tiistai 30. marraskuuta 2010

Joulupuu on rakennettu ja muita koottuja rantteja


Se wirallinen pikkujoulu oli ja meni viikonloppuna eli nyt kaikilla Joulupukkia pelkäävillä kansalaisilla pitäisi olla talo ainakin pääosin koristeltuna. No täällä ei kyllä ole, mutta parit kyntteliköt ikkunoissa kuitenkin. Jos kuvittelit, että tämän on tarkoitus olla joku kitinä joulun kaupallisuudesta tai vastaavaa, niin tunge pääsi vaikka jenkkiläiseen joulusukkaan. Joulun kaupallisuudesta kitiseminen on yhtä omaperäistä ja hedelmällistä kuin kalat tynnyriin ammuskelleen etsiminen neulasuovasta.

Itsellä tuo 1. adventtiviikonloppu meni varsin tiiviisti pelien parissa. Valitan, mutta ei kyllä mitään uutta lautapeliä ole tarjota niitä odottavien iloksi. Lauantai meni perinteisten Mallorcan, Carcassonnen ja pleikkaripelien parissa Tuike-glögiä siemaillen.  Sunnuntaina taas oli vuorossa sitä itseään eli hodareita, kebabia ja WH40K. Illalla pelisessiosta selvittyäni oli jopa niin hyvin energiaa jäljellä, että aloin sutia väriteeman testinappeja Fire Dragoneille ja Striking Scorpioneille. Senpä vuoksi en maanantaille mitään tekstiä julkaissutkaan.

Otos sunnuntailta: Serpent of Fury jäi hyödyntämättä
Dark Eldareistakin muuten taas sen verran, että GW julkaisi sivuillaan lyhyen tarinan White Dwarfista vuodelta 2000 nimeltään The Torturers Tale (PDF). Itse ainakin toivotan kaiken fluffin aina tervetulleeksi, vaikka vähän kierrätetynkin sellaisen.

-----  <varoitus>
----- Saavutamme äärimmäisen epätodennäköisyyden...
----- </varoitus>

Oh bugger, here we go again...
Nyt muuten isketään äärimmäisen epätodennäköisyysmoottorin nappula taas pohjaan ja ampaistaan asiaan, joka on syyllinen tämän viikonloppumuistelun otsikkoon. Joulupuu on rakennettu niih. Eivätpä tilipitappitonttutappilaulujen vääntäjät aikanaan arvanneet, kuinka oikeassa vielä tulevaisuudessa olisivatkaan. Oikeastaan tämä koko blogiteksti viikonlopusta lähti aivoissa liikkeelle siitä, kun kannoin muovikuusen palasia sisälle autosta. Tekokuusi! Pyhäinhäväistys! Kutsukaa inkvisitio! Valmistelkaa rovio... pläh. Haluaisin pitää kauhean rantin aitojen joulukuusten puolesta, jotka on haettu metsästä verenmaku suussa, mutta toisaalta ymmärrän kyllä, että kaikille se ei vain ole mitenkään mahdollista. Jaksa tuulimyllyille ruveta raivoamaan. Tämä on ensimmäinen jouluni ikinä muovikuusen katveessa. Taistelisin vastaan, mutta ihan jo ensi kuun matkailunkin takia aito kuusi ei olisi viisas ratkaisu. Siinä mielessä kuusen materiaali on ihan se ja sama, koska kaikista jännittävintä siinä tulee olemaan se, että tämä on Tiberiuksen ensimmäinen joulu. Jännä nähdä millaisia kohtauksia kissa saa, kun puita, joista hän kovasti siis pitää, ilmestyy sisälle kasvamaan keskelle huonetta.

Näkökyvyn omaavat ovat varmaan muuten huomanneet, että vaihdoin joulun kunniaksi myös blogini banneria. Kauhean kätevää, kun asuu graafikon kanssa <3

Kun nyt kerran peliaiheissa ollaan pompittu paikasta toiseen, niin vedetään nyt vielä lopuksi mukaan cosplay. Kaunis osoitus siitä, miten kaiken voi tehdä entistäkin eeppisemmin.

Ehkä tämän kaiken randomin jälkeen saadaan taas hetki pysyttyä asiassa.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Sunnuntaisarjis: Wayward Sons

Löysin tuossa vähän aikaa sitten itselleni uuden nettisarjiksen. Kyseessä ei ole sitä nettisarjoille tyypillistä humoristista strippisarjakuvaa, vaan vakavampaa pitkää tarinaa. En ole itsekään ehtinyt lukea vielä kovin pitkälle, joten en halua vielä kirjoittaa mitään arvostelua tai analyysiä sarjasta. Ajattelin kuitenkin silti kiskoa tämän teidän muiden ihmeteltäväksi, koska lupaavalta sarja ainakin vaikuttaa. Wayward Sons: Legends

Ensimmäisen osan "kansi"

lauantai 27. marraskuuta 2010

Ensimmäistä näppituntumaa Dark Eldariin


Kaivellaampa hieman omaa osuuttani tuosta aiemmin vilauttamastani kimppatilauksesta. Hankein siis hieman Vallejon maaleja, Dark Eldar codexin, laatikollisen Kabalite Warrioreja ja Lelith Hesperaxin (ja Saints Row 2:n). Vieläkin aikaisemmin uhosin, että tälle Dark Eldar-tilaukselle on käyttöä, vaikken edes alkaisi serkkuja pelikentällä käyttämään. Lienee syytä perustella moinen väite.

Aloitetaan Kabaliteista, joiden kohtalo on kaikista helpoin ja selkein. Varsin monista tulee uusia kroppia crafworldilaisten puolelle. Tärkein projekti näiden suhteen tulee olemaan naispuolinen Striking Scorpion exarch. Todennäköisesti myös sekoitan näitä osia guardiaaneihin, jotta saan vähän rajumman ulthwélle sopivan ryhmän aikaiseksi. Mahdollisesti pahimmassa tapauksessa vielä pari muuta exarchia ja autarcheja. Kohta siis huomataan, että eihän tästä laatikosta jäänyt Dark Eldareille edes maaliteeman testinappia jäljelle. Lelith Hesperaxin kohtalo on valitettavasti varsin väkivaltainen päätyen kilon paloiksi. Ainakin alkuperäinen suunnitelmani oli napata pää farseer-conversioon ja tehdä basesta joku huono lipunryöstöpuujalkavitsi. Kädet ja jalat päätyisivät myös toisiin figuihin. Tai näin ainakin ajattelin tilatessa. Olisi nimittäin toisaalta sääli paloitella näin tyylikästä figua. Oudon ongelman tuo myös hieman se, että figu on vieläkin sirompi, kuin mitä kuvista on voinut päätellä. Ja mitenkö codexin ostamisen perustelen? Lisää eldar fluffia!

Lelith Hesperaxin lisäksi myös warrioreista iski pieni figuahdistus. Nyt ymmärrän vielä entistäkin paremmin sen From the Warp-blogin kirjoituksen. Maalaaminenkin voi kieltämättä olla haastavampaa, kuin ajattelin, mutta figuissa on myös jokin muukin ahdistava tekijä, jota en osaa paikallistaa. Materiaalin outo tuntu? Yksityiskohtien määrä? Tai vain yksinkertaisesti se, että Dark Eldarien olemus on todellakin vangittu muoviin niin täydellisesti, että se kauheus huokuu sprueista? Hei katsokaa tein B-luokan kauhuleffajuonen...

Codexia ehtinyt nyt pari päivää innokkaasti lukemaan ja onhan se tottakai pelillisesti ja fluffillisesti erittäin herkullinen. Kirjan parasta antia (taustatarinan lisäksi) omasta mielestäni on ehkä se, että siitä on mahdollista koota useita täysin erilaisia armeijoita. Enkä tarkoita pelkästään armeijalistojen suhteen, vaan kokonaisia erilaisia teemoja ja ne jopa vielä toimivat. Sitä en kyllä jaksa ymmärtää, miksi niin monet edelleen yrittävät vääntää tällä uudella kirjalla pelkästään sitä samaa raider-lance-spämmiä, kuin vanhallakin kirjalla.

Itselleni tärkeimpiä kohtia kirjassa on kuitenkin Baron Sathonyxin informaatio, sillä olen jo pitkään ajatellut, että jos jossain vaiheessa lähden perustamaan suunnittelemaani avaruuspiraattilaivastoa, niin ryhdyn rakentamaan sitä Paronin ympärille. Herran nimi tosin vaihtuu, mutta paronin arvo säilyy.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Kuin dominot tiimalasissa...

Keksejä vai pelinappuloita? No mutta kas, siinäpä kysymys. Oli vastaus tiimalasin sisältöön sitten mikä tahansa, niin jotain ketjureaktiota on kyllä aistittavissa. LHC:n syytä aivan takuulla. Cernimaitoa tai ei, niin peliporukastani on ilmaantunut liuta tuoreita figublogeja. Omistettakoon tämän päivän postaus siis heille. Menkää ja kansoittakaa.

http://defilertheg.blogspot.com/
http://kardinaali.blogspot.com/
http://ookamitez.blogspot.com

 Sitten on vielä yksi lisää käynnistymässä: http://spluuga.blogspot.com/

torstai 25. marraskuuta 2010

Vapaudu vankilasta -kortti

Linssilude. Tosin tällä kertaa taisi kiinnostaa lähinnä kameran hihna
Ihan pikainen postaus vielä tälle päivää. Katsokaa mitä hain Porin poliisiasemalta. Ei ei, en kissaa. Tiberius on ninja ei se jää koskaan kiinni. Passista tietysti puhun. Tätä ei ehkä heti käsitä figupostaukseksi, mutta se on sitä. Ensi kuussa nimittäin pitäisi lähteä käymään Games Workshopin luvatussa maassa eli Iso-Britanniassa. Pääasiallisena kohteena Lontoo. Ei olisi tietysti mahdotonta järjestää jollekin päivälle matkaa Warhammer Worldiin Nottinghamiin, mutta minusta tuntuu, että tekemistä riittää tälle reissulle ihan tarpeeksi pääkaupungissakin. Brittilään reissaaminen kun ei lopulta paljoa maksa, joten ehkä ensi kerralla sitten. Pelkästään Lontoossa muuten näyttäisi olevan lähemmäs parikymmentä GW:n liikettä, että eiköhän sitä niistä johonkin eksy. Montakos niitä taas koko Suomessa olikaan...ai niin.

Tästä tulee mielenkiintoinen joulunalus. Ei siis muuta, kuin sarvikypärä päähän ja saarivaltiota tyhjentämään figuista... ja poliisiboxeista!

tiistai 23. marraskuuta 2010

Maastoon piirretty viiva

Tämä kuva ei nyt kyllä ole kovin hyvä lähtökohta suippokorvilleni
Games Workshopin kotisivut juhlivat synttäreitään tuossa aiemmin tänä vuonna ja muun biletyksensä ohessa sujauttivat myös nettisivuille yhden scenaarion kullekin "isolle" pelille eli Lotrille, Faballe ja 40k:lle. Luonnollisesti lähinnä tämä viimeinen kiinnosti itseäni. Päätinpä nyt kaivaa kyseisen tehtävän esiin tuolta sivujen kätköistä, koska peliporukkani kerran yrittää saada uutta vauhtia tähän harrastukseen.

Warhammer 40.000-scenaarion nimi on The Dividing Line (pdf) ja sen ideana lyhyesti on, että maastoa halkoo voimakenttä, joka jakaa pelikentän ja pelaajien armeijat kahtia. Voimakenttää ylläpitävät tornit on kuitenkin mahdollista tuhota ja näin heikentää ja lopulta jopa sammuttaa kenttä kokonaan.


Suunnitelmani The Dividing Linen hyödyntämiseksi on hyvin yksinkertainen: Neljä pelaajaa samaan pöytään kahtena joukkueena. Samalla puolella olevat aloittavat luonnollisesti samasta laidasta pöytää, mutta (voima)kenttäpuoliskot arvotaan. Juu juu tämä sotkee pelin ideaa ja scenaarion tasapainoa ja muuta vastaavaa hieman, mutta kaikki sellainen huttu on nyt täysin sivuseikka. Tarkoitus on vain tarjota porukalle (toivonmukaan) innostava peli ja myös tilaisuus useammalle pelata samaan aikaan. Mikä on kansan mielipide?

Lassi? Tero? Pasi? Tuomas? ..muut? Turkulaiset vahvistukset? Juho? Antti? Tuomas^2?
Muutkin kuin oman peliporukan jäsenet saavat tietysti ideaa kommentoida täysin vapaasti. ..jos ette sitä muuten tajunneet.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Lisää blogipohdintaa


Jaha joku merkkipaalu taas. Kaksi kuukautta tätä mielipuolista bloggausta takana. En kyllä pidä mitään kakkukahveja vielä tämänkään johdosta sori vaan. Ja kuten varmasti arvasit, niin ei sunnuntaisarjista tänään. Jaahas mitäs arvon tilastoni sanovat tällä hetkellä. Näiden parin kuukauden aikana rantteihini on käyty törmäämässä jonkin verran päälle 2200 kertaa. Päivittäiset luvut hieman heilahtelevat. Normaalit luvut pyörivät siellä 30-40 osumassa päivässä, mutta sitten on aina välillä niitä hämäriä piikkejä tilastoissa. Syyllinen kaikista suurimpiin kävijäpiikkeihin on näyttänyt olevan tuo keskeneräinen Venom, jonka aikaisemmin postasin.

Vaikka kävijämäärät ovat pysyneet siedettävinä koko ajan, niin kommenttien määrä on vaivoin muuttunut mihinkään. Tämä saattaisi turhauttaa kovasti, ellen olisi jo muissa yhteyksissä sisäistänyt sitä, että ihmisistä on aivan pirun vaikeaa välillä saada mitään irti. Tämä korostuu erityisesti täällä Satakunnassa ja varsinkin Porissa. Harrastustoimintaa täällä pyörittäessä sen on kyllä oppinut turhankin hyvin. Heh, näkeehän sen Sotavasarassakin, kuinka vähän sanottavaa ihmisillä lopulta on. Molemmissa merkityksissä.

Eniten tässä on oikeastaan miettinyt sitä, että pitäisi ehkä vähän rauhoittaa tuota päivittelyn tahtia. Tulee välillä olo, että joku paljon oleellisempi teksti jää tuoreemman pikakirjoituksen jalkoihin. Ehkäpä joku kävijäkin saa enemmän aikaa sisäistää postausta ja ehkä jopa vahingossa kirjoittaa siihen kommentin. Lisäksi joulukuu lähestyy ja se aiheuttaa kaikkea sellaista elämöintiä, että olisi muutenkin typerää raapustaa tekstejä jokaiselle paikalle. Kenties tekin ymmärrätte pysyä netistä poissa sen päivän tai pari. No minä en oikeastaan itse ymmärrä, mutta se nyt on sivuseikka. Oleellista on lähinnä sekin, etten suostu maalaamaan itseäni sellaiseen nurkkaan, että tuntisin olevan pakko kirjoittaa päivitys, vaikka ei mitään sanottavaa siihen väliin olisi. Ei tämä pohdinto kylläkään tarkoita, että tahtini hirveästi muuttuisi. Eiköhän uutta luettavaa löydy ainakin kuutena päivänä viikossa eli varmaan vahingossa seitsämäntenäkin. Maanantain postauksen ainakin nyt skippaan sitten ihan tarkoituksella uhrilahjaksi.

Naksuttelin myös tuohon oikealle uuden kyselyn, jolla yritän vähän kartoittaa, että mistä kaikesta ihmiset ovat figurintamalla kiinnostuneita kuulemaan. Pääsevät kaikki muutkin figuista bloggailijat sitten tuijottelemaan tuloksia.

Eilinen meni taas vaihteeksi animuseuran touhuissa ja tällä kertaa tekosyynä pikkujoulut, jotka itseni ja muutamien muiden suhteen kuluivat suurilta osin Dominionin lätkimiseen ja 40k:sta vaahtoamiseen. Tänään ottanut rennosti ja pohdiskellut huippusalaista hyshys-projektia. Olisi kaksi viikkoa aikaa tehdä kilpailutyö animeseuran vuosijuhlan mecha-suunnittelukilpailuun. "I have a cunning plan..."

lauantai 20. marraskuuta 2010

500p Miniturnaus kaveriporukassa osa 2


Taas tuli tiistaina pelailtua ja tällä kertaa vastassa oli Tau. En ollut ikinä ennen pelannut for-the-greater-goodia vastaan. En kertaakaan missään edikassa, koska kukaan ei ole moisilla pelipiirissä pelannut. Etukäteen ajattelin, että hätäkös tässä kyllä nuo tuosta jyrätään, mutta pelin haasteellisuus nousikin varsin jyrkästi heti alkuun.

Farseer, Guide
Guardians x11, Shuriken Cannon
Guardian Jetbikes x3, Shuriken Cannon 
Warp Spider x5 
Support Weapon Battery, Shadow Weaver
Night Spinner

Tau (Upgradeja ei listattuna):

Tau Commander Shas'el
Tau Crisis Suit Shas'Ui
Tau Crisis Suit Shas'Ui
Fire Warrior x12
Fire Warrior x12


Mission: Annihilation
Deployment: Pitched Battle

Voitin aloituksen ja rehvakkaasti asettelemaan joukkoja valmiiksi syöksymään heti aseet laulaen kohti vastustajaa. ...paitsi, että noppajumalat ovat minua vastaan! Tau varastaa aloituksen! Suitti ilmestyy kuin tyhjästä Night Spinnerini viereen ja sitä kohti lentää kourallinen kutosia. Tuijotin pöytää epäuskon vallassa ainoan tankkini räjähtäessä atomeiksi jättäen jälkeensä vain valtavan kraaterin. Lisäksi menetin yhden jetbiken ja Warp Spiderin.

Kill points: 1-0

Yritin epätoivoisesti toipua järkytyksestä ja koostaa pääni sisällä uutta suunnitelmaa. Mikä uusi suunnitelma? Mikä edes oli vanha suunnitelma? Se on Tau! Käsirysyyn! Guardiaanit etenevät linnakkeen reunaa ja avaavat tulen kohti raskaasti panssaroidun aitauksen takana piilottelevia Fire Warrioreja. Onneni kääntyy! Aitaus täyttyy tappavista kiekoista ja sininahkoja lakoaa mutaiseen maahan. Moraali on hetkessä enää vain sana ja warriorit pakenevat kauhun vallassa!

Warp Spiderit koukkaavat kohti vastustajan johtajaa. Warppireppujen avulla kohde saavutetaan hetkessä ja Death Spinnerit tekevät selvää jälkeä kirotun mini-mechan panssarista. Komentajalla on enää yksi woundi jäljellä, kun hämikset juoksevat aidan yli suoraan lähitaisteluun ja surmaavat hänet. Tuhoutuneen Night Spinnerin miehistön perheet saavat kostonsa!

Koston hetki on käsillä
Vaikka vasemmalla kaikki on hyvin, niin oikea sivustani sen sijaan on todella suurissa vaikeuksissa. Kaksi jetbikeä ja pieni tykistö kahta erillistä Crisis suittia vastaan. Shuriken Cannon raapii toiselta yhden woundin pois ja suitit vastaavat tuleen ampuen alas toisenkin jetbiken. Toinen Crisis suitti hyökkää lähitaisteluun viimeistä bikeä vastaan eväten tältä tilaisuuden tehdä sama omalla vuorollaan. Tämä käsittämätön kahakka jatkuu läpi vuorojen 2-5. Toinen Crisis Suit onnistuu tuhoamaan Shadow Weaver-tykin

Kill points: 1-2

Jäljelle jäänyt Fire Warrior-ryhmä saa kaadettua viisi guardiaania, mutta Farseerin johtama ryhmä pysyy vahvana ja syöksyy shuriken-sateen perään warriorien kimppuun. Samaan kahakkaan liittyvät myös Warp Spiderit ja joukko lyödään hetkessä. Sininahat yrittävät paeta, mutta turhaan ja heidät surmataan viimeiseen mieheen. Shadow Weaverin miehistö yrittää epätoivoisena hetkenään avustaa yksinäistä jetbikeä, mutta toinen heistä törmää Shas'Uin nyrkkiin ja vaipuu kuolleena maahan. Toinen tykkimies panikoi, pakenee ja tulee ammutuksi selkään toisen Shas'Uin toimesta. Typerää, noloa, raukkamaista ja törkeän helppo tappopiste Taulle. Taun viides vuoro ja lähes koko pelin jatkunut jetbiken ja suitin kissatappelu päättyy, kun metallinyrkki saa viimeinkin iskun perille ja guardiaani tippuu elottomana alas pyöränsä selästä.

Neljä kierrosta tätä!

Kill points: 3-3

Viides vuoroni ja tilanne tasan ja olisin voinut helposti vain suojautua kentän toiseen päähän ja pitää sen tasapelinä. Pläh miksi ihmeessä? Warp Spiderit loikkimaan täysillä kohti vastustajaa, sillä niillä olisi hyvät mahdollisuudet tuhota ainakin toinen suitti, ellei peräti molempia. Pääsen lähelle, mutta en tarpeeksi lähelle, joten yritän suojautua läheisten aitojen taakse. Suitit avaavat tulen ja kumpikin onnistuu tiputtamaan kaksi spideriä pois pelistä. Kirottua... ja peli päättyy kuudenteen vuoroon.

Kill points: 4-3 ..Tappio

Yhteenveto: 1. Deploymenttasin surkeasti. 2. Nopissa oikeasti on numero kuusi. 3. Ei kikkailla niillä heikoilla yksiköillä yksinään annihilationissa.4. Guide-Farseer on edelleen tylsä. Pikku hiljaa pitkän tauon jälkeen sitä alkaa vielä ehkä muistaa miten tätä peliä harrastetaan.

Tuliko vähän propagandamaista tekstiä mitä? Pois se minusta...

Kiitokset Pasille muistiinpanojen tekemisestä.

Tez! Vaadin uusintaa!

V/H/T
3/0/0 Ork
1/1/0 Tau
0/1/1 Eldar
0/1/1 Tyranid
0/1/0 Chaos

perjantai 19. marraskuuta 2010

Inspiraatiota maan uumeniin ilman lapiota


GW:n What's New Today-blogissa oli juttua Apocalypsestä, josta valokuvat ovat toki aina kivaa nähtävää, kun tavaraa on vain niin käsittämätön määrä. Vaikka pelipöydällä olikin iso määrä eldareja, niin silti huomioni kiinnittyi tähän pieneen maastonpalaseen keskellä katua. Jep tietokoneen tuulettimia ja nehän ovat toki täysin vakiomateriaalia kaupunkipöytiä tehdessä. En ole vain ennen nähnyt niitä lyötävän ihan näin pokkana yksinään suoraan pöytään ja silti tuo näyttää erittäin hyvältä. Ehdottomasti teen itsekin jossain vaiheessa maanpäällisen tuuletusjärjestelmän merkkaamaan jotain valtavaa maanalaista kompleksia.

torstai 18. marraskuuta 2010

Viikon Vinkkilista #7

1. Pääkallokypäriä tekemään
2. Parhaiten onnistuneita Custodiaaneja tähän mennessä *
3. Tutoriaali niin perusasiaan, että ei kerrota kenellekään, jollet tätä jo osannut
4. Fire Dragon-maalaustutoriaali. Väärä väriteema itselleni, mutta kivoja kikkoja
5. Raivostuttava teaseri
6. Järeämpi, mutta silti pienempi Defiler?
7. Suunnittelin itsekin ensiksi samanlaista ratkaisua uuteen Fire-Prismiin
8. Varsin häiritsevä kaaosmariini
9. Tuli pieni himo kaivaa BB-suippokorvat kaapista
10. Nurglin, söpö

* Sääli, ei Anti-grav Rhinoa sielläkään. ;)

Derp. Eilen tuli muuten tavattua Harry Porter ja hänen serkkunsa Berry Lager.. eikun siis Harry Potter and the Deathly Hallows part Fricking 1. En vielä tiedä pystynkö tai viitsinkö kirjoittaa aiheesta sen enempää. Kyseisen elokuvan katsomisen vapaaehtoisuuden aste oli ehkä hieman suhteellisissa luvuissa. Brittinäyttelijät on aina plussaa kyllä.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

500p Miniturnaus kaveriporukassa osa 1


Joo ensimmäisenä pelipäivänä kuvaaja ei ollut kovin hereillä
Viime viikon tiistaina tuli tosiaan pitkästä aikaa pelailtua ja kauhea kun se maistuikin hyvältä. Pelasin ensimmäistä kertaa Tyranideja vastaan 5. editionin aikana. Olin vähän liian ihastunut täysin järjettömään harlekiinilistaani ja olin useamman päivän ajan jo ajatellut meneväni pelleilemään sillä, mutta tulin järkiini ja valitsin Mini-Spinnerit. Tuo listahan meni pisteellä yli, joten tein pienen korjauksen vaihtamalla guardiaanien tykkiä halvemmaksi ja heitin ryhmään yhden suippokorvan lisää. Valitettavaa, mutta oikein. Listani näytti siis tälläiseltä:

Farseer, Guide
Guardians x11, Shuriken Cannon
Guardian Jetbikes x3, Shuriken Cannon 
Warp Spider x5 
Support Weapon Battery, Shadow Weaver
Night Spinner

Vastaan asettunut tyranidien lauma koostui näistä (ilman päivityksiä siis):

Tyranid Prime
Zoantrophe
Warrior x3
Hormagaunt x15
Termagaunt x15
Termagaunt x14

En ala kirjoittaa pikkutarkkaa raporttia jokaisen vuoron tapahtumista, vaan pikemminkin summaan pääkohdat ja totean missä meni vikaan ja mikä meni kuten pitikin. Alla olevaan yksinkertaiseen karttaan on merkitty näitä pääkohtia. Maastoa kentällä oli hyvin ja riittävästi, mutta laitoin karttaan vain oman objectiveni edessä olleen korkean laskeutumisalustan, jonka takana suuri osa joukoistani kärkkyi pelin aikana.

Mission: Capture and Control
Deployment: Spearhead

Asettelin tosiaan kaikki joukkoni tuon ison H:lla merkityn lasketumisalustan taakse. Se oli tarpeeksi korkea piilottaakseen jalkaväen täysin näkyvistä. Guardiaaniryhmä asettui sen toiselle reunalle voidakseen ampua lähestyvää vihollista Shuriken Cannonilla (jonka lyhyt kantama ei tässä pelissä ollut niin suureksi haitaksi) ja Warp Spiderit suojautuivat laskeutumisalustan kylkeen odottamaan oikeaa hetkeä iskeä. Tykistöni eli Night Spinner ja Shadow Weaver asettuivat hieman kauemmas muiden joukkojen taakse. Tämä oli tietysti ylivarovainen asetelma, sillä eihän Tyranideilta olisi heti aluksi mitään näin kauas yltänyt, mutta kun itselle varsin outo vastus, niin tuli liioiteltua. Toisaalta myös kyseiset nidit kohtasivat eldarit ensimäistä kertaa, joten tasoissa oltiin silläkin rintamalla. Tyranidit asettuivat alueensa laidalle valmiina syöksymään joukkojani kohti.

Suunnitelmani oli kiusallisen yksinkertainen: Kaataa nidien niskaan kaikki irtoava tulivoima ja pelin lopussa yrittää syöksyä vähintään jetbikeillä myös vastustajan päädyssä olevalle objectivelle. 

Ensimmäinen yritykseni piirrellä Gimpillä jotain karttaa figupelin kulusta
Kuvan selitykset: Punaiset pisteet ovat pelin objectivet. Violetit nuolet ovat Tyranidien massat ja siniset nuolet Jetbike-ryhmäni liikkeet.

Tyranidit jakautuivat kahdeksi joukkojani kohti syöksyviksi lonkeroiksi kiertäen molemmilta puolilta kallisarvoista laskeutumisalustaani. Ylempää reittiä tuli termagauntteja ja Prime warrioreineen ja alempaa reittiä termagauntteja, hormagauntteja ja zoantrophe. Ensimmäisen vuoroni ammuin lonkeroita kohti millä pystyin eli lähinnä Warp Spiderit piileskelivät vielä turvapaikassaan. Seuraavalla vuorolla ne kuitenkin loikkasivat kohti vastustajaa death spinnerit aiheuttivat useamman haavan tyranid warriorien ryhmälle. Vain yksi niistä kuitenkin kuoli ja spiderini perääntyivät nopeasti takaisin suojaan. Nopat eivät kuitenkaan olleet puolellani vaan heitin heti tuplat ja näin yksi hämis katosi warppiin iäksi. Ensimmäinen miestappio, vaikka vihollinen ei ole päässyt vielä hipaisemaankaan. Kirottua! Loputkin Spiderit valitettavasti kohtasivat loppunsa puolustaen rajusti objectiveäni termagaunttien ja hormagaunttien aaltoa vastaan.

Pelin ensimmäiset vuorot olivat hyvin samanlaisia. Tyranidit etenivät pelottavaa vauhtia ja spinnerini ja shuriken cannonit yrittivät vimmatusti harventaa niiden rivejä. Night Spinnerin vastustajaa hidastava ominaisuus oli täydellinen tälläiseen peliin, mutta sekään ei tietenkään pidetellyt nidejä pitkään. Sitten aloin perääntyä joukoillani ja samalla ampumista jatkaen. Viimeisillä vuoroilla hyökkäsin guardiaaneilla lähitaisteluun termagaunttien kanssa pitääkseni ohi kiitävät jetbiket turvassa hyökkäyksiltä. Tämä oli onnistuneimpia ratkaisujani pelissä. Luonnollisesti myös Night Spinner syöksyi nurkastaan contestoimaan omaa objectiveäni, näin estäen gauntteja valtaamasta sitä itselleen.

Viides vuoro saavutti päätöksensä ja noppa pyöri pöydällä hakien ratkaisua jatkuisiko taisto yhä. Noppa julisti pelin päättyneeksi ja tuloksena oli siis tasapeli. Objectivejen tilanne 0-0. Yksikin vuoro lisää, niin olisin napannut vastustajan koti-objectiven. Mikäli Tyranidit olisivat onnistuneet tuhoamaan Night Spinnerin, niin tulos olisi ollut jälleen tasan 1-1, mutta jos eivät, niin olisin voittanut. 

Yhteenveto: Jetbikejen olisi pitänyt irtautua taistelusta aikaisemmin. Tämä olisi saattanut tuoda voiton. Tein virheen jäädessäni kolmannella vuorolla ampumaan vielä kerran. Luotin vain aivan liikaa siihen, että peli jatkuu vielä viidennen vuoron jälkeenkin. Guide-Farseerin pelaaminen on tylsää. Olen aina ollut tätä mieltä ja taas se tuli huomattua.

Armeijani parhaan yksikön palkintoa on vaikea jakaa, sillä useampi yksikkö näytti kyntensä varsin tehokkaasti. Ehkä voittaja on kuitenkin Night Spinner joka onnistuneesti hidasti jatkuvasti vastustajaa ja samalla silpoi useita liskoja. Viimeinkin pääsin tätä tankkia testaamaan ja pakko sanoa, että käytän aivan takuulla jatkossakin. Hordet kun eivät näytä ympäriltäni ihan heti loppuvan.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Tuore tutkimustulos: Tunnelin päässä valoa myös vampyyreille


Nyt alkoi scifistillä mittari heilumaan ja hälytyssireenit soimaan. Eijei Kate Beckinsalen takia, vaikka hän kovin sievä neito onkin. FilmiFIN-sivusto uutisoi eilen, että Beckinsale nähdään Underworld 4-leffassa. Ei en ole innoissani ja puulla päähän taottu senkään takia, että tuo keskinkertainen vampyyrien hippaleikki saa taas jatkoa, vaan sen takia, että kirjoittajien seassa mainitaan yksi maagisista nimistä maagisimpia: Joseph Michael Straczynski eli kaverien kesken JMS. Toistakaa perässäni: Tuo mies on nero. Jos olet tuijottanut Babylon 5:n juonikuvioiden verkkoa tai törmännyt vahingossa Supreme Power-nimiseen sarjakuvaversioon Teräsmiehen touhuista tai johonkin muuhun yhtä tiukkaan tavaraan tuolta herralta, niin ymmärrät ehkä vähän hokemaasi lausetta.

Vaikka JMS:n nimi mainitaan vain pienenä sivuhuomiona käsikirjoituksen viimeistelijänä, niin jo pelkästään se saa minut odottamaan tuota elokuvaa mielenkiinnolla. Myönnettäköön, että olen nähnyt Underworldeista vain sen ensimmäisen. Odotin siltä jostain syystä aika paljon, kun kerrankin oli saatu vampyyrit ja ihmissudet samaan elokuvaan(Huoh. toista on nykyisin). Aivot narikkaan toimintaleffa + vampyyrejä + ihmissusia, siis kyllä kiitos, mutta valitettavasti ei kiitos. Petyin leffaan, mutta tavallaan pidän leffasta, joka lähinnä tarkoittaa sitä, että vuosien aikana on tullut leikattua muistikuvista pois kaikki kurja ja jätetty jälkeen vain kiva World of Darkness-maailman tyylinen fiilis. Valitettavasti tätä kirjoittaessa mieleeni palasivat ne kapiset rakkikoirat katuojista, joita leffassa myös ihmissusiksi kutsuttiin. Argh... Pitäisi ehkä kaivaa se trilogia jostain käsiini ja vilkaista sitä hitaasti ja rauhallisesti.

Olen muuten vampyyrileffoissa aina niiden metsästäjien puolella. Tahdon Team Van Helsing-paidan. Jos muuten tuossa Kate Beckinsalen ensimmäisessä vampyyrirymistelyssä ihmissudet olivat roskaa, niin hänen toisella yrittämisellään mentiin nappiin, sillä Van Helsing-leffassa olevat ihmissudet ovat parhaita, mitä olen valkokankaalla tähän mennessä nähnyt. (Mini-spoileri: Varsinkin se musta siellä lopussa.)


JMS on muuten käynyt siunaamassa läsnäolollaan myös ensi vuonna tulevan Thor-leffan kirjoituksia, joten siinä itselleni yksi syy lisää odotella sitäkin.

Vasara Iron Man 2:n loppupätkästä
Ai niin tänään jatkuu kaveriporukan miniturnaus. Vuorossa ilmeisesti Örkit vastaan Tyranidit ja Eldar vastaan Tau. Juu pahoittelen en ole vielä edes ehtinyt naputtelemaan ylös kahinointiani 'nidien kanssa.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Punaisen komentajan muistolle


Kun ensimmäistä kertaa aikanaan näin Honoured Imperium-maastosetin pidin sitä mahdollisesti jopa typerimpänä valmismaastona ikinä. Mitä ihmettä tuollaisella tekisi, sillä eihän noista saa juuri edes suojaa yksiköille. Pläh pelkkiä koristeita ei kannata hankkia.

Tai näin ainakin ajattelin, mutta nykyisin olen sitä mieltä, että nuohan on pakko saada! Itseasiassa tarvitsen pelkän patsaan, mutta ei kukaan settiä ostanut taida olla kiinnostunut myymään pelkästään sitä pois? Ja miksikö ihmeessä tuo naurettavan kokoinen mariinifigu sitten pitäisi saada? Tuota kaljua kun aikansa on tuijotellut, niin sitä on tajunnut, että se muistuttaa jotenkin erästä toista klanipäätä.



Naksahti taas vaihteeksi juu myönnetään. Olempas siis ajatellut hankkia tuon patsaan, maalailla sen punertavaksi ja sutia vielä kilpeen kirjaimet C, M ja X. Niin paljon olen tuosta porukan Talvikuningas levystä ja Punaisen komentajan seikkailuista pitänyt. Ja kuten videosta näkyy, niin aikamoisia Warhammer 40.000-viboja muutenkin. Levyllinen eeppistä scifiä. Suosittelen.


Mikään CMX-fani en kyllä ole tuota yhtä levyä enempää. Kyllähän sitä mieluusti kuuntelee, kun radiosta vaikka sattuu tulemaan, mutta ei sen ihmeellisempää. Jäänyt omissa kirjoissa sen toisen häröilevän kotimaisen kolmikirjaimen eli YUP:n jalkoihin.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Sunnuntaisarjis: F@Nboy$

Tämä sarja oli joskus suurimpia suosikkejani. On moraalisesti arveluttavaa puhua näin menneessä muodossa, koska eiväthän ne aikanaan hyvät stripit ole miksikään huonontuneet. Sarjaa voisi helposti alkaa lukea vaikka alusta. Sarja vain on tipahtanut pois lukemistosta, koska piirtäjä vaihtui (henkisesti ei fyysisesti) eikä meno ole enää kauheasti innostanut. Päätin sarjan kuitenkin ansaitsevan esille noston jo ihan vanhojen hyvien aikojen kunniaksi. Sarjan idea on varsin perinteinen eli joukko nörttejä kommentoi ja riehuu ajankohtaisten ilmiöiden parissa. Tämän sarjan kohdalla keskitytään pääasiassa erilaisiin konsolipeleihin ja konsolisotiin, joista saa hupia tottakai irti vähän väliä.Tässä siis F@Nboy$

Hyppään samantien yli konsolisodista siihen yhteen oleelliseen seikkaan, miksi sarjasta pidin. Päähenkilöistä löytyy Playstation-väriä edustava Paul, joka on kieroutunut ja ovela sadisti. Äijä kuuluu siis idoleihini. Tässä yksinkertainen keino kääntää viaton lahja antajaansa vastaan:


Itse aihetta edelleen vältellen mainittakoon, että myös Kuolema vilahtelee sarjan sivuilla aina välillä. Hän on selvästi hieman maallistunut pratchettiläisistä ajoista.


Lopuksi vielä paljastus: Usein, kun joku puhuu oravista, allekirjoittanut möläyttää refleksinomaisesti "Oravat, nuo luonnon huumediilerit" ja vaikenen jälleen. Syyllinen siihen on juurikin tämä samainen sarjakuva.

Mitenkö tämäkään liittyy konsolipeleihin? No ei juuri mitenkään, mutta on sitä muillakin oikeus varastaa käyttöönsä äärimmäinen epätodennäköisyysmoottori.

No hyvä on jotain aiheeseen liittyvää edes sitten. Minulla on pleikkari. Ai niin isänpäivä. Sukulointia. Ei figutusta tänään.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Lievitystä kiireeseen ja stressiin

Tänään on tuo Nippori II -manga-tapahtuma, minkä kimpussa olen joutunut vääntämään pidemmän aikaa. Valmistelut on kaikki jo tehty tätä tekstiä kirjoitettaessa ja jäljellä on vain enää itse tapahtuma ja sitten sen purkaminen. Lauantain olen siis joko koomassa tai mielipuolisena ihan toisen projektin kimpussa. Minulla olisi ollut pari blogitekstiä lähes valmiiksi kirjoitettuna, joista yhden olisin voinut heittää tälle päivää, mutta en nyt vaan jaksaa oikolukea niistä ainuttakaan saati lisäillä niistä puuttuvia kuvia. Tarjoan teille siis jotain aivan täysin muuta, joka auttaa rauhoittumaan pitkän viikon jäljiltä ja siirtymään viikonloppuun.



Varsinkin, kun kuvittelen nuo Nipporin lipuiksi! Hups...

torstai 11. marraskuuta 2010

White Dwarf 371 eli Dark Eldar Dark Eldar Dark...


Pahoittelen, en ole ehtinyt vielä kirjoittaa raporttia tiistain peleistä. Tuo perjantainen manga-tapahtuma vie nyt ihan liikaa aikaa ja energiaa. Tuli kuitenkin eilen pitkästä aikaa hankittua White Dwarf-lehti. Tuo julkaisuhan on mennyt ilmeisesti tänä vuonna vähän parempaan suuntaan eli kohti omia juuriaan. Lehdessä on julkaistu jopa sääntöjä uusille yksiköille yms. Sellaisia asioita minä ainakin lehdeltä juuri kaipaisin sen pelkän hutun sijaan. Tästä numerosta on kyllä paha sanoa, että onko se menossa taas huonompaan suuntaan vai johtuuko se vain valtavasta ja pakollisesta Dark Eldar-hypetyksestä. Kilometrejä pitkä Battlereporttikin vaikuttaa aika kornilta nopean selailun perusteella. En muutenkaan ole lehteen ehtinyt vielä kauhean perusteellisesti syventyä, mutta innolla tottakai selannut valtavaa määrää kuvia uusista figuista. Tuo yksi violetti reaver-jetbiken nokka, joka lehdessä vilahtaa sai kyllä himoitsemaan DE-armeijaa, joka olisi maalattu Eldar-armeijani edellisellä väriteemalla. Kuulostaa onneksi typerältä ajatukselta. Maalauksesta puheenollen lehdestä tottakai löytyy myös kilo maalausoppaita suippokorvia varten, mikä on plussaa.

Vaikka GW:n tapa esitellä uusien figujen osia pala palalta lehdessä voikin tuntua typerältä, niin itse ainakin arvostan mahdollisuutta tuijotella niitä jokaista tarkemmin, koska ei ole ainuttakaan figua saanut vielä fyysisesti käsiinsä. Taidanpa kuitenkin jättää tämän numeron Dark Eldar-tarjonnan kommentoinnin tällä erää tähän, sillä en tosiaan ole ehtinyt edes lukea lehteä vielä kunnolla. En myöskään ala tähän arvostelemaan White Dwarfin touhuja vuosien ajalta ylipäätään, koska siitä ei loppua ihan heti ehkä tulisikaan. Joten ranttaamisen sijaan lopuksi vain ihan lyhyt toteamus jostain ihan muusta.

Eniten lehdessä nimittäin ehkä säväytti Fantasy Battlen uudet maastot eli Witchfate Tor ja Dreadstone Blight. Onhan näistä kuvia jo nähty netissä, mutta vasta nyt lehteä selatessa pystyi hahmottamaan, että NE OVAT VALTAVIA! Nyt ymmärtää niiden järkyttävän hinnan hieman paremmin, mutta on ne silti onneksi sen verran hintavia, ettei sorru heti hankkimaan. Mordheimiä varten voisi kyllä vähän houkuttaa.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Viikon Vinkkilista #6

1.
2. Kierros nivusrättejä kaikille!
3. Conversio-ideoita Dark Eldareille (foorumiblogi)
4. Greenstuff hiekkasäkkejä
5. Tälle pahaenteisen hohdon määrälle on nostettava hattua
6. Venom-kilpailu
7. Karandras vs. Drazhar
8. Tutoriaaleja maastokuvioihin
9. Itkeä, nauraa vai revetä
10. Ja vielä lopuksi vierailu Penny Arcadeen

 Jätin tarkoituksella ensimmäisen linkin kokonaan tyhjäksi ihan protestiäänenä. Vaikka selaan aika järkyttävää määrää blogeja, niin viime aikoina ei vain ole tuntunut löytyvän mitään kovin erityistä tai ainakaan itseäni oikealla tavalla miellyttävää. Näistäkin linkeistä osa ei ole mitenkään erityisen värisyttäviä, mutta saivat ehkä pienen hymähdyksen tai jopa virnistyksen aikaiseksi. Tuo kakkosena oleva tutoriaali on kyllä ehdottomasti hyödyllinen.

Eilen tuli tosiaan niitä 500 pisteen pelejä pelattua. Örkit vs Tau ja Eldar vs. Tyranidit. Tasapeliin päädyin 'nidien kanssa pelin päättyessä heti 5. vuoron lopussa. Kertoilen tapahtumia tarkemmin tässä myöhemmin.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Hornetteja suippokorville


Aiemmin viikottaiselta linkkilistaltanikin löytyi kuvaa Forge Worldin touhuilemasta kummallisesta Vyperin ja Falconin välimuodosta, joka oli nimetty Hornetiksi. Nyt vekotin on ilmestynyt Forgen kotisivuille ja siitä on saatavissa myös kokeelliset säännöt. (PDF)

Ensin sääntöliuskasta iskee typerä järkytys: Hornetti Pulse Lasereilla maksaa 135 pistettä! Aivan karseaa, mutta sitten järki ottaa onneksi ohjat ja tuota lappua voi lukea realistisemmin. Kaksi Shuriken Cannonia laitteeseen ja hinta on vain 65 pistettä. Verrataan tätä Vyperiin kahdella cannonilla, joka maksaa 60 pistettä ja Hornetti saa vielä paremmat panssarit ja Star Enginet vakiona. Joo ei tunnu hinta ollenkaan pahalta enää. Hornetti valitettavasti myös omaa sen perinteisen BS3:n ampumiseen, joten nuo järeämmät AT-tykit kärsivät siitä ikävästi. Hornetti on kyllä mukava keino kantaa tykkejä vastustajan naamalle, mutta eihän noiden isoimpien tykkien kantamilla edes tarvitsisi päästä niin lähelle. 

Scout-sääntökin Hornetilta vielä tosiaan löytyy, joten me eldar-pelaajat saamme siis panssaroidun lentävän War Walkerin Fast Attack-osioon. Ummm... Kuulostaa hyvältä.Vähän liiankin hyvältä. Oleellinen kysymys siis on, että nouseeko liiturin pistehinta vielä rajusti vai onko tämä vain merkki tulevasta suhteessa Dark Eldareihin.

Mitä itse figuun tulee, niin itsellä ollut valtavia vaikeuksia päättää, pidänkö siitä vai en. Tuntemukset vaihtelevat "Oi kun söpö ja pistävä" ja "Kuka on taas mennyt pistämään Falconin paperisilppuriin"-ääripäiden välillä. Olen kyllä tainnut alkaa pitää tuosta härvelistä, kun sitä on aikansa tuijotellut. Varsinkin nyt kun sai Forgen omia kuvia ja eri kuvakulmista. Se mikä aluksessa kai häiritsee on takapään alaosa. Eli se, että sitä ei edes ole. Ärsyttävän paljon siitä kyllä tulee mieleen uudempien Star Wars-leffojen viritykset. Tuollainen hornetti olisi kyllä suhteellisen helppo rakentaa itsekin. Pistetään harkintaan.

maanantai 8. marraskuuta 2010

500p Hoviklovnilista - Nyt se hulluus alkaa näkyä

 Naksahti.

# HQ
Farseer, Doom [80p]

# Elites
Harlequins x8, Shadowseer, Death Jester, Harlequins Kisses x 4 [200p]

# Troop
Guardians x10, Scatter Laser [95p]
Rangers x5 [95p]

# Heavy Support
Support Weapon Battery, Shadow Weaver [30p]

Yhteensä 500 pistettä

Varsin mielipuolista eli tässä listassa ei kyllä ole kaikki kortit pakassa. Paljon onkin sen yhden ja saman kortin varassa, mutta olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla tälläistä listaa ihan huvin vuoksi. Huomenna tiistaina pitäisi kuulemma pelailla näitä 500 pisteen pelejä ja niihin olisi tarkoitus kantaa mukana joko tämä hulluus, Yummu-fiery-death tai Mini-spinneri. Tällä hetkellä on vaan vielä jännityksessä sekin, että ehdinkö huomisiin peleihin ylipäätään, mutta jos vain siinä onnistun, niin jollain näistä kolmesta mennään. En kerro vielä millä ja en myöskään valaise strategioista listojen takana, sillä tätä blogia lukee kurjia teollisuusvakoojia! Köh... Pahoittelen. Pitkä viikonloppu.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Lisää haikuja 500 pisteelle

Kiitokset kuvasta Haeymille
Kuten tuossa pari päivää sitten mainitsin, niin 500 pisteen kokoisia Eldar-armeijoita pitäisi pohdiskella. Oikeastaan armeija, jonka haluaisin tehdä olisi tuo pistemäärä sullottuna täyteen jetbikejä. Sanotaanko +10 jetbikeä, Farseer bikellä ja siihen jotain ampujaa vielä taustatueksi. Olisi varmaan ihan mielenkiintoista pelata moisella pieniä pelejä. Ongelma on kuitenkin siinä, että moinen yksinkertainen kokoonpano on niitä harvoja, joita en saa figuistani aikaiseksi. Jetbikejä löytyy laatikoiden kätköistä ehkä 6-7 kappaletta, joten turha alkaa moista moottoriurheilua vielä harkitsemaan. Yksi vaihtoehto olisi toinen ääripää eli kokonaan jalkautettu lista, mutta en ole moisesta kovin vakuuttunut edes tämän kokoisessa pelissä, koska vastustaja tuo todennäköisesti kuitenkin vielä isomman jalkaväen.

Pyörittelin moiseen luonnosta ihan harjoituksen vuoksi kuitenkin.

# HQ
Farseer, Guide [75p]

# Troop
Guardians x10, Scatter Laser [95p]
Rangers x5 [95p]
Rangers x5 [95p]

# Heavy Support
Support Weapon Battery, Shadow Weaver [30p]
War Walker x2, Scatter Laser x3, Shuriken Cannon x1 [110p]

Yhteensä 500 pistettä

Tietysti voisi heittää mukaan yhden grav-rungon ja...

# HQ
Farseer, Guide [75p]

# Troop
Guardians x10, Scatter Laser [95p]
Guardians x10, Scatter Laser [95p]

# Heavy Support
Fire Prism [115p]
War Walker x2, Scatter Laser x4  [120p]

Yhteensä 500 pistettä

Liian tavallista, liian ilmiselvää. Spinneriteema? Kukaan ei ainakaan odota sitä tässä pistemäärässä.

# HQ
Farseer, Guide [75p]

# Troop
Guardians x10, Scatter Laser [95p]
Guardian Jetbikes x3, Shuriken Cannon [76p] 

# Fast Attack
Warp Spider x5 [110p]

# Heavy Support
Support Weapon Battery, Shadow Weaver [30p]
Night Spinner [115p]

Yhteensä 501 pistettä ...Voihan belgia!

Eli heavy weaponeita säätämällä irroittamaan pisteitä ja hieman jotain pikkusälää lopuilla täytteeksi. Joo varmasti peliporukka sen yhden maagisen pisteen ylityksen sallisi, mutta moinen riman madallushan ei insinöörimatematiikalle kelpaa! Meh. Noista kahdesta ensimmäisestä listasta ei kyllä ihmeellisyyksiin ole. Spinnereissä olisi sentään vähän kierrettä ja ne tuoreet Warp Spideritkin pääsisivät kentälle. Toisaalta se aikaisempi yummy-fiery-death -lista oli kuitenkin lopulta aika houkutteleva. Mutta minulla on takataskussa vielä yksi mielipuolinen idea odottamassa...

Tänä viikonloppuna ei taida ihan hirveästi figutusta tapahtua, koska tämä päivä ainakin menee kokonaan paikallisen animeseuran Halloween-riehoissa. Eli lauantaina ollaan eläviä kuolleita ja sunnuntaina kuolleita kuolleita. Ja nyt vaarnoja vuolemaan.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Pakollinen lemmikkikuva

Ulkomaisilla figufoorumeilla on usein sääntö, että foorumiblogiin on pakko liittää kuva lemmikistä tai moderaattorit tuhoavat ketjun nopeasti ja armoa tuntematta. Tämä onkin saanut useat epätoivoiset figuttajat salakuvaamaan naapuriensa elikoita... Joo ei, mutta nämä "mandatory pet pictures"-postaukset näyttävät siellä täällä olevan nimenomaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Sorrunpa tätä todella läpinäkyvää aasinsiltaa pitkin siihen samantien itsekin ja esittelen armeijani oman Gyrinx-kissan.
Keskeytetty figukuvaussessio
Tässäpä siis minun ja tyttöystäväni jonkin verran yli puolivuotias kissa Tiberius eli tuttavallisemmin Tibbe. Ja kyllä, katti on nimetty James T. Kirkin mukaan. Ja Ei, en ole trekkeri eikä ole myöskään tyttöystäväni. Itseasiassa olen aina lähestulkoon vihannut Star Trekkiä ja jos joku olisi pari vuotta sitten sanonut, että nimeäisin joskus jotain trekin mukaan, olisin kohdannut ennenaikaisen loppuni lattialla kierien ja nauruun tukehtuen. Mitäkö Trekille sitten tapahtui? No J.J. Abrams tapahtui! Pakko myöntää, että tykkään kovasti uusimmasta Star Trek-leffasta. Johtuuko se juuri siitä, etten ole koskaan pitänyt trekistä? Hyvin pitkälti mahdollista. Leffa ei todellakaan ota itseään turhan vakavasti ja sen kyydissä on todella rentouttavaa istua. Tiedän, että mahdolliset tätä lukevat trekkerit vuodattavat parhaillaan verta kyynelkanavistaan, mutta hei ei se mitään monet rakkaimmat muistoni liittyvät trekkerien itkettämiseen. Olen spekuloinut syyksi sitä, että trekki ei ole koskaan ottanut itseään vakavasti ja nyt tämä uusin leffa paljastaa sen seikan entistä suuremmalle yleisölle ja tätä pöyristyttävää tekoa eräät eivät vain kestä. Näin se on nähtävä.

"Let's name him after your father"
"Tiberius? That's a terrible name"


Ajattelen taas vaihteeksi aivan liikaa, mutta olenpa kiinnittänyt huomiota kuinka häiritsevän usein näissä miniatyyriharrastajien "pakollisissa kuvissa" on kissoja.Tämä on outoa, koska kuvittelisi, että figut ja kissat eivät sovi yhteen tai pikemminkin ne sopivat yhteen turhankin hyvin. Kissa + 150 lelua ruohomatolla = Kaksi entistä 2000 pisteen armeijan omistajaa. Tibbe ei onneksi ole ainakaan vielä kertaakaan hyökännyt figujeni kimppuun, vaikka niitä on työpöydällä ollut tarjolla. Vesikippa on kyllä kaatunut pari kertaa. Se korkea muovimuki jostain syystä kiehtoo niin penteleesti vaikka hänellä on tottakai omakin vesikippa. Täytyy hankkia joku fiksumpi... kippa... kannellinen.

 Tämän blogitekstin kuvauksissa ei vahingoitettu yhtään guardiaania

torstai 4. marraskuuta 2010

500 pisteen edestä tuskastelua ja kitsastelua

 Kuulin edellisenä päivänä kuiskauksia, että ensi viikolla saattaisi olla pieni turnaus kaveriporukassa. 500 pistettä ja mukana omien suippokorvien lisäksi ilmeisesti örkit, 'nidit ja tau. Tottunut jo ajatukseen että "pienet pelit" tarkoittavat 750 pistettä ja nyt kun on yrittänyt karsia joukkoa entistäkin pienemmäksi, niin alkaa todella huomaamaan kuinka ahdistava pistemäärä moinen on. Jos haluan yhden vaivaisen transportin armeijaani, niin se vie 1/5 pisteistäni. Tuskastuttavaa. Voi Wave Serpentti kuinka hintavava typy olet.

Huomasin myös, että olen ihan liian tottunut laittamaan armeijaan ensimmäiseksi wave serpentin, jolla tungetaan joku ryhmä suoraan vastustajan kurkkuun mahdollisimman nopeasti. Eli yleensä se tyypillinen Dire Avenger-ryhmä bladestormin kera, mutta sehän olisi reilusti yli puolet pisteistä tämän kokoisessa pelissä. Ei tule mitään. Tästäkin huomiosta huolimatta lähdin ensimmäistä versiota vuolemaan samalla kaavalla. Itsepäistä, mutta ainakin tiedostetun itsepäistä.

# HQ
Farseer, Doom, Singing Spear [83p]

# Troop
Storm Guardians x10, flamer x2, Warlock, Destructor, Singing Spear
+ Wave Serpent, Twin-linked Shuriken Cannons, Spirit Stone, Shuriken Cannon.
[245p]

Guardian Jetbikes x3, Shuriken Cannon [76p]

Guardians x10, Scatter Laser [95p]

Yhteensä 499 pistettä.

Ainakin lista on todellista Ulthwéa ja siitä pitää taputella itseään selkään. Kaksi psyykkeriä ja kolme erilaista ryhmää guardiaaneja. Kaunista, mutta se kirottu yksi piste vajausta. Uusiks meni! No hyvä on ei sen yhden pisteen takia, mutta kyllä tuo vähän pieneltä jotenkin tuntuu varsinkin kun vastustajat ovat varsin hordeisia. Pitäisiköhän tässä jopa tarttua niin käsittämättömään ratkaisuun, että tekisi... footdar-listan? Näin pieni peli myös houkuttelee kaivamaan Support Weapon Batteryn naftaliinista tulitueksi. En tiedä sulattelen tätä nyt taas aikani. Pari muutakin selkeää ideaa onneksi jo muotoutumassa.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Tuunatako vai eikö tuunata, kas siinä walkkeri

War walkerit ovat toinen yksikkö, joka aiheuttaa minulle hieman vastaavaa päänvaivaa, kuin tuo reunassa vellova Ranger-äänestys. Jos olet missannut, että mistä kirotusta tuossa kyselyssä vaahdotaan, niin voit luntata sen tuosta viime viikkoisesta postauksesta.

No oikeastaan ongelma on paljon pienempi verrattuna noihin metsässä samoojiin. Omistan kolme vanhempaa metallista War Walkeria ja kaksi näitä tuoreempia versioita. Jossain vaiheessa tulee todennäköisesti hankittua yksi Battle Force lisää, joten kolmas olisi sitten niitäkin. Ei ole mitenkään mahdoton ajatus, että armeijaan joskus tunkisi kuusikin War Walkeria aiheuttamaan tuhoa vastustajan massoille, joten näitäkin voisi hyvin tehdä kaksi ryhmää ihan kiusallaan. Pieni ääni pääni sisällä sanoo, että näitä eri versioita pitäisi ehkä jotenkin muokata sopimaan paremmin yhteen. En tosin keksi, että miten esimerkiksi noita vanhempia päivittäisi uudempaan uskoon. Olen kyllä alkanut kaatua siihen suuntaa, että moinen ei ole edes ylipäätään tarpeen ja todennäköisesti ratkaisuni tuleekin olemaan, etten tee niille yhtikäs mitään. Ajattelimpa kuitenkin hieman jakaa tätä tuskailua ilmoille, jos jollakin vaikka sattuu olemaan ehdotuksia asiaan. Plus, että kuten aiemmin olen todennut, niin tähän blogiin ajatusten laittaminen jotenkin vähentää niiden turhaa vatvomista.

Juu ja kuvat on ryövättyjä tietenkin eikä omia walkereitani.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Lautapelien pyörittelyä


Aikaisemmin mainitsin hankkineeni Mallorca-lautapelin ja nyt kun sitä on tullut useampaan otteeseen pelailtua, niin täytyy sanoa, että jo ensivaikutelmat osuivat täysin oikeaan. Peli on äärimmäisen yksinkertainen ja rento, mutta tarjoaa myös tilaisuuksia ajatteluun ja kikkailuun. Hardcore-lautapelaaja ei tietenkään saa pelistä irti normaalia täysipainoista ateriaansa, mutta sehän onkin itseasiassa pelin vetovoima näin hieman vakavampien pelaajien näkökulmasta. Mallorca on nimittäin hyvä alku- tai välipala peli-iltaan tai miksei vaikka pelkkä jälkiruoka ihan tavalliseen iltaan. Pelin lempinimeksi onkin kaveri- ja peliporukoissa nopeasti tullut Hedelmäsalaatti. Voinpa siis suositella peliä täyttämään rennompia pelitarpeita. Pelin oppiminen on myös aivan naurettavan helppoa ja nopeaa, joten sen tarjoaminen lautapelejä vähemmän harrastaville on hyvin vaivatonta.


Pääruuaksi tarjoan tällä kertaa Stone Agea. Eijei ei Carcassonne - Kivikautta vaan ihan pelkkää Kivikautta. Tuossa edellisellä viikolla nimittäin pidettiin pieni peli-ilta ihan sukulaisten kesken eli minä, veljeni ja parit serkut. Mallorcalla suoritettiin alkulämmittelyt, jonka jälkeen otettiin esiin Stone Age. En ollut peliin ennen törmännyt ja ensin suoraan sanottuna iski järkytys. Laatikosta kaivettiin esiin ensin ihan normaalisti lauta, mutta sitten sen niskaan kaadettiin purkillinen noppia, ämpärillinen carcassonne-ukkeleita, pienen metsän verran puisia pelimerkkejä ja sitten tämä kasa kuorrutettiin muovikassillisella pahvia ja kirsikaksi päälle lyötiin vielä korttipakka. Onhan sitä hakattu isoja pelejä ennenkin(Arkham Horror, anyone?), mutta ne nyt muutenkin kuljetetaan pelipaikalle satamasta vuokratussa kontissa. Nyt puhuttiin kuitenkin suhteellisen viattoman näköisestä ja kokoisesta lautapelilaatikosta, joka ei ollut kasvattanut yön aikana kaapissa kolmenkymmenen lisäosan pesuetta.

Moisen sälämäärän jälkeen epäili, että ehtiikö peliä yhdessä illassa edes oppia, mutta sisään pääsi varsin nopeasti ja onnistuin lopulta jopa voittamaan pelin. Aloittelijan tuuria ja sitä rataa, mutta onnistuin pelin lopussa huomaamaan pari korttia, joilla sain imettyä itselleni hyvän määrän lisäpisteitä muiden voittamiseen. Pidän tälläisistä resurssihelveteistä ja jäin kyllä jo hieman koukkuun tuon yhden pelin perusteella. Tavallaan tekisi mieli hankkia se omaksikin, mutta pitää hillitä itseään. Hyvin lupaava peli, mutta en tietenkään anna mitään lopullista tuomiota yhden pelikerran perusteella. Ehkä palaan asiaan, jos pääsen pelailemaan enemmän.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...