The Warp Zone - We're All the Fans (Game of Thrones Music Video)

Symppis. Viesti on kyllä aivan oikea. Nörttien pitäisi ylipäätään lakata tuhlaamasta aikaa keskenään tappelemiseen. Se hidastaa maailmanvalloitusta. ...Tai no lopetetaan vasta viikon päästä Civil Warin jälkeen. #TeamIronMan

Arvosteluaan odottamassa: Kyllästynyt lohikäärmeisiin ja räjähtävät kissanpennut

Ärsyttäväähän se on, mutta blogi tuppaa aina kärsimään kiireistä ensimmäisten joukossa. Selväähän se on, että jos ei meinaa aika riittää tekemiseen, niin ei se takuulla riitä myöskään siitä raportoimiseen. Nyt vielä tuppaa tuo jäljelle jäävä vapaa-aika menevän tietysti tuon tuoreen pöytäpeliseuran tapahtumien ja tiedotusten kirjoittelun parissa. Pari arvostelukappaletta on kuitenkin siitä huolimatta pöydälle päätynyt ja niillehän pitää toki pyhittää ansaitsemansa aika. Pienenä ennakkohuuteluna ja vaikka ulkomaisittain "shoutouttina" mainittakoon, että yöpöydällä (joskin e-kirjana tabletin sisuksissa) lukuun päässeenä lepäilee "Kyllästynyt lohikäärmeisiin" eli kotimaista fantasiaparodiaa suoraan kirjailijalta itseltään ja jo muutamaan pelisessioon ehtinyt Exploding Kittens, jonka ihmeteltäväkseni lähetti Alphageek. Huumoria on siis luvassa parin arvostelun verran.

Meekakitty feat heyhihello - Wizard Love

Ylivoimaisesti suosituin tapa tänä vuonna viettää ystävänpäivää on tietysti Deadpoolin seurassa. Se ei kuitenkaan estä tarjoilemasta maailmalle myös potteromantiikkaa.

Not Literally - I Ship It

Tämä on pyörinyt videojemmani nurkissa jo ties kuinka pitkään, koska noh se yhdistyy aihepiirinsä puolesta tasan tarkkaan vain itseensä. Itse biisi on jopa oikeastaan aika hyvä ja näitä asioita on taatusti kuullut livenäkin, jos tuttavapiirissä yhtään runsaammin nörttityttöjä asustaa. Viime aikoina on coneiltu niin paljon ympäri maailmaa, että aihe on taatusti ollut liikkeellä, joten menkööt nyt sitten vihdoin. Ommattu henkilöille, jotka syyllisyytensä jo tietävätkin.

George R.R. Martin's BLANK PAGE

Eiks toi kuoleminen liity jotenkin pääsiäiseen?

Maanantai: Rhett & Link - Epic Rap Battle: Nerd vs. Geek

Vaikka mielestäni nörttien väliset sodat ovat syntiä, joka vain harhauttaa pois maailmanvalloituksen tieltä, niin tämä räppitaisto on kyllä silti aika oivaa viihdettä...



 Ehkä on vain hyväksi, ettei suomen kielessä ole hirveästi eri sanoja nörtille.

Ensitarkastelussa Warhammer 40.000:n 7. laitos

Siinä se nyt sitten on

Tänään on Warhammer 40.000:n 7. laitoksen julkaisupäivä ja hetihän se sääntökirja oli tottakai saatava. Kuten varmasti GW:n sivuilta olette jo huomanneet, niin tämä ns. sääntökirja on itseasiassa kolmen kirjan boxi, joka on aivan mahtavaa. Vaikka tiiliskivi onkin aina miehekäs asia, niin on tämän boxin käytännöllisyys on vain jotain niin paljon parempaa. Käydään nämä kolme kirjaa nyt pikaisena esikatseluna läpi.

A Galaxy of War

A Galaxy of War sisältää oikeastaan pelkästään kuvia figuureista toisensa perään näyttävässä muodossa. Jos kaveri harkitsee nelkkarin aloittamista, niin tämä on ehdottomasti se kirja, joka hänelle kannattaa ensimmäisenä lyödä käteen, että katseleppa siitä mikä näyttäisi mielenkiintoisimmalta.

Herkullista

Dark Millennium

Dark Millennium sisältää sitä 'parasta pornoa' eli taidekuvia ja taustatarinaa. Tähän pitää syventyä myöhemmin tarkemmin.

Oli kuinka ylivarovainen huhujen suhteen tahansa, niin eiköhän tuossa ole tulevan örkkikirjan kansikuva

On referenssikuvaa, on nippelitietoo

The Rules

The Rules a.k.a. itse säännöt. Alustavat lukaisut hoidettu ja vaikka olenkin kovasti vihannut tätä huhuissa käytettyä termiä, niin kyllä kyseessä näyttäisi enemmänkin olevan päivitys versioon 6.5, kuin todellinen isompi uudistus, vaikka viime aikoina muuta ovatkin huhut väittäneet. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, sillä selkeitä parannuksia on havaittavissa. En ota kantaa velloviin itkupotkuraivareihin miten tuo on edelleen parempi kuin tuo vaikkei olekaan paitsi että vaarinhousut, mutta monta epäselvyyttä on ainakin selkeästi korjattu säännöissä ja tulkinnanvaraisuutta saatu karsittua. Kieltämättä vähän kuin rajumpi FAQ olisi pastettu vanhoihin sääntöihin. Joitain sääntöjä on tiputettu poiskin, mutta isoin muutos varsinaisissa säännöissä on tottakai Psychic Phasen lisääminen vuorojen sekaan. Muutoin ei mitään hirveän rajua, paitsi tietysti armeijan kokoamisen osiossa. Näitähän on jo paljon paljasteltu White Dwarfin sivuilla ennakkoon, mutta hieman oudosti päällimmäinen ajatukseni tätä lukiessa ensimmäistä kertaa oli, että "ymmärtäisinkö näitä ohjeita, jollen olisi pelannut aikaisemmin?" Jotenkin tuli sekava olo, mutta ehkä se johtuu vain kiireestä.

Ainoa täysin puskista tullut asia oli, että aikalailla kaikille GW:n omille maastoille on nyt myös omat säännöt. Jännästi myös muutamille sellaisille, joita ei edes tällä hetkellä myydä, kuten yllä olevassa kuvassa näkyvät. Käsite Area Terrain on myös kadonnut, mutta käytännössä se on edelleen mukana näiden valmismaastojen muodossa esitettynä. Vähämielinen trolli kiljuu tässä vaiheessa, että GW:n rahastusta ja petosta ja ties mitä, mutta älykkäämpi vaivautuu lukemaan varsinaiset säännöt ja toteaa, että siellä sanotaan jotta jaa jos sulla on tällänen itsetehty metsä, niin käytäppä vaikka tuon meidän valmismetsän sääntöjä tai käytä vaikka järkeä. Suosikkini on kuitenkin ehdottomasti tuo 'crashannut aquila', sillä sen raunioista on mahdollista vaikka vahingossa löytää peliin uusi objective. Kyllä luit oikein. Tässä onkin taas täydellinen tilaisuus jollekulle itseään ei-kasuaaliksi tituleeraavalle käyttää tätä tekosyynä olla pelaamatta vastaisuudessakaan muita kuin mielikuvituspelejä.

Objectiveista puheenollen erilaisia skenaarioita on tällä kertaa kaksi kuuden skenun listaa. Toinen lista on samanlainen kuin ennenkin ja toisessa hyödynnetään uusia ns. Tactical Objectiveja eli pelaajien tehtävät vaihtuvat pelin edetessä heidän suorittaessa niitä tyyliin "käy keräämässä piste kohteesta kolme" ja tämän suoritettuaan pelaaja saa taas uuden tehtävän. Kauheasti vaihtelua erilaisissa tehtävissä ei ole, mutta tämä uusi pelimuoto vaikuttaa silti aika hauskalta. Noh sitä testataan siis vielä tänään käytännössä.

Sääntöjen suhteenkin vaikuttaa siis ihan lupaavalta, mutta joka tapauksessa tälle itse julkaisulle on pakko antaa peukkua ylöspäin. Kuten jo totesinkin, niin boxi on ratkaisuna nerokas, materiaali on laadukasta, jälki kaunista ja säännöt esitetty fiksusti. Esimerkkinä sääntökirjan tapa laittaa sivulle välillä pieni lunttilappu tyyliin, että tuo asiaan liittyvä fearless-sääntö muuten toimi tällä tapaa sen sijaan, että vain todettaisiin "katso sivulta 385." Nopeuttanee asioiden tarkistamista. Ei tässä sitä aloitusboxien kuuluisaa "minisääntistä" osaa niin kipeästi kaivatakaan, kun tiiliskivikin on nykyään näin järkevä.

Mutta se alkufiilistelyistä ja nyt valmistelemaan ensimmäisiä testipelejä.

Maanantai: Not Literally - I Think We'll Revolt Now

Battle Royale with Cheese 1.5 ...eiku Vihan liekit.

Maanantai: Best Day Ever - Potter Rock Anthem

Tänään ollaan vähän levottomia. No myönnetään saatoin revetä pari kertaa...



Butterbeer on muuten aika hyvää.

Maanantai: Not Literally - Walk of Shame

Hävettää viime maanantain videon johdosta. Hävettää, ettei viime viikolla ollut aikaa tai energiaa bloggailla. Mutta toisaalta...

Tarkastelussa uusi nörttikauppa AlphaGeek.fi

AlphaGeek.fi - AlphaGeek.com

Pari viikkoa sitten sain sähköpostitse ehdotuksen yhteistyöstä blogini ja uuden nettikaupan välillä. Fiksu bloggaaja tietysti miettii yhteistyökumppanien suhteen, että onko yritys oikeaa kohderyhmää itseensä ja lukijoihinsa nähden, mutta tässä tapauksessa jo pelkkä nettikaupan nimi kertoo parituksen olevan toimiva. Saatuani vielä heti kärkeen vihreää valoa yhteistyön täyden läpinäkyvyyden suhteen teidän lukijoiden suuntaan, niin oli helppo hypätä kyytiin tähän pieneen sopimukseen. Suunnittelin ensin kirjoittavani kaikesta insinöörimäisellä raportointityylillä, mutta tajusin moisesta syntyvän niin hirveän tekstiseinän, ettei sellaista jaksaisi lukea kukaan. Ajattelinkin siis jakaa aiheen pariin osaan ja aloitan tietysti sillä varsinaisella asialla eli tutusmiskierroksella AlphaGeek.fi -nettikauppaan pienen arvostelun muodossa.

AlphaGeek.fi:n takaa löytyy ruotsalainen yritys, jonka nettikauppa on naapurimaassa toiminut nimellä Roliga Prylar. Nyt yritys on levittäytymässä muihin pohjoismaihin hieman kansainvälisemmän nörttinimen kanssa. Googlettelin firmaa tietysti runsaasti ennen, kuin annoin lopullisen myöntävän vastauksen yhteistyölle, sillä täytyyhän netissä hieman harrastaa vainoharhaisuutta. Luurankoja en kuitenkaan kaapeista onnistunut löytämään vaan päinvastoin oikeastaan varsin mukavan yllätyksen, sillä kauppa on itseasiassa saanut itsekin alkunsa nörttiblogista, joten tässähän tuli oikein pörröinen fiilis. Ilmankos sanaa halutaan levittää nörttiblogien kautta täällä Suomessakin.

Yhteistyö AlphaGeekin ja blogini välillä on varsin perinteinen eli saisin tuotteen tai pari ihmeteltäväksi ja arvosteltavaksi ja päälle tietysti linkki heidän suuntaansa, että tälläisestä kaupasta tavarat sain. Ei siis mitään ihmeellistä piilomainontaa tai aivopesuläikkiä kätkettynä valokuviin hiustenkuivaimista. Mukava bonus oli, että saisin valita tuotteet täysin itse heidän valikoimastaan pienen budjetin puitteissa. Näin saisin vielä kätevämmin siis juuri omaan blogiini sopivaa materiaalia ihmeteltäväksi. Tämä tulikin tarpeeseen, sillä selatessani nettikauppaa meinasin hukkua valikoimaan sen venyessä nörtteydestä toiseen; Doctor Who:sta Nintendoon ja jenkkikarkeista trekkerikelloihin. Tästä voidaan antaa firmalle heti myös plussa, koska hyllyiltä löytyy paljon kamaa, joiden perässä olisi ennen pitänyt kirmata pariinkin eri kauppaan. Moni siellä ruudun toisella puolella nyt tönii silmälasejaan pitkin nenänvartta ja heristelee sormeaan, että mitäs väliä sillä on kyllä internetillä pääsee ja rahalla saa, mutta kyllä itse ainakin mieluummin heitän postikuluja vain yhteen suuntaan useamman paikan sijasta. Entistä enemmän plussaa annan vielä siitä, että nettikauppa laajenee Suomenkin suuntaan. Kun on vuosia toiminut nörttiyhdistysten parissa, niin on tullut varsin selväksi, että varsinkaan nuorille se ei vain ole niin helppoa päästä tilaamaan äiskän luottokortilla ulkomailta tavaraa. Suomenkielinen .fi-sivusto on oikeasti monen nörtinalun pelastus ja allekirjoittanut tottakai liputtaa aina nörtteyden levittämisen puolesta.

Mutta se jorinoistani ja itse nettikaupan sisältöön ja valitsemiini tuotteisiin. Selasin, hermoromahtelin ja kuolailin tieni fanituotteesta toiseen, mutta jossain vaiheessa järki alkoi voittaa ja aloin hahmottaa, että tahtoisin valita jotain missä on enemmän arvosteltavaa, kuin jossain patsaassa ja siitä saisi iloa hieman useampikin henkilö. (Minulla oli siis heikko hetki, myönnetään) Lähdin tämän vuoksi lautapelien ja leffojen suuntaan ja koska ne pyörivät useasti myös blogissani, niin valinta alkoi vihdoin hahmottua. Poimein lopulta lautapelien puolelta Diplomacyn ja leffaeväisiin Waves Popcorn-koneen. Ajattelin, että olisi muutenkin jännä päästä kokeilemaan kuumalla ilmalla toimivaa popparikonetta, mutta nuo olivat juuri onnistuneet loppumaan varastosta, joten sainkin heidän valikoimistaan löytyvän toisen popparikoneen eli tämän OBH Nordican laitteen. En kuitenkaan ole asiasta ollenkaan harmissani, sillä sellainen on itseasiassa jo ennestään hyväksi havaittu.

Level Up sekä seuraavalle peli- että leffaillalle

OBH Nordica ei tietysti ole tuotemerkkinä erityisen nörttiuskottava, mutta jos on ollenkaan yhtä klassinen leffafriikki kuin minä, niin popparikone on varsin ehdoton kaveri. Voihan sitä retroilla kattilan kanssa ja ei ne mikropopparitkaan varsinaisesti kalliita ole, mutta siitä ei vain pääse yli eikä ympäri, että popparikone on leffaeväisiin todella helppo, vaivaton ja herkullinen. Arvostelua raaputtaakseni minun ei tätä Big Popperia tarvinnut pahemmin edes lähteä nyt testaamaan, sillä laitetta on tullut jo aiemminkin kokeiltua. Sen tuotoksia on itseasiassa nähty blogissani jo yli vuosi sitten, kun järjestimme kavereille vaimon kanssa The Avengers-ennakkomaratoonin, jota varten lainasimme tämän samaisen laitteen sukulaisilta ja illan aikana tyhjentyikin koneen kulho monta kertaa. Voin siis julistaa testanneeni laitetta usean ähkyn verran ja läimäistä hyväksymistarrani sen kylkeen.

Muistatko tämän? - The Avengers -ennakkomaratooni

Diplomacy -lautapeliin itseensä palaan erikseen myöhemmin, sillä kuten tuosta Lautapelioppaan arvostelusta huomaatte vaatii se varsin paljon paneutumista ja resursseja jo yhteen pelikertaan, joten materiaalia uskottavaan arvosteluun ei välttämättä vielä päivässä tai parissa saa kokoon. Lautapelien kautta kuitenkin löytyi yksi seikka, josta liikkeellä voi kritiikkiäkin antaa ja se on nettikaupan sekavuus suhteessa tavaran määrään. Jos valikoima olisi pienempi, niin kauppa olisi varmasti täysin riittävä, mutta itsestäni ainakin tuntui, että törmäsin vähän väliä johonkin uuteen tavaraan, jota en ollut aluksi ollenkaan tajunnut. Esimerkiksi juurikin lautapelit bongasin lopulta vahingossa tehdyn tuotehaun ansiosta sijoittuvaksi Leikkikalut->Seurapelit -valikoiden taakse. Tai ehkä en vain aluksi ylipäätään käsittänyt "seurapelit" nimen takaa löytyvän myös vakavampia pelejä. Myös tuoteselostuksissa on jonkin verran vielä hieman kömpelöitä käännöksiä, mutta ehkä sen antaa anteeksi, kun paahtavat käännöksiä parille uudelle kielelle kerralla.

Hmm mitäköhän fiksua siis vielä lopuksi keksisin tästä nettikaupasta? Vaikka onkin selvää, että kaltaiseni nörtit löytäväl tuolta kaikenlaista hamstrattavaa kokoelmiinsa, niin täytyy sanoa, että parhaimmillaan paikka on ehkä kuitenkin kaveripiirille lahjoja metsästäessä. Synttärilahjan kuvittelisi bongaavan varsin helposti nörtille kuin nörtille ja jouluna tuo yhdestä osoitteesta löytyvä valikoima helpottanee lahjashoppailua kummasti. Sain itseasiassa onnistuneen sattuman kautta aiheesta myös omakohtaisia kokemuksia, sillä viikko sitten sain kaveripariskunnalta synttärilahjaksi AlphaGeekistä tilatun Tardis-aamutakin (, jota itse kyllä nimitän nyrkkeilykaavuksi), joten tulinpa vahingossa saaneeksi todisteet siis tällekin teorialleni.

Mutta mitä te yksin minun mielipiteisiini nojaamaan, menkää ihmettelemään itse:

  www.alphageek.fi

Maanantai: Not Literally - A Character I used to know

Vaihteeksi taas valtaistuinpeleistä riehuntaa. Biisi ei oikeastaan edes ole kaikista kummoisin, mutta tätä on jotenkin ilahduttava katsoa ihan pelkän sohvahengailun ja tuskan takia. Spoilailee yllättäin heti ensimmäistä kirjaa ja tuotantokautta, joten sinua on täten varoitettu.
 
 
PS. Mäkin haluan Browncoat-paidan.

Ready Player One - nörttiviittausten Da Vinci koodi

"Päästyäni tiskille tilasin klingonilaisbaarimaijalta pangalaktisen kurlauspommin ja kippasin siitä puolet saman tien. Sitten virnistin, kun R2 pisti soimaan jälleen uuden kasariklassikon."

- Ready Player One s. 255

Kolme klassista scifi-viittausta survottuna noin pieneen tilaan? Tähän on pakko perehtyä lähemmin. Ensimmäistä kertaa omassa historiassaan Laatikollinen avaruussuippokorvia muuntautuu siis täten perinteiseksi kirjablogiksi. 

Olin tässä jo hitaasti alkanut epäillä tulleeni niin vanhaksi, etten jaksa enää lukea kirjoja. Vähän aikaa sitten kuitenkin tajusin, että vika olikin kirjoissa, joita yritin lukea. Esimerkiksi Black Libraryn Eldar Path-trilogia on ollut aivan hirveää suossa tarpomista, mutta ihmekös tuo, kun luet saman tarinan kolme kertaa toinen toistaan rankemmasta näkökulmasta. Teos joka avasi silmäni sille, että kannattaisi vain lukea eeppisempiä kirjoja on Ernest Clinen kirjoittama Ready Player One, joka on myös tänä vuonna ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi.

"Part quest novel, part love story, and part virtual space opera set in a universe where spell-slinging mages battle giant Japanese robots, entire planets are inspired by Blade Runner, and flying DeLoreans achieve light speed. - It’s the year 2044, and the real world is an ugly place."

Ready Player One sijoittuu maailmaan, jossa todellisuus on entistä kurjempaa, mutta onneksi ihmiskunta pääsee edullisesti pakoon uuteen virtuaaliseen internettiin, jossa aivan kaikki on mahdollista. Kirjakin voisi siis kertoa aivan mistä tahansa, mutta kaiken mullistaa maailman rikkaimman miehen testamentti, jossa hän kertoo kätkeneensä virtuaalimaailmaan pääsiäismunan, jonka löytäjä perisi hänen omaisuutensa ja myös superylläpito-oikeudet samaiseen virtuaalimaailmankaikkeuteen. Tämä kilpailu synnyttää monille uuden haaveen, harrastuksen, elämäntavan ja ainakin yksi yritys näkee myös tilaisuuden laajentaa liiketoimintaansa räjähdysmäisesti. Kilpailun ydin on sarja vihjeitä, jotka koostuvat viittauksista 80-luvun populaarikulttuuriin. Näin käynnistyy siis perinteinen kilpajuoksu hieman erikoisemmalla kuorrutteella.

Ready Player One tekee name droppaamiselle saman kuin ensimmäinen Matrix-elokuva fysiikkaa uhkaaville kungfu-tempuille; se antaa niille täydellisen tekosyyn ja siitä kirjassa todella onkin kyse. Teos on siis uskomaton matka nörttiviittausten maailmaan ja näin ollen se imee lähes nörtin kuin nörtin jossain kohtaa mukaansa. Seikka on kai yhtä aikaa kirjan heikkous ja vahvuus, sillä on helppo kritisoida kirjaa siitä, että se vain latelee sinulle aiheita niin kauan, kunnes se osuu johonkin mistä pidät ja alat pitää myös kirjaa yhtäkkiä hyvänä. Toisaalta myös kirjan juonikulku on yllättävän mielenkiintoinen ja jatkuva nörttiviittausten tulva voi saada kohderyhmänsä tuntemaan olonsa hyvin kotoisaksi. Viitespämmistä tässä kirjassa joka tapauksessa on kyse ja jottei kukaan ehtisi suu vaahdoten syyttää allekirjoittanutta jumalanpilkasta, niin kaivetaanpa kirjasta esiin seuraava lainaus.

"Viimeisten viiden vuoden mittaan olin käynyt läpi koko munastajien suosituslukulistan. Douglas Adams. Kurt Vonnegut. Neal Stephenson. Richard K. Morgan. Stephen King. Orson Scott Card. Terry Pratchett. Terry Brooks. Bester, Bradbury, Haldeman, Heinlein, Tolkien, Vance, Gibson, Gaiman, Sterling, Moorcock, Scalzi, Zelazny."

- Ready Player One s. 90

Hows that for name dropping? Ja vastaavia "lauseita" on kirjassa useampiakin eri aiheista. Tämän on kuitenkin vain tarkoitus todistaa pointtini eikä suinkaan karkoittaa potentiaalisia lukijoita, sillä teos on joka tapauksessa ehdottomasti tarttumisen arvoinen. Tämän kirjan on kirjoittanut nörtti nörteille, sen äänikirjan lukee nörtti(Wil Wheaton, joka muuten myös mainitaan kirjassa) ja olisi suuri rikos nörttien galaktista salaliittoa kohtaan nörttinä jättää suosittelematta tätä muille nörteille. Jos siis luet parhaillaan tätä tekstiä, nouse ylös ja hae itsellesi tuo kirja. Tavalla tai toisella et tule katumaan sitä. Vakuutin sinut sitäpaitsi jo ensimmäisellä lainauksella. Myönnä pois.

Teos ei ole missään nimessä täydellinen, sillä luonnollisesti siinä on omat vikansa, mutta se on pitkästä aikaa jotain uutta ja virkistävää. Vihaan itseäni tämän vuoksi, mutta en voi olla antamatta tälle kirjalle mitään muuta kuin kliseisesti viisi tähteä viidestä.

*****

"Katselin paljon YouTube-videoita, joissa söpöt nörttitytöt soittivat cover-versioita 80-luvun kappaleista ukuleleilla. Eihän tämä tarkaan ottaen kuulunut tutkimustyöhön, mutta minulla oli melkoinen fetissi söpöjä ukulelenörttityttöjä kohtaan, enkä osaa selittaa tai perustella sitä."

- Ready Player One s. 92

Maanantai: Paul & Storm - Write Like the Wind (George R. R. Martin)

Moni varmaan allekirjoittaa näiden herrojen vienon toiveen G.R.R. Martinille, mutta itselläni oli kyllä ihan liian kiire nauraa, kun tämän näin ensimmäisen kerran. Jälleen siis yksi täydellinen musavideo maanantaita piristämään!

 
Toisaalta pitää myös aina muistaa, että...

Dragons' Domain - Taustatutkimuksen kynsissä

Aloitan blogirästien purkamisen esittelemällä kirjan, jota tuli selailtua ahkeraan viimeisen kuukauden aikana. Kyseessä on teos nimeltään Dragons' Domain - The Ultimate Dragon Painting Workshop. Kyseessä on englanninkielinen opas lohikäärmeiden piirtämiseen ja värittämiseen erilaisilla tekniikoilla, mutta vaikka kirja onkin tarkoitettu hieman erilaiseen taiteiluun, tarjosi se kuitenkin paljon tukea maalatessani lohikäärmeitä hääkakkua koristamaan.

Tutoriaalien lisäksi kirjassa on paljon kuvia erilaisista lohikäärmeistä idästä ja lännestä ja kaikista siltä väliltä ja tietysti myös sivukaupalla asiaa niihin liittyvästä mytologiasta. Tekstiin ei tullut paljoa nyt syvennyttyä, mutta kuviin senkin edestä. En ole ennen maalannut kunnon lohikäärmettä, joten pientä taustatutkimusta tarvittiin. Kirja osoittautui oivaksi avuksi useampaan kertaan, kun maalailu törmäsi johonkin umpikujaan. Tämän johdosta on pakko kyllä vahvasti suositella kaikille inspiraation hakemista ihan perinteisistä kirjoistakin, kun kaipaa potkua uuteen projektiin.

Path of the Seer

Tuli tuossa lukaistua loppuun Artemis Fowl: Atlantiskompleksi, joka oli aivan eeppisen suuri pettymys kirjasarjan aikaisempien osien eeppiseen kierouteen verrattuna. (Ihan totta sarja on loistavaa tavaraa tätä viimeisintä osaa lukuunottamatta. Suosittelen kokeilemaan, vaikka se siellä nuortenosastolla kummitteleekin) Tuo toinen puolisko kyseli, että enkö meinaa aloittaa mitään lukuprojektia kesälomaksi. Enpä mitään isompaa ainakaan, mutta tuo antoi sykäyksen nostaa blogiin esille yhden teoksen, joka ilmestyy viimein ensi kuussa.



Path of the Seer on luonnollisesti jatkoa Path of the Warrior-kirjalle. Hyvä, koska ensimmäinenkin oli mielenkiintoista ja inspiroivaa luettavaa, mutta huono, koska se tarkoittaa vain lisää Alaitocia. Noh eiköhän heidänkin psyykkerinsä anna kipinöitä ulthwélleni. Ennakkotilasin kirjan itseasiassa jo alkuvuodesta, että tässä on aika pitkä odotus ollut jälleen.