Yhden nörtin pääsiäinen scifistin vuonna 2013

Rakas päiväkirja... 

Jälleen kerran yhdestä ankarasta pääsiäispyhäputkesta selvitty hengissä. Nälkäkuolema ei kohdannut ketään lähipiirissäni, vaikka kaupat olivatkin muutaman päivää kiinni. Useita zombie-havaintoja kuitenkin raportoitiin lauantaina, kun pahiten riutuneet laahustivat kauppoihin täydentämään kriittisesti huvenneita katastrofivarastojaan. Suklaamunaa kranaatiksi valehdellen raivasin tietäni näiden massojen läpi noutaakseni tölkin vihaisten lintujen komeettajuomaa doping-aineeksi valmentajalle suunnatessani kohti pian käynnistyvää Blood Bowl-liigaa. Mutta eksyn asioiden edelle, kaikkihan alkoi jo...

Torstai 28.3.2013 - Valmistelua vieraisiin

Uuvuttavat luennot ovat takana, mutta sohvalle ei voi jäädä makaamaan. Pääsiäinen on edessä ja jostain syystä tänä vuonna se tarkoittaa useita vierailuja tuttujen tai sukulaisten toimesta. On siis joko kasattava hiekkasäkit etuovelle tai alettava siivota. Päivä on siis jo lähtökohtaisesti pilalla. Illalla pääsee sentään leffaan, mutta suuri rulettipyörä on valinnut päivän elokuvaksi vieläkin suuremman uhkapelin eli The Hostin. Elokuva, joka joko pelastaisi tai sinetöisi päivän kurjuuden. Onneksi kyseessä on sentään scifiä, mutta yksikään tieteispläjäys ei ansaitsisi sitä elokuvahistorian massiivisinta negatiivista painolastia, mikä tällä teoksella on kaulassaan.

Boy meets girl, girl meets alien parasite, alien parasite meets boy

The Host eli kotimaisittain "Vieras" osoittautui monella tapaa yllättäväksi teokseksi. Olen tässä nyt useampaan otteeseen verrannut elokuvaa johonkin hämärään novelliin, jossa on varaa vaikka räjäyttää maapallo alta, jos ei muuten lukijaa saa tarpeeksi nyrjäytettyä. Tarina ei varmaan toimisi tv- tai kirjasarjana, mutta yksittäisenä teoksena se on ihan mukavaa vaihtelua. The Host on post-apocalyptista scifiä, mutta hämmentävää on, että maailmanloppua ei ole edes tapahtunut. Avaruusolennot ovat valloittaneet maan, mutta savuavien raunioiden sijaan maapallolla on nyt kaikki paremmin. Ilmasto voi hyvin ja kaikki kukoistaa. Virkistävää valloittajissa on myös se, että tällä kertaa herrarodun ainoa supervoima on rehellisyys. Harmillisesti vain ainoat, jotka eivät hyödy tästä uudesta maailmasta ovat ihmiset.

Alienit kun ovat loisia, jotka ovat vallanneet ihmisten ruumiit käyttöönsä, joten tilanne ei ole kovin valoisa viimeisille ihmiskunnan rippeille. Homma menee tietysti metsään, kun eräs tyttö alkaakin taistella mieleensä tunkeutujaa vastaan ja pian päänsisäiset keskustelut saavuttavat uusia ulottuvuuksia ainakin levottomuudessa, jos ei eeppisyydessä. En yleensä välitä ihmissuhdedraamoista, mutta pakko myöntää, että neliödraama on yllättävän viihdyttävää katsottavaa, kun siihen osallistujia on vain kolme...

Perjantai 29.3.2013 - Viimeiset veriset valmistelut

Ensimmäiset viralliset pääsiäisvieraat. Kakku numero yksi. Lapsia ja kissoja. Iltapäivällä suunta kohti viimeisiä "treenejä" ennen seuraavana päivänä alkavaa Blood Bowl-liigaa. Huoletonta joukkueen sutimista, vaikka tiesinkin, ettei maalaus valmistuisi kokonaan. Tarpeeksi kuitenkin lisää värejä pintaan, että kehtaa viedä joukkueen kentälle. Yksityiskohtien lisäys luvassa sitten myöhemmin. Viimeinen harjoituspeli ja vastassa lauma hyvin pieniä liskoja. Suippokorvat dominoivat ja noppajumalat ovat puolueellisia, mutta edukseni. Tilanteen nollaus lopuksi lautapelillä.

Väkertelyä illan hämärtyessä

Illalla kotiin ja viimeiset sääntötutkimukset ja joukkueen paperitöiden hoitaminen. Figujen retro-basetus ikivanhalla vihreällä flokilla Blood Bowlin henkeen sopivasti ja valmiin joukkueen illuusion täydentämiseksi. Kello on liikaa ja seuraavana aamuna aikainen herätys. Prkl.

Lauantai 30.3.2013 - Merien yksisarviset vastaan atsteekkigekot

Aamupäivällä suunta Porin Pelikaupalle ilmoittamaan Brienne Narwhals(Wood Elves) mukaan Blood Bowl-liigaan. Osallistujia ilmaantui lopulta kymmenen kappaletta ja porukka jaettiin kahteen lohkoon. Käväisin viereisessä marketissa hakemassa juotavaa ja nappasin myös Kinder-munan muiluttaakseni yllätyslelun avulla lisää yleisöä kentän laidalle. Karma kuitenkin näki lävitseni ja suklaan sisuksissa odotti vain läjä tarroja. Kirottua! Liigan kolme ensimmäistä peliä käynnistyivät ja onnekseni/epäonnekseni vastaani päätyi juuri edellisenä päivänä harjoituspelissä kohdattu, Tezin Lizarmenien riveistä koostettu, skinkkispämmi. Teoriassa haltioillani oli etulyöntiasema, mutta käytännössä, kun sääntöjä on yhdessä kertailtu, niin molemmin puolin vastustajan kuviot olivat varsin selkeitä. Tämän seurauksena peli päättyi vähemmän yllättävästi tasapeliin maalein 1-1.

Kamerasta kiitos Villelle ja nappulan painamisesta kiitos Antille

Valokuvia pääsin tietysti ottamaan vasta oman pelin päätyttyä, joten sain napsittua kuvia vain muiden peleistä ja vaikka paikalla oli muitakin kameroita, niin kukaan ei ollut tajunnut hoitaa niin perustavanlaatuista asiaa, kuin yleiskuvan ottaminen pelipaikasta. Eipä se tullut itsellekään mieleen kesken pelin huikata moisesta kameramiehelle. Täytyy ensi kerralla muistaa korjata asia, että nähdään muutakin kuin kymmeniä kuvia vihreistä laudoista.

Uudestaan kauppaan ja sipsilastissa kotiin kaverin kanssa analysoimaan (lue: jorisemaan mitä sattuu) päivän pelejä ja sekaan Dr. Horrible's Sing-Along Blog odotellessa vaimoketta ja tämän kaveria takaisin, että päästään illan leffan pariin. Elokuvaksi arpoutui J.Edgar, joka on pitänyt katsoa jo jonkin aikaa, mutta valitettavasti tämä osoittautui pääsiäisen suurimmaksi häviöksi. Epäkiinnostava ja raskas elokuva, jonka tarina kerrotaan niin yksipuoliselta suunnalta, että katsoja alkaa kyseenalaistaa sen uskottavuutta. Onneksi dippi ja juustonaksut olivat hyviä. Pitäisi vissiin pysyä scifissä ja fantasiassa. Tarjolla olisi samalle päivälle ollut vielä animeseuran pääsiäisriehatkin, mutta ei sitä aivan jokaiseen suuntaan voi venyä kerralla.

Sunnuntai 31.3.2013 - Cataniin mä kaipaan niin taas uudelleen

Toiset viralliset pääsiäisvieraat. Kakku numero kaksi. Voileipäkakku numero yksi. Sukulaisia ja kissoja. Iltaan vielä kevyempi lautapelisessio kohteena 2-4 hengen pelit. Pääosassa aina yhtä klassinen Settlers of Catan. Maailma on tullut hulluksi. Youtube lopettaa, Google-maps on palannut keskiaikaan, Isonmäen jäähalli makaa raunioina. Aprillipäivä on vasta huomenna. Kirotut aikavyöhykkeet. Kirotut päiväystaidottomat paikallisjournalistit. Ei vielä havaintoa Games Workshopin aprillipilasta. Odotan yhä gatling-maaliruiskua postiluukusta.

Maanantai 1.4.2013 - Pimeitä mörköjä Babylonin puutarhoissa

Pääsiäisen varsinainen lautapelipäivä. Kakkujen kootut teokset ja vaahtokarkkikuorrutteisia suklaamuffineja. Korotut panokset eilisestä eli kohteena 5-8 hengen pelit. A Touch of Evil: The Supernatural Game tuli ostettua New Yorkin reissulta, muttei ole tullut vielä tilaisuutta kokeilla, joten aamulla vihdoin kaaduin sohvalle sääntövihkosen kanssa ja aloin opiskella, jotta päästään asiaan, kun porukka saapuu.

Pelistä tulee väkisinkin mieleen Arkham Horrorin vähemmän lovecraftimainen pikkuserkku perinteisemmillä hirviöillä. Näitä kahta on todellakin vaikea olla vertailematta, mutta A Touch of Evil on silti omanlaisensa ja viihdyttävä peli ja löytää varmasti paikkansa peli-illoissa jatkossakin. Varsinkin erilaisten pelimuotojensa vuoksi, johon porukka tunsi heti vetoa. Peliä kun voi pelata samalla puolella, vastakkain tai jopa jakautuneina kilpaileviin tiimeihin. On siis mahdollista juosta seivästämään vampyyriä kilpaa tai yhteistyössä pyrkiä kukistamaan entistäkin voimakkaampia hirviöitä. Ensimmäinen pelikerta oli siis positiivinen ja mahdollisuuksia riittää tulevaisuuteenkin. Välipalapelinä oli tällä kertaa vuorossa 7 Wonders.

Vähän pettynyt aprillipäivän satoon tänä vuonna, mutta pääsiäispyhät karsivat näköjään niitäkin. Ei edelleenkään havaintoa GW:n aprillipilasta.

Tiistai 2.4.2013 - Oh shi...

Urp. Pitäisi vissiin palata todellisuuteen...