Ready Player One - nörttiviittausten Da Vinci koodi

"Päästyäni tiskille tilasin klingonilaisbaarimaijalta pangalaktisen kurlauspommin ja kippasin siitä puolet saman tien. Sitten virnistin, kun R2 pisti soimaan jälleen uuden kasariklassikon."

- Ready Player One s. 255

Kolme klassista scifi-viittausta survottuna noin pieneen tilaan? Tähän on pakko perehtyä lähemmin. Ensimmäistä kertaa omassa historiassaan Laatikollinen avaruussuippokorvia muuntautuu siis täten perinteiseksi kirjablogiksi. 

Olin tässä jo hitaasti alkanut epäillä tulleeni niin vanhaksi, etten jaksa enää lukea kirjoja. Vähän aikaa sitten kuitenkin tajusin, että vika olikin kirjoissa, joita yritin lukea. Esimerkiksi Black Libraryn Eldar Path-trilogia on ollut aivan hirveää suossa tarpomista, mutta ihmekös tuo, kun luet saman tarinan kolme kertaa toinen toistaan rankemmasta näkökulmasta. Teos joka avasi silmäni sille, että kannattaisi vain lukea eeppisempiä kirjoja on Ernest Clinen kirjoittama Ready Player One, joka on myös tänä vuonna ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi.

"Part quest novel, part love story, and part virtual space opera set in a universe where spell-slinging mages battle giant Japanese robots, entire planets are inspired by Blade Runner, and flying DeLoreans achieve light speed. - It’s the year 2044, and the real world is an ugly place."

Ready Player One sijoittuu maailmaan, jossa todellisuus on entistä kurjempaa, mutta onneksi ihmiskunta pääsee edullisesti pakoon uuteen virtuaaliseen internettiin, jossa aivan kaikki on mahdollista. Kirjakin voisi siis kertoa aivan mistä tahansa, mutta kaiken mullistaa maailman rikkaimman miehen testamentti, jossa hän kertoo kätkeneensä virtuaalimaailmaan pääsiäismunan, jonka löytäjä perisi hänen omaisuutensa ja myös superylläpito-oikeudet samaiseen virtuaalimaailmankaikkeuteen. Tämä kilpailu synnyttää monille uuden haaveen, harrastuksen, elämäntavan ja ainakin yksi yritys näkee myös tilaisuuden laajentaa liiketoimintaansa räjähdysmäisesti. Kilpailun ydin on sarja vihjeitä, jotka koostuvat viittauksista 80-luvun populaarikulttuuriin. Näin käynnistyy siis perinteinen kilpajuoksu hieman erikoisemmalla kuorrutteella.

Ready Player One tekee name droppaamiselle saman kuin ensimmäinen Matrix-elokuva fysiikkaa uhkaaville kungfu-tempuille; se antaa niille täydellisen tekosyyn ja siitä kirjassa todella onkin kyse. Teos on siis uskomaton matka nörttiviittausten maailmaan ja näin ollen se imee lähes nörtin kuin nörtin jossain kohtaa mukaansa. Seikka on kai yhtä aikaa kirjan heikkous ja vahvuus, sillä on helppo kritisoida kirjaa siitä, että se vain latelee sinulle aiheita niin kauan, kunnes se osuu johonkin mistä pidät ja alat pitää myös kirjaa yhtäkkiä hyvänä. Toisaalta myös kirjan juonikulku on yllättävän mielenkiintoinen ja jatkuva nörttiviittausten tulva voi saada kohderyhmänsä tuntemaan olonsa hyvin kotoisaksi. Viitespämmistä tässä kirjassa joka tapauksessa on kyse ja jottei kukaan ehtisi suu vaahdoten syyttää allekirjoittanutta jumalanpilkasta, niin kaivetaanpa kirjasta esiin seuraava lainaus.

"Viimeisten viiden vuoden mittaan olin käynyt läpi koko munastajien suosituslukulistan. Douglas Adams. Kurt Vonnegut. Neal Stephenson. Richard K. Morgan. Stephen King. Orson Scott Card. Terry Pratchett. Terry Brooks. Bester, Bradbury, Haldeman, Heinlein, Tolkien, Vance, Gibson, Gaiman, Sterling, Moorcock, Scalzi, Zelazny."

- Ready Player One s. 90

Hows that for name dropping? Ja vastaavia "lauseita" on kirjassa useampiakin eri aiheista. Tämän on kuitenkin vain tarkoitus todistaa pointtini eikä suinkaan karkoittaa potentiaalisia lukijoita, sillä teos on joka tapauksessa ehdottomasti tarttumisen arvoinen. Tämän kirjan on kirjoittanut nörtti nörteille, sen äänikirjan lukee nörtti(Wil Wheaton, joka muuten myös mainitaan kirjassa) ja olisi suuri rikos nörttien galaktista salaliittoa kohtaan nörttinä jättää suosittelematta tätä muille nörteille. Jos siis luet parhaillaan tätä tekstiä, nouse ylös ja hae itsellesi tuo kirja. Tavalla tai toisella et tule katumaan sitä. Vakuutin sinut sitäpaitsi jo ensimmäisellä lainauksella. Myönnä pois.

Teos ei ole missään nimessä täydellinen, sillä luonnollisesti siinä on omat vikansa, mutta se on pitkästä aikaa jotain uutta ja virkistävää. Vihaan itseäni tämän vuoksi, mutta en voi olla antamatta tälle kirjalle mitään muuta kuin kliseisesti viisi tähteä viidestä.

*****

"Katselin paljon YouTube-videoita, joissa söpöt nörttitytöt soittivat cover-versioita 80-luvun kappaleista ukuleleilla. Eihän tämä tarkaan ottaen kuulunut tutkimustyöhön, mutta minulla oli melkoinen fetissi söpöjä ukulelenörttityttöjä kohtaan, enkä osaa selittaa tai perustella sitä."

- Ready Player One s. 92

24h sarjakuvaa nyt myös Porissa

Furinjin paikallisuutiset täällä vain menossa taas älkää panikoiko.

24 tuntia sarjakuvaa -tapahtuma viimein myös Porissa.

Lisätietoa Kaksnelonen blogista.
Tapahtuma Facebookissa.

STAR WARS ver. 6.80

George "Han Solo shot first" Lucas on jälleen muuttelemassa tähtiensä sotia ja tällä kertaa Blu-ray -julkaisun varjolla. Muutoksista voit lukaista vaikka täältä ja sarjislähde on tottakai mitä ilmeisimmin Dork Towerin suunnasta.

Jos näet lukea tämän, maailmanloppu ei tullutkaan

Dork Tower 951

Hyvää ensimmäistä päivää taas yhden "maailmanlopun" jälkeen. Tiedän, että en ole julkaissut "sunnuntaisarjiksia" pitkään aikaan, mutta se "artikkelisarja" ei suinkaan ole unohtunut mihinkään. Minulla on sarjoja tuolla kyllä pitkä jono odottamassa esittelyään, mutta en vain ole muilta touhuilta ehtinyt panostamaan niihin. Kyllä niitäkin taas tulevaisuudessa saadaan ja ehkä tämä maailmanloppu siivittää nekin uuteen alkuun.

Sunnuntaisarjis: Wolf and Sister

Jo aikaisemmin mainostin suuressa hyvyydessäni, että Space Wolves-blogi alkaa julkaisemaan WH40K-sarjakuvaa. Kyllä sitä alkua sitten saikin odotella... Ensin sai odottaa aikansa, että julkaisevat edes päivämäärän, jolloin julkaisun pitäisi alkaa. Sitten se on tietysti aprillipäiväksi ja kun aprillipäivä viimein saapuu, niin julkaisevat pelkän kannen ja tiedon, että se alkaakin oikeasti tulemaan vasta keskiviikkoisin. Puuh olin jo henkisesti valmistautunut, että koko sarjis on typerin aprillipila ikinä... Ei susihukkasista ikinä tiedä.

Nyt ensimmäinen sivu on kuitenkin oikeasti luettavissa ja kiinnostuneet voivat viimeinkin alkaa sarjaa seuraamaan. Luettavaa ei siis todellakaan ole vielä juuri mitään ja on ehkä vähän epäreilua nostaa sarjaa esille ennen, kuin edes tiedetään onko se oikeasti ollenkaan hyvä. Menkööt nyt kuitenkin tällä kertaa, kun kerran lisää hammerisarjiksia tarjolla. Sudenpennuille ja korsettipanssarifaneille siis suunnaksi: Wolf & Sister

Sunnuntaisarjis: Gone to Ground

Private Bagon & Private Eggleston

Kaapataampa jälleen WH40K-sarjis kehiin. Gone to Ground kertoo kaartilaisista örkkien keskellä. Pääosassa huitovat jantterit Nakit ja Muusi... No hyvä on sotamiehet Eggs ja Bacon, mutta eivätkö Nakit ja Muusi olisi muka aivan täydelliset nimet keisarilliselle tykinruualle mitä?? Propsit vain tänne kun alat tehdä kotimaista IG-sarjakuvaa. ;)

Juomasuositus

Tällä ruokaisalla aasinsillalla päästään luonnollisesti taas siihen toteamuksesta, että humoristisesta hammerisarjiksesta on jälleen kyse. Tämä nyt on toisaalta vähän selvyyksien toteamista, sillä kun nettisarjiksista puhutaan, niin toimivia ovat lähinnä juuri huumorisarjat. Vakavammat teokset kaipaavat yleensä kouriintuntuvampaa muotoa. Gone to Ground ei itseäni ensin oikein vakuuttanut piirtotyylillään, mutta kun tarinan meno imaisi mukaansa, niin...

...niin sarjis jo loppuikin. Sarjaa on siis vasta ensimmäisen luvun verran ja ei oikeastaan mitään varmuutta jatkosta. Noh saisi siitä mukavan alkusalaatin nakeille ja muusille.

Sunnuntaisarjis: Space Wolves Comic

Ennakoin ja levitän sanaa. Näyttää siltä, että olisimme saamassa käsiimme varsin lupaavan Warhammer 40.000-nettisarjakuvan. Space Wolves- niminen Space Wolves-blogi nimittäin metelöi alkavansa julkaisemaan Space Wolves-sarjakuvaa. Mikälie sarjiksen aiheena... ainakin Sisters of Battle vissii... Anteeksi. Nimeämiskäytännön monimuotoisuus hyökyi ylitseni.

Tutustukaa, seuratkaa, odottakaa. Space Wolves: Space Wolves Comic.

Toivotaan etteivät törmää mihinkään lakimiesmuuriin. Tuskimpa, vaikka toisaalta kävihän sitä Saksassakin huonosti sille yhdelle fanileffalle. Toisaalta ovela saksalainen nyt vain kompastui omaan nokkeluuteensa lakikirjan kanssa.

Ainoa mikä hieman latistaa tunnelmaa on bloggaajan väite piirtäjän uniikista ja täysin epäjapsimaisesta piirtotyylistä. Heh toivottavasti se oli vitsi. Tyylihän lähentelee identtisyyksiä useiden länsimaisten isosilmäpiirtäjien kanssa. Okei varsin huono esimerkki, mutta itselleni ainakin tuli heti ensimmäisenä mieleen tämä:

Seraphimeja? Ei vaan Adam Warrenin Dirty Pair

Toisaalta itämainen ja länsimainen piirtotyyli ovat tuntuneet ylipäätään lähentyvän toisiaan muutenkin. Noh niin tai näin, niin ei se ole piirtäjän vika, jos PR-osasto ryssii. Mutta nyt siihen tärkeimpään eli eldarien mahdolliseen esiintymiseen sarjassa.

Wohoo suippokorvia!

Sunnuntaisarjis: The Gutters

Tänään laatikosta tarjoillaan supersankariparodiaa: The Gutters

Tämä ei ole oikeastaan itseen vielä edes hirveästi iskenyt, mutta nostan sarjan esiin ihan kunnianosoituksena sen tekijöitä kohtaan, sillä heidän toinen sarjansa on jo aikaisemminkin hehkuttamani LFG. Useisiin vuosiin ei vain ole enää tullut supersankarisarjakuvia harrastettua, joten niistä pilaa tehdessä ei kai osuta minussa enää oikeaan hermoon. Täten kuitenkin lupaan nyt antaa tälle itsekin uuden mahdollisuuden ja marssia kanssanne sitä lukemaan uudelleen.

Sunnuntaisarjis: Da Real Wurld 40K

Da Real Wurld 40K Neo Promo

Tänä sunnuntaina vedän hihasta win-win-tilanteen ja lyön pöytään nettisarjakuvan, joka pohjaa WH40K:hon. Sarjan nimi on siis Da Real Wurld 40K ja sijaitsee deviantartissa. Sarjaa ei valitettavasti hirveää määrää ole ja uusimmat stripit ovat vuodelta 2009, joten jatkoa ei varmaan ole tulossakaan. Sarjan saa siis lukaistua nopeasti aamukahvin/teen/korjaussarjan kanssa lävitse ja se kannattaa, sillä sen verran touhu kuitenkin pistää virnuiluttamaan.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis seitsämän heppua asustaa saman katon alla. Asukkaissa nyt vain sattuu olemaan örkki, eldar, dark eldar, taukki, necron ja molempia makuja mariineja. Esimerkiksi vuokraosuuden kerääminen kämppiksiltä voi siis synnyttää...tilanteita.

Sunnuntaisarjis: Musta hevonen

Sunnuntaisin kuuluu perinteisesti lukea värillisiä strippisarjakuvia, joten otetaas tälle viikolle moisia. Vuorossa on siis kotimaisten sarjakuvien musta hevonen... um... Musta hevonen, joka viljelee varsin... mustaa puujalkahuumoria. Sopii ainakin minun mustalle sielulleni. Niin mustakin. ...Eih nyt menee ihan ala-arvoiseksi. Tarvitsen kahvia... maidolla.

Suositellaan myös mustan kahvin ystäville

Sunnuntaisarjis: Megatokyo

Jollain astraalisella tasolla on suoranainen vääryys, etten ole tätä nettisarjisten isoa nimeä vielä millekään sunnuntaille törkännyt, joten lienee aika nostaa esiin MEGATOKYO, jonka rauhoittava tunnuslausahdus "relax, we understand j00" on tyynnytellyt lukijoita jo yli kymmenen vuoden ajan. Heti alkuunsa on kuitenkin syytä varoittaa, että sarja sisältää äärimmäisen suuria määriä l33tspeakkia. ...ja toisena varoituksena teille itämaarajoitteisille, että anime/manga näyttelee toki oleellista osaa tarinassa ja sen tyylissä, mutta luonnollisesti sisältö pyörii myös ylipäätään nörtteydessä.

Tämäkin sarja ikävä kyllä kuuluu niihin, jotka minulta on jääneet kesken. Varmaan 3-4 vuotta jo sivuja lukematta. Hups. Täytyy tämänkin kohdalle raapustaa merkki seinään, että pitäisi taas joskus kokeilla, että vieläkö/joko taas maistuisi. Sarja kuuluu kuitenkin ehdottomasti siihen kategoariaan nettisarjiksia, jotka ovat olleet minulla ainakin jossain vaiheessa isossa roolissa ja ahkerasti lukemistossa. Näin ollen onkin ehdottoman välttämätöntä nostaa se esiin, jos-joku-ei-ole-vielä-tähän-sarjaan-sen-10-vuoden-aikana-törmännyt.

KAAPPAA K4RHU - Suomessa tämä juliste saavuttaa aivan uudenlaisen tason

Sarjaa löytyy muuten jonkin verran myös suomeksi ovelasti nimetystä osoitteesta www.megatokio.com.

Sunnuntaisarjis: Wormworld Saga

Useampi viikko jo ilman sunnuntaisarjiksia, joten kaivetaampa niitäkin taas esiin. Aloitetaan vuosi teoksella nimeltään The Wormworld Saga, jota on ilmestynyt vasta ensimmäinen luku, joten mitään syvällisempää siitä ei vielä saada irti, mutta toteutustapa on vaan visuaalisesti niin pirun nätti, että se ansaitsee tulla nostetuksi esille jo nyt.

Eli ei muuta, kuin 01 chapteri Graphic Novellista auki ja selaamaan...alas.

Tekijän teoksia voi ihailla myös osoitteessa www.daniellieske.com

Mikäli sarjakuvan ilme vaikutti jotenkin kummallisen tutulta, niin ehkä olet itsekin törmännyt tähän taideteokseen samalta tekijältä. Siinä on kyllä tunnelmaa.

Sunnuntaisarjis: Mummo

Tänä sunnuntaina jotain ihan muuta, kuin niitä tähänastisia scifi-rymistelyjä ja nörttisekoiluja. Tämä se on riipaisevaa todellisuutta parhaimmillaan: Mummo

Menkää, nauttikaa, naurakaa. Ja jos teillä on vielä omien mummojen joululahjat hakusessa, niin suosittelen hankkimaan heille kerrankin laadukasta sarjakuvaa. Niin ja muistakaa: It's not Lupus

Lupus?

Sunnuntaisarjis: Wayward Sons

Löysin tuossa vähän aikaa sitten itselleni uuden nettisarjiksen. Kyseessä ei ole sitä nettisarjoille tyypillistä humoristista strippisarjakuvaa, vaan vakavampaa pitkää tarinaa. En ole itsekään ehtinyt lukea vielä kovin pitkälle, joten en halua vielä kirjoittaa mitään arvostelua tai analyysiä sarjasta. Ajattelin kuitenkin silti kiskoa tämän teidän muiden ihmeteltäväksi, koska lupaavalta sarja ainakin vaikuttaa. Wayward Sons: Legends

Ensimmäisen osan "kansi"

Sunnuntaisarjis: F@Nboy$

Tämä sarja oli joskus suurimpia suosikkejani. On moraalisesti arveluttavaa puhua näin menneessä muodossa, koska eiväthän ne aikanaan hyvät stripit ole miksikään huonontuneet. Sarjaa voisi helposti alkaa lukea vaikka alusta. Sarja vain on tipahtanut pois lukemistosta, koska piirtäjä vaihtui (henkisesti ei fyysisesti) eikä meno ole enää kauheasti innostanut. Päätin sarjan kuitenkin ansaitsevan esille noston jo ihan vanhojen hyvien aikojen kunniaksi. Sarjan idea on varsin perinteinen eli joukko nörttejä kommentoi ja riehuu ajankohtaisten ilmiöiden parissa. Tämän sarjan kohdalla keskitytään pääasiassa erilaisiin konsolipeleihin ja konsolisotiin, joista saa hupia tottakai irti vähän väliä.Tässä siis F@Nboy$

Hyppään samantien yli konsolisodista siihen yhteen oleelliseen seikkaan, miksi sarjasta pidin. Päähenkilöistä löytyy Playstation-väriä edustava Paul, joka on kieroutunut ja ovela sadisti. Äijä kuuluu siis idoleihini. Tässä yksinkertainen keino kääntää viaton lahja antajaansa vastaan:

Itse aihetta edelleen vältellen mainittakoon, että myös Kuolema vilahtelee sarjan sivuilla aina välillä. Hän on selvästi hieman maallistunut pratchettiläisistä ajoista.

Lopuksi vielä paljastus: Usein, kun joku puhuu oravista, allekirjoittanut möläyttää refleksinomaisesti "Oravat, nuo luonnon huumediilerit" ja vaikenen jälleen. Syyllinen siihen on juurikin tämä samainen sarjakuva.

Mitenkö tämäkään liittyy konsolipeleihin? No ei juuri mitenkään, mutta on sitä muillakin oikeus varastaa käyttöönsä äärimmäinen epätodennäköisyysmoottori.

No hyvä on jotain aiheeseen liittyvää edes sitten. Minulla on pleikkari. Ai niin isänpäivä. Sukulointia. Ei figutusta tänään.

Sunnuntaisarjis: Questionable Content

Hieman erilainen nettisarjis verrattuna muihin lukemiini. Questionable Content on hyvin hämmentävä sarja ja kuten nimikin kertoo se ei sovi aivan kaikkien käsiin. Ei, ei mikään sellainen sarja (joskin huumoria on revitty turhan paljon alapäästä) vaan itseasiassa alkuperäinen idea on indie-musiikissa. Tämäkin sarjakuva tosin ymmärtää pian luopua ideastaan ja keskittyä hahmoihinsa. Tosin tällä kertaa hahmoissa ei ole mitään erikoista, vaan siinä käsittämättömässä sopassa minkä tämä hahmokaarti saa aina syntymään.

Ja soppahan on yleensä tottakai hyvin sotkuinen ja tässä sarjassa se on sitä usein myös kirjaimellisesti...

...Usein sotkun aiheuttavat sarjassa pyörivät kummalliset tietokoneet, joihin jostain syystä liitetään kaikista eniten alapäähuumoria...

...ja tottakai ne pahimmat sotkut johtuvat poikkeuksetta sosiaalisista...sotkuista.

Sarjaa on vain suositeltava laidasta laitaan pursuavan huumorin takia. Ja joo en minäkään mitään indie-rokkia harrasta. Kuten sanoin se vaihe menee kyllä ohi, joten kyllä sitä parin käsittämättömän indie-läpän kestää.

Sunnuntaisarjis: Goblins

Oletko koskaan kokeillut siinä omassa roolipeliporukassasi pelata niiden yltiömahtavien sankarien sijasta vaikkapa tavallisilla goblineille? Ehkä kannattaisi sillä tulokset voivat olla yltiömahtavia, ainakin jos tämän viikkoiseen sarjakuvaan on uskomista. Roolipeli- ja fantasiahapatusta hieman erilaisesta näkökulmasta: Goblins

Sarjakuva alkaa tietysti pakollisella Dungeons&Dragonssin pilkkaamisella, josta siirrytään pikkuhiljaa gobliniläppään vallan, kunnes päädytään siihen, että hahmot ja tarina alkavat elää omaa elämäänsä muunakin, kuin pelkkänä välineenä sketseille. Pakko myöntää, että itseltäni on varmaan pari viimeisintä juonikaarta vielä lukematta, kun tämä sarjis jotenkin unohtui tietokoneiden vaihtelun yhteydessä. Selkeä muistutus taas itsellekin jatkaa lukemista.

Jos perinteisiä roolipelejä on yhtään pelannut, niin tämä sarjakuva on ehdottomasti tutkimisen arvoinen. Yllättävän mielenkiintoista voi olla goblinien elo.

Sunnuntaisarjis: Zero Punctuation

Jep, ei nettisarjista tällä kertaa, mutta viikottain julkaistava nettisarja kuitenkin. Ei sarjakuvaa vaan videoita. Ei viihdettä vaan ankaria peliarvosteluja, jotka ovat taas erittäin hyvää viihdettä. Tämä sarja on jo monille tuttu, mutta jos et ole siihen vielä tutustunut, on todellakin korkea aika tavata herra Yahtzee ja Zero Punctuation.

Heitän tähän esimerkin suosikeistani eli Fallout 3-arvostelun. Tämä on tosin siitä huono esimerkki, että näin positiivista palautetta pelit harvemmin saavat. Tyyli on normaalisti paljon...murskaavampi. Annan videoiden puhua puolestaan ja pidän itse suuni kiinni. Hyppää sinä ZP:n sivuille katsomaan arvosteluja uudemmista peleistä.

Sunnuntaisarjis: Sosiaalisesti rajoittuneet

Tämän sarjan pitäisi olla kaikkien tiedossa, mutta parasta varmistaa. Tänä sunnuntaina luetaan siis jo yli kymmenen vuotta pyörinyttä kotimaista nettisarjakuvaa nimeltään Sosiaalisesti rajoittuneet. Uusi strippi ilmestyy lähes joka päivä, joten luettavaa riittää. Pääasiassa IT-huumoria tottakai, mutta ihan kuin tietokoneet pelinörteille vieraita olisivat. Ja eiköhän tuo nimen piikki osu vähän figupelaajiinkin.

Laadusta monet kommentoijat valittavat ja tottakai se vaihtelee, mutta ei kukaan oikeasti kieri lattialla joka ikinen päivä sanomalehdenkään sarjakuvista. Varsinkin opiskeluaikana tätä sarjaa tuli luettua erittäin paljon. Siis muutenkin kuin tunneilla... Ei tämä ihan kaikista suurimpiin suosikkeihini kuulu, mutta on virkistävää lukea aina välillä läppää suomeksi ja täällä ajankohtaisina olevista asioista asioista, joista ei muualla maailmassa välitetä tippaakaan. Muusta maailmasta puheenollen nykyään sarjasta löytyy myös versio nimellä The Socially Challenged

Sunnuntaisarjis: Weregeek

Tämän sunnuntain nettisarjis on aivan täydellinen kaikille figuttajille, ropeltajille ja randomeille kortinlätkijöille. Weregeek on todellista nörttihuumoria pullollaan. En ole aikoihin nauranut näin hyvin minkään sarjiksen parissa.

Vaikka jo ensimmäisetkin sivut hymyilyttävät, on sarjalle kuitenkin annettava hieman aikaa, että se lakkaa sorvaamasta puujalkaa omasta nimestään ja pääsee oikeasti vauhtiin. Kun hämärän huntterin ensiesiintymisestä on selvitty, niin sitten verkko alkaa todella kutoutua. Sarja ei jätä koskettamatta juuri mitään nörttimaailman aihetta. Eniten kaivellaan toki roolipelaajien ja larppaajien asioita, mutta osansa saavat tottakai myös tähtien sodat, videopelit, manga, tv-sarjat ja monet paljon hämärämmätkin aiheet. Aina välillä pureudutaan niin syvälle, että itsekin joutuu miettimään missä mennään.

Sarjan laadusta kertoo jotain myös se, että myös tyttöystäväni lukee sitä vaikka hän ei edes ole elämässään perinteisiä kynä-paperi-noppa- roolipelejä pelannut. Sitäpaitsi, jos sarjakuvan piirtäjäkin on Twilightia dissaava tyttö, niin siinäkin on yksi hyvä syy tutustua sarjaan...

http://www.weregeek.com/2009/02/20/

Nyt kun sain Twilight-aasinsillan aikaiseksi, niin käytän sen hyväkseni lopettaakseni viikon tähän uutiseen, josta ainakin itse sain mahtavat naurut. Maailmamme olisi hyvin erilainen paikka, jos nämä suunnitelmat olisivat toteutuneet.