitin itseasiassa sillä, että tungin nuo kaksi muovista kylkiosaa kiinni pieneen foliopalloon ja siitä puristelin sopivaa paksuutta torsolle.

Siirtykäämme elukan toiseen puolikkaaseen.

Carnifexin häntä näytti turhan hyödyttömältä tälläiselle otukselle ja kun sain käsiini Trygon/Mawloc-setin pihtihännän, niin tapaus oli selvä. Tällä ylimääräisellä kynsiparilla tervigonin on sitten hyvä kaitsea hautomiaan otuksia. Häntien yhdistely on vielä vaiheessa ja myös lopullinen asento on hieman harkinnassa, sillä siihen vaikuttaa se, että millaiseen kulmaan päädyn takaruumiin laittamaan. Jalkoja olen myös leikellyt ja pinnaillut metallitikulla alaruumiiseen, mutta kiinni en ole vielä liimaillut, koska kuten sanoin, niin en ole vielä löytänyt otuksen lopullista asentoa. Toisaalta tekee mieli asetella lisko pystympään, jotta se näyttäisi isommalta, mutta toisaalta matalampi asento voisi kuvastaa paremmin sen isompaa massaa.

Mielipiteitä asentoon noin fluffillisesta näkökulmasta?

Muutamia osia kaipailen vielä Defilerin bitsiboxien kätköistä, että pääsisin paremmin eteenpäin, mutta menee se näin rauhallisemmallakin tahdilla.

Rakennustarkastajat iskivät jälleen

Viikon Vinkkilista #20

1. Wanhan Sälän Päivä bloggaajille*
2. Duke Nukem
3. DE Scourges, nättejä, toimivia, yksinkertaisia
4. Aina välillä 'niditkin karkaavat käsistä
5. Siinäpähän arvioit etäisyyksiäs
6. Rakettiklovneja
7. Taas kiiltää kulta
8. Rannekelloja kierrättämässä
9. Ensimmäisiä Assault Walker fiilistelyjä
10. Tämä avasi silmäni uudelle tavalle tehdä figupostauksia**

Bonus: www.victorialamb.com

* Törmäsin tähän liian myöhään, mutta idea on hyvä. Ehkä ensi vuonna.
** Mitään en myönnä

Leffaisku: Gulliverin matkat "3D"

Kerro toki lisää ihan oikeasti kiinnostaa

True Gritistä kirjoitellessa kitisin, kun aina leffat ovat vähintään semihyviä, ettei oikein voi hehkuttaa eikä hirttää. Eipä siinä mennyt kuin pari päivää seuraavaan leffaan ja sain mitä tilasinkin. Toisen vanhentuvan leffalipun kohtaloksi siis muodostui Gulliver's travels/matkat. Jack Black on siis jälleen päästetty irti. Jostain syystä taas unohdin, ettei tyyppiä jaksa katsoa yhdellä istumisella kokonaisen leffan verran (poikkeus, tavallaan). Juu nyt on hirsipuu rakennettu.

Hyvä idea

Ensimmäiseksi nostamme hattua Jack Blackille. Hän on nimittäin ensimmäistä kertaa elämässään saanut käsikirjoittajalta erilaisen roolihahmon näyteltäväkseen. Itsetunnolla täyteen pumpatun kitarasankaria pelaavan mukahassuttajan sijaan hän oli tällä kertaa "ujo" itsesäälinen kitarasankaria pelaava mukahassuttaja, josta tulee itsetunnolla lähes täyteen pumpattu Live Action-kitarasankaria pelaava mukahassuttaja, kun hän on Lilliputtilandian isoin mies. Hahmokehitystä? Punainen ja vihreä sieni yhtä aikaa!

Sieniä tekijöille olisi kaivattukin ...tai edes yleisölle

Elokuvasta kokonaisuutena on oikeastaan vaikea sanoa yhtään mitään, koska sisältöä on vain niin vähän. Eihän komedialta voi mitään eeppistä juonta odottaa, mutta kyllä sitä nyt edes hauska pitäisi olla. Pari kertaa toki naurahdin leffan aikana eli varmaan niille kahdelle Star Wars-vitsille, mutta se ei todellakaan riitä. Ei en vain keksi mitään hyvää sanottavaa. Näyttelijät syvältä, ei piristävää sivuhahmoa, ei nättiä silmänruokaa, ei erikoista musiikkia, ei komediaa, ei yhtikäs mittää. 

Minulle Gulliverin matkat ovat sitäpaitsi tätä (Voi itku vuodelta 1939 en minä nyt niin vanha ole. Olen näköjään katsonut wanhoja klassikoita jo pienenä) ja varsinkin juuri tuo alla näkyvä kohtaus. Se oli oikeastaan ainoa hyvä asia tässä 3D-pelleilyssä, että sai nostalgiatripin lapsuuteen, kun Blackie kiskoi perässään vihollisen armadaa.

Koolla on väliä myös merisodankäynnissä

3D-kikkailusta puheenollen voi frak sentään oikeesti nyt järki käteen. Tuli kyllä ihan ennätyksellinen rimanalitus 3D-tekniikan hyödyntämisen suhteen. Efektiä käytettiin leffassa niin uskomattoman vähän, että elokuvan olisi lähestulkoon voinut katsoa vallan ilman 3D-laseja ja kuva olisi vain näyttänyt vähän rakeiselta VHS-leffalta. Tuli oikeasti nostettua pari kertaa laseja nenältä, että onko siinä nyt joku ero? Ei sitä 3D-lätkää ole pakko väkisin liimata jokaisen leffan nimen perään, jos sille ei kerran mitään käyttöä edes ole. Tavallisella kameralla kuvaaminen olisi säästänyt aikaa ja rahaa.

Eih. Älä katso ellet ole täysin eeppisiin mittasuhteisiin venähtänyt Jack Black-fani. Äläkä varsinkaan maksa extraa 3D:stä leffateatterissa. Onneksi oli tosiaan leffalippu valmiina, niin ei tarvinnut siitä lystistä maksaa paria euroa lisää. Toisaalta, jos ei olisi ollut vanhentuvaa leffalippua käsissä, niin ei olisi tullut eksyttyä tätä katsomaan ollenkaan!

Leffaisku: True Grit

Thunder Horse Cavalry

Bang Bang Lucky Luke... anteeksi... True Grit on se juttu mikä Space Wolveseilla oli codexi-pari-sitten.. Eih anteeksi. Ei saa lyödä heti läskiksi vakavaa elokuvaa. Tämä juontaa kai juurensa siitä, että leffan suomalainen lisänimi on "Kova kuin kivi." Ei kai siinä muuten mitään, mutta en osaa päättää, että onko se liian korni vai juuri sellainen, kuin länkkärissä kuuluu ollakin. Sitä tämä leffa kuitenkin todella on eli wanha kunnon länkkäri.

Pari leffalippua uhkasi vanhentua, joten täytyi tuijottaa sitten ihan kaksi leffaa viime viikolla. Ensimmäiseksi Porin valikoimasta tuli tosiaan valittua katseluun True Grit. Myönnettäköön, että leffa osui tutkaani vasta, kun tavallisuudesta poiketen selasin Oscar-ehdokkaita läpi. Väkisinkin kiinnitti huomiota siihen, että joku ihmeen länkkäri on kahminut ehdokkuuksia kaikilla käsillä ja jaloilla. Ahdisti tottakai taas, kun joku lapsi hyörii leffan keskipisteessä, mutta ajattelin, että kait Jeff Bridges nyt tarvittaessa sellaiselta puree pään poikki. Pieniin saappaisiin herra ei muuten todellakaan hypännyt, sillä aikaisemmassa filmatisoinnissa lapsenvahtina toimi John Wayne.

We mean business - Tämä sakki vaatii asiaa

Niin tosiaan se itse leffa. Ei tämä nyt mikään länkkärileffojen Pirates of the Caribbean ainakaan ollut, mutta tykkäsin kyllä teoksesta. Oli mukavaa vaihteeksi istua keskellä jotain edes hieman erilaista maailmaa. Oikeastaan vähän kyllä ärsyttää raapustaa nyt leffoista ylipäätään, koska tuntuu, että kaikki tekstini ovat muotoa: "No ei se nyt maailmoja mullistanut, mutta oli se viihdyttävä, kun siinä oli tällänen kiva juttu." Onneksi elokuvan hyvät puolet eivät kuitenkaan lopu siihen, että se on länkkäri. Ehdottomasti parasta teoksessa on näyttelijöiden vahvat roolisuoritukset. Palkkionmetsästysbossen eli Bridges-Steinfeld-Damon -kolmikon täysin nappiin vedettyjä hahmoja on mukava seurata.

Olin oikeassa, että Bridgesin hahmo puree kakaralta pään poikki. Paitsi, että leffan kakara ei ollutkaan se kakara ja poikki purtiin kieli eikä pää. Paitsi, että hampaat eivät olleet Bridgesin... Umm. Katsokaa leffa, niin ymmärrätte, mitä horisen. Yritän sanoa, että tekijät ovat jälleen onnistuneet mahdottomassa ja tuoneet valkokankaalle lapsihahmon, joka ei ärsyttävyydellään saa paikkoja irtoamaan hampaista. Tämä on tosin saavutettu lyömällä lapsesta henkisesti aikuinen. Jossain tapauksissa tästä ratkaisusta voisi myös sakottaa, mutta kun otetaan tapahtuma-aika ja -paikka huomioon, niin on täysin ymmärrettävää, että lapsi on joutunut aikuistumaan nopeasti. Hailee Steinfeld suoriutuu tehtävästään oikein hienosti.

Mää mökötä ku en oo avaruusrangeri

Pitää kait vähän sentään kitistä siitä leffan varsinaisesta kakarasta eli Matt Damonista. Pakko sanoa, että tyypin roolihahmot yleensä ärsyttävät allekirjoittanutta. Poikkeus on lähinnä Jason Bourne, joka jostain käsittämättömästä syystä ei käy hermoilleni, vaikka naama onkin sama. True Grittiin Damon kuitenkin istui ihan mukavasti omalle paikalleen. Bridgesin suoritukseen pystyi tosiaan luottamaan jo etukäteen, eikä mies tietenkään pettymystä tuottanut. Herran silmälappuinen hahmo on tavallaan hieman erilainen Äijähahmo, mutta taas mietityttää, että johtuuko se vain siitä, että ollaan villissä lännessä. Enkä nyt tarkoita, että hän olisi mikään superäijä vaan päinvastoin hieman huvittavalla tavalla juoppohullu, mutta silti Äijä. Äijä, jolla on tapana tuijottaa asioita hetken suu auki ja sitten todeta ääneen jotain itsestään selvää, kuin oltaisiin telkkarin aamupiirretyssä ...mutta silti Äijä. Joo en selvästikään saa otetta.

Nyt riittää se jorina

Ei nyt ole taas kovin tasapainoista tekstiä, mutta ei tämän nyt mikään vakava arvostelu ole tarkoituskaan olla. Kunhan puran hämäriä tuntojani katsottua kohtaan ja toivon, että ehkä joku saa tekstistä jotain irti sillä tapaa, että uskaltautuu leffaa kokeilemaan. True Grit on joka tapauksessa siis leffa, jonka katsomista kehtaan suositella, jos aihe kiinnostaa.

Sitä muuten rupesi miettimään koska on ylipäätään viimeksi jotain Westerniä katsonut ja lähinnä tulee mieleen Blueberry, joka on pikemminkin intiaanien huumehöyryistä koostettu tietokoneen cgi-näytönsäästäjä, kuin länkkäri. Onneksi 3D-leffat eivät olleet kehissä vielä tuolloin. True Gritissä länkkäriin uppoutuminen oli jotain ihan toista tasoa ja täytyy sanoa, että alkoi harmittaa, ettei valinnut leffaevääksi jotain tyyliin kuivalihaa. Kuivalihaa, joka on kovaa kuin kivi... äääh..