Mordheim City of the Damned - Teaser Trailer

Tiiseriviikonloppu 3/3

Matkapäiväkirja: 2. viikko halki Kilnfellin

Aamunkoi

Mordheim-pelin Empire in Flames -kampanjan kääpiöjoukkioni päiväkirjan ensimmäisen osan löydät täältä.

9. päivä Afterpain, Kilnfell

Tapaamamme keisarikunnan metsästäjät johtivat meidät läheiseen Afterpainin kylään, jossa pääsimme täydentämään muonavarojamme ja tietysti testaamaan paikallisen oluen, joka ei ollut kummoista, mutta kelpasi viikon taivaltamisen jälkeen. Törmäsin kapakassa paikalliseen lainvalvojaan, joka värväsi miehiä auttamaan häntä nappaamaan lähialueita ryöstelevän konnajoukon. Kyläläisiä ei henkensä vaarantaminen tuntunut kiinnostavan, mutta lupaus palkkiosta sai minut huomauttamaan miekkoselle, että kun hän on kyllästynyt tuhlaamaan aikaansa ihmisten kanssa, niin kääntyy puoleeni. Ilmeisesti tavernan ovesta parhaillaan sisään etenevä aseistettujen kääpiöiden jono sai hänet nopeasti vakuuttuneeksi. Sovimme tapaavamme aamun ensimmäisessä valossa ja lähtisimme kohti ryövärien piilopirttiä. Onneksi mannunvartija siirtyi yöpuulle ennen kuin Freki teki tarpeettomasti selvää ihmisten veitsenheittokisasta osallistumalla siihen kirveellään.

Örkit raunion suojissa niityn laitamilla

10. päivä Afterpainin laitamilla

Lähdimme matkaan, kuten sovittua ja saavuimme ongelmitta ison niityn laidalle, jonka keskellä konnien piilopirtti sijaitsi. Tähän onnemme kuitenkin päättyi. Oli selvää, että aukion ylittäminen ryöväreiden huomaamatta oli varsin mahdotonta, mutta sen lisäksi niityn toisella laidalla näkyi joukko likaisia örkkejä, jotka aikoivat kai syöttää samaiset rosvot peikolleen. Olin elätellyt turhaan toivoa helposta rahasta. Tästä kolmen joukkion törmäyksestä ei tullut kovin sujuvaa. Roistot lennättivät vasamia ulos rakennuksen ikkunoista jokaiseen suuntaan. Ainoa etumme oli, että örkit saivat varoa varsijousia nyt useammasta suunnasta. Roistojen ammuksilta emme välttyneet valitettavasti itsekään, mutta tilanteen kunniaksi voidaan laskea edes se, että suuri osa örkeistä ei enää poistunut kentältä taistelun laannuttua. Jouduin itse pitkään taistoon örkkejä seuranneen peikon kanssa ja vaatteeni haisevat yhä sen kuolalta. En saanut valtavaa olentoa hengiltä, mutta se ymmärsi lopulta kompuroida takaisin metsään pari viimeistä henkiin jäänyttä örkkiä kannoillaan. Hinta oli kuitenkin kova sillä veljekset Geri ja Freki haavoittuivat vakavasti. Frekin hengitys on vinkunut koko illan niin, että sudet seuraavat sitä vielä leiriimme ja Geri linkuttaa ympäriinsä minuakin hitaammin. Useista muista vammoista puhumattakaan. Välillä minusta tuntuu, että he voisivat ottaa valansa kunniakkaan kuoleman etsimisestä vakavammin ja lakata yrittämästä heittää henkeään missä tahansa nahinoinnissa!

Ikävä kyllä meidät palkanneella vartijalla ei ollut onnea nimeksikään tai ainakaan kylmäpäisyyttä. Hoideltuamme rosvojoukon löysimme hänet kuolleena toiselta puolelta niittyä, jonne hän syöksyi pian taistelun alettua. Nuori typerys luuli kai ajavansa örkit yksinään pakoon. Otimme hevosensa kiinni niityltä ja läheisen tornin portaikon avulla suoritetun hieman nolon operaation avulla nostimme ratsastajan hevosensa selkään viimeiselle matkalle. Johdatimme ratsun ja kahlitut varkaat takaisin kylän vartiotuvalle ja perittyämme luvatun palkkion jätimme ruumiin ja vangit vartioiden murheeksi.

Saimme mitä tulimme hakemaan, mutta jatkossa minun on varmistettava, ettei joukkoomme kohdistu enää tarpeettomia riskejä. Kukkaroni on entistä painavampi, mutta sieluni ei ole keventynyt.

Vierailulla Dreadstone Blightissa

Koska serkkupoika ei vieläkään ymmärrä järkipuhetta oman blogin perustamisesta, niin otampa nyt ja esittelen hänen versionsa GW:n Deadstone Blight-maastosta, joka vieraili viime viikonloppuna Mordheim-peleissämme. Sen verran komeaa jälkeä pöydällä jälleen kerran.

Takapiha

Näkymää raunion sisuksiin

Aurinkokello pihalla

Puuparka

En suosittele uimista

Vastaan heti kahteen kysymykseen, jotka kuitenkin esittäisitte, koska samaisia toisteltiin meillä pelipäivänä. Miten tuo pihalla oleva iso puunraato on tehty? Vastaus on niinkin hämmentävä kuin, että kyseessä on aito (joskin kuollut) bonsai-puu. (puu^2) Toiseksi tahdotte tietää, että mitä hurjaa vesiefektiä tuohon on käytetty ja vastaus on tuttu ja turvallinen "erikeepperi" elikkäs tavallinen valkoinen puuliima. Sillä pääsee yleensä yllättävän pitkälle, jos ei halua sijoittaa erilaisiin hintaviin Water Effect-puteleihin.

Ma Mordheimin kutsun taas kuulen

Empiren Ratsupoliisi

Aamukahvissa taisi taas olla jotain ylimääräistä, kun tuota otsikkoa muotoilin, mutta menkööt. Ensi viikonloppuna olisi (korkea) aika jatkaa Mordheimin Empire in Flames-kampanjaamme, joten tällä viikolla vähäinen vapaa-aika laitetaan warbandin vimmaiseen päivittelyyn. Aikaisemmista postauksista löydät aloituskokoonpanoni, alkuhöpinää ja fluffimaista jorinaa ensimmäisistä peleistä.

Yllä olevassa kuvassa tietäni soihduin valaisee Roadwarden, jota olen nyt väkertänyt kasaan. Ajattelin palkata sellaisen tuomaan hevosellaan tasapainoa muuten niin hitaille kääpiöille. Toisekseen mielestäni hevoset istuvat mitä parhaimmin Empire in Flames -teemaan, joten saan tällä tapaa edes yhden kauramoottorin mukaani.

Jos joku luki aateliseni päiväkirjaa, kuin piru raamattua, saattoi päätellä aivan oikein, että viimeisen pelin jälkeen onnistuin törmäämään Empire Huntsmen -joukkioon etsinnöissäni. Kääpiöideni suhteen tämä tarkoittaa, että saan valita seuraavan skenaarion ja mistä pöydänreunasta aloitan pelin ja vieläpä saan myös aloituksen automaattisesti halutessani. Tämän edun hyödyntämiseen minulla on jo varsin selkeä suunnitelma, jossa on kyse puhtaasti resursseista. Joukkioltani puuttuu vielä kaksi varsijousta, joka haukkaisi ison osan viime pelin tuloistani, joten olen päättänyt kituuttaa vielä yhden pelin parilla vasamalla vähemmän ja valita pelattavakseni skenaarion Bounty Hunting, jossa voittaja saa kylmän käteisen lisäksi mm. tukun varsijousia.

Lopuksi vielä vähän listaa siitä, millaiseksi joukkioni on ensimmäisten pelien jälkeen kehittynyt. Tästä siis lähdetään liikkeelle viikonloppuna.

* Heroes *
Dwarf Noble (Eagle Eyes, Smashed Leg)
Gromril Armour, Shield, Dwarf Axe, Pistol x2, Dagger

Dwarf Engineer
Toughened Leather Armour, Pistol, Hammer, Dagger

Dwarf Troll Slayer #1
Dwarf Axe x2, Dagger

Dwarf Troll Slayer #2 (Hardened)
Dwarf Axe, Sword, Dagger

* Henchmen *
Dwarf Thunderer #1
Crossbow, Mace, Dagger

Dwarf Thunderer #2
Crossbow, Axe, Dagger

Dwarf Thunderer #3
Crossbow, Hammer Dagger

Dwarf Thunderer #4
Crossbow, Mace Dagger

Dwarf Thunderer #5
Pistol, Hammer, Dagger

* Hired Swords *
Roadwarden
Horse, Heavy Armour, Crossbow, Horseman's Hammer, Torch x3, Dagger

Warband Rating: 137
Ja rahaa kirstussa 11 kultakruunua.

The Ruins of Flee Market Town

Ogre, kääpiö ja haltia antamassa mittasuhteita

 Joku meni päästämään mut kirpputorille. Löysin tälläisen epämääräisen lelulinnanpalasen kahdella eurolla ja ajattelin tehdä siitä raunion Mordheimiä varten. Kokoluokka on pikkuisen liian iso, mutta sitä saa rakentaessa hieman kompensoitua. Ajattelin ainakin nuo takapuolen tasanteet peittää balsalaudoituksella. Alimman kerroksen kallion tekemisessä varmaan eniten hommaa. Katsotaan nyt mitä tästä tulee, mutta ainakin on edullinen maastoprojekti.

Best Miniature of Pori II - kilpailu

Sotavasara.netin porilaiset kilpailevat toista kertaa figusta, jonka sutimisjälki ansaitsee kyseisen Best Miniature of Pori-tittelin eli kaverien kesken BMOP:in. Maalauskisat eivät ole juttuni, mutta menin hövelinä lupaamaan, että paikallisen aktiivisuuden tukemiseksi osallistun kilpailuun. Ajattelin heittäväni kehiin jonkun figun, joka oikeihin aikoihin valmistuu ja koska Mordheim warbandini on viime aikoina ollut tapetilla ja maalauspöydällä, niin porukan johtaja eli Dwarf Noble saa edustaa sutimistani kyseisessä kisassa.

Deadline on tänään kello 23:59:59 ja hävettää myöntää, että viimeistelin omani jo eilen. Noh tällä mennään.

Matkapäiväkirja: 1. viikko halki Kilnfellin

Goudan keskusaukio

1. päivä. Gouda, Kilnfell

Huoneeni ja sukuni varallisuus on kokenut valitettavan notkahduksen jatkuvissa hiisisodissa. Siksi olen päättänyt omalta osaltani kohentaa tilannetta lähtemällä tälle riskialttiille matkalle.Pyrin merkitsemään matkamme tapahtumat tähän päiväkirjaan, jotta tulevat sukupolvet voisivat paremmin punnita riskejä harkitessaan Mordheimin kaupungin rikkauksien tavoittelua.

Saavuimme illalla piskuiseen Goudan kylään, joka sijaitsee aivan Kilnfellin rajalla. Olisimme jaksaneet vielä taittaa taivalta, mutta katsoin parhaaksi suoda joukkiolleni yhden rauhallisen yön majatalossa, sillä seuraavasta tilaisuudesta moiseen ei ole mitään takeita.

2. päivä. Vaivoin nimeämisen arvoinen kyläpahanen, Kilnfell

Lähdimme Goudasta hyvin levänneinä tai muutamien tapauksessa ainakin hyvin juoneina. Ennen iltaa saavuimme pieneen lähes autioituneeseen kylään. Muutamat jäljelle jääneistä asukkaista kertoivat muiden paenneen huhuja alueella liikkuvista epäkuolleista. Eräs raihnainen ihmisvanhus väitti nähneensä jopa useamman, kuin vain yhden vampyyrin. Tämän jälkeen ukko alkoi kaupata tekemäänsä karttaa, jolla välttyä törmäämästä haudasta takaisin ylös kivunneeseen anoppiinsa. Kieltäydyin tökeröstä piirroksesta, jonka avulla ei olisi löytänyt edes lähimmälle torille.

Valitettava vastaanottokomitea

Pääsimme vaivoin eteenpäin parin hökkelin verran, kun meidät pysäytti joukko soihduilla varustautuneita ihmisiä; noidanmetsästäjiä samaisten huhuttujen epäkuolleiden perässä. Tälläiset fanaatikot ovat aina samanlaisia ja epäilevät kaikkea erilaista taikuuden aiheuttamaksi ihan vain varmuuden vuoksi! Pieni ryhmä kääpiöitä näin kaukana vuorista oli ilmeisesti heidän mielestään silkka mahdottomuus, joten ennen kuin huomasimmekaan olimme taistelussa lähes kaksinkertaista ylivoimaa vastaan. Lähetin harvalukuiset ampujani läheisiin autioihin rakennuksiin tasaamaan pelikenttää etäältä samalla, kun minä ja loput lähdimme kaartamaan  torin laitoja ihmisten kimppuun. En taatusti antaisi muutaman kuolaa valuttavan naistenpolttajan estää rikastumisaikeitani heti ensimmäisinä päivinä!

Minun, minun, minun, minun, minun, minunminunminunminunminun

Uskovaisista mielipuolista ei ollut juuri vastusta varsijousillemme ja kirveillemme. Heidän kunniakseen on kuitenkin sanottava, että vähästä he eivät ainakaan luovuttaneet, vaikka tovereita kaatui ympärillä. Myönnän taistelussa ottaneeni riskin, joka ei ehkä ollut sovelias partani pituuteen nähden. Kylän suihkulähteen ohi edetessäni näin nimittäin vedessä hohdon, joka oli tuttu huoneeni pajoista jo poikavuosilta. En aikonut jättää jalokiveä ahdistelijoideni löydettäväksi, joten hyppäsin lähteeseen poimimaan sen mukaani, vaikka sen seurauksena jouduinkin taistelemaan lähes vyötäröön asti vedessä. Sain kimppuuni soturipapin ja pari hänen seuraajaansa. Flagellanteista toinen menetti pian tajuntansa iskustani, mutta pappi ei ollut yhtä onnekas. Hän kaatui kuolleena suihkulähteen pohjalle värjäten veden punaiseksi. Samassa Geri ja Freki olivatkin luonani ja hieman liioitellun verisinä hekin, jos saan huomauttaa. Yhdessä aloimme ajaa loppuja ihmisiä ulos torilta ja he pian ymmärsivätkin tehdä poikkeuksen vakaumuksessaan elääkseen kärventämään taikureita ja silmänkääntäjiä vielä tulevinakin päivinä.

4. päivä. Sumussa, samperin sumussa

Vähemmän tuore lihamuuri

En tiedä oliko se taikuutta vai jumalten vihaa, mutta vannon aamussa heränneeni sakeimpaan sumuun, jonka olen koskaan nähnyt. Oli aiheuttaja mikä tahansa, niin kirouksen se kuitenkin toi yllemme, sillä joukkiomme hajaantui kauas toisistaan raunioissa, joissa yövyimme ja usva kätki kohti kulkevan uhan, kunnes oli lähes myöhäistä. Saimme todistaa huhut epäkuolleista tosiksi, kun joukko zombeja ilmaantui metsän suojista. Taistelimme raivokkaasti yrittäessämme koota hajaantuneet joukkomme ja vaikka palautimme useita ruumiita takaisin maahan, niitä nousi aina vain lisää. Kävelevien ruumiiden suojissa kulki tumma velho, jonka rooli tapahtumissa oli turhankin selvää. Ampujieni vasamien ryöppy avasi aukon tuohon mätänevään muuriin ja luotettu pistoolini pääsi aiheuttamaan velholle elämänsä tai kuolemansa päänsäryn. Kuvittelin onneni kääntyneen.

Ensi kerralla tappavampi valkosipulihönkä

Huhuista varuillani olin hankkinut kyläkauppiaalta uusien varusteiden mukana tukun valkosipulia jaettavaksi miehilleni. Olisi pitänyt käyttää moiset niiden eilisten kaniinien höystämiseen! Vampyyri oli kimpussani nopeamminkin kuin saatoin aavistaa ja tämän kintereillä jolkotti valtava susi. En ole ennen kuullut kirvestä suosivasta vampyyristä, mutta pakko se oli uskoa torjuessani tämän iskuja omallani. Taistelun tuoksinassa ehdein nähdä muutamia tuoreista apulaisistani makaamassa liikkumattomina maassa. Lopulta viiltävä kipu iski oikeaan jalkaani ja kaaduin sen voimasta maahan. Kuka yltää kääpiötä jalkaan keskellä taistelua?! Kierein, torjuin, taistelin ja kirosin maassa vampyyrin heiluessa ylläni henkeäni uhaten. En myönnä tätä miehilleni, mutta en ole varma pimenikö tajuntani hetkeksi vai enkö vain muista kaikkea noista hetkistä. Sen tiedän, että Gerin ja Frekin raivokkuus ja jatkuva täydellinen omasta turvallisuudestaan välittämättä jättäminen sai lopulta myös vampyyrin joukkioineen palaamaan sumuun, josta ilmestyivätkin.

4. päivä, ilta

Jalkani on ilmeisesti murtunut. Kunnollisen parantajan löytäminen täältä on hyvin epätodennäköistä. Pystyn kävelemään, mutta juokseminen ei onnistu tällä jalalla enää ollenkaan. Pah. Juokseminen on muutenkin suippokorvien hommaa.

6. päivä. Thingwoodin metsä, Kilnfell

A thing...in the woods

Saavuimme eilen metsäisemmälle alueelle, jossa näkyvyys ei ollut kovin kummoinen. Onneksi tiedustelijani olivat valppaina, sillä alueella liikkui myös joukko petomiehiä ja metsissä käyskenteli pari valtavaa olentoa. Kuvittelin niiden ensin olevan osa petomiesten laumaa, mutta toinen niistä hyökkäsikin tuon joukkion kimppuun niiden uskaltautuessa liian lähelle sitä. Eräs metsästäjistäni tunnisti hirviöt vahvan kirouksen aiheuttamiksi, jota ihmiset kutsuvat nimellä banewolf. Deor piti vitsejään kääpiöihmissusista kovinkin nokkelina katsellessamme petojen taistelua tätä olentoa vastaan. Käytin tietysti tilaisuuden hyödykseni ja määräsin varsijouset kaatamaan petoja, jotka eivät olleet mukana kahakassa ja näin saimme helposti raivattua tiemme alueen läpi suurimman osan vastustajista ollessa pulassa hirviön kanssa.

Here beastie, beastie, beastie

7. päivä. Thingwoodin metsän laitamilla

Törmäsimme joukkoon ihmisiä keskellä metsää. He osoittautuivat onneksi hyväntahtoisiksi keisarillisiksi metsästäjiksi ja jaoimme heidän leirinuotionsa. Joukkion johtaja tarjoutui johdattamaan meidät lähimpään kylään täydentämään varusteitamme ja neuvoi parhaan reitin seuraavaan kohteeseemme. Ihmisistä vaihteeksi hyötyäkin.

Vartiotorni WIP

Kuten aikaisemmin tällä viikolla mainitsin, niin Mordheim kaipaa lisää maastoa, joten niiden suhteen on skarpattava. Niinpä yhtenä iltana tekaisin tämän yksinkertaisen vartiotornin. Ei mitään ihmeellistä. Alusta styroxia ja itse torni on pätkä pahviputkea, jossa on tullut joku julistelähetys postissa. Balsaa oveksi, parit bitsit ja pahvinpalat pintaan ja that's it. Seuraavaksi suihkimaan pohjamaali päälle ja sen jälkeen nopea sutiminen harmaaksi.

Matka Mordheimiin on alkanut

Pieni, mutta sitäkin itsepäisempi joukko

Viikonloppuna se sitten alkoi eli paluu Mordheimiin Empire in Flames-kampanjan muodossa.Yllä otos piskuisesta warbandistäni valmiina ensimmäiseen taistoon. Kaikki kaipaavat vielä paljon yksityiskohtien säätämistä, mutta kehtasi ne sentään pelipöydälle jotenkin viedä. Huijasin basettamalla ne nopsaan viimeisenä iltana, että kokonaisuus näyttäisi valmiimmalta.

Kaksi pelipöytää erotettuna mustalla aidalla

Kuusi warbandia lähti liikkeelle samana päivänä. Perinteinen peliporukkamme sai jälleen vahvistuksia Turusta. Kääpiöni, kaksi ryhmää undeadeja, örkkejä, witch hunttereita ja beastmenejä. Olisimme voineet tietysti heittää useammankin porukan pöytään yhtä aikaa, mutta päädyimme pelaamaan ihan 1 vs. 1 -matseja. Kavensimme Mordheimin perinteistä pelialuetta hieman, jotta saimme samaan pöytään mahtumaan kaksi peliä yhtä aikaa. Tämä toimi oikeastaan loistavasti. Pieni vaje mitoissa ei tuntunut missään ja kaksi pelaajaa sai levätä vaihtopenkillä sillä aikaa, kun muut neljä kävivät taistoon. Kukin taisi pelata illan ja päivän aikana ainakin kolme peliä.

Kyläkeskus

 Pakko myöntää, että maastot eivät valitettavasti ole täkäläisen peliporukkamme, vaan lähes kaikki rakennukset ovat samaisen serkkupojan teoksia, jonka Space Wolffeja esimerkiksi olette nähneet aiemminkin. Ärsyttävän hyvää jälkeä, joka pisti kyllä sen verran hävettämään, että pisti omiinkin maastoprojekteihin vauhtia.

Hifistelyä (ei tosin minun toimestani)

Vaikka WH40K on aina ollut se pääpelini, niin Mordheim on kyllä se kaikista suurin suosikkini. Lähinnä tottakai kunnollisen kampanjan ja roolipelielementtien takia. Siitä on vuosia, kun on viimeksi warbandiä ulkoiluttanut ja kyllä ne pelien väleissä tapahtuvat aarteiden kahmimiset ja säätämiset ovat edelleen sitä herkullisinta sokeria sillä kuuluisalla pohjalla. Muutamissa seuraavissa postauksissani tulee siis pääpaino olemaan takuulla hyvin Mordheim-painotteista, mutta warhammerien puolelle palataan kyllä pian. Kuten todettua tämä aarteiden kahmiminen on vain sivuprojektina epätoivoisen suuren Eldar-armeijan uudistamisessa.

Kääpiöt ja suippokorvat käsi kädessä

Kääpiötä tuli maalailtua viime viikon aikana ja johtohahmoni edistymistä näette yllä. Alkaa olla porukka ihan hyvällä mallilla muutamia maalaussessioita vielä kaivattaisiin. Bitsikaupoista on myös tullut tilattua vähän lisää osia mausteeksi warbandin varustukseen.

Älkää nyt kuvitelko, että olen vallan Mordheimiin siirtnyt blogini kanssa. Sanoinhan, että se on vain sivuprojekti. Kyllä viikonloppuna jälleen 40K:ta tuli pelailtua. Pelasin kaksi peliä kahta eri örkkiarmeijaa vastaan ja kauhean objective-kädönväännön jälkeen turpaan tuli lujaa molemmilta. Avaruushaltioilta vain loppuivat yksiköt kesken örkkien valtavaa aaltoa vastaan.

Diret äärimmäisen pahasti väärässä paikassa Kardinaalin uusimpia kauheuksia vastaan

Shanityn kopterit tekemässä eeppistä kuolonsyöksyä Wave Serpentin kylkeen

Lisäksi olen suoraan sanottuna käyttänyt valtavasti aikaa bitsien hamstraamiseen. Olen sukeltanut useamman kaverin bitsiboxeihin ja kaivellut sieltä tavaraa inkvisiittoriporukkaani varten. Lähistely-henchmenejä varten alkaa olla osat kasassa. Ei tosin läheskään kaikki alla näkyvässä kasassa.

"Eikä tässäkään vielä kaikki"

Matkaan valmistautumassa

Slayer x2, Noble, Engineer, Thunderer x2

Matka Mordheimiin lähestyy ja valmistelut ovat täydessä vauhdissa. Aloitusjoukkio on suunniteltu, laskettu, purettu, koottu uudelleen ja sipaistu ensimmäisiä maalikerroksia päälle. Yllä näkyvät siis itse figut ja alla tarkempi listaus hahmoista ja varusteista. Slayereita lukuunottamatta kaikki ovat WYSIWYGiä jo tässä vaiheessa. Pieniä conversioita lähinnä toisessa Thundererissa ja toiselle Slayerille hieman säädetty aseistusta. Muuten hyvin suoraviivaista suoraan paketista vedettyä kamaa. Porukka on tosiaan äärimmäisen pieni, mutta aion tällä kuitenkin lähteä liikkeelle kääpiön itsepäisyydeellä. Insinööri virittää varsijouset ja pistoolit ja aseet laulaen pyritään selviämään ensimmäisistä vastustajista ja kirves viimeistelee loput.

* Heroes *
Dwarf Noble 85gc
Gromril Armour 75gc
Dwarf Axe 15gc
Pistol 12gc
Knife -gc

Dwarf Engineer 50gc
Pistol 12gc
Hammer 3gc
Knife -gc

Dwarf Troll Slayer #1 50gc
Dwarf Axe 15gc
Knife -gc

Dwarf Troll Slayer #2 50gc
Hammer 3gc
Knife -gc

* Henchmen *
Dwarf Thunderer #1 40gc
Crossbow 25gc
Knife -gc

Dwarf Thunderer #2 40gc
Crossbow 25gc
Knife -gc

Yhteensä: 500 gc 

Eli kirstun pohjalta kaivettu viimeisetkin kolikot varusteita varten, joten arvotavaraa on parasta alkaa löytyä nopeaan tai on kapina käsissä samantien.

You have my axe...and pistol and gromril armour and...

Pari pientä hankintaa eli Kardinaalin kirppiskierroksen kautta käsiini päätynyt vanhempi Dark Eldar codexi ja yksi kipale kääpiöitä Mordheim warbandini kapteeniksi. Jep, pahasti tosiaan näyttää siltä, että ainakin osa peliporukastamme lähtee paluumatkalle Mordheimin suuntaan. Ei kuitenkaan nelkytkoon kustannuksella vaan lähinnä välipalaksi ja vastapainoksi. Ja mikäpä eldarien kanssa kiikkulaudan toiseen päähän paremmin sopisikaan, kuin kääpiöt.

Dwarf Lord with Pistol

Kuten alkuviikosta spoilasin, niin kääpiöitä oli jo muutama takataskussa vanhasta projektista, joten pahemmin hankintoja ei tarvitse tehdä seurueen aloittamiseksi. Sovelias pomomies kuitenkin vielä puuttui ja kun näin tämän silmälappuisen kääpiölordin olin täysin myyty. Paitsi, että sitten huomasin tilaustiedoissa sen kirotun Citadel-only-lätkän. Tuon takia nyt ala GW:n omia hintoja maksamaan taikka tilauksen kanssa tappelemaan. Olin jo lähes klikkailemassa tilausta liikkeelle maelstrommiin jostain tylsemmästä lordista ja laatikosta Thunderereja, kun Defiler ilmestyi tyhjästä mukanaan autuaaksi tekevä linkki boosteppiin. Siellähän se figu pyssyään heilutteli kotimaisessa kaupassa, vaikkei edes maelista tai muualta saanut. Samantien ostoskoriin ja tilaamaan. Vanhan hyvityskupongin ansiosta figun loppusummaksi tuli posteineen huimat 1,69€. Mikseivät projektit lähde aina näin sujuvasti liikkeelle?

Mutta nyt tarkistamaan, että jääkaapissa odottaa varmasti tarpeeksi grillattavaa. Hyvää juhannusta kaikille!

Spoilers spoilers!

Darth Vader on Luken isä... mitä?

Tässä pari vilahdusta viikonloppuna pyöritellyistä sivuprojekteista. Yllä näkyy tulitukea inkvisiittoreille, johon raavein puuttuvat osat kasaan peliporukalta. Puolet etupellistä revitty väkivaltaisesti irti? Ei siis tavallinen dreadnought-projekti? Oikein.

Alla olevat kääpiöt kaivoin myös esiin varastoista. Vanha projekti, joka jäi kesken eikä päässyt koskaan pelikentälle. Kääpiöitä keihäillä? Pyhäinhäväistys! Oikein.