maanantai 31. tammikuuta 2011

Porin taistelupelaajat järjestäytyvät

Dead or Alive
Pieni paikallinen mainos tähän väliin.

Porilaiset taistelupelaajat ovat järjestäytymässä yhdistykseksi. Mikäli konsoliohjaimen todellinen pahoinpitely on mieleesi, niin kannattaa tutustua. Virallisia nettisivuja tai muuta ei vielä ole pystyssä, mutta ensimmäinen tapahtuma on jo luvassa lauantaina 19.2. Lisätietoja tapahtumasta löydät tästä foorumiketjusta.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Sunnuntaisarjis: Musta hevonen

Sunnuntaisin kuuluu perinteisesti lukea värillisiä strippisarjakuvia, joten otetaas tälle viikolle moisia. Vuorossa on siis kotimaisten sarjakuvien musta hevonen... um... Musta hevonen, joka viljelee varsin... mustaa puujalkahuumoria. Sopii ainakin minun mustalle sielulleni. Niin mustakin. ...Eih nyt menee ihan ala-arvoiseksi. Tarvitsen kahvia... maidolla.

Suositellaan myös mustan kahvin ystäville

lauantai 29. tammikuuta 2011

Pöydällä kasa pyhää maata


Tässä pienoinen maistiainen vasta suunnitteilla olevasta kirkollisesta rakennuksesta, jonka olisi tarkoitus luoda rauhaa pelipöydälle. Tai noh ainakin suojaa taisteleville joukoille...

perjantai 28. tammikuuta 2011

Ensilautailu: The Stars are Right

Warhammer-pelien välissä on hyvä rauhoittua ja...
Pääsimpä taas uutta lauta-/korttipeliä kokeilemaan. Steve Jackson Games on manannut 'tulhua esiin lukemattomia kertoja ja jälleen kerran sillä tiellä ollaan The Stars are Right-pelissä. (Lausutaan Stars are NOT right.)

Pelin ideana on tuijotella pöydällä olevista palasista koostuvaa taivasta ja yrittää kikkailla tähdet itsellesi suotuisiin asentoihin, jotta saisit kutsuttua syövereistä erilaisia otuksia pöydälle. Näistä olioista saat pisteitä ja erikoisvoimia ja pelaaja, joka ensimmäisenä kerää otuksia kymmenen pisteen arvosta voittaa. Kuulostaa yksinkertaiselta ja rennolta eikö niin? VÄÄRIN!

Hah, voitin
The Stars are not Right on kumma sekamelska pokeria, munchkinia ja muuttuvaa labyrinttiä. Peli onkin täydellinen niille, jotka peleissä aina suunnittelevat siirtojaan useita vuoroja eteenpäin. ...siis täydellinen heitä vastaan pelaamiseen, sillä tässä pelissä tulevaisuuden suunnittelu on varmin tapa kerätä itselleen "sanity lossia." Vaikka tähtien siirtely onkin varsin helppoa, niin jollet saa vuorostasi irti tarpeeksi montaa muutosta taivaaseen monsterisi kutsumista varten, niin todennäköisesti saat heittää suunnitelmalle hyvästit. Vitsi on kuitenkin tottakai siinä, että koska kaikki pelaajat sotkevat tähtitaivasta vuorollaan mielensä mukaan, niin kun kierros palaa taas sinuun on enemmän kuin todennäköistä, että pohtimistasi tähtikuvioista ei ole laudalla enää tietoakaan. Toisaalta voisi kuvitella, että on rentotuttavaa, kun ei tarvitse suunnitella seuraavaa vuoroaan etukäteen, mutta todellisuudessa pelin ajatusmaailma kyllä nyrjäyttää sinua jonnekin ihan muualle, kuin rentouttavaan suuntaan.

Eli suosittelen myös sinua kokeilemaan.....haha...aaaahahaha

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Eldar Night Spinnerin säännöt nyt GW:n nettisivuilta

They see me spinning...
Hieman väärin, etten tätä heti sen ilmestyessä tänne laittanut, joten korjataampa asia nyt. Täytyy sitä nyt pyrkiä edes maininta laittamaan, kun Eldar-rintama liikahtaa. Games Workshop on siis laittanut Night Spinnerin säännöt nyt myös nettisivuilleen. Löydät ne täältä. Eipä tarvitse enää selata puhki sitä yhtä White Dwarfia. Tankilla on paljon vihaajia, mutta jos vastassasi ei ole pelkkiä tankkihordeja, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Itse ainakin olen sillä ahkeraan terrorisoinut kanssapelaajia.

Viikon Vinkkilista #15

1. Haha, loistava grotti *
2. Jääkäri on...
3. Mihin niitä GW-bastioneja kaivataan
4. Vaikeampi tapa maalata turkis
5. Valottaax fistiä lisää
6. Rangerien maalaus lähestyy, joten kertauskurssi kankaisiin on paikallaan
7. On kyllä 'nidillä nyt sellaiset säilät että huhhuh
8. Ork Hulk sai juuri sarjismerkityksensä takaisin
9. <3 niinkuin susi
10. Hmm arkistoidaan kohtaan W niinkuin wraithbone

* Harmi, että tuo laitettu itsemurhapommittajaksi. Mielestäni tuo olisi hauskempi kiinni jääneenä varasteleva gobbona.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Hämärästä aamunkoittoon - 750 pistettä

Aamunkoin vastaanottokomitea

Viikonloppuna pääsi taas pelaamaan. 750 pisteen taistelu käytiin suippokorvieni ja Defilerin biomössönhimoisten avaruusmonsujen välillä. Koti-objectivien perässä oltiin ja kuten törkeistä sanaleikeistä voi päätellä, deployment oli Dawn of War. 1-0 onnistuin pelin viemään sen ansiosta, että taisto jatkui yli viidennen vuoron. Onnistuin taas jättämään strategisia liikkumisia turhan myöhäiseen vaiheeseen. Moinen virhearviointi pitää vielä kitkeä pois pelistäni, mutta muuten alkaa pikkuhiljaa ajatus kulkemaan nykyedikassa.

Tuli tässä myös mieleen, etten ole lainkaan esitellyt listaa, jonka kanssa olen viime ajat opiskellut. Tehdäämpä se nyt siis. Ei kauheaa eroa tietysti aikaisempiin 500p listoihin. 1000p listaa olen myös kovasti paperille pyöritellyt, mutta pitää ehkä harkita uudelleen, sillä tuli yksi Wave Serpent pistettyä tilaukseen. Kuljetusalusten vähyys on kokoelmani vakavimpia puutteita ja sitä aukkoa on kurottava umpeen. Mutta nyt siihen listaan!

# HQ
Farseer, Doom, Singing Spear [83p]

# Troop
Guardians x10, Scatter Laser [95p]
Guardian Jetbikes x3, Shuriken Cannon [76p]  
Dire Avengers x10, Exarch, 2.catapult, Bladestorm
+ Wave Serpent,
Twin-linked Shuriken Cannons, Spirit Stone, Shuriken Cannon [272p]

# Fast Attack
Warp Spider x5 [110p]

# Heavy Support
Night Spinner [115p]

Yhteensä: 751 pistettä.

Kirottu yksi piste. Singing Spearin voi toki tiputtaa pois. Viime pelissä tosin tahdoin ulkoiluttaa rangereita, joten vaihdoin guardiaanit niihin. Tämä on tosiaan ollut mukava lista pelata ja hakea tuntumaa isompien listojen sisältöä varten. Tankkien tuhoamiseen listassa ei ole tarjolla kuin S6-spämmiä, mutta se on suhteellisen riittävää tälläisissä pistemäärissä. Omassa peliporukassa ei nyt muutenkaan ole kauheaa tankkimäärää näkynyt näissä peleissä.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Sunnuntaisarjis: Megatokyo


Jollain astraalisella tasolla on suoranainen vääryys, etten ole tätä nettisarjisten isoa nimeä vielä millekään sunnuntaille törkännyt, joten lienee aika nostaa esiin MEGATOKYO, jonka rauhoittava tunnuslausahdus "relax, we understand j00" on tyynnytellyt lukijoita jo yli kymmenen vuoden ajan. Heti alkuunsa on kuitenkin syytä varoittaa, että sarja sisältää äärimmäisen suuria määriä l33tspeakkia. ...ja toisena varoituksena teille itämaarajoitteisille, että anime/manga näyttelee toki oleellista osaa tarinassa ja sen tyylissä, mutta luonnollisesti sisältö pyörii myös ylipäätään nörtteydessä.


Tämäkin sarja ikävä kyllä kuuluu niihin, jotka minulta on jääneet kesken. Varmaan 3-4 vuotta jo sivuja lukematta. Hups. Täytyy tämänkin kohdalle raapustaa merkki seinään, että pitäisi taas joskus kokeilla, että vieläkö/joko taas maistuisi. Sarja kuuluu kuitenkin ehdottomasti siihen kategoariaan nettisarjiksia, jotka ovat olleet minulla ainakin jossain vaiheessa isossa roolissa ja ahkerasti lukemistossa. Näin ollen onkin ehdottoman välttämätöntä nostaa se esiin, jos-joku-ei-ole-vielä-tähän-sarjaan-sen-10-vuoden-aikana-törmännyt.

KAAPPAA K4RHU - Suomessa tämä juliste saavuttaa aivan uudenlaisen tason
Sarjaa löytyy muuten jonkin verran myös suomeksi ovelasti nimetystä osoitteesta www.megatokio.com.


perjantai 21. tammikuuta 2011

Furinjin leffateatteri-iskut 2010

Porin Promenadin arkistointi
Kävin tuossa arkistoa läpi eli nipullista leffalippuja ja laskeskelin, että vuonna 2010 eksyin syystä tai toisesta katsomaan elokuvateatteriin saakka 26 elokuvaa. Tuo rykelmä näyttää tältä:

The Social Network, Harry Potter and the Deathly Hallows part Fricking 1, The Last Airbender 3D, Vampyyrien imussa, The Expendables, Inception, Karate Kid, Noidan Oppipoika, Shrek ja ikuinen onni 3D, Twilight - Epäilys, Street Dance 3D, The A-Team, Prince of Persia, Iron Man 2, Prinsessa Mononoke, Kick-Ass, Titaanien taistelu 3D, Suljettu Saari, Imaginarium of Doctor Parnassus, Näin koulutat lohikäärmeesi 3D, Liisa Ihmemaassa 3D, Percy Jackson Salamavaras, Up in the Air, Pimeyden ytimessä, Pientä säätöä, Sherlock Holmes. ...ja useampi 3D-lätkä tuonne sekaan vielä lisää..

Monta itseäni kiinnostanutta leffaa jäi kyllä välistäkin, joten niitä täytyy paikkailla. Onneksi joululahjat korjasivat jo sen häpeällisimmän puutteen eli Toy Story 3:n.

Maailmankaikkeus pitää top-listoista, joten teempä itsekin näiden pohjalta listauksen leffojen Top-10:stä vuodelle 2010. Juonen ja visuaalisuuden lisäksi käytän tärkeimpänä arvosteluperusteena yleistä leffaelämystä. Eli kuinka hyvin leffa kokonaisuutena saa tarrautumaan penkkiin tai vielä parempaa, jos se saa päinvastoin ampaisemaan täysillä mukaan matkalle pahantekoon.

1. The A-Team
2. Inception
3. The Social Network
4. Pimeyden ytimessä (Edge of Darkness)
5. Näin koulutat lohikäärmeesi (How to Train Your Dragon)
6. Suljettu Saari (Shutter Island)
7. Iron Man 2
8. Sherlock Holmes
9. The Last Airbender
10. Kick-Ass

Oli aluksi hieman tuskaista karsia pois vielä yhtä pois listasta, sillä loppupää oli todella tasaista. Lopulta kuitenkin heitin listasta mäkeen Noidan oppipojan, josta tavallaan olisin halunnut pitää hieman enemmän. Oli sen verran hyvänmakuinen välipala kuitenkin, mutta siltikin vain pelkkä välipala, joten se sai lähteä. Noh onneksi kohta tulee leffan isoveli Season of the Witch. On suorastaan hieman noloa myöntää, että minun ei ensimmäistä sijaa tarvinnut edes harkita.

A-suunnitelma, ainoa suunnitelma
Kaikista suurin elämys leffateatterissa viime vuonna oli ehdottomasti A-Team. Ei siksi, että sen juoni olisi todellakaan parempi tai jännittävämpi kuin Inceptionissa tai Shutter Islandissa. Ei siksi, että se olisi erikoistehosteiltaan tajunnanräjäyttävämpi kuin...kuin Kick-Ass tai Iron Man. A-Team ensimmäkin sai saliin enemmän eloa, kuin yksikään muu leffoista eli huumoria ja uskomattomia tilanteita riitti. Tekijät ovat myös ymmärtäneet sen perustavanlaatuisen viisauden, että elokuvissa kaikki on mahdollista ja tätä voidaan hyväksikäyttää kuinka törkeästi tähänsä. Fysiikan lait siis voidaan sitoa nippusiteillä ja heittää auton takalaatikkoon ja antaa katsojien nauttia mitä uskomattomimmista ilmalennoista ja tempauksista.

Pitkään oli vallalla kausi, jolloin katsojat nostivat metelin, jos realismia ei muka ollut tarpeeksi. Yhyy yhyy ei tuo ole mahdollista. Nykyisin on sentään mahdollista tehdä elokuvia elokuvina. Vaikka rakastankin yltiörealismia, niin välillä todella kaivataan sankareita, jotka jättävät ikonisen Rambonkin nimen varjoonsa. A-Team myös vei historian kovimman äijäleffan kruunun Kolmeltasataa. Kyllä siinä nyt vaan niin kävi.

Aasinsilta
Eniten ihmetystä tuossa listassa aiheuttanee korkealle päässyt Pimeyden ytimessä eli Edge of Darkness, jota moni ei varmaan edes löydä muistilokeroistaan pelkän nimen perusteella. Pääosassahan huitoo Mel Gibson ja pitkästä aikaa ihan tosissaan. Tämä leffa saattoi itselleni olla ehkä se vuoden suurin yllättäjä, sillä muista leffoista osasi suurinpiirtein odottaa, mitä tulee samaan, mutta pimeyden ytimestä lensikin silmille pannullinen kahvia. Ensinnäkin piristävää oli se, että leffa osoitti Mel Gibsonin osaavan edelleen näytellä täysillä ja vielä harmaantuneenakin pystyy Tappavista aseista tuttuun sekopäisyyteen.

"I'm funny that way"
Ahem hyvä on tuo kuva ei nyt anna ollenkaan oikeaa kuvaa elokuvasta. Todellisuudessa se on todella loistava wanhan ajan poliisileffa, jossa on mies, jolla ei ole enää mitään menetettävää. Vihaan sellaisia leffoja. Pimeyden ytimessä toteuttaa kuitenkin tämän ikivanhan, loppuunkulutetun ja huonon idean aivan loistavalla tavalla. Suosittelen vilkaisemaan. Jos nuorempana poliisileffat innostivat, niin tämä tuo ne takaisin tälle vuosituhannelle.

Ytimen tekijätiimi myös ymmärsi, että elokuvan voi oikeasti aloittaa heti. Ei ole aina pakko tuhlata pahimmillaan jopa tunteja siihen, että esitellään miljöötä ja elämää. Tämä on hienoa, jos on kyse jännityksen tai jonkun todella mahtavan monimutkaisen juonikuvioiden verkon rakentamisesta, mutta siitä ei juuri koskaan ole kysymys. Katsojan ei aina ole tarpeen tietää, että missä perheen äiti on tai millainen urakehitys isovanhemmilla on ollut. Leffan oikeasti voi joskus aloittaa näin: Hei iskä, BUM!

Myönnettäköön, että lohikäärmeidenkoulutus saattaa olla listalla ihan hitusen liian korkealla, mutku...se vaan oli mukava ja muutenkin ainoa mukaan päässyt animaatio. Yarrrr irkkuskottiviikinkejä. Ei silti oli Shrek myös ihan kiva ja se sai toivomaan, että kumpa joku ymmärtäisi tehdä vakavamman fantasia-animaatioleffan. Siinä saisi jotain kunnollista iloa irti 3D:stä.

Vai onko se kääpiöiden slayeri?

torstai 20. tammikuuta 2011

Lisää täydennysjoukkoja Forge Worldistä


Huhujen ja lipsahdusten mukaan Forge Worldiltä on tulossa todella paljon uutta Eldareille ja mikäs sen mukavampaa. Itse ainakin odotan innokkaasti Imperial Armour Volume 11: The Doom of Mymeara -kirjaa. Nyt firman sivuille ovatkin jo seuraavat täydennysjoukot laskeutuneet eli yllä näkyvä Warp Hunter ja aiemminkin jo vilauttamani Shadow Spectre Aspect Warriors. Warp Hunterhan on vanha tuttu, mutta sääntöjä sille ei oikein ole ollut tarjolla. Harkitsin joskus sen rakentamista itse, mutta ei siihen tietenkään tullut lähdettyä juurikin sääntöjen puuttumisen takia.

Hieno uutinen ja nyt testisääntöjä tutkimaan. ^_^

PS. Eldar Corsairs Army

tiistai 18. tammikuuta 2011

Arkistointi: Mitä tahtoisit kuulla figurintamalta?


On korkea aika arkistoida tämä vuodenvaihteessa päättynyt kyselyni. Metsästin siis vinkkejä figubloggaukseen ihan yleisellä tasolla. Hirveää määrää äänestäjiä en kuitenkaan saanut kerättyä. Aika harmittavan pieni luku verrattuna kävijämääriini. Aliarvioin hieman tarvittavan piiskaamisen määrän. Ääniä alkoi ilmaantua tosissaan vasta niinä muutamana viimeisenä päivänä, kun vähän pistin ylimääräisiä potkuja blogitekstin sekaan. Olette laiskaa sakkia pentele.

Tulokset eivät aivan valtavan yllättäviä ole, mutta jos tästä on hyötyä yhdellekin figuista bloggaavalle, niin homma on onnistunut. Itse olen tyytyväinen, että tulokset vastaavat tosiaan aikalailla aikaisempia käsityksiäni ja ne saavat täten vahvistuksen.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Ensimmäiset Warp Spiderit pöydälle

Tuli hieman synkkiä kuvia, mutta eiköhän ryhmä esittäydy vielä jatkossakin
Tuli pikaisesti viimeisteltyä ryhmä Warp Spidereita pelipöytätasoon. Static Grassia pitäisi vielä tuputtaa alustoihin. Ei mitään ihmeellistä, mutta ainakin päästään sotimaan väreissä. Oman armeijani suhteen "pelipöytätaso" tarkoittaa pikemminkin "Valmis, kunnes aiheeseen jälleen palataan." Näihinkin varmasti lisätään vielä jossain vaiheessa parempia hailaitteja ja yksityiskohtia. Spirit Stonetkin tuli maalattua huomattavasti normaalia laiskemmin. Warppareiden takapuolellakaan ei ihmeteltävää ole, sillä en ole vielä keksinyt mitään sopivaa kuviota heidän reppuihinsa sudittavaksi.


Aloittelin viikonloppuna myös uutta projektia, joskin hyvin pientä sellaista. Let the Dice Decide-bitsikaupasta tuli muun sälän ohessa tilattua faban puolelta yhden High Elf White Lionin torso. Tähän olisi tarkoitus pohjata toinen armeijakuntani Autarcheista. Heistä se huomattavasti nuorempi, joka ei vielä ehkä täysin ymmärrä käytännöllisen tai vaatimattoman pukeutumisen päälle. Siksi karhuntalja asemaa korostamaan. Mutta se fluffista tällä erää.


Sinitarravaiheessa mennään, eli olen erilaisia vaihtoehtoja vasta testailemassa ja harkitsemassa. Tappelen varsinkin erään vanhemman Striking Scorpionin alaruumiin ja tavallisten guardian-jalkojen välillä. Hänen tuleva varustuksensa armeijalistaan on kuitenkin selvillä. Nuorimmainen joutuu valitettavasti tietysti kakkos-autarchin rooliin ja tyytymään varsin edulliseen varustukseen. Pisteitä uhrataan siis vain Scorpion Chainswordiin ja lisätään sekaan a-twist-of-lemon Avenger Shuriken Catapultin muodossa. Yhteensä vain 77 pistettä. Mikä tosin tarkoittaa myös sitä, että nuorukainen pääsee mahdollisesti välillä näyttämään kykyjään pienempien iskujoukkojen johtajana. Ei tällä erää aiheesta sen enempää. Esittelen tuotoksia sitten myöhemmin, kun pääsen kehittelyissä pidemmälle.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Sunnuntaisarjis: Wormworld Saga


Useampi viikko jo ilman sunnuntaisarjiksia, joten kaivetaampa niitäkin taas esiin. Aloitetaan vuosi teoksella nimeltään The Wormworld Saga, jota on ilmestynyt vasta ensimmäinen luku, joten mitään syvällisempää siitä ei vielä saada irti, mutta toteutustapa on vaan visuaalisesti niin pirun nätti, että se ansaitsee tulla nostetuksi esille jo nyt.

Eli ei muuta, kuin 01 chapteri Graphic Novellista auki ja selaamaan...alas.

Tekijän teoksia voi ihailla myös osoitteessa www.daniellieske.com

Mikäli sarjakuvan ilme vaikutti jotenkin kummallisen tutulta, niin ehkä olet itsekin törmännyt tähän taideteokseen samalta tekijältä. Siinä on kyllä tunnelmaa.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Ultramarines - A Warhammer 40.000 Movie

...että taas lisää leffatekstejä, mutta hei nyt ollaan sentään yhä warhammerien maailmassa!

Tuli katseltua tämä kohuttu ultramariinileffa nyt sitten ihan 40k-peliporukalla ja...tuotatuota. Mitäköhän sitä nyt sitten lähtisi sanomaan elokuvasta, joka on jo saanut niskaansa tervaa ja höyheniä, kynitty ja tervattu uudelleen, sytytetty tuleen, tallottu sammuksiin ja varmuuden vuoksi vielä lynkattu tehosekoittimella? Ja kaikki tämä fanien toimesta internetissä ja osa siitä jo ennen koko leffan ilmestymistä.

Oleellisin kommentti tähän kai lienee, että mitä ihmettä ihmiset ovat tältä elokuvalta oikein odottaneet? Ilmeisesti juurikin sitä eli ihmettä. Jostain syystä kukaan ei vain ole muistanut, että ihmeitä ja yllätyksiä ei leffamaailmassa ihan valtavan usein tapahdu. Disney-Pixar ei ole se animaatiotason pohjamuta, vaikka kuinka moista tahtoisi höyrypäässään kuvitella. Itse sain leffan ulkonäöstä aika paljonkin kivoja viboja, mutta minusta jotenkin tuntuu sen johtuvan ennen kaikkea siitä, että siitä palautuu nostalgisesti mieleen vanha kunnon Chaos Gate.

Chaos Gate <3
Asiaan voisi tietysti oikein paneutua tosissaan ja metsästää ja leikellä halki tutkittavaksi kaikki mahdolliset internettiläisten ahdistukset ja käydä ne sitten kohta kohdalta lävitse leffaa kyljessä pyörittäen. En kuitenkaan koe moiseen urakkaan ryhtymiseen kovinkaan suurta vetoa, koska asia ei vain ole tarpeeksi lähellä sydäntäni. Internetmassoihin ei lääkettä ole kuitenkaan, enkä ole niin ihastunut GW:hen tai muihin leffaan syyllistyneisiin instansseihin. ...tai itse elokuvaan. Sitäpaitsi, kuten trendikästä on, olen vihannut Ultramariinien chapteria aivan harrastuksen alusta saakka.

Unnananaana Ultramariini Ninniniini Latinaamatkivakuoro Fanfaariiniiniini
Tottakai leffa on pullollaan asioita, jotka olisi voinut tehdä paremmin ja nätimmin. Kaikista eniten kuitenkin ärsyttää se, että leffassa on monta asiavirhettä, jotka olisi saanut kierrettyä lisäämällä käsikirjoitukseen lauseen tai kaksi. En yleensä kannata sitä, että elokuvat vääntävät kaiken rautalangasta katsojalle, mutta tämän leffan tapauksessa on paljon kohtia, joissa se tuntuu pikemminkin laiskuudelta tai typeryydeltä. Sanoin jo etten ala purkaa nettivalituksia, mutta esimerkin vuoksi otan pari kohtaa. Ensinnäkin ei olisi vaatinut kauheasti vaivaa selittää, miksi ultramariineja oli mukana menossa niin vähän. Kaikista tehokkaintahan olisi ollut heti kättelyssä vaihtaa porukan alus pienempään, jolloin koko ongelmaa ei edes syntyisi, mutta tässä on kai kyseessä täysi piittaamattomuus tai cool-tekijän käsistä karkaaminen. Toinen yksinkertainen esimerkki vinkiksi bittiavaruuten on, että jos et halua ihmisten kuvittelevan randomia otustasi demoniprinssiksi, niin älä perusta sen ulkomuotoa demoniprinssin miniatyyriin! Tässä kohtaa oikein tiedä pitäisikö päähän lyödä katsojaa vai tekijää. Luonteeni tahtoisi läimiä katsojaa ihan vain silkasta ilosta, mutta valitettavasti se perimmäinen syyllinen on kuitenkin taas leffan tekijätiimi. Se on mokannut joka tapauksessa oli sitten kyseessä fyysisesti väärä demoni tai henkisesti väärä demoniprinssi. 

Yhtä asiaa en kyllä silti pysty millään käsittämään. Nimittäin, että mihin ihmeeseen leffan juonessa on tarvittu herraa nimeltä Dan Abnett? Tai siis mihin häntä kirjoittamisessa käytetty? Vai onko hän repäissyt pojille leffan juonen vahvassa humalassa jostain vanhasta muistilehtiöstä? Siis nyt puhutaan kuitenkin henkilöstä, jonka ansiolista näyttää tältä. Ultramarinesin juonta vastaavan tekstin synnyttämiseen, kun ei mitään ihmeellisiä lahjoja vaadittaisi, niin...niin... mitä helvettiä tapahtui?

Hyvä huomio irtosi myös Kardinaalilta, joka on jo pari viikkoa sydäntä raapaisevan filosofisesti esittänyt tyhjille seinille kysymystä "Kenelle tämä elokuva on oikein suunnattu?" Se on tosiaankin hyvä kysymys, sillä jos kyseessä olisi joku perinteisen ihailuhakuinen faneilta faneille-teos, niin jossain päässä on kyllä katkennut verisuoni. Ja verisuonen katkeamisesta puheenollen ei tällä leffalla oikein voi käännyttää uusia mukuloitakaan harrastuksen pariin, sillä lentelevät suolenpätkät toisivat isit ja äitylit käräjille hyvin nopeasti punnankuvat silmissään. Anteeksi, siis lastensa parastahan he tietysti ajattelisivat tai siis suorastaan koko maailman lasten parasta...

Kyl toikin mariinilta näyttää
Mutta mitäs mieltä tästä nyt sitten lopulta itse olisi? Haluaisin pitää tästä ihan totta, mutta en jotenkin vaan täydestä sydämestäni voi. Odotin vielä paljon pahempaa kaikkien kommenttien perusteella, mutta kyllä parantamisen varaakin jää vielä niin paljon. Animaation taso on mielestäni enemmänkin kuin ok varsinkin ensimmäiseksi warhammeroinniksi. Olisihan se hienoa vielä joskus nähdä Imperial Guard hyökkäämässä vastustajan kimppuun Avatarin tyyliin, mutta kyllä tämä saa kelvata alkajaisiksi. Mielialaa vain nakertavat todella pahasti ne muutamat käsittämättömät seikat, joista olen jo nurissutkin. Hopeareunus tästä sentään irtoaa eli se, että avaruusaluksen suunta on ainakin oikea. Vielä kun saataisin joku vakavasti otettava ihminen sen aluksen puikkoihin, ettei se jää vain kellumaan hitaasti kohti avaruuden tyhjyyttä. Onneksi tämä ensimmäinen elokuva oli suhteellisen lyhyt teos. Siinä asiassa voi sentään liputtaa, että on ollut suuruudenhulluus oikeissa mittakaavoissa.

Voi elämisen kevät muuten, kun se lipun kanniskelu ympäriinsä ärsytti leffassa. Täytyykö piskuisen yksikön mainostaa liikkumistaan ihan kuin koko armeija olisi liikkeellä. Ja kuka antoi ryhmän liekinheittimen sille yhdelle tyypille? Mariini liekitti hienosti kyllä pimeitä kulmia kulkiessaan, ettei kukaan vain pääse hyökkäämään kimppuun, mutta kun vitsi on siinä, että hän liekitti vain itselleen pimeät kulmat eikä suinkaan koko ryhmää uhkaavia paikkoja. Vähät jos muut kuolee, mutta minua ette varjoista yllätä hahaa! Mulkvisti. Noh ei nyt mennä ranttaamisen puolelle enempää...

Battle Brother M. Ulkvisti
Itseasiassa nyt kun oikein ajattelen, niin voisin vaikka ihan suositella leffaa. Nimittäin suosittelisin katsomaan pätkän samalla tapaa, kuin minäkin eli WH40K-peliporukan kanssa. Näin saavutetaan parhaat mahdollisuudet saada leffasta jotain iloa irti. Tavalla tai toisella. Joko piditte sen jonkinlaisesta käänteisestä nostalgisuudesta, kun pikku-ukot heräävät henkiin tai sitten vain nauratte katketaksenne itse leffaa tai sitä lattialla tuskissaan pyörivää kaappimariinia. 

Mitä syvällisemmin tätä aihetta yrittää ajatella, niin sitä enemmän tässä hämmentyy. Mikä taas lienee jälleen vain merkki siitä, että tällä kertaa ei liiallista syvällisyyttä edes pitäisi etsiä. Aionko katsoa leffaa uudestaan? Aika varmasti ja varmaan täytyy tehdä se parikin kertaa, että saa edes omat mielipiteensä selviksi. Jotenkin tuntuu, että tässä koko tekstissänikään ei ole mitään järkeä. Otetaan lopuksi edes jotain järkevää. Palaan jatkuvasti mielessäni siihen kysymykseen, että ketä tätä leffaa tehdessä on oikein ajateltu. Jotta tähän erikoislaatuiseen teokseen saataisiin realistisia näkökantoja, niin pitäisi istuttaa sitä katsomaan ihmisiä, jotka eivät ole warhammeriin koskaan törmänneetkään tai ovat vain yksinkertaisesti täysin ulkona fluffillisesti. Onneksi From the Warp-blogi on jälleen tilanteen tasalla ja tarjoaa apuaan. Lähetänkin teidät nyt siis eteenpäin lukemaan artikkelia nimeltään Ultramarines movie: Wife´s perspective.

perjantai 14. tammikuuta 2011

FAQ-päivityksiä WH40K:n


Sensaatiohakuisuudessani juoksin ensin Sotavasaraan läimäyttämään esiin Dark Eldarin kaivatun ja odotetun FAQ:n, mutta jospa uutisoitaisiin asia ihan tänne omaan blogiinkin. Games Workshopilta on siis tullut kerralla päivitys useampaankin FAQ:hun. Päivitykset koskettavat lähinnä Space Mariineita ja sääntökirjaa noiden suippokorvien lisäksi. Mutta vähät niistä muista, koska nyt voi henkäistä helpotuksesta paljon odotettua aikaisemmin ja nauttia siitä, että sanamuototulkintakitinän määrä Dark Eldarista internetsissä vähenee. Ihanaa.

Kun selailet niitä PDF-tiedostoja, niin tosiaan ilmeisesti taas ne pinkit tekstit ovat niitä uusia lisäyksiä. Nyt töiden jälkeen pääsee itsekin paneutumaan tuohon oleelliseen eli Dark Eldar Official version 1.0. Ainakin Paronin tekstistä oli korjattu kirotusvirhettä, mikä helpottaa elämääni.

Suippokorvia pois GW:n hyllystä

99110104103
Internet tietää kaiken ja nyt se huhuilee, että muutamia Eldar-figuja ollaan poistamassa valikoimasta. Ei välttämättä kokonaan, mutta ilmeisesti GW:n liikkeiden hyllystä kuitenkin. Jos näin todellakin on, niin sehän ei välttämättä tarkoita yhtään mitään muuta, kuin että ne ollaan tilan säästämiseksi siirtämässä kaupoista pois pelkästään nettimyytäväksi.

Eldareilta on lähdössä nämä kaksi:
 
99110104103 - Eldar Swooping Hawks - 46-26 - DELETE
9906010407401 - Eldar Avatar - 46-46 - DELETE

Hengitystään ei kuitenkaan kannata alkaa pidättää. Saattaa siis olla, että näiden saanti vähän monimutkaistuu. Saaaaattaa tietysti olla, että tämä voisi myös tarkoittaa uusia figuureja. Avatarin suhteenhan moista on huhuttu jo jonkin aikaa muutenkin. Swoopparit taas ovat figullisesti tällä hetkellä aspectien vanhimmasta päästä. En tosin edelleenkään ole ryhtymässä warhammerien suomalaiseksi huhuvälitysblogiksi, joten en hyperventiloi tästäkään tämän enempää. Eipä näiden kahden mahdollinen poistuminen itseäni kauheasti liikauta, sillä wanha Avatar löytyy jo muutenkin ja Swoopparit tahdon convertoida itse, jos joskus naksahtaisi niitä käyttämään taas. 2. edikan aikaisia figuja niistäkin kyllä löytyisi.

Kokonaisen GW:n hyllymuutoslistan löydät vaikkapa täältä.

Joo hiljainen viikko laatikossa ja olen monta päivää tapellut Ultramarines-leffan "arvostelun" kanssa. Moisesta aiheesta tekstiä siis ainakin tulossa.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Figuyhteenveto vuoden alkuun

Näen punaista, hirveästi punaista
No niin vedetäämpä tekstien suuntaa taas hieman enemmän kohti miniatyyrejä. Jotain on toki tullut viime aikoina tehtyä, mutta blogiin asti en ole niitä saanut. Tässä pikainen WIP-rivistö paristakin valmisteilla olevasta Warp Spider-yksiköstä ja yhtälailla keskeneräisiä testinappeja Fire Dragoneille, Striking Scorpioneille ja Dark Eldar Warrioreille. Parempia kuvia sitten, kun edistyn vähän pidemmälle näissä.


Ja sitten kuvaukseni jälleen tehokkaasti keskeytettiin, sillä taustalla lojunut gyrinx aistii pahan läsnäolon ja läimäyttää Dark Eldarin pois joukkiosta ja asettuu suojaamaan crafworldilaisia. Sitä ei taas voi kuin tuijottaa suu auki, näpätä kuvan ja jäädä miettimään mitä ihmettä tuon otuksen päässä taas liikkuu. Kyllä siinä jotain suurempia suippokorvavoimia on taas pelissä. No niin eteenpäin projekteissa! Päätin, että tarvitsen jonkun potkun saattamaan asiat uudelleen liikkeelle, joten tuossa viikonloppuna tein yhden äärimmäisen yksinkertaisen objective-merkin armeijalle...armeijoille.

Näyttävätpäs nuo roiskeet typeriltä suoraan ylhäältä katsottuna
60mm base, pari palaa korkkilevyä, hieman soraa ja yksi vaivainen bitsi. Niistä on pienet objectivet tehty. Itseasiassa tuo on vielä hitusen kesken, sillä käden panssarilevyn olisi tarkoitus olla kultainen, mutta moinen väri olikin itseltäni loppu. Täytyy käydä täydentämässä varastoa, ennen kuin voi sutia tuon loppuun. Ärsyttävää. Sitten vielä vähän static grassia sinne tänne.

Idea on lähtöisin tietysti Dark Eldarin taustatarinoista. Heillähän on ärsyttävä mahdollisuus palata kuolleista, vaikka ruumiista olisi jäljellä enää pelkkä jalka tai käsi (Fifth Element anyone?). Ihan kaikillehan moista tilaisuutta ei suoda, mutta tarpeeksi vaikutusvaltaisilla henkilöillä on mielenkiintoisia yhteistyö- ja avunantosopimuksia haemonculusten kanssa. Ja siitä tässä virne suupielessä tehdyssä objectivessa on kysymys. Kyseessä on siis todellakin pelkkä irtonainen käsi ja sehän on saatava haettua takaisin, jotta joku piraattilaivaston aatelinen saadaan palautettua miesvahvuuteen. Pidän erityisesti tälläisistä hieman epämääräisemmistä kohteista, jotka antavat vastapuolen kenraaleille päänsärkyä, kun he pohtivat, että miksi ihmeessä vihollinen pyrkii tuonne puskaan.

Hieman liian Dark Eldar-kohde, kun pääasiallinen armeija on perinteinen Eldar? Kyllä tämä on kuitenkin tarkoitettu ihan molempia armeijoita silmällä pitäen. Ovela farseer löytää helposti useitakin syitä serkun käden noukkimiseen kentältä. Helppo tapa estää epämieluisan soturin palaaminen tulevaisuuden taistelukentille? Vastapalvelus tai voitelu satunnaiselle liittolaislaivastolle? Panttivan.. tai siis diplomaattinen kauppatavara? Tai tietysti se kaikista perinteisin ja rakkain selitys: Tuo tyyppi täytyy saada palaamaan henkiin, koska kymmenen vuoden päästä hän tappaa ihmisen, jonka lapsesta tulisi varakas kauppias, jonka rahtialus olisi houkutellut örkkilaivaston muuttamaan suuntaansa ja näin osuen jonkun eldarien kotimaailman reitille. Ah farseerit...

Vuoden ensimmäisen pelinkin olen onnistunut pelaamaan ja kyseessä oli 750 pisteen taisto Tezin Chaos Space Marineja vastaan. Oma listani koostui tutuista elementeistä: Farseer ja ryhmä Dire Avengereja Wave Serpentissä, Ryhmä guardiaaneja, kolme jetbikeä, Night Spinner ja pieni ryhmällinen Warp Spidereitä.


Mission: Annihilation
Deployment: Pitched Battle

Tulos: 2-4 avaruussuippokorvien hyväksi.

Pahoitteluni, mutta täyttä taisteluraporttia ette tule pelistä saamaan, koska dokumentointia ei paljoa pelin aikana tullut tehtyä. Täytyy kyllä alkaa sitä taas enemmän harrastaa myöskin. Muutamia mainintoja kuitenkin. Annihilationin ollessa kyseessä ymmärsin kiskoa heikot jetbiket reserviin turvaan pelin aluksi. Reserveiksi marssitin myös Warp Spiderini suunnitellessani jotain riskialtista iskua vastustajan linjojen taakse Deep Strikeä käyttäen, mutta sodan tuulet toivat eteeni paljon yksinkertaisemman tilaisuuden.

Hei katsokaa joku on parkkeerannut rhinonsa aivan kentän laidalle
Täydellisen virheen tein kuitenkin jälleen Night Spinnerini kanssa pelin aluksi ja uhrasin sen täysin suunnittelematta vastustajan Demoniprinssille. Olisi pitänyt kiihdyttää kauemmas, mutta valtavan imperiumin bastionin taakse suojautuminen loi väärän turvallisuudentunteen. Tämä kuitenkin myös herätti peliin uudelleen ja loput vuorot tanssittiinkin vastustajan ympärillä huolellisemmin. Tehokkain yksikköni oli tietysti Direjen iskuryhmä, joka toisti koko pelin samaa lähes kusipäistä taktiikkaa: Bladestorm, takaisin tankkiin lataamaan ja liikkuminen seuraavalle kohteelle, bladestorm ja takaisin turvaan lataamaan ja eteenpäin... Kolmella bladestormilla kaatui kokonainen havoc-ryhmä, Demoniprinssi ja kohtalainen osa yhdestä ryhmällisestä kaaosmariineja.

Tuliasema ...of DOOM
Yhteenveto: Diret itsestäänselvyys, Warppareista tykkään aina vain enemmän jokapaikanhöylinä tukemassa muita yksiköitä ja viimeisenä oleellisena mental notena itselle todettakoon, että koska vastustajille alkaa ilmestymään entistä tiuhempaan psyykkereitä listoihin, niin on korkea aika kaivaa riimut esiin.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Leffaisku: Tron: Legacy


Leffateatterissa tuli käytyä ensimmäisen kerran tänä vuonna ja vuorossa oli tuossa jo joulukuun puolessa välissä ensi-iltansa saanut Tron: Legacy / Perintö. Totean heti, että kaikista mahtavinta tässä on se, että joku voi tehdä elokuvalle jatkoa yli 25 vuoden jälkeen ja pystyy lyömään pääosiin samat kaksi naamaa, kuin alkuperäisessä. Joo tottakai sinne piti laittaa vielä kaveriksi joku nuorempi sukulainen ja uusia typsyjä, mutta siltikin kyseessä on kaksi patua uudessa leffassa vuonna 2010 samoissa rooleissa, kuin olivat vuonna 1982. Nostan fiktiivistä hattua.

Tronilaiset 2010
Puhun tottakai näistä herroista eli Jeff Bridges ja Bruce Boxleitner.

Tronilaiset 1982
Mutta entäs itse leffa? Vetää itseasiassa tavallaan hieman hiljaiseksi. Tron on pikemminkin hämmentävä trippi 3000-luvun kasaridiscoon, kuin elokuva. Ihan hyvällä tapaa kyllä. Tätä matkaa tietokoneen sisuksiin oli ihan mukavaa katsella ja kiekkotaistelut ja valojuovapyöräilyt olivat sieviä urheilulajeja. Olin itseasiassa kuvitellut, että leffassa pyörittäisiin gladiaattoriareenoilla huomattavasti pidempään, mutta kisailut jäivät lopulta hyvin pieneksi osaksi tapahtumia. Tämäkin lienee kyllä pelkästään hyvä seikka. Tron ei ole mitenkään värisyttävä leffa juonellisesti, mutta oli kuitenkin mielestäni rentouttavaa katsottavaa. Jep en oikeastaan edes halua sen syvällisempää analyysiä tehdä. Rentoutti pitkän viikon keskellä ja se on hienoa nykyään.

Nostan leffalle kyllä hattua vielä toistamiseenkin, sillä se ansaitsee äärimmäisen harvinaisen palkinnon nimeltä "Ei-ärsyttävä-paha-kaksonen." Hienoa oli jo ylipäätään sekin, että kaksoisolentoja ei ollut toteutettu sillä kuluneella ja jo hieman raivostuttavalla tavalla eli vaihdellaan vain vaatteita yhdelle ja samalle näyttelijälle. Tämä on toki yksinkertaisen tehokasta, mutta olen jo todella kyllästynyt siihen, miten paha kaksonen sitten ryöstää vaatteet hyvikseltä ja kukaan ei osaa epäillä, että henkilöt olisivat vaihtuneet keskenään. Tronissa kaksonen oli kuitenkin saanut niskaansa kilon CGI-muovailuvahaa ja niin hämmentävää kuin se onkin, niin se toimi. Tämä aasinsilta johdattaa toiseen yleiseen sudenkuoppaan, jonka Tron kuitenkin onnistuu myös välttämään todella yksinkertaisella tavalla. Olemme virtuaalisessa tietokonemaailmassa, joten kaikki tökerot ja kankeat tietokone-efektit istuvat leffaan kuin nenä keskelle päätä! Ironisen nättiä siis.

Elokuvan hämärin roolisuoritus kuuluu tottakai Michael Sheenille, joka esittää mukavaa heppua, joka omistaa pienen yökerhon Tronlandiassa. Kyseisessä baarissa toimii myös DJ:nä joku paikallinen kyky nimeltä Daft Punk. Michael Sheenhän tunnetaan nykyisin parhaiten rooleistaan pahisvampyyrinä Twilight-leffasarjassa ja vanhasta kunnon Gladiaattorista, jossa hänen roolinsa on "Man who tried to execute Maximus." ...Niin.


Jännä näyttelijä kyllä. Odotan innolla, että pääsisin näkemään häneltä lisää epämääräisiä pahisrooleja.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Ensilautailu: Odin's Table


Joulupukki oli löytänyt minulle jotain myös lautapelihyllystä ja lahjapaketeistani paljastui Odin's Table, jota pääsin tällä viikolla jo testaamaankin. Useampikin peli tuli yhteen menoon pelattua, sillä juonesta sai heti ensimmäisellä kerralla kiinni ja pelit ovat varsin nopeita. Pelikorttien mukana kolmanneksi pelaajaksi ilmoittautuu Onnetar, joka ainakin minun ja Tezin peleissä aiheutti pokerimaisia laskelmia ja bluffeja. Tämä oli erittäin positiivinen yllätys, sillä etukäteen pelkäsin tuurin sanelevan pelissä liikaakin, mutta osittain se kuitenkin onnistuu punoutumaan pelin luonteeseen.

Suoraan sanottuna pelistä ei tähän hätään edes paljoa kirjoitettavaa irtoa. Se vaikuttaa heti kättelyssä kyllä erittäin mukavalta, mutta sen yksinkertaisuudesta ei kyllä pääse yli eikä ympäri. Pelin valttikortit ovatkin ehkä sen outo shakki/tammimaisuus ja nopeat pelit. Se siis soveltuu mukavasti pieneen ajantappamiseen.esimerkiksi, kun odottelet vuoroasi johonkin toiseen peliin tai vastaavaa. Olen kyllä niin hämmentävän samaa mieltä kaiken tuon lautapelioppaan arvostelussa sanotun kanssa, että ei oikein pysty mitään enää lisäämään. Pelilaatikko todellakin jäi kaipaamaan paria lisäpalikkaa ja kivoja puunappuloita. Tuskaa aiheuttaa varsinkin korttitelineen puuttuminen. Tuossa joulun jälkeen jo toisen kaverin kanssa vitsailtiinkin, että puolikkaat koivuhalot pöytään molemmille pelaajille ja siihen sahataan railo, niin saadaan komeat pelin teemaan sopivat kortinpidikkeet. Voi sitten mahdolliset ongelmatilanteetkin ratkoa samoilla kapuloilla.


Että vaikeaa tästä pelistä nyt on kovin syvällistä analyysiä kiskoa, mutta mukavaa sen pelailu on ja niin kepeää, että tulee ehkä vietettyä sen parissa aikaa vielä yllättävänkin paljon. Palaan aiheeseen, mikäli tarvetta ilmaantuu.

torstai 6. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, uudet kuteet


Uusi vuosi uudet...jaamikäoli. Yleensä vuoden vaihtuessa kaikki lehdet, blogit ja muut vastaavat muistelevat menneitä ja listailevat niitä vuoden parhaita leffoja/bileitä/coneja/sukkia. Minen jaksa nyt alkaa haikailemaan ja horisemaan menneiden perään vaan suuntaan katseeni suoraan tulevaisuuteen ja vilkaisen, minkä perään tänä vuonna pitäisi alkaa tärisemään.

Hyppään suoraan kaikkien itsestäänselvien tapausten yli, kuten Thor, Piraatit 4, Priest, Conan ja parisen sataa muutakin sarjisleffaa ja vastaavaa. Warhammerien puolelta on hieman turhaa edes tähytä tulevaisuuteen, koska ainoa vaihtoehto olisi käsitellä kilo huhuja ja sitä nyt tehdään kaikkialla jo muutenkin. Ainoa poikkeus on ehkä tämä smurffileffa ultramariinirintamalta. Oikeastaan taidan tällä erää nostaa odoteltavista esiin vaivaiset kaksi tapausta.

1. Sucker Punch


Ensimmäisenä todellinen leffojen avokämmen, jota olen kuola valuen odotellut ensimmäisestä trailerista saakka eli Sucker Punch. Kuolan erittyminen ei kuitenkaan johdu elokuvan näteistä tytöistä, vaan siitä, että traileri on suunniteltu räjäyttelemään kaikki mahdolliset jäljellä olevat synapsit aivojen valtatieltä. Sinua on varoitettu.



Tälläisen trailerin jälkeen on tietysti 60-60-mahdollisuudet, että mitä itse leffaa tulee olemaan. On täysin mahdollista, että noin uskomatonta sekametelisoppaa ei olla mitenkään onnistuttu sitomaan kasaan ja kokonaisuus tulee olemaan täyttä roskaa. Toisaalta, jos trailerin visuaalinen eeppisyys saadaan venytettyä kokonaisen elokuvan pituiseksi, niin vaikka juoni ja muu olisikin heikkoa, niin pelkästä pakkauksesta voi irrota vuoden kovin aivot-narikkaan-leffa. Mutta mitä, jos kokonaisuus tulee olemaan henkisesti ja fyysisesti yhtä eeppistä, kuin traileri lupaa? Pelottavaa ja naiivia edes ajatella moista, mutta positiivinen merkki on kuitenkin se, että leffan takana häärää Zack Snyder, joka on vastuussa mm. sellaisista teoksista kuin 300 ja Watchmen. Fyysisen eeppisyyden määrästä uskaltaa siis tehdä jotain johtopäätöksiä, mutta juoni pysyy kysymysmerkkinä. Watchmenhan esimerkiksi kärsi yleisellä tasolla siitä, että juoni oli liian hidas ja raskas tavallisemmille kuolevaisille. Mikä oli toki sääli ja se esti leffaa nousemasta maailmalla kovin korkealle. Noh turha tässä on spekuloida sen enempää. Enää muutama kuukausi, niin pääsee näkemään tulokset omin silmin.

2. Game of Thrones



Ja sitten "uusin varma hittisarja" Home Box Officelta eli Game of Thrones, joka perustuu  George R.R. Martinin kirjoihin. Herrahan vieraili Suomessakin juuri pari vuotta sitten Finnconissa. Sarjan pääosissa nähdään mm. Sean Bean, joka ainakin on taatusti jo fantasianäyttelijän kannuksensa ansainnut. Tämänkin kohdalla erittäin mielenkiintoista nähdä lopputulos. Vaikka HBO onkin harvinaisen hyvä tae laadusta, niin ei senkään varaan voi etukäteen liikaa rakentaa. Traileri ainakin jättää vielä vähän kylmäksi, mutta tämä voi kuitenkin olla juuri se tärkeä lisäys fantasian aivan liian pieneen sarja/leffarintamaan.




Että ainakin näihin kahteen yllätysiskuun allekirjoittanut yrittää epätoivoisesti tänä vuonna varautua...


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...