Mä katson, kun sä syöt |
Tuli käytyä "suvun kesken" Tampereella lauantaina, kun lähdimme ostoksille velipojan ja vaimokkeiden kanssa. Kesän aikana tullut käytyä kunnolla juuri missään, joten oli ihan rentouttavaa lähteä kiertelemään ilman sen kummempia suunnitelmia. Okei no toki harrastajalla joku pieni agenda aina on takaraivossa.
Itselleni se polttavin syy Tampereella pyörähtämiseen oli elintärkeän Army Painterin Skeleton Bone-sprayn loppuminen ja sitähän oli saatava lisää. Ylimääräistä haastettahan tähän toi esimerkiksi se, että posti luokittelee sprayt vaarallisiksi aineiksi, joten netin kautta tilaaminen on hieman poissa laskuista. Fyysisesti lähimpään Fantsuun siis, koska muualta ei herunut.
Samalla tuli täydennettyä muitakin puutteita arsenaalissa ja varsin järkevällä otteella eli pelkkiä työvälineitä eikä uusia figuja keskeneräisten jatkoksi. Army Paintereita siis Fantasiapeleistä, poranteria Harrasteesta, baseja Puolenkuun Peleistä ja vielä minilisäri Lautapelit.fi:stä Small Worldiin, että riittää rodut hieman paremmin jonoon viiden hengen peleissäkin.
Reissu siis pääpiirteittäin seurasi tuttua Tampereen kiertelyn kaavaa, jota jo esittelin aikaisemmin blogipostauksessani. Kannattaa lukaista, jos kaipaat vinkkejä tampesterin figu/nörttikohteista.
Varustetäydennys |
Mutta entäs se uusi kohde?
Reissussa ruokapaikan valitseminen on tietysti aina päivän haastavimpia ja tärkeimpiä päätöksiä ja tällä kertaa päätös tehtiin puhtaasti nörtteyden siivittämänä. Nähtävyydeksi valkkautui siis Marvel/DC -sisustuksensa ansiosta Tampereen Koskikeskuksen Daddy's Diner. Ansaitseehan sitä saada takkiinsa, kun valitsee ruokapaikan pelkän sisustuksen takia useista varoittelijoista huolimatta. Kyllähän se ruokalistakin vaikutti ensin ihan houkuttelevalta, vaikkei valitsemaan oikein pystynytkään kymmenien vaivoin eroavien hampparien ja leipien välillä. Alkupalat lievensivät pelkoa, sillä pakko myöntää, etten niin herkullisia ristikkoperunoita ole koskaan heitellyt kitaani ja vieläpä sinihomejuustodipin kera. Valitettavasti totuus on tietysti pääruuassa ja kierros pöydän ympäri vahvisti kauhut olemattomuudesta erittäin todeksi...
"Mautonta..."
"Meh..."
"American Dinerissa oli parempaa..."
En muista koska olisin edes viimeksi jossain ravintolassa todella karvaasti pettynyt ruokaani. Saati, että ruokaan menisi hermot, kun rasva hajottaa ja syöpyy läpi suojakääreistä, joiden avulla annosta olisi tarkoitus syödä. Moista tapahdu edes iltaisin grillijonosta selvittyä, niin miten sitten täällä. Kaikin puolin latteaa, hankalaa ja tuhlausta. Tavallaan surkeaa, kun ei annoksissa sinäänsä ollut sellaista vikaa, että valittaisikaan, mutta ei toisaalta mitään hyvääkään. Perinteistä suomalaista itsekseen tuskastumista siis. Vaimon jälkiruuaksi ottama kakkupala oli sentään edes herkkua ja sisutuksen lisäksi ainoa positiivinen yllätys taisi ollakin varsin komea kakkutiski.
En usko meneväni enää koskaan uudelleen, enkä voi myöskään suositella ravintolaa kenellekään, kuin korkeintaan pelkäksi jälkiruokapaikaksi. Huoh no tuntuu ainakin vakiopaikat jatkossa entistä paremmilta.
Loosi valittiin Avengerssin perusteella luonnollisesti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti