Prometheus on siitä oleellien elokuva, että sen on alusta alkaen tietysti huhuttu olevan esiosa Aliens-leffoille. Olisin tietysti voinut spoilata itseni etukäteen voidakseni paremmin harkita kannattaako elokuvaa edes kokeilla, mutta päätin kuitenkin mennä leffateatteriin sokkona ja se kannatti, koska jollain tapaa tuntui, että tuo mysteeri oli koko elokuvan harvoja etuja.
Juonihan menee jotakuinkin näin: Ryhmä tiedemiehiä löytää maasta mystisiä tähtimerkkejä, jotka tulkitaan kutsuksi avaruusolennoilta. Sopivan rahakkaan firman avulla kootaan retkikunta, joka lähtee pitkälle matkalle vastaamaan tähän illalliskutsuun. Perillä odottaa kuin odottaakin merkkejä asutuksesta, mutta vaikuttaa siltä, että kukaan ei ole ollut kotona enää pitkään aikaan. On siis alettava selvittää mitä isännille tapahtui...
Tältäkin pohjalta voisi varmasti rakentaa suuria jännitysnäytelmiä, mutta valitettavasti tarina ei kasva osiensa summasta ollenkaan. Myöskään näyttelijät eivät yllä mitenkään mullistaviin suorituksiin tarinan elävöittämiseksi. Ainoa mainitsemisen arvoinen näyttelijä on Michael Fassbender, joka tulkitsee seurueen ihmisrobottia häiritsevän onnistuneesti. (Siis näyttelee oikeasti hyvin tämä ei ollut piilovittuilua kankeudesta.) Häiritsevyys on oikeastaan juuri se sana mitä kaivataan kuvaillessa Prometheuksen hyviä puolia, sillä visuaalisesti ne muutamat epämääräisemmät asiat ovat hyvin onnistuneita. Tästä pääsemmekin leffan ytimeen, sillä vaikka juonikuvauksesta voisi kuvitella tarinan päätyvän pelkkään räiskeeseen ja räjähdyksiin, niin itseasiassa elokuva nojaa kokonaan tunnelmaan. Ei se kummoinen valitettavasti ole sekään, mutta koko rakennelma on todellakin täysin sen varassa. Sitä suuremmalla syyllä en halua lähteä analysoimaan (spoilaamaan) leffan mahdollisia tai mahdottomia kytköksiä.
 |
| Tästä on kyse monellakin tasolla: Millainen valo tunnelin päästä löytyy? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti