sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sunnuntaisarjis: Questionable Content

Hieman erilainen nettisarjis verrattuna muihin lukemiini. Questionable Content on hyvin hämmentävä sarja ja kuten nimikin kertoo se ei sovi aivan kaikkien käsiin. Ei, ei mikään sellainen sarja (joskin huumoria on revitty turhan paljon alapäästä) vaan itseasiassa alkuperäinen idea on indie-musiikissa. Tämäkin sarjakuva tosin ymmärtää pian luopua ideastaan ja keskittyä hahmoihinsa. Tosin tällä kertaa hahmoissa ei ole mitään erikoista, vaan siinä käsittämättömässä sopassa minkä tämä hahmokaarti saa aina syntymään.


Ja soppahan on yleensä tottakai hyvin sotkuinen ja tässä sarjassa se on sitä usein myös kirjaimellisesti...


...Usein sotkun aiheuttavat sarjassa pyörivät kummalliset tietokoneet, joihin jostain syystä liitetään kaikista eniten alapäähuumoria...


...ja tottakai ne pahimmat sotkut johtuvat poikkeuksetta sosiaalisista...sotkuista.


Sarjaa on vain suositeltava laidasta laitaan pursuavan huumorin takia. Ja joo en minäkään mitään indie-rokkia harrasta. Kuten sanoin se vaihe menee kyllä ohi, joten kyllä sitä parin käsittämättömän indie-läpän kestää.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Nippori II - 12.11.2010 Porin kaupunginkirjastolla


Tämä tapahtumahan nyt ei tietysti kosketa kuin paikallisia anime-harrastajia täällä Satakunnan kieppeillä, mutta teille muille tämä kertoo siitä, että mikä ihmeen projekti tällä kertaa on taas menossa, joka syö aikaa figutukseltani. Tälläistä tosiaan olen tällä hetkellä mukana tekemässä ja seuraavat pari viikkoa vielä tehtävää riittää. Puuh luentokeikkojakin on taas ainakin yksi tiedossa, mutta se on onneksi vasta joulukuun alussa ja materiaali on valmiina suurimmilta osin. Pitää vain vähän muokata toiselle paikkakunnalle sopivaksi. Tämän siitä saa, kun on harrastuksia.

Mutta vielä se viimeinen Dark Eldar-video.



Tästä viimeisestä pätkästä pidin taas kovasti, vaikka odotin huonompaa settiä, mutta sääntöjen kehittämisen höpinät oli yllättävän mielenkiintoista kuultavaa. Samoin tottakai kertomukset eri persoonista. Eihän tuossa tietysti kauheasti ollut sellaista asiaa, mitä ei olisi jo jossain huhupuolella kuullut, mutta hienoa kuulla asioita suoraan tekijöiden suusta. Sitä omaa kappaletta kirjasta odotellessa.

Tänään pitäisi yrittää ehtiä myös maalaamaan.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Leffaisku: Naamapalmu ja ripaus Dark Eldaria


Ahem hyvä on ei naamapalmu vaan Social Network -leffa tuli käytyä katsomassa. En harrasta TheFacebookkia ja leffan näkeminen aiheesta ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Tai näin ainakin luulin, kun kuulin, että moista leffaa joku vääntää. Telkkarimainoksen nähdessäni repesin kuitenkin todella pahasti, kun tyypille alkoi samantien sataa syytteitä ja ilkeä mielenlaatuni totesi, että ehkä leffa pitäisi sittenkin katsoa. Hyvä valinta se olikin, sillä repeilin leffassa vähän väliä. Yleensä kohdissa, joissa muu yleisö oli hiljaa tai mahdollisesti nauroi eri asialle. Kenties olin ainoa it-insinööri salissa? En kai nyt sentään...

Varsinkin leffan alku oli hilpeää nörttihuumoria ja kyllä samalla linjalla jatkettiin pitkin leffaa, mutta hieman vähenevissä määrin. Naureskeluni määrä pysyi aika vakiona läpi leffan, mutta loppua kohden sitä hihitteli lähinnä pelkästään Facebookin surkuhupaisuuden takia. Uh katsokaan tiputin The-etuliitteen aivan kuten elokuvissa! En ennen tiennytkään, että Napsterilla ja Facebookilla on tekemistä toistensa kanssa, mutta toisaalta enpä naamakirjan asioista ole tietänyt juuri mitään muutenkaan. Yksi elämäni kauheimmista muistoista on päivä jolloin laitoin Napsterin päälle ja se ei enää toiminut. Se oli hirveää. Sen jälkeen lataaminen ei ole vain enää tuntunut samalta ja sitä ei ole juuri tullut edes harrastettua. Napsterin ja ikivanhan modeemin muistelua voisi jatkaa pidempäänkin, mutta jospa annetaan nyt kuitenkin olla.

Elokuva on yhtä aikaa erilainen ja silti ei mitenkään mullistava. Syy tähän on selvä: Se kertoo nettipalvelun synnystä. Millaista valtavaa elämystä moisesta nyt edes voi odottaa. Sopii huomattavasti paremmin omasta telkkarista katsottavaksi, kuin leffateatteriin. Vaikka itselläni oli jatkuvasti hauskaa hihitellessä touhulle, niin en silti voi kyllä lähteä suosittelemaan leffaa, koska sen ilon irti repiminen vaatii kieroutunutta nörtteymää. Jos tosin olet aidon kiinnostunut Facebook-elämästä, niin anna palaa ja mene katsomaan. Voidaan tietysti lähteä spekuloimaan, että paljonko leffasta on totta ja paljonko tarua, mutta en minä vaan jaksa vaivautua. Paitsi tämän pika-analyysin verran: Kun lasketaan yhteen nettiin vuotaneiden Mark Zuckerbergin sähköpostien möläytyksien karuutta ja sitä seikkaa, että hän vihaa kirjaa, johon leffa perustuu, niin todennäköisesti elokuvassa on ihan tarpeeksi totuutta.

Mutta missä vaiheessa ja ennen kaikkea miksi Jesse Eisenbergistä on muka tullut joku supertähti? Tyyppi on mukana kolmessa leffassa tänä vuonna, ensi vuodelle on jo pari ja viime vuonna naama näkyi viidessä eri leffassa. No okei teoriani asiaan on kylläkin se, ettei näyttelijän suosio ole muuttunut mihinkään, mutta nörttijuttujen suosio on ja kun ei kunnollista nörttiä saada leffaan, niin siihen voidaan aina laittaa joku käkkäräpää.

Elokuvan perään vielä Dark Eldar-videoita taas. Kuten eilisessä tekstissä uumoilinkin, niin fluffin aika on ohi ja nyt siirryttiin figuureihin. Ei yhtä mielenkiintoista, mutta mukavaa katseltavaa kuitenkin.



Eli tänään tulee ilmeisesti viimeinen video, jossa on asiaa säännöistä.

torstai 28. lokakuuta 2010

Rangers pathfinding Pathfinding rangers

Todettakoon heti kärkeen, että en ole maalannut kumpaakaan alla olevan kuvan figuista. Ovat päätyneet haltuuni tuossa kunnossa kesän aikana eri sotu-kaupoista ja niiden seasta löytyi kätevästi tämä pari, niin heitin kameran eteen saadakseni havaintomateriaalia tähän tekstiin. Kiva kun ovat hyödyksi maalinpoistoa odotellessa.





















Kaksi pointtia tämän kuvan suhteen:

1. Tuijottakaa GW:n kehitystä näiden kahden figun avulla.
2. Teen itseni hulluksi! Laatikoistani löytyy uusia ja vanhoja rangereita ja olen ajatellut tehdä ryhmän molemmista, mutta maalata ne eri tyylillä. Toinen ryhmä maalataan normaaleilla armeijan teemaan sopivilla panssareilla ja digikuvioiduilla viitoilla ja toinen ryhmä saa niskaansa täyden naamioinnin panssareitaan myöten. Toisen ryhmän on siis tarkoitus olla Pathfindereitä ja toisen Rangereita. En vain osaa päättää kumpi porukka saa päälleen minkäkin maalin. Äkkiseltään kuvittelisi, että joo tottakai uudet figut on hienompia eli Pathfindereitä niistä, mutta toisaalta Rangerien on tarkoitus sopia paremmin muuhun armeijaan ja tottakai nämä uudemmat muistuttavat myös enemmän uudempia guardiaaneja ja sitten taas aaaaaarghhhh...

Laitoimpa aiheesta äänestyksen pystyyn, kun sopivasti sai tuon testiäänestyksen päätökseen. Olihan se aiempi äärimmäisen epäreilu äänestys tottakai, mutta se oli vain testi. Tottakai suippokorvat ovat näteimpiä ja keräsivät tasan puolet kaikista äänistä. Pahoin kyllä pelkään, että tämänkin äänestyksen tulos on varsin ilmeinen. En kyllä pysty lupaamaan, että tuon äänestyksen jälkeenkään osaisin tehdä päätöstä maalauksen suhteen.

Ja joo joo tuli pieni kirjoitusvihre siihen testiäänestykseen. Olen päättänyt, etten ole niitä figubloggaajia, jotka käyttävät lähes kaikkien kirjoitustensa kuvituksena internetsistä kiskottuja motivaatiojulisteita, mutta olkoot tämä muistutuksena siitä, miten örkkilingo taas toimikaan.























Lopuksi vielä luonnollisesti paluu Dark Eldar-videoihin. Tämä osa ei ollut enää yhtä hyvää settiä, kuin edellinen, mutta tarjosi kyllä mukavaa kuultavaa kabaleista ja darkkien hierarkiasta. Toivottavasti tämä ei ollut viimeinen keskustelupätkä fluffista, mutta veikkaampa, että nyt aletaan valitettavasti siirtyä sääntöihin ja figuihin.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Viikon Vinkkilista #4 ja lisää DE-videoita



Tämän toisen videon setti oli todella herkullista. Mentiin fluffissa paljon syvemmälle ja tuli pari kertaa revettyäkin aika hyvin. Ensimmäinen osa oli vielä niin peruskauraa, mutta tämä jatko-osa alkoi jo todella synnyttää inspiraatioita pyörimään aivojen sopukoihin. Aikaisemmin suunnittelemani fluffisekoilut armeijalleni tuntuvat taas entistäkin järkevimmiltä. Mielipuolisen järkeviltä siis, mutta järkeviltä yhtä kaikki. Nyt odotan jatkoa entistäkin suuremmalla innolla.

Mutta katsotaampa nyt kuitenkin, että mitäs vinkkejä, inspiraatiota ja ohjeita on viikonparin aikana listalle kertynyt.

1. Tältähän peliPÖYDÄN kuuluisi näyttää
2. Ei blogi vaan bucket, mutta kotimaista eldar-väriä
3. Tutoriaali: NMM Kulta
4. Kätevä tapa Grey Knightien tekoon
5. Erilainen, mutta aiheellinen huomio uusista DE-figuista
6. Eldar/Dark Eldar lentureihin kaipaakin ideoita
7. Mustaa huumoria haltiatyyliin
8. Skimmereissä näkee liian harvoin käytön jälkiä
9. No niinhän mä just sanoin!
10. Joulu tulee örkeille joka vuosi aikaisemmin

tiistai 26. lokakuuta 2010

Pyöreän pöydän suippokorvaluojat

Huom. monet lausuvat otsikon myös muodossa ruojat. Tai noh vähemmän Jes Goodwinin kohdalla ja enemmän Phil Kellyn kohdalla.



Tälläinen video ilmaantui tiistaina päivällä youtubeen ja iltaan mennessä se oli saatu kiskottua GW:n omille sivuillekin. Ihan sama, tämä on niin herkkua, että tuon tännekin. Todella hienoa seurata eldarien tekijöiden paneelikeskustelua rodusta ja sen vaiheista. Hienoa, että workshoppi on ruvennut harrastamaan myös elävää kuvaa. Vaikka varsinaista uutta tietoa ei kauheasti herunut, oli herrojen jutustelua silti todella mielenkiintoista seurata. Toisaalta kai se nyt tälläisille suippokorvafaneille sitä onkin. Odotan innolla seuraavia osia. Ai mitä seuraavia osia? No et sä kanssa ikinä lue sitä pienellä präntättyä:
"Keep checking back, as we will add a new video every day this week, as Phil, Jes and Adam delve deeper into the background of the Dark Eldar!"

maanantai 25. lokakuuta 2010

Liittolaisia menneisyydestä - Krootit


Jälleen vanhempaa settiä ja jotain muuta, kuin eldareja, vaikka niiden rinnallahan nämä ovat kulkeneet. Vuoden 2004 Chapter Approvedissa oli säännöt kroottien käyttämiseen liittolaisena ja minustahan tämä oli loistava ajatus. Tottakai suippokorvat tarvitsevat jotain toista rotua tykinruuaksi! Ei muuta kuin laatikollinen krootteja kainaloon ja ne saivat maalit päälleen hetkessä. Näiden maalaaminen oli ihan naurettavan nopeaa ja miellyttävää verrattuna eldareiden panssarien kanssa tuskasteluun. Joo basetus jäi yhteen figuun, kun tuolloin oli liian kiire pelata. Nykyään on niin kiire tehdä figuja, ettei ehdi pelata. Voi elämä.

Mutta siitä on aikaa taas yksi elinikä ja nykyään näille ei itselläni käyttöä ole. Pitäisi varmaan laittaa myyntiin. Peliporukoissa on sentään edes yksi Tau-pelaaja ja hänkin viimein tajunnut alkaa laajentaa nykyisiä puritanistisia joukkojaan muihin rotuihin.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Sunnuntaisarjis: Goblins

Oletko koskaan kokeillut siinä omassa roolipeliporukassasi pelata niiden yltiömahtavien sankarien sijasta vaikkapa tavallisilla goblineille? Ehkä kannattaisi sillä tulokset voivat olla yltiömahtavia, ainakin jos tämän viikkoiseen sarjakuvaan on uskomista. Roolipeli- ja fantasiahapatusta hieman erilaisesta näkökulmasta: Goblins

Sarjakuva alkaa tietysti pakollisella Dungeons&Dragonssin pilkkaamisella, josta siirrytään pikkuhiljaa gobliniläppään vallan, kunnes päädytään siihen, että hahmot ja tarina alkavat elää omaa elämäänsä muunakin, kuin pelkkänä välineenä sketseille. Pakko myöntää, että itseltäni on varmaan pari viimeisintä juonikaarta vielä lukematta, kun tämä sarjis jotenkin unohtui tietokoneiden vaihtelun yhteydessä. Selkeä muistutus taas itsellekin jatkaa lukemista.


Jos perinteisiä roolipelejä on yhtään pelannut, niin tämä sarjakuva on ehdottomasti tutkimisen arvoinen. Yllättävän mielenkiintoista voi olla goblinien elo.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Warp Spider -testinappi, WIP


Ja tässä sitä lupailemaani figua, johon testailin Warp Spidereitteni väriteemaa. Kyseessä oleva Aspect Shrine olisi tarkoitus olla Voidwalker pienin muutoksin, joilla sitä sidotaan hieman paremmin muuhun armeijaan. Yhdistelmä toimii mielestäni aivan riittävän hyvin ja on lisäksi mukavan rento maalata. Korostan, että maalaus ei todellakaan ole vielä valmis, sillä huomasin ärsytyksekseni, että esimerkiksi noihin pienimuotoisiin valoefekteihin ei minulla ollut käyttää muuta kuin valkoista maalia ja sinistä inkkiä. Spirit stonen olisi myös tarkoitus olla vihreä eikä todellakaan mikään valkoinen mokkula. Tämä johtuu siitä, että aiemmin olemme veljeni kanssa hankkineet maaleja puoliksi ja nyt kun maalipurkkien heittely edestakaisin on alkanut ärsyttää, olemme pistäneet kokoelmaa osiksi. Ai miten niin "asutte samassa kaupungissa keskustan eri puolilla"? No entäs sitten siinä on monta korttelia matkaa! Velipoika pelaa örkeillä ja teemana Deffskullz, joten on loogista, että vihreät ja siniset sävyt menivät aikalailla hänelle. Noh onneksi on itsellä jo Vallejo-maaleja tilauksessa tätä paikkaamaan.

Täysin tyytyväinen en teemaan kuitenkaan ole. Esimerkiksi ase saisi olla tummempi ja patinoituneempi ja itseasiassa niinhän Voidwalkerien teemaan kuuluisikin. Yritin kiskoa siis vähän liikaakin tuota wraithbone-teemaa mukaan tähän. Sen verran vakuuttunut kuitenkin olen, että kyllä tämän testauksen pohjalta voidaan lähteä kokonaista ryhmää tuottamaan ja hienosäädetään niitä muutamia ongelmakohtia siinä matkalla.

Jaa mikä ihmeen Voidwalker shrine? No aikalailla tuohon suuntaan, mutta ase on tosiaan kuparisempi ja samoin sen reppuun kiinnittävät kannattimet. Lisäksi tuo kypärän alaosa on heillä valkoinen. Muuten tyyli on aikalailla siis punaista ja punaista. Aspect Shrinejä löytyi kätevästi ainakin White Dwarfin numerosta #323. Eri asia sitten, että löydätkö kätevästi tätä lehteä vuodelta 2006.

Warp Spiderit ja Swooping Hawkit (Shrine of the Ashen Sky) ovat kuitenkin armeijani Aspect Warrioreista ainoat, jotka ovat lähtöisin jostain vanhasta tunnetummasta Aspect Shrinestä. Muut ovat/tulevat olemaan kokonaan omia kehitelmiäni. Tämäkin nojaa ihan armeijani fluffiin ja pelihistoriaan. Pitäisi kai niitäkin salaisuuksia joskus raottaa enemmän.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Antigravitaatiosarvikuono!

Lexicanum: Adeptus Custodes
En pysty lopettamaan nauramista, sillä tämä on vain liian mahtavaa kamaa. Kuolen. Eih se ei ole vogonien lentävä tiiliskivi vaan grav-rhinon prototyyppi. Tämä se vasta onkin inspiroivaa tavaraa.

Pakko toteuttaa joskus. Ei kun ihan oikeasti! My warhammer sense is tingling.
Inkvisiittori pöllinyt prototyypin piirustukset museosta omiin käyttötarkoituksiinsa? Ihan turha selittää ettei ole resursseja ja teknistä osaamista. Nyt puhutaan inkvisitiosta! Ammutaan teknikkoja kunnes loput ymmärtävät rakentaa sen.
Mutta entäs pelillisesti? Todella matala lentotikku ja peluuttaa tavallisena rhinona? Onko edes järkeviä vaihtoehtoja muita? Xenoilla sentään toki on grav-vekottimia, mutta sitten saisi jo venyttää mielikuvitusta turhan reilusti.

Valtaisat kiitokset NorjanPaaville Sotavasaran ketjuun.

Huomenna aamupäivällä yritän sitten nappailla kuvaa tuosta Warp Spiderista ja raahata sen tänne näytille. 

torstai 21. lokakuuta 2010

Grey Knight Hero, WIP


Tuli viime viikonloppuna löydettyä yksi rakkaimmista projekteistani, joka valitettavasti törmäsi aikanaan pahasti seinään. Ylitsepääsemättömäksi muuriksi nousi kaksi asiaa: 1. En osannut päättää olenko tekemässä Inquisitor Lordia vaiko Grey Knight Heroa ja 2. Ei ollut pienintäkään ideaa mistä rakentaisin tykin. Okei ensimmäinen ei ollut todellinen ongelma. En vain suostunut ratkaisemaan sitä. Halusin todella todella paljon tehdä inkvisiittorin, mutta oli täysin selvää, että viisaampi ratkaisu on ritari. Tarpeeksi järeää runkoa psycannoniin en sitten taas oikeasti keksinyt millään. Kohtalo tai keisarillinen johdatus kuitenkin puuttui peliin, kun laatikossa lojui vieretysten tuo projekti ja yksi vanha örkkisprue.

Juu pitäisi keskittyä täysillä eldareihin, mutta ne ovat olleet taas jumissa hetken aikaa. Syyllinenkin siihen kyllä jo löytyi ja se on luunvärinen panssari. Ei en kadu sitä, mutta kun armeijalista on pelkkää wraithbone-palikkaa, niin maalatessa turtuu. Pelastus löytyy vaihtelusta ja itselleni parasta herkkua warhammerissa on convertointi. Täydellinen syy vierailla hetkeksi toisen projektin kimpussa! Ei muuta kuin irroittamaan spruesta örkkien plasmacannonia ja pulttaamaan sitä katkaistuun incineratoriin.

Figun pohjana on tavallinen Grey Knight -terminaattori ja viitallinen torso on lähtöisin Fantasy Battlen Archaon the Everchosenista. Selässä nököttävä banneri on tietysti varastettu Witch Hunttereiden Throne of Judgementista. En omista itse valtaistuinta, vaan tilasin sen lyhtypylväät joskus GW:ltä. Hyvä niin, sillä nykyäänhän sieltä ei enää saa niin kätevästi bitsejä tilattua. Tekemistä riittää kyllä vielä. Viitan paikkausta greenstuffilla olen vasta aloittanut ja muutenkin viimeisteltävää on kaikkialla. Psycannon kaipaa vielä sovittelua (se on sinitarralla paikoillaan tällä hetkellä) ja paljon lisää yksityiskohtia. Työtä riittää, mutta ajattelin käyttää tätä figua aina höyryjen päästämiseen, kun alkaa silmissä sumentua suippokorvien tuijottamisesta. 

Ja tämä auttoi! Olen nyt saanut Warp Spidereitten testinapin maalattua aikalailla valmiiksi. Siitä lisää myöhemmin.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Wohooo Bileet!


Tänään juhlitaan synttäreitä! Blogini on nimittäin kokonaista kuukauden vanha! Tarjoan kierroksen! Kanpai, kanpai! Hip hip huraa! Hip hip...ja paskat.

Ei en ole tosissani. Ajattelin kuitenkin käyttää tämän päivän postauksen tilaisuutena pieneen pohdiskeluun ja höpinään. 30 päivää ja 30 postausta siis takana ja mitäs tästä touhusta olen oppinut? No ainakin sen, että ei ole ollenkaan mahdotonta aiheuttaa blogitekstiä jokaiselle päivälle. Kävijöitä täällä on noin 40 per päivä, mikä on ihan riittävä määrä tässä vaiheessa pitämään sen verran järjissään, että jaksaa ylläpitää tätä touhua. Valitettavasti olette aikalailla kaikki suomalaisia, joten se tarkoittaa, että kukaan ei uskalla kommentoida yhtään mitään. Tottakai olisi paljon fiksumpaa pitää tätä blogia englanniksi, kun 40k sitä jo muutenkin huutaa ja olisi paljon helpompaa ja nopeampaa hankkia lukijoita, kun voisi spämmiä sivua myös ulkomaille. Mutta en minä nyt niin suuruudenhullu ole. Olen ihan tyytyväinen vallatessani tätä palloa maa kerrallaan.

30 päivää ja 30 postausta. Aikamoista tahtia, mutta ei järin ihmeellistä, koska en kuitenkaan ole harrastanut mitään kilometristen strategiaoppaiden kirjoittamista ja lisäksi se, että raapustelen välillä asiaa warhemmerin vierestäkin. Kuten se V-postaus, joka on yksi seksikkäimmistä blogiteksteistä maailmassa. Joo oli siinä tekstiäkin, jollet huomannut. Paljon olen miettinyt, että onko tarpeen pitää yllä tätä tahtia. Ei ainakaan kilpailevien blogien takia! Välillä tuntuu siltäkin, että kuukauden aikana harrastus on pikemminkin ollut bloggaus kuin sen aiheet. Olen ajatellut jatkaa näin vielä toistaiseksi, mutta annan itselleni myös luvan välipäiviin, jos aikataulu ei salli tai ei kertakaikkiaan ole mitään oikeaa sanottavaa sille päivälle. Alkukiihdytys on siis virallisesti ohi ja jatkamme cruisingissa.

Ongelmani on myös se, että minulla on ihan liikaa muitakin harrastuksia ja elämää, kuin pelkkä hammeri. Ensimmäiset warhammerille täysin omistautuneet harrastajat, jotka alkavat pitämään blogejaan erityisen ahkerasti tulevat siis menemään täysillä ohitseni. Eikä siinä mitään. Toivottavasti vain elän tarpeeksi pitkään nähdäkseni sen muutoksen :p

Valokuvaus on myös riippakivi, joka on iskenyt niskaan vähän yllättävistäkin suunnista. Jo aloittaessa kyllä tiedostin, että asiaan pitää panostaa kunnolla. Ajattelin, että joitain kuvia voi aina tarpeen tullen heittää lonkalta, kun kyseessä on vaikka jotain mistä ei tarvitse maalausjälkeä nähdä täydellisesti. No tälläiset pikanäpsäyksethän ovat helppoja, kun ikkunasta tulee ihan tarpeeksi valoa, joten figu pöydälle vaan ja ottamaan kuva. Muuten hyvä, mutta nyt on syksy ja syksyä seuraa talvi ja se tarkoittaa, että on pimeää. Ulkona on pimeää, kun lähtee aamulla töihin ja jälleen on pimeää, kun tulee päivällä kotiin, joten keikaroi siinä nyt sitten ikkunalaudalla keskellä viikkoa. Olen kuullut, että muotibloggaajat yms parkuvat tätä samaa vuolaasti. Meillä figuilijoilla on edes se etu, että pikku-ukkeleille on paljon helpompaa rakentaa studio pahvilaatikkoon, kuin ihmisille. Mental note to self: Hanki lisää lamppuja ja pykää myös jo se valokuvausboxi!

Yksi tämän blogin pitämisen parhaista puolista on ehkä kuitenkin se, että helpottaa, kun saa möläyttää ideat ääneen jolloin ne saadaan tavallaan käsiteltyä ja tallennettua syrjään. Voi siis siirtyä päänsä sisällä seuraavien visioiden kimppuun ilman, että täytyy pyöritellä niitä kaikkia muitakin siinä samalla. Bloggaus on selvästi hyvä lääke skitsofreniaan. Siinäpä lääkäreille tutkittavaa seuraavaksi. 

Niin ja mistäkö tuo kuva on peräisin? En piirtänyt sitä itse vaan se on osa seuraavaa ovelaa juontani. Olen nimittäin häikäilemättömän röyhkeästi alkanut käyttää kontaktejani paikallisessa animeseurassa ja etsiskellyt piirtäjiä aivopestäväksi käyttämään 40k:n maailmaa inspiraatioksi. On siis hyvinkin mahdollista, että tekstieni kuvitus ottaa askeleen entistä epämääräisempään suuntaan. Tämän pikaisen (ja kuulemma liian yksinkertaisen) tilaustyöni toteutti äärimmäisen tehokas ja tuottelias taitelijani Haeym. Kiitos kiitos, sinuun voi aina luottaa.

Ai niin. Tilasin muuten eilen Dark Eldar Codexin, Lelith Hesperaxin ja boxin Kabalite Warrioreja. Tämä on hyvin tarkkaan laskelmoitu hankinta. Tulin nimittäin siihen tulokseen, että näille kaikille on käyttöä joka tapauksessa, vaikken edes liittyisi mukaan avaruusryöstelyihin.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Viikon vinkkilista #3: Kotimaan katsaus

...ja sitten kotimaan uutisia. Ilman senkään vertaa järjestystä kuin normaalisti.

1. Lightspeed on the wrong lane
2. Static Painting
3. Figujaosto
4. The Art of War
5. War Panda Gaming
6. Aaron warhammer blogi
7.
8.
9.
10.

Niinpä.

Olen pariin muuhunkin törmännyt, mutten löytänyt niitä tähän hätään kirveelläkään. Erityisesti harmittaa yhden toisen eldar-blogin hukkuminen. Englanniksi kirjoitettujen blogien joukosta nyt on ylipäätään tuskaista bongailla, että mistä maasta ovat edes lähtöisin. Elättelen siis hieman sellaista vienoa toivoa, että tuohon palautelaatikkoon ilmaantuisi lisää linkkejä listan täytteeksi.

Tilaa suomalaisten figubloggaajien seassa siis ainakin riittää. Ehkä sinäkin saisit itsesi ahdettua sinne?

maanantai 18. lokakuuta 2010

Kun Webway myrkyn lykkäs - Venom, WIP


Kaivoin kaapista esiin vanhan kesken jääneen projektin. Pitänyt muutenkin kanniskella tämä kameran eteen ja nyt Dark Eldarien huhumyllyn myötä se mokoma on vielä ajankohtaistakin. Tässä allekirjoittaneen näkemys Venom-transportista. Pari edikkaa sitten oli GW:llä kehitteillä harlekiineille oma codex, josta julkaistiin beta-versio. Ehkä moinen tempaus oli jo tavallaan merkki tulevasta. Monestako toteutuneesta codexista on mahdettu virallisesti julkaista kaikille avoin beta? Niinpä. Takaisin asiaan! Testicodexissa oli harlekiinien oma kuljetusalus eli Venom. Kätevä Vyperiin pohjautuva vekotin, jonka piti pienemmän kokonsa vuoksi mahtua webbikäytäviin, joihin craftworldilaisten Falcon-pohjaiset alukset eivät sopineet. Pakkohan sitä oli alkaa rakentaa.

Runko Vyperistä ja siihen pultattuna jatkoksi palikkaa Dark Eldar Raiderista (kohta edellistä mallia olevasta). Yksinkertaista, mutta tehokasta jälleen kerran. Halusin omastani hieman synkempää, kuin mitä muut olivat tehneet, joten laitoin alukseen sivutelineiden lisäksi muitakin osia Raiderista. Eipä tullut tuolloin mieleen, että moinen voisi joskus tulevaisuudessa olla turhankin ilmeinen ratkaisu Venomeja rakennettaessa. Vieläkin vaikeuksia sisäistää, että Dark Eldarien kirjaan on kiskottu tämä harlekiinien kimppasurffilauta.

Yhtä pahastihan tämä projekti jäi kesken, kuin sen käynnistänyt codexikin. Olen jo pitkään suunnitellut liittäväni sen tavalla tai toisella Eldarien riveihin, jotta saisin myös syyn tehdä aluksen loppuun. Ainoa järkevähkö mahdollisuus olisi pultata kylkeen pari tykkiä lisää, kutsua kokonaisuutta Falconiksi ja heittää nippu harlekiinejä kyytiin. Mutta nyt näyttää uhkaavasti siltä, että uusi DE tarjoaa mahdollisuuden olla kutsumatta Venomia yhtään miksikään muuksi kuin Venomiksi.

Edit:  Jahas jostain syystä arvon Blogger ei tämän kuvan kohdalla suostu tekemään sitä perinteistä, että kuvaa klikkaamalla sen saisi näkyviin isompana. Ei sinäänsä, että kuvassa olisi juuri ylimääräistä nähtävää, kun figussa kerran pelkät pohjamaalit. Katsotaan, jos saisin asiaan korjausta jossain välissä kuitenkin.

Edit #2: Nyt toimii. Bloggerin logiikka elää jotenkin omaa elämäänsä ilmeisesti välillä.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Sunnuntaisarjis: Zero Punctuation

Jep, ei nettisarjista tällä kertaa, mutta viikottain julkaistava nettisarja kuitenkin. Ei sarjakuvaa vaan videoita. Ei viihdettä vaan ankaria peliarvosteluja, jotka ovat taas erittäin hyvää viihdettä. Tämä sarja on jo monille tuttu, mutta jos et ole siihen vielä tutustunut, on todellakin korkea aika tavata herra Yahtzee ja Zero Punctuation.

Heitän tähän esimerkin suosikeistani eli Fallout 3-arvostelun. Tämä on tosin siitä huono esimerkki, että näin positiivista palautetta pelit harvemmin saavat. Tyyli on normaalisti paljon...murskaavampi. Annan videoiden puhua puolestaan ja pidän itse suuni kiinni. Hyppää sinä ZP:n sivuille katsomaan arvosteluja uudemmista peleistä.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Blogi listalle Blogilistalla


Tässäpä pientä vinkkiä teille, jotka myöskin käynnistelevät omaa blogiaan. Suomalaisia bloggaajia ja heidän lukijoitaan pyörii osoitteessa www.blogilista.fi. Joo runsaan osan kaappaavat muotiblogit ja laihdutuspäiväkirjat. Ihan kuin se muka jotenkin yllättävää olisi.

Lisäsimpä nyt testiksi oman blogini tälle sivustolle myös. Teoriassa tämä on tottakai todella hyödyllistä, mutta käytännössä tulokset kärsivät rajusti samasta seikasta, kuin figubloggaaminen Suomessa muutenkin. Meitä on vaan ihan käsittämättömän vähän. Parempaa ja runsaampaa tulevaisuutta odotellessa siis. Yksi tavoitteeni tämän oman blogini pitämisessä onkin, että se antaisi myös muutamalle muulle kipinän aloittaa oma bloginsa. Se on niin naurettavan helppoa, että en ollenkaan ihmettele, että nykyään blogi on kaikilla ja heidän kissallaan ja heidän kissansa leluhiirellä. ...Ja jokaisen heidän kissansa leluhiiren blogin nimi on Taisteluni.

Blogilistalta ilmestyy puskista myös ylimääräinen haaste figubloggaajille. Laittamalla hakuun sanan "miniatyyri" tai muuta vastaavaa saa hakutulokseksi noin viisisataaseitsämänkymmentäbiljoonaa nukkekotiblogia. Erotu siinä samassa lokerossa nyt sitten. Jos taas haluaa masentua toiseen suuntaan voi käyttää hakusanaa "warhammer" ja tulokseksi tulee omani lisäksi kaksi blogia, joista toinen on tämä.

Todennäköisesti annan jossain vaiheessa väliaikaraporttia siitä, onko tämän blogilistan kautta päätynyt perille uutta liikennettä vai onko se ollut täysin hyödytön apu tässä vaiheessa.

torstai 14. lokakuuta 2010

V for V

Remember, remember the sixth of november... eijeiei ei V for Vendettaa eikä Dark Eldarien julkaisupäivää tai siis joo molempia, mutta ihan pelkkää V:tä lähinnä ja koska blogin aihepiiriksi on tullut julistettua myös scifi, lienee syytä pari sanaa naputtaa.

Tiistaina starttasi jälleen yksi uudelleenlämmitys, kun MTV3:lta alkoi V. Alkuperäinen sarja on 80-luvulta ja tämä uusioversio käynnistyi vuonna 2009. Kerrankin Suomessa ei siis olla ihan kauheasti jäljessä. Alkuperäistä on tullut aikanaan jonkun verran katsottua ja todella nopeasti tiivistettynä homman nimihän on se, että lisko-alienit ovat vetäneet ihmispuvut niskaan ja saapuneet maapallolle. Ah, rakastan kasaria. Tämä uudempi tuotos oli jäänyt täysin tutustumatta, joten päätin asettua telkkarin eteen.

 Itseasiassa olisin tuolloin istunut tv:n ääressä muutenkin. V:n suurin vika heti ensimmäisen jakson perusteella on nimittäin se, että sarja tulee samaan aikaan NCIS:n kanssa! Kirottua. Onneksi tallentelu on keksitty. Ensimmäinen jakso oli ihan lupaava siltä kantilta, että se täytti sarjan aloituksen tehtävät riittävän ripeästi. Tämä saattaa kuulostaa typerältä. Mitä muutakaan ensimmäinen jakso voi olla kuin ensimmäinen jakso? Tarkoitan sitä, että perusteet saatiin hyvin pöytään ilman, että tarvittiin jotain "erikoispitkää" superaloitusjaksoa. Nykyään monien sarjojen pilotit ovat ihan ihmeellistä venkoilua tai itseasiassa joidenkin kohdalla tuntuu, että tekijät eivät ole joutuneet tekemään pilottijaksoa lainkaan. V kuitenkin tosiaan toimi heti kivasti. Ehkä tekijät uskalsivat jopa ihan ihan vähän luottaa siihen, että jutun idea voisi olla joillekin jo tuttu. Pari seuraava jaksoa toki vasta ratkaisevat, alanko seurailla sarjaa. Ainakin on hauska virnuilla liskomiesten maailmanvalloitukselle.

Tähtiportteja ja tulikärpäsiä
Suurliskoa Annaa näyttelee Morena Baccarin, joka tunnetaan jo sellaisista hienoista scifi-sarjoista, kuin Stargate: SG-1 ja Firefly. Molemmissa sarjoissa hänen roolihahmonsa nimi on Herkkupala ja V:ssä hän on näköjään jälleen syötin roolissa. Ymmärrän, että joillakin näyttelijöillä on vaikeuksia päästä eroon scifi-leimasta, mutta ihmissyötiksi leimautuminen menee jo vähän överiksi. En suinkaan silti valita näyttelijävalinnasta ollenkaan. Kunhan kommentoin asian kylkeen. Ei ole muuten edes ainoa näyttelijä, joka on sarjaan kiskottu Fireflyn porukasta. ...Mutta joo sarjan jatkoa odotellessa ja asiaan siis ehkä vielä palataan. Päätän jorinat tähän asiat 40k:hon palauttavaan mietintöön.

Ehkä tyranidien olisi syytä ottaa tästä oppia?


keskiviikko 13. lokakuuta 2010

=][= eli se "ainoa" sivuprojekti

Vaikka Eldarit ovat aina olleet se täysin ehdoton kutsumus, niin mielenlaatuuni vetoaa täysillä myös inkvisiittorien synkät rivit, jotka nimestään huolimatta kyselevät suhteellisen vähän. Neljännen editionin puolella tätä pientä armeijaa lähinnä kokosin Combat Patrollia varten. Viidennen edikan puolella armeija on nähnyt peräti yhden pelin. Mihinkään ei inkvisitiota kyllä olla hylkäämässä, mutta valitettavasti kovin pian eivät taida peli- tai työpöydällä aikaa saada. Patrolli koostui Sisters of Battlen tytöistä ja Imperial Guardin pojista...ja tytöistä. Dominioneja, Immolator, Sentinel, pari ryhmää guardsmenejä yms sälää.

Tuossa alempana kuva toisesta IG-poppoosta ja Sentinelistä. Pahoittelen hieman synkkää kuvaa, mutta toisaalta se sopii tunnelmaan. Nappasin kuvan heittämällä ja en uhrannut myöskään aikaa sen säätämiseen. Tässä on aika mennyt nimittäin ihan muuhun, kuin figuttamiseen. Viikon verran lähes joka päivä töiden jälkeen valmistellut luentomateriaalia ja suunnitellut randomia höpinää. Eilinen aamupäivä meni nimittäin sitten siinä, kun olin luennoimassa Porin kirjaston kellarissa kirjastolaisille animesta ja mangasta. Kaikkeen sitä päätyy, mutta ainakin nyt on vapautunut olo, kun urakka on ohitse ja pääsee keskittymään muihinkin harrastuksiin. Kiire ei suinkaan ole ainoa syy tälle vähemmän suippokorvaiselle postaukselle, vaan tottakai aikomus on muutenkin välillä heitellä esiin muutakin niiden lisäksi. Mutta siihen itse kuvaan. Esittelen huntterijoukkoani myöhemmin tarkemmin ja paremmilla kuvilla, mutta olkoot tämä maistiainen tulevasta.


First and Only oli todella viihdyttävä 40k-pokkari aikanaan ja kun kirjan porukasta pieni laatikollinen figuja ilmestyi, niin pakkohan se oli hankkia,  Inkvisition riveissä heille löytyi sitten myös käyttöä. Pyrkimyksenä oli maalata sakki tuon ensimmäisen Gaunttipokkarin kansikuvaa mukaillen. Ei mitään ihmeellistä vaan normi IG-ryhmä pelipöytätasoisella maalauksella. Vikkeläaivoinen hahmottaa, että kuvassa on vain yhdeksän solttua, jos Sentinelin kuskia ei oteta lukuun. Tämä johtuu siitä, että tappelin itseni kanssa ikuisuuden siitä, onko joukon viimeinen jäsen Herra Gauntti itse vai porukan snaipperi kiväärinsä menettäneenä. Lopulta päädyin sitten jälkimmäiseen eli muutin hänet tavalliseksi lasgun-äijäksi. Kun puhutaan 400 pisteen joukkiosta, niin kompromissien määrä vaan kasvaa väkisinkin. Soutamisen ja huopaamisen takia viimeinen solttu jäi myös nolosti ilman maaleja, joten siksi yksi on joukosta poissa.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Viikon Vinkkilista #2

Jahas katsotaampa, mitä sitä on tullut tällä kertaa kaivettua esiin.

1. FTW toimii kuin tilauksesta!
2. Löysin pitkästä aikaa taas inspiroivan Eldar-blogin
3. Tyylikkäitä "särkyneitä" jetbikejä
4. Pari eri tekniikkaa rautalankapuille. 1. ja 2.
5. Laitan talteen mahdollisia IG+Inkvisitio -projekteja varten
6. Mmm leijuvia avaruuskiviä, kyllä kiitos
7. Kokoelma tyylikkäitä exoditejä ja crone worldilaisia
8. Yksinkertainen, mutta tehokas Wolf Priest conversio
9. Munakas kaaoksen Assault Bike conversio
10. Kenkäshoppaajan näkemys 40k:hon ...Um...En tiedä.. Täytyy kai näyttää tuolle toiselle puoliskolle... Ainakin välillä blogeissa "jotain ihan muuta"... Mutta mitä sitten, jos ei ole latoa? Hevosista nyt puhumattakaan.

Bonus: Heresy-miniatyresiltä irtoaisi Doctor Who-figuja ...Uh tahdon.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Suippokorvien kasvistoa luomassa

Suomalaisen mieli vaatii metsää myös pelipöydälle. GW:n ja kaverien puut ovat ihan kivoja, mutta kovin hintavia varsinkin, kun pitäisi kunnon metsää lähteä tekemään. Tästä seuraisi myös se, että puusto olisi kopiota kopion perään. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, tahdon pelipöydästä Maiden Worldin ja moinen saisi sisältää jotain eksoottisempia puita. GW:n muovipalmuja löytyisi jo ennestäänkin, mutta ei tässä viidakkoa olla tekemässä. Parasta siis alkaa itse viherpeukaloksi.

Erilaiset rautalankakehikoiden päälle rakennetut puut ovat jo vanha ja tuttu juttu, mutta en ole koskaan tullut itse kokeilleeksi. Tuossa yhtenä päivänä työpöydän ääressä tuijottelin ruuvia ja survaisin sen hetken mielijohteesta baseen ja aloin kiertää siihen rautalankaa. Tästä seurasi pari ensimmäistä prototyyppiä.

Ikkunalaudalla kasvun edistämiseksi


Vasemmalla ensimmäinen testikappale. Kehikon valmistuttua aloin ihmetellä, että mitäs sitten tekis ja kaapista löytyi randomia tasoitemassaa tuubi, joten eteenpäin vain. Massan levittäminen oli vähän tuskaista, mutta kuivuttua sitä on varsin helppo siistiä sopivaksi. Kelpaa tässä vaiheessa. Sitten oli sen suurimman kysymysmerkin vuoro eli lehdet. Erilaisia sammaleentapaisia käytetään paljon, mutta en ole koskaan ollut niistä puista kovin vakuuttunut tässä kokoluokassa. Pienempiin figupeleihin ne sopivat kyllä hyvin.

Sitten muistin, että kaapissa lojuu myös outo laatta jotain muovikasvia, joka on kai tarkoitettu akvaarioihin. Ostin sen figutarkoituksiin joskus kauan sitten ns. eurokaupasta. Jotain pieniä pensaita tehnyt aiemmin, mutta "kasvia" on käyttämättä vielä paljon. Aloin sitä sitten pilkkomaan ja samalla tekemään uutta rautalankapuuta, johon punoin paloja sekaan lehvästöksi. Tuloksen näette kuvassa oikealla. Olen varsin tyytyväinen näihin testikappaleisiin. Vähän vielä geenimanipulointia labrassa, niin kyllä suippokorville oma metsä saadaan.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Sunnuntaisarjis: Sosiaalisesti rajoittuneet

Tämän sarjan pitäisi olla kaikkien tiedossa, mutta parasta varmistaa. Tänä sunnuntaina luetaan siis jo yli kymmenen vuotta pyörinyttä kotimaista nettisarjakuvaa nimeltään Sosiaalisesti rajoittuneet. Uusi strippi ilmestyy lähes joka päivä, joten luettavaa riittää. Pääasiassa IT-huumoria tottakai, mutta ihan kuin tietokoneet pelinörteille vieraita olisivat. Ja eiköhän tuo nimen piikki osu vähän figupelaajiinkin.


Laadusta monet kommentoijat valittavat ja tottakai se vaihtelee, mutta ei kukaan oikeasti kieri lattialla joka ikinen päivä sanomalehdenkään sarjakuvista. Varsinkin opiskeluaikana tätä sarjaa tuli luettua erittäin paljon. Siis muutenkin kuin tunneilla... Ei tämä ihan kaikista suurimpiin suosikkeihini kuulu, mutta on virkistävää lukea aina välillä läppää suomeksi ja täällä ajankohtaisina olevista asioista asioista, joista ei muualla maailmassa välitetä tippaakaan. Muusta maailmasta puheenollen nykyään sarjasta löytyy myös versio nimellä The Socially Challenged

lauantai 9. lokakuuta 2010

Leffaisku: The Last Airbender


Tuli käytyä leffassa taas. Vuorossa oli se Avatar ennen Cameronia eli The Last Airbender. Annan homman lässähtää heti kättelyssä ja totean, että leffaa oli kiva katsoa, koska fantasialeffoja on vaan ylipäätään niin vähän nähtäväksi.

Pannukakusta suoraan oleellisempaan yllätykseen. Sarjan ja siten myös leffan päähenkilökaartihan on varsin nuorta ja itseä aina kaihertaa jo etukäteen lapsi-/teinihahmot (perua anime-traumoista). Älä käsitä väärin ei tämä tarkoita, että se tekisi elokuvasta automaattisesti huonon. Enhän muuten olisi edes lähtenyt leffaa katsomaan. Annan kyllä mahdollisuuden reiluun oikeudenkäyntiin (hyvin epä-inkvisiittorimaista, tiedän). Airbenderin kakarat eivät kuitenkaan olleet rasittavia ja se on hieno juttu. Tämä voi kuitenkin johtua täysin siitä, että leffa ei anna heille aikaa käydä rasittaviksi!

Huonokuntoisempi katsoja saattaa hengästyä leffassa, syytä siihen edes tietämättä. Lisäksi huonoälyisempi katsoja taas saattaa kuvitella, että leffan tapahtumat sijoittuvat vain muutaman päivän ajalle. Totuus näiden huonohenkilöitymien takana on kuitenkin se, että leffa itseasiassa tuntuu mitään ilmoittamatta hyppivän ajassa eteenpäin useita viikkoja kerrallaan ja  useita kertoja.  Tämä on tottakai ymmärrettävää televisiosarjaa leffaksi puserrettaessa. Tästä myös seuraa se, että hahmot eivät kerta kaikkiaan ehdi käymään hermoilla, koska heille ei anneta aikaa kitistä matkan rasituksista ja elokuvan romanttinen osuuskin mahtuu kolmeen minuuttiin, koska kaikki varjoista suoritetut haikailevat katseet on pikakelattu suoraan pois. Tälläinen törkeä käytös katsojaa kohtaanhan on suorastaan...suorastaan ...aivan uskomattoman mahtavaa!

Elokuvan tiivis tahti tosin aiheuttaa myös sen ongelman, että moisella vauhdilla olettaa myös joskus päätyvänsä jonnekin ja sitten leffa jo loppuukin ja jättää arpomaan, että saako tarina päätöksensä joskus myöhemmin vai ei. Asiaa ei auta se, että airbenderi vääntää kasvoilleen yhden hirveimmistä lopetusilmeistä ikinä.

3D-lasit nenällä oltiin taas elävää kuvaa katsomassa ja eipä se kauheasti tähänkään leffaan extraa tuonut. Tähän mennessä se on ollut kivaa lähinnä James Cameronissa ja animaatioleffoissa kuten How to train your dragon ja Shrek. Vähän aikuismaisempaa fantasialeffaa vaan edelleen kaipaisi, sillä tottakai tästä paistoi läpi se, että avatar on hieman nuoremmille suunnattu. Onneksi silti tulipallot lensivät ja vesikansa ymmärsi hukuttaa ihmisiä, joten hyvä juttu. En ole Avatarin sarjaan itse juuri perehtynyt, joten saatoin tuijottaa leffaa ilman mitään kalvavia ennakko-odotuksia. Pari jaksoa olen piirrettyä telkkarista katsonut ja kyllähän se on vaikuttanut keskivertoa laadukkaammalta. Eräästä ei-niin-pienestä, mutta silti yleensä täysin unohdetusta yksityiskohdasta haluan nostaa elokuvalle hattua. Useimmiten, kun lähdetään tekemään asiaan x perustuvaa live-versiota, niin hahmot joko täytetään tunnetuilla näyttelijöillä tai niille kehitetään uusi leffamaisempi ulkonäkö. Ymmärrän tämän toki sinäänsä, koska on tietysti uskomattoman haastavaa löytää henkilö, joka muistuttaa jonkun sienihemmon tekemää viivapiirrosta ja sitten saman tyypin pitäisi vielä muka osata näytelläkin. Airbenderin kohdalla on kyllä pakko myöntää, että hahmot jopa näyttävät aika paljon alkuperäisiltä.


Lopuksi vielä todettakoon, että tämän ei ole tarkoitus olla mikään sanomalehdistä opitun tyylinen arvostelu, eikä toisaalta myöskään mikään hypetys, vaikka positiivisen kautta asioita tällä kertaa höpisenkin. Tämä on ihan omaa fiilistelyäni jonkinlaisesta fantasialeffasta, joita vaan mielestäni on aivan liian vähän. Käsikirjoittaja, joka tekee kunnollisen fantasiakäsikirjoituksen, jonka ideaa ei ole ryövätty jostain kirjasta tulee räjäyttämään pankin. Ei siis kannata kuvitella, että leffa olisi mitenkään ainutkertainen ja uskomattoman eeppinen kokemus, koska sitähän se ei sentään ole. Ihan nätti ja kelpaa parempia aikoja odotellessa.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Craftworldien hoviklovneja 750p

Olen tässä parina päivänä pyöritellyt mielessä harlekiineihin nojaavaa listaa. Internetin ihmeellisessä maailmassa on tullut vastaan useampikin pieni harlekiinilista ja tämä yhdistettynä siihen aikaisempaan harlekiinien massan ilmaantumiseen työpöydälleni ovat ajaneet suunnittelemaan moista. Listojen pyörittely myös vähän rentouttaa muilta projekteilta, jotka tahtovat vähän hyökiä yli.

Hassuahan mitään näin pientä on kutsua harlekiinilistaksi, kun tulos on kuitenkin aina yksi vaivainen ryhmä harlekiineja ja monta jotain ihan muuta. Yleensähän nämä listat ovat järjestäen näyttäneet esimerkiksi tältä ja pienet erot ovat tulleet varustuksista. Eli tiivistettynä:

Farseer
Harlekiineja
5 x Pathfinders
5 x Pathfindres
Wraithlord

Hyvin yksinkertaista ja kaikista eniten järkyttää se, että yhdistelmä ei ole kovinkaan mahdoton fluffillisesti. Ärsyttävää suorastaan, sillä rakastan fluffia ja haluan nojautua siihen, joten tavallaan joutuisin kiskomaan oman versioni listasta kauemmas taustatarinoista ja sekös nyppii. Ensimmäinen ajatukseni olikin heti pelillinen ja sen takia varmaan päädyttiinkin ojanpohjalle. Toisin kuin internetissä yleensä, niin en pelkää käyttää guardiaaneja ja se perinteinen Scatter Laser tuntui turvallisemmalta tulivoimalta kuin joukko kivääreitä, joten pathfinderit vaihtuivat guardiaaneihin samantien ja siitä sitten edettiin. Ensimmäinen vedokseni näytti tälläiseltä.

#HQ
Farseer, Guide [75p]

#Elites
Harlequins x8, Shadowseer, Death Jester, Harlequins Kisses x 6 [208p]

#Troop
Guardians x10, Scatter Laser [95p]
Rangers x5 [95p]
Rangers x5 [95p]

#Heavy Support
War Walker x3, Scatter Laser x6 [180p]

Yht. 748p

Ja tietysti heti listan valmistuttua toteamaan, että eihän tästä nyt mitään harlekiinilistaa tullut, vaan lauma jalkaväkeä, jonka mukana sattuu olemaan ryhmä harlekiineja. Äh. Sitten tajuaa itsensä vielä tyhmemmäksi, kun muistaa vähän aikaa sitten tehneensä harlekiinin jetbiken selkään ja niillähän he ovat ennenkin ajelleet, joten nehän sopisivat ajatusmaailmaan täydellisesti. Ongelma kuitenkin on, että kun kaikki muut kulkevat jalan, niin jetbikeistä tulee aivan liian houkutteleva kohde vastustajalle. Tätä voisi tietysti kompensoida sillä, että ne piilottelevat maastojen takana, jotka normaalisti olisivat täynnä grav-tankkeja. Joten kenties kaikki Rangerit pellolle ja jetbikeä ja pathfinderia tilalle.

Juu lukee siellä Death Jester. Ryhmää kootessa ajattelin, että sillä saisi armeijaan lisää kaivattua tulivoimaa, kun ei harlekiineja yksinään voi täysillä eteenpäinkään lähettää, niin se ehtisi ampuakin muutaman kerran. Nyt se tuntuu kuitenkin paljon turhemmalta, kun lista onkin yht'äkkiä puolillaan S6-ammuksia. Kerrankin sille olisi ollut käyttöä!

Farseer aiheuttaa myös päänvaivaa. Normaalisti sen ympärille lähdetään rakentamaan, mutta nyt se tuntuu jotenkin todella irtonaiselta, sekä lähtötilanteessa, että omassa versiossani. En edes muista, koska olen viimeksi käyttänyt guidea. Farseerin voi siis jättää Guiden kanssa komentamaan War Walkereita, mutten ole oikein koskaan pitänyt tästä ratkaisusta vaan lähetellyt hänet aina eturintamaan huutelemaan doomia. En vain jotenkin oikein pysty liittämään Farseeria harlekiineihin. Autarchia voisi harkita ja ehkä näin jopa saisi käyttöön jonkun Great Harlequin-figun tai vastaavaa.

Ehm.. Kylläpä tästä nyt soppa syntyi. Jätetään hautumaan lisää. Ehkäpä harlekiinilista onnistuisi paremmin sitten Dark Eldareilla parin kuukauden päästä.

torstai 7. lokakuuta 2010

Lyödään inspiraatiota pöytään

Figujen räpeltäminen on toki kivaa, mutta ihan liian usein ihan liian usealta unohtuu sellainen varsin oleellinen seikka, että pelipöydällä täytyisi olla muutakin. Lattialla pelaaminen on myös kurjaa, joten olisi kivaa olla ihan oikea pöytäkin. Itselläni ei ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta tai tilaa tarpeeksi isoa pöytää varten (eli on joutunut harrastamaan jatkuvaa ruokapöydän valtausta tai muuta vastaavaa hätäratkaisua), mutta nyt on tullut muutamia kuukausia asuttua isommassa kämpässä, josta löytyy työhuone. Huom. työhuone ei pelihuone, joten siellä pitää mahtua tekemään muutakin. On siis ratsastettava yhdellä suosituimmista sotahevosista eli modulaarisuudella. Hyvin yksinkertaisella sellaisella. 

IKEA x 2
Mitä itse pöytään tulee, niin tarkoitus olisi käyttää kahta tälläistä Ikean pöytää. (Jooh ruotsalaiset hyökkäävät figurintamalle.) Yksi löytyy jo työpöytänä ja jossain vaiheessa pitäisi hankkia toinen, jotta ne on sitten mahdollista aina tarvittaessa kiskoa yhteen pelaamista varten. Sitten pöydälle tarvittaisiin vielä maastoakin suippokorvien suojaksi. Kaikkea sekalaista ostettua ja itsetehtyä maastoa tottakai löytyy jo ennestään, mutta tätä uutta omaa pöytää varten olisi tarkoitus noudattaa yhtenäisempää ilmettä. Jo pitkään on ollut selvää, että kotikenttä rakennetaan tottakai eldarien Maiden Worldiksi.

Tuossa pari viikkoa sitten löysin vahingossa inspiraatiota kahteenkin eri pöytään. Tässä erään toisen blogin näkemys maiden worldista. Tarkoitukseni ei tietenkään ole rakentaa samanlaista, eikä juuri edes ottaa tuosta mallia. Tuo pöytä vain antaa viimeinkin inspiraatiota oikeaan suuntaan haluamani teeman suhteen. Yllätyin myös kuinka hienosti punainen ja syksyinen puusto toimii. Tälläisellä fiiliksellä olisi siis tarkoitus lähteä uuteen maailmaan.

En nyt tietenkään enää ole löytänyt kuvaa siitä toisesta pöytäideasta, jota olen harkinnut. Vitsi on tosin siinä, että kuvan pöydässä ei ollut juuri mitään nähtävää. Kyseessä oli vain luminen pöytä, joka oli täynnä valkoisia vaahtomuovimäkiä ja ei mitään muuta. Pöydän tajuton karuus tietysti inspiroi suomalaista mieltä ja ajattelin, että voisi tehdä jonkun vastaavan yksinkertaisen lumiteemaisen pöydän. Siihen on varsin helppo lähteä, kun pöydät ovat valmiiksi valkoiset, joten ruohomatto syrjään vaan ja viime jouluinen kuusi parvekkeelta silpuksi pöytään.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Voi Dark Eldar Jetbike minkä teit...

Eilen naksahti. Varmaan joku verisuoni... GW:n blogi käsitteli Dark Eldar Jetbikejä ja möläytti samalla suustaan jotain nyrjäyttävää. Nyrjäyttävää, joka on tiedetty jo vähintään parin vuoden ajan, mutta mitä ei olla suostuttu enää uskomaan laisinkaan. Jes Goodwinin suusta on kuitenkin kiskottu What's New Today:hin seuraavaa.
"The Reavers are perhaps the best example of the similarities and differences between Craftworld and Dark Eldar design. The Craftworld jetbike design was looking dated and had been earmarked for a future remake, so it made sense to work on the designs simultaneously. Although the basic layout of the chassis, the carapace, the rider position, the fins and the weapon pod would stay constant, the styling had to reflect the divergence of the two factions from a common root. A common chassis with maquette rider was produced as the first stage."
I see what you did there!
 
Tämän luettuani ja hetken jokellettuani syöksyin hakemaan koneeni syövereistä kuvaa, joka on lojunut kovalevyllä jo useamman vuoden. Ja siellähän se sama saakelin jetbike-perä heilui ja nauroi päin naamaa! Oikeasti fiksu olisi tajunnut yhtäläisyyden deldar-vastineeseen jo aikoja sitten. Minä ja minun "hei tuosta dark eldar jetbikesta saa komean istuimen eldar jetbikeen." Idiootti, se ON eldar jetbiken penkki.

Halusin jo kuitata tuon prototyypin vain julmaksi pilaksi ja lakata edes ajattelemasta uusia rakettipyöriä. Eihän tämä silti todellakaan tarkoita, että niitä vieläkään iäisyyteen saataisiin. Pikemminkin ärsyttävä torkkuherätys.

Vaatiiko tämä toimenpiteitä? Vaatiiko tämä uusia suunnitelmia? Ehdottomasti ehkä! Todennäköisesti ei kuitenkaan...

tiistai 5. lokakuuta 2010

Wanhoja täydennysjoukkoja


Minä ja nostalgiani. Tuli tosiaan hankittua vähän vanhempia eldaareja täydentämään kokoelmaa. Kuvissa näkyvien lisäksi kasaan kuului vanhempaa mallia olevia rangereita, paria eri edikkaa striking scorpioneja, pari psyykkeriä ja läjä herkkuja bitsiboxin täytteeksi. Täytyy myöntää, että kaikista parasta oli ehkä se, että sain viimein alavasemmalla näkyvän warlockin. Tämä tarkoittaa, että enää yksi mokoma psyykkerifigu puuttuu joukosta. Joo sitä tulee vähän pakkomielteiseksi warlockeihin ja farseereihin, kun pyörii vuosikaudet Ulthwén craftworldin porukoissa. Pelikäyttöön se on siis ehdottomasti pääsemässä ja ajattelin, etten edes korvaa sen las-pistoolia shurikenilla vaan jätän figun kokonaan ennalleen. Tämän verran poikkeamaa WYSIWYG:iin saavat vastustajat luvan hyväksyä.

Guardiaaneista on tarkoitus tehdä ryhmä reservissä pidettäväksi. Siis ei sääntöteknisesti vaan, kun kaipaa listalle sitä toista tai kolmatta ryhmää guardiaaneja. Juu minä käytän guardiaaneja edelleen (Ulthwé muistattehan). Veikkaampa vaan, että tämä sakki saattaa äkkiä nousta sieltä reservistä jatkuvampaan käyttöön. On nuo vanhukset rengaspanssarinivelineen sen verran persoonallisia kuitenkin. Ja pentele kyllä tuo vanha plasmatuikutin eli nykyinen starcannon on vaan paljon seksikkäämpi, kuin ne nykyiset.

Nuo fire dragonit ovat tärkeä lisäys myös, sillä sellainen on itseasiassa ollut ensimmäinen avaruussuippokorvani ikinä. Ajattelin sekoittaa niitä ja uusimpia dragoneita keskenään. En koskaan oikeastaan pitänyt niistä väliin jääneistä versioista tikkupiippumeltoineen.

Ah ja sitten vielä Diret... En oikeastaan vielä tiedä mitä niillä teen. Yksi ajatus oli tehdä laiskotteleva DAVU-yksikkö, mutta katsotaan nyt. Nuo muut mukana tulleet sälät myös vaativat vielä harkintaa. Vanhoja rangereita sun muuta on jo ennestäänkin nurkissa.

Niin ja eilenhän sanoin mokanneeni viikonloppuna kaikki ottamani kuvat täysin. Ei en ehtinyt ottaa uusia kuvia eilenkään. Tulin kotiin paljon kuuden jälkeen ja kappas eipä tietenkään riittänyt valo enää. On kuitenkin äärimmäisen kätevää, kun samassa taloudessa asuu graafikko <3 En olisi uskonut, että niistä mössöistä olisi saanut mitään irti, mutta jaa-a taas on näköjään helppoa, kun sen osaa. Kaikkea sähläystäni ei voinut pelastaa, mutta kyllä nuo kelpaavat, kun maalausjälkeä ei ole tarkoituskaan tarkastella.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Viikon Vinkkilista #1

Asiaa pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, etten halua alkaa listaamaan vain yhden viikon sisäisiä tapahtumia kerrallaan. Vaikka selailenkin aika monia blogeja, en kuitenkaan niin valtavaa määrää, että asiaa yhdeltä viikolta kunnolla kertyisi. Lisäksi kaikessa fiksuudessani pidän hyvänä ideana erilaisten teemalinkkilistojen kokoamista.

Olen siis päättänyt jo ennen sen syntymää hylätä idean Viime Viikon Vinkeistä (,joka jo nimenäkin kuulostaa ihan viimeisen käyttöpäivänsä ylittäneeltä) ja alkaa pyöritellä viikottain erilaisia vinkkilistoja. Niiden ajankohtaisuutta ja tuoreutta tottakai silti huomioiden.


Sitten asiasta kukkaruukkuun eli menneeseen viikonloppuun. Perjantaina hain postista taas läjän vanhoja eldareja. Hävisin nostalgialle taas. Kuvia luvassa ja kuvista puheenollen feilasin niiden kanssa. Kuvittelin kiljaisseeni Valot, kamera, kuvaus, mutta jostain syystä valot eivät kuunnelleet ja kuvista tuli turhan synkkiä. Muutenkin täytyy alkaa panostaa tuohon kuvaukseen enemmän tämän blogin takia. Kohta ollaan muutenkin siinä tilanteessa, että ainoan valoisan ajan päivästä olen töissä, joten on pakko tilata keinoaurinko jostain Magrathean sisaryritykseltä. 

Kukkaruukun mullasta leffateatteriin, jossa tuli taas vierailtua ja minä vierailen siellä usein. Olen ajatellut kirjoitella välillä vähän leffoistakin, mutta tämän taidan kyllä jättää väliin. Kävin nimittäin katsomassa vampyyrien imussa eli hieman paremmin puujalkaistettuna Vampires Suck. En ole ikinä voinut sietää edes ajatusta näistä halvoista muka-hauskoista pikakelauksista, mutta fanit ottavat Twilightin sen verran vakavasti, että tuli halu nähdä se menemässä täysin läskiksi. Leffasta ei paljoa sanottavaa edes ole, mutta yksi varsin julma seikka jäi kutkuttamaan. 

Leffa nimittäin spoilaa Twilightin viimeisen kirjan ja vieläpä korostaa heti perään, että tämä oli spoilaus. En arvosta spoilaamista yleensä missään tilanteessa, mutta en voi olla virnuilematta ajatukselle niistä parista fanitytöstä, jotka eivät vielä tunne tvilittiään loppuun saakka ja eksyvät katsomaan vamppikomediaa. Todennäköisesti nyt joku lukee tämän ja varoittaa tyttöystäväänsä, jonka johdosta fanityttöjä on vähemmän hihitettäväksi, mutta ei se mitään. Kiitoskortin ja lahjuksen voi ohjata suuntaani, kun tein sinusta tyttösi sankarin. 

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Sunnuntaisarjis: Weregeek

Tämän sunnuntain nettisarjis on aivan täydellinen kaikille figuttajille, ropeltajille ja randomeille kortinlätkijöille. Weregeek on todellista nörttihuumoria pullollaan. En ole aikoihin nauranut näin hyvin minkään sarjiksen parissa.


Vaikka jo ensimmäisetkin sivut hymyilyttävät, on sarjalle kuitenkin annettava hieman aikaa, että se lakkaa sorvaamasta puujalkaa omasta nimestään ja pääsee oikeasti vauhtiin. Kun hämärän huntterin ensiesiintymisestä on selvitty, niin sitten verkko alkaa todella kutoutua. Sarja ei jätä koskettamatta juuri mitään nörttimaailman aihetta. Eniten kaivellaan toki roolipelaajien ja larppaajien asioita, mutta osansa saavat tottakai myös tähtien sodat, videopelit, manga, tv-sarjat ja monet paljon hämärämmätkin aiheet. Aina välillä pureudutaan niin syvälle, että itsekin joutuu miettimään missä mennään.

Sarjan laadusta kertoo jotain myös se, että myös tyttöystäväni lukee sitä vaikka hän ei edes ole elämässään perinteisiä kynä-paperi-noppa- roolipelejä pelannut. Sitäpaitsi, jos sarjakuvan piirtäjäkin on Twilightia dissaava tyttö, niin siinäkin on yksi hyvä syy tutustua sarjaan...

http://www.weregeek.com/2009/02/20/
Nyt kun sain Twilight-aasinsillan aikaiseksi, niin käytän sen hyväkseni lopettaakseni viikon tähän uutiseen, josta ainakin itse sain mahtavat naurut. Maailmamme olisi hyvin erilainen paikka, jos nämä suunnitelmat olisivat toteutuneet.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Uusi elämä sprueille

Nykyäänhän kaikille figuttajille ja pienoismallisäätäjille jää käsiin jatkuvasti valtavat määrät niitä muovikehikoita, joista osat on kasaamisvaiheessa nypitty irti. Näitä sprueja on sitten laatikot täynnä ja ne päätyvät joko roskiin tai silpuksi maastoihin käytettäväksi.

Watashi wa Sprue Gundam desu!
Tässä olisi kuitenkin vaihtoehtoinen käyttötarkoitus tuolle muovisälälle. "Figu" on lähtöisin tästä japanilaisesta blogista. Joo ei paniikkia en minäkään osaa japania lukea tippaakaan. Selaile sivua alemmas, niin löydät lisää kuvia rakennelmasta ja hieman tekovaiheestakin. Ei muuta kuin omia sprue-mariineita pystyttelemään portin pieleen!

Kiitos Japani, kiitos...

perjantai 1. lokakuuta 2010

Vaaleita mustia Dire Guardiaaneja

Tiedättehän sen hetken blogissa tai nettisarjakuvassa, kun tekijä hutaisee kasaan jonkun huonon puujalkavitsin, jonka tarkoituksena on lähinnä sanoa: "Sain juuri hankittua tämän uuden pelin ja saatte katsella tätä siihen asti, että pääsen pelin läpi tai luovutan." Noh nappasin kauppareissulta SG-1:n 10. tuotantokauden, joten voisin hihkaista, että palaan asiaan 20 jakson kuluttua! Ehken kuitenkaan ja hehkutettakoon tähtiporttia myöhemmin, joten tässä lupailemiani kuvia. Nämä tosin tuli otettua jo aikaisemmin. Parempia kuvia siis jatkossa. Dire Avengereja tarjolla tällä kertaa.



Jep, en tehnyt ryhmällistä aivan perinteisiä direjä vaan yhdistelin Dire Avengerien ja tavallisten guardiaanien osia. Koska nykyinen codex ei enää tunne Black Guardiaaneja, oli keksittävä jotain kiertotietä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ajattelin, että sotilaskoulutuksensa jälkeen he eivät ole halunneet enää palata takaisin rustaamaan runoja, vaan ovat hakeutuneet aspect warriorien temppeleiden suojiin. Ja mikäpä olisikaan luonnollisempi jatkokoulutus kuin Dire Avengerit. Lopputuloksena on tämä outo veteraanijoukko.

Kuten mainittua ja kuten kuvasta näkyy, niin exarch on vielä kesken, mutta muuten ryhmä on mukavassa pelipöydälle kelpaavassa kuosissa. Hieman static grassia pitäisi vielä lisäillä baseihin.

Jooh totta tuon yhden figun kanssa karkasi jo mopo vähän käsistä...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...