Mitä pelasin vuonna 2015

1.1.2015 heti siinä puolenyön jälkeen, kun raketit oli katseltu ja palattiin sisälle pelaamaan, niin aloin tekstitiedostoon naputella ylös aina, kun olin pelannut jotain peliä. Hei olen insinööri tarvitsen välillä dataa. Varmasti joku peli on jossain vaiheessa vuotta unohtunut, mutta varsin tunnollisesti niitä naputtelin ylös ja aloitin itseasiassa jo uuden listauksen tällekin vuodelle. Pelejä kertyi lopulta sattumalta 52 kappaletta eli tasan peli per viikko, joka on ihan mukava saalis.  Monia pelejä on tottakai tullut pelattua useita kertoja vuoden aikana, mutta näitä en seurannut erikseen. En osannut yhtään arvailla, millaiseen summaan lopulta päätyisin, mutta tämä kuulostaa sinäänsä ihan hyvältä tulokselta. Vaihtelua on ainakin ollut ja ei tämä ole tullut edes millään hektisellä tahdilla, vaan aina silloin tällöin pienen peli-illan pitämällä. Säännöllisempi pelaaja saa siis helposti huomattavasti isomman luvun aikaiseksi.

Tämä on muuten ihan hyvä tapa myös seurailla, että mitkä pelit olisi aika myydä lautapelikaapista eteenpäin. Lautapelien lisäksi olen tosin kirjannut kaikki pöytäpelit samaan listaan sen enempää syrjimättä. Ja juu huijasin sen verran, että merkkasin erikseen normaalin X-Wingin ja X-Wing Epicin. Onhan se WH40K:n Apocalypsekin nyt ihan eri saavutus, kuin normipeli. Itse lopullinen lista näyttää nyt sitten tältä:

7 Wonders
Aavikon karavaanit
Alhambra
Ashes: Rise of The Phoenixborn
Bang!
Bang! The Dice Game
Betrayal at House on the Hill
Blood Bound
Blood Bowl
Blood Bowl Team Manager
Boss Monster
Cards Againts Humanity
Citadels
City of Remnants
Colt Express
Cthulhu Dice
Dead of Winter
Dogs of War
Dungeon Petz
Dungeons & Dragons
Eclipse
Eldritch Horror
Escape The Curse of the Temple
Exploding Kittens
Fairy Tale
Galaxy Trucker
Gang of Four
Gloom
Guillotine
Hanabi
Hero Quest
Kings of Mithril
Legendary: Villains - a Marvel Deck Building Game
Lords of Waterdeep
Love Letter
Monty Python Fluxx
Power Grid
Qin
Sheriff of Nottingham
Smallworld
SmashUp
Star Fluxx
The Resistance
Thurn und Taxis
Ticket To Ride
Tsuro
Warhammer 40.000
X-Com
X-wing
X-Wing Epic
Zombicide
Zombie Dice

Ja sitten uutta putkeen...

Edit 31.1.2016 Kirjanpidosta uupui pari peliä vielä.

D&Diesel With Vin Diesel (Extended Version)

Tällä viikolla ei valitettavasti pääse itse pelaamaan, mutta olen kovasti nautiskellut tästä korvikkeena...

Dungeons & Dragons -fiilistely

Final Fantasy VI Opera

Tätä ei sovi katsoa ilman monokkelia tai miekkaa.

Fallout vastaan Skyrim

Jätän vain tämän tähän maanantain ratoksi.

Blogikirja M3.015.#1: Furinjin sininen kausi

Tarvitsen tuuraajan, sihteerin, hovimestarin, lottovoiton, haamublogikirjoittajan, hermoloman tai lääkityksen. En ole kohtuuton yksikin riittää. Ei vaan olen minä opiskelun lisäksi ehtinyt tänä vuonna jo paljon harrastaakin. Ihan ihailtavan runsaasti suorastaan. Ihan kokonaan eri asia sitten onkin, että millä virralla siitä viikonlopun peli-illasta sitten vielä blogiin jaksaisi kirjoittaa milloin minkäkin tutkielman, raportin, ohjelmointitehtävän tai muun hurlumheigeneroidun deadlinen jälkeen. Ah siinäpä se kysymys, että josko jotenkin sen aktiivisuuden saisi myös blogiaktiivisuudeksi jossain välissä. Noh niin tai näin.. Olen viime aikoina maalaillut erityisesti sinistä!

Joulupukki toi muuten uuden kameran. Jossain vaiheessa opin tällä varmasti vielä kuvaamaan figujakin tämän asetusmäärän kanssa... Oikeesti nyt yksi ADHDV-assistentti edes, jos ei sitä lottovoittoa?

1. Tilaustyö: Infinity -aloitusboxi

Infinityn nappulat on ihan hirveitä. Kauniita ja pikkutarkkoja eli stressaavia maalata! Mutta menin niitä ottamaan maalattavakseni ja uusi aloitusboxi pitäisi tietysti ensin saattaa väreihin. Tässä pikainen näyte sinistä PanOceaniaa.

2. Astra Militarum Imperial Guard Command Group

Menin sitten ja aloitin joskus jo mainitsemani Retro Militarum projektin. Noin vuosi sitten maalamani Komentaja Kaljamaha sai seurakseen lisää sinisiä asuja, joita olikin aika helppo sutia Infinity napin sadannen washikerroksen kuivumista odotellessa.

3. Dead of Winter & Sheriff of Nottingham (a.k.a. Damn you Wil Wheaton)

Olen paasannut Tabletop-sarjasta useamman kerran ennenkin. Nyt se mokoma iski pari täysosumaa peräkkäisissä jaksoissa ja pakkohan se oli päästä itse testaamaan onko kama yhtä hyvää, kuin miltä se näyttää. On ehkä hieman aikaista sanoa, mutta nämä kaksi saattavat olla uudet lautapelisuosikkini ja rytinällä. Dead of Winter pääpelinä ja Sheriff of Nottingham välipalapelinä. Näihin kahteen palaan perusteellisemmin myöhemmin, jos suinkin aikaa löydän. Siihen saakka saatte tyytyä Tabletopin jaksoihin, joiden vuoksi täällä jo muutama henkilö on juossut kauppaan.

Tabletop: Sheriff of Nottingham
Tabletop: Dead of Winter

4. Dungeons & Dragons 5th edition

Heitin ensimmäistä kertaa noppaa vuosiin.

5. Luminyrkki 

Parisen kuukautta tullut organisoitua ei-videopeliohjelmaa ensi viikonloppuna Porissa pyörähtävään Luminyrkki-tapahtumaan. Alunperin ei pitänyt järkätä kuin hieman figuohjelmaa, mutta kun tilaa yllättäin vapautui, niin porukan käsissä olikin kahden miniatyyriturnauksen sijasta kokonaisen alatapahtuman langat. Noh sujuu se näinkin ja kuka mitään varoaikoja on ennenkään tarvinnut. Onneksi paikallisissa figuttajissa on aika hyvä ydintiimi olemassa.

International TableTop Day 2015

Jotain pitää repäistä tänäkin vuonna...


PS. Mikä jätkän partaa vaivaa...

SJ Tucker - Playing D&D

Joululomien jäljiltä lautapelikaapin päällä lojuu uusi D&D-boxi, joka pitäisi ilmeisesti korkata.



Bloggauksellinen siuhuomio: Ajattelin, että on aika "maanantaisista" tiputtaa tuo Maanantai pois otsikosta tänä vuonna.

Vuosisatojen tauon jälkeen larppausta nyt myös Satakunnassa

Ahlaisten liveroolipelaajia bongattuna Porin kaupunginkirjastolta

Jos minä olen ollut joskus nuori, niin siihen aikaan live-roolipelejä harrastaneet tuttavani tekivät naurettavan pitkiä pyhiinvaellusmatkoja pääasiassa Ouluun larppaamaan. Syy vaivannäköön oli ilmeinen; vaihtoehtoja ei ollut. Porissa tai lähialueilla kun on vuosien varrella tuo larppaus ollut parhaimmillaankin satunnaista ja jatkumatonta. Nyt asiat ovat liikkeellä kohti parempia aikoja, kiitos aktiivisten ahlaislaisten. Kuulin porukasta sattumalta lehtijutun kautta jonkin aikaa sitten, jota kautta he päätyivät mukaan myös paikalliseen Pelipäivään, jonka johdosta taas pääsin tapaamaan heitä livenä, josta taas seurasi, että lupailin hieman levittää tietoutta blogini kautta, joten tässä sitä mennään...

Ahlaisten liveroolipelaajat

Seuraava siis järjestäjien omasta kynästä.

"Ahlaisten larp-ryhmässä on tällä hetkellä reilu parikymmentä jäsentä, joista suurin on ahlaslaisia. Pelaajat ovat iältään kahdestatoista ylöspäin, suurin osa lapsia ja nuoria. Pidämme larppi-iltoja normaalisti kerran kuukaudessa Ahlaisten nuorisotalolla. Larp illat ovat perjantai iltaisin klo 18 eteenpäin. Illoista ilmoitetaan facebookin kautta ja sähköpostilla. Larppi-illoissa mm. tutustutaan larppaamiseen, suunnitellaan pelejä ja niiden vaatetusta sekä rakennetaan larp-aseita. Ensimmäinen larppi Ahlaisissa pidettiin jo toukokuussa 2012 ja se sai jatkoa toukokuussa 2013.

Tämän jälkeen täysmittaisia larppeja on järjestetty noin puolen vuoden välein vaihtuvin aihealuein. Nyt valmistumassa on viides täysmittainen larppimme, joka käsittelee zombie epidemiaa ja siitä selviämistä. Larp illoissa pelaamme tietysti lähes joka kerta lyhyitä mini larppeja, ison pelin valmistumista odotellessa.

Ahlaisten nuorisoseura ja sen alaisuudessa toimiva Ahlaisten liveroolipelaajat on tällä hetkellä ainoa pelejä järjestävä taho Satakunnan alueella. Olemme rakentaneet juuri hetki sitten valmistuneen larp kylän, jossa suurin osa peleistä myös järjestetään. Pääasialliset pelijohtajat eli minä ja vaimoni omaamme vankan ja suhteellisen pitkän kokemuksen larppaamisesta, larppien järjestämisestä sekä siihen kuuluvista muista aihealueista."

Hieman lisätietoa ja tuikitärkeät yhteystiedot löydätte täältä: 
Ahlaisten nuorisoseura / Ahlaisten larppaajat

Lisäys 14.12.2014: Nyt heiltä löytyy myös omat kotisivut.

Mikäli siis löytyy täkäläisiä, joita larppaaminen kiinnostaa, niin rohkeasti vain mukaan kokeilemaan. Järjestävät ovat mukavaa porukkaa eivätkä ainakaan minua yrittäneet purra kirjastolla. Tuon zombie-larpin suhteen tilanne voi tietysti olla toinen. Erityisesti myös hieman vanhempaa väkeä kaivattaisiin lisää mukaan toimintaan, joten ei kannata antaa nuorisojoukon pelottaa.

Olette ehkä huomanneet, että olen heikkona youtube-videoihin, joten pakkohan tämä on tänne loppuun upottaa:

Maanantai: The Warp Zone - All About That Ace

Tässä biisissä alkaa olla jotain tuttua...

TableTop kausi 3 - Alkaen 13.11.

Tiiseriviikonloppu 2/3

Talisman: Wizard - Velhon uudet vaatteet

Pakko tunnustaa, että en ole maalannut kuukauteen. Edellinen oli tilaustyö, jonka esittelen myöhemmin. On ollut vain ihan liikaa kiirettä, muka-kiirettä ja saamattomuutta, jotka ovat haitanneet harrastuksia ja kaikkea muutakin. Sunnuntaina päätin yrittää pyristellä kierteestä irti ja nollata muutenkin aivoja, joten tartuin Talisman-lautapelin laatikkoon ja kaivoin sieltä soveliaan hahmon esille. En yleensä kovin herkästi maalaa lautapelien nappuloita, koska figupelien puolella sitä tekemistä on aivan tarpeeksi. Talismanissa on tosin tullut todettua, että kun tihrustelee ison laudan toiselle puolelle harmaita nappuloita, niin alkaa jo sekoamaan, että kuka on kuka, joten on ihan käytännöllistäkin saada ne erottumaan paremmin toisistaan.

Velhoapa sitten sudin iltapäivän netflixiä katsellen ja tuo valmistuikin aika vähällä vaivalla. Mallikuvaa tuijottelin mahdollisimman paljon, mutta kaavun etumuksen koristuksissa hiukan oikaisin, sillä nappulan kuviotkin olivat sen verran söhröä, etten viitsinyt tapella koukeroiden kanssa sen enempää. Toivon mukaan muutkin hahmot ovat ennenpitkää maaleissa, mutta tämä välipala ainakin heti palautti hieman motivaatiota taas maalaamista kohtaan. Nyt kun joku tekisi vielä koulutehtävät puolestani...

Maanantai: Rhett & Link - Epic Rap Battle: Nerd vs. Geek

Vaikka mielestäni nörttien väliset sodat ovat syntiä, joka vain harhauttaa pois maailmanvalloituksen tieltä, niin tämä räppitaisto on kyllä silti aika oivaa viihdettä...



 Ehkä on vain hyväksi, ettei suomen kielessä ole hirveästi eri sanoja nörtille.

International Tabletop Day 5.4.2014

Huomenna pitää ehdottomasti pelata enemmän pelejä. Koko maailman pitää pelata enemmän pelejä ja nimenomaan huomenna lauantaina, koska tuolloinhan on International Tabletop Day. Itse taidan olla hengessä mukana ihan vain rauhallisten(hah) kotipelien muodossa, mutta vilkaiskaapa ihmeessä tapahtuman kotisivuja, sillä Suomestakin löytyy useita tapahtumia useammasta eri kaupungista. PLAY MORE GAMES!

http://www.tabletopday.com/

I wish...



Jos ensi vuodeksi hoitaisi jotain virallisempaa(kin) äksöniä tänne satakuntaan(kin).
Ehkä. Se ei ollut lupaus. Kiellän kaiken.

Ready Player One - nörttiviittausten Da Vinci koodi

"Päästyäni tiskille tilasin klingonilaisbaarimaijalta pangalaktisen kurlauspommin ja kippasin siitä puolet saman tien. Sitten virnistin, kun R2 pisti soimaan jälleen uuden kasariklassikon."

- Ready Player One s. 255

Kolme klassista scifi-viittausta survottuna noin pieneen tilaan? Tähän on pakko perehtyä lähemmin. Ensimmäistä kertaa omassa historiassaan Laatikollinen avaruussuippokorvia muuntautuu siis täten perinteiseksi kirjablogiksi. 

Olin tässä jo hitaasti alkanut epäillä tulleeni niin vanhaksi, etten jaksa enää lukea kirjoja. Vähän aikaa sitten kuitenkin tajusin, että vika olikin kirjoissa, joita yritin lukea. Esimerkiksi Black Libraryn Eldar Path-trilogia on ollut aivan hirveää suossa tarpomista, mutta ihmekös tuo, kun luet saman tarinan kolme kertaa toinen toistaan rankemmasta näkökulmasta. Teos joka avasi silmäni sille, että kannattaisi vain lukea eeppisempiä kirjoja on Ernest Clinen kirjoittama Ready Player One, joka on myös tänä vuonna ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi.

"Part quest novel, part love story, and part virtual space opera set in a universe where spell-slinging mages battle giant Japanese robots, entire planets are inspired by Blade Runner, and flying DeLoreans achieve light speed. - It’s the year 2044, and the real world is an ugly place."

Ready Player One sijoittuu maailmaan, jossa todellisuus on entistä kurjempaa, mutta onneksi ihmiskunta pääsee edullisesti pakoon uuteen virtuaaliseen internettiin, jossa aivan kaikki on mahdollista. Kirjakin voisi siis kertoa aivan mistä tahansa, mutta kaiken mullistaa maailman rikkaimman miehen testamentti, jossa hän kertoo kätkeneensä virtuaalimaailmaan pääsiäismunan, jonka löytäjä perisi hänen omaisuutensa ja myös superylläpito-oikeudet samaiseen virtuaalimaailmankaikkeuteen. Tämä kilpailu synnyttää monille uuden haaveen, harrastuksen, elämäntavan ja ainakin yksi yritys näkee myös tilaisuuden laajentaa liiketoimintaansa räjähdysmäisesti. Kilpailun ydin on sarja vihjeitä, jotka koostuvat viittauksista 80-luvun populaarikulttuuriin. Näin käynnistyy siis perinteinen kilpajuoksu hieman erikoisemmalla kuorrutteella.

Ready Player One tekee name droppaamiselle saman kuin ensimmäinen Matrix-elokuva fysiikkaa uhkaaville kungfu-tempuille; se antaa niille täydellisen tekosyyn ja siitä kirjassa todella onkin kyse. Teos on siis uskomaton matka nörttiviittausten maailmaan ja näin ollen se imee lähes nörtin kuin nörtin jossain kohtaa mukaansa. Seikka on kai yhtä aikaa kirjan heikkous ja vahvuus, sillä on helppo kritisoida kirjaa siitä, että se vain latelee sinulle aiheita niin kauan, kunnes se osuu johonkin mistä pidät ja alat pitää myös kirjaa yhtäkkiä hyvänä. Toisaalta myös kirjan juonikulku on yllättävän mielenkiintoinen ja jatkuva nörttiviittausten tulva voi saada kohderyhmänsä tuntemaan olonsa hyvin kotoisaksi. Viitespämmistä tässä kirjassa joka tapauksessa on kyse ja jottei kukaan ehtisi suu vaahdoten syyttää allekirjoittanutta jumalanpilkasta, niin kaivetaanpa kirjasta esiin seuraava lainaus.

"Viimeisten viiden vuoden mittaan olin käynyt läpi koko munastajien suosituslukulistan. Douglas Adams. Kurt Vonnegut. Neal Stephenson. Richard K. Morgan. Stephen King. Orson Scott Card. Terry Pratchett. Terry Brooks. Bester, Bradbury, Haldeman, Heinlein, Tolkien, Vance, Gibson, Gaiman, Sterling, Moorcock, Scalzi, Zelazny."

- Ready Player One s. 90

Hows that for name dropping? Ja vastaavia "lauseita" on kirjassa useampiakin eri aiheista. Tämän on kuitenkin vain tarkoitus todistaa pointtini eikä suinkaan karkoittaa potentiaalisia lukijoita, sillä teos on joka tapauksessa ehdottomasti tarttumisen arvoinen. Tämän kirjan on kirjoittanut nörtti nörteille, sen äänikirjan lukee nörtti(Wil Wheaton, joka muuten myös mainitaan kirjassa) ja olisi suuri rikos nörttien galaktista salaliittoa kohtaan nörttinä jättää suosittelematta tätä muille nörteille. Jos siis luet parhaillaan tätä tekstiä, nouse ylös ja hae itsellesi tuo kirja. Tavalla tai toisella et tule katumaan sitä. Vakuutin sinut sitäpaitsi jo ensimmäisellä lainauksella. Myönnä pois.

Teos ei ole missään nimessä täydellinen, sillä luonnollisesti siinä on omat vikansa, mutta se on pitkästä aikaa jotain uutta ja virkistävää. Vihaan itseäni tämän vuoksi, mutta en voi olla antamatta tälle kirjalle mitään muuta kuin kliseisesti viisi tähteä viidestä.

*****

"Katselin paljon YouTube-videoita, joissa söpöt nörttitytöt soittivat cover-versioita 80-luvun kappaleista ukuleleilla. Eihän tämä tarkaan ottaen kuulunut tutkimustyöhön, mutta minulla oli melkoinen fetissi söpöjä ukulelenörttityttöjä kohtaan, enkä osaa selittaa tai perustella sitä."

- Ready Player One s. 92

Nörttileffa: Unicorn City

Päädyin taas aloittamaan uuden artikkelisarjan. Säännöllisiä postauksia tässä sarjassa ei tulla näkemään, sillä materiaalin löytämisen satunnaisuus ja sen kätköistä paljastuva sisältö tulevat olemaan aivan yhtä epämääräisiä

Maailma on yllättävän täynnä leffoja, jotka ovat aivan puhdasta nörtteyttä, mutta näiden löytäminen ei olekaan lainkaan niin yksinkertaista, kuin voisi kuvitella. Ei ole yllätys, että monet näistä ovat nörttien itsensä tekemiä toisille nörteille ja näin ollen eivät oikein mahdu tavallisen massan ymmärrykseen, josta taas seuraa se, että nämä tuppaavat olemaan usein indie-leffoja. Tavallinen leffafriikki ei varsinaisesti mitään menetäkään, koska nämä elokuvat eivät myöskään ole niitä kaikkein upeimpia leffaelämyksiä, vaan ovatkin parhaimmillaan sen varsinaisen kohdeyleisönsä käsissä koettelemassa naurulihaksia huumorilla, jota muut eivät vain ymmärtäisi. Tavoitteenani onkin nyt auttaa näitä outoja aarteita päätymään oikeisiin käsiin.

Tervetuloa siis hämmentävälle matkalle pitkin polkua, jota raivaan auki jenkkien Netflixiä pääasiallisena asenaani käyttäen. Sen pidemmittä puheitta muovimiekka tanassa kohti ensimmäistä katajapuskaa.

Unicorn City
USA, 2013 (Hieman vanhempi, mutta julkaistu jenkeissä vasta nyt helmikuussa)
Kesto: 1h 37min
IMDB

Teemat: Roolipelit, Liveroolipelit, Nörttiromantiikka

Älkää antako nimen hämätä, sillä kyseessä ei ole pinkki glitteriä ja sateenkaaria kylvävä ponileffa, vaan sisältö ammentaa suoraan perinteisistä roolipeleistä. Nörtti nostaa kulmakarvaansa mielenkiinnosta jo alkumusiikin pyöriessä sen vyöryttäessä ruutuun läjäpäin noppia, figuja ja hahmolomakkeita. Leffan aihe tulee siis nopeasti selväksi ja ensimmäisen kohtauksen pyöriessä ei voi kun lyödä kättä otsaan ajatellen "voi luoja mikä väittely." Roolipelejä pelaamaton ei voi ehkä edes ymmärtää kaikkea mistä elokuvan peliporukka tappelee ennen kuin leffa on edes kunnolla vielä alkanut tai saati uskoa, että tilanne on helposti realistinen hyvänäkin päivänä huonossa porukassa. Elokuvan teemaan johdattamisen jälkeen tuodaan katsojalle myös tuskallisen selväksi, että tarinassa on kyse myös tuosta hitusen kömpelöstä nörttiromantiikasta. 

Perinteisistä pöytäroolipeleistä siirrytään pian larppaamiseen ja leffan varsinaisena juonena onkin päähenkilön pyrkimys osoittaa uutta työntekijää etsivälle pelifirmalle johtajuustaitojaan organisoimalla liveroolipeliä. Juoni tahtoo tosin samantien jäädä hieman jalkoihin metsässä juoksentelun mennessä täysin ...metsässä juoksenteluksi.

Unicorn City kuuluu siihen tyypilliseen nörttileffojen ryhmään, joka ei ole teoksena järin kummoinen, mutta oikealla kaveriporukalla katsottuna se tarjoaa varmasti hyvät naurut tai vähintäänkin reality-sarjoja huomattavasti parempaa myötähäpeää. Niin ja vaijeriohjattu Magic Missile oli ainakin itselle uutta...

Kokeilkaa teosta, jos uskallatte. Tässä vielä elokuvan traileri ihmeteltäväksenne. 

 

”How she lost her husband to a White Dragon freak accident”

Figupelibonus: Pelipöytä ja sieltä Games Workshopin rakennuksiakin bongattu.

Eräänä keväisenä aamuna

Jaoin tämän jo aikaisemmin blogin Facebook-sivuilla*, mutta tulin tässä siihen tulokseen, että kyllä kotimaisen harrastajatoiminnan tukemiseksi on mainos hinattava blogiinkin. Sitäpaitsi ovat tehneet videon ja tykkään aina videoista.

 
Tracon 8 - 14.-15.9.2013. Figuharrastajia kiinnostanee normaalien jutukkeiden lisäksi ainakin kunniavieras Ross Watson. (Vaikka touhuaakin tuolla figupelien roolipeliversioiden puolella.)

* Hyvä samaan kiveniskuun mainita, että tykkäilkääs Facebookissa, niin saatte uusia postauksia seurailtua sitäkin kautta ja sinne tosiaan eksyy välillä epämääräisiä linkkejä, joita tänne blogiin ei välttämättä päädy.

MHMJK: Knights Of Badassdom -traileri

Mitä hittoa mä just katsoin. Nyt veti sen verran hiljaiseksi, että pakko jakaa samantien...
 
 
Kalenterin ja IMDB:n mukaan nytkään ei ole aprillipäivästä kyse.

Cyberpunk 2077 - An upgoming RPG

Nyt tulee mainosta toisen perään, mutta minkäs teet, kun nörtti on täpinöissään. Varmasti monelle muullekin yksi ensimmäisistä "oikeista" roolipeleistä on ollut Cyberpunk ja tämä traileri sinkosi ainakin minut hetkessä aivan järkyttävälle nostalgiatripille. www.cyberpunk.net.


"Pistetään cyberiä punkkiin."

Maanantai: The Key of Awesome - Sexy Cyborg!

Hmm tälle viikolle ei ole oikein tarjolla mitään järkevää teemaa tai muutenkaan inspiraatiota sopivalle videolle, joten pohdein mikäköhän olisi sitten oikein randomia edes. Se saattoi olla virhe...



Ihan turhaa goottityttöjen dissaamista.