Leffaisku: Star Trek Into Darkness

Joudun todella nyt hillitsemään itseäni, sillä olisi niin helppoa vain ladata postaus täyteen ylisanoja ja antaa mennä. J.J.Abrams on tehnyt jälleen jotain häikäisevää, vaikkei juonikaan ei lopulta ole kovin kummoinen. Star Trek Into Darkness tykittää sillä samalla uskomattomalla ja vahvalla nykyaikaisella asenteella, kuin ensimmäinenkin uusiotrekki ja minulle nämä kaksi ovat täyttä timanttia. Kaikki hyvän scifi-eepoksen osaset ovat paikoillaan, kun avaruusalukset rytisevät ja laser-aseet laulavat. Huumoria on jälleen kaadettu niskaan reilusti ja "lens flareja" tottakai riittää, kuten Abramsilla voi odottaa. Näkökään ei meinannut katsojalta lähteä kuin yhdessä taistelukohtauksessa.

Näyttelijäkaartin suoritus on myös jälleen ilmiömäisen vahvaa, mutta ihmekös tuo, kun porukassa häärää kaikkea Robocopista Sherlockiin. Pääsemmekin tästä taas vanhaan viisauteen, että leffa jossa on Simon Pegg ei vain voi olla huono. (ja tässä odotellaankin innolla The World's Endiä.) Osittain näyttelijäkaarti kyllä haiskahtaa myös hieman naisväen kosiskelulta Trekin pariin ja se näyttää kieltämättä toimivankin. Lähtipä joku naispuolinen kaverinikin leffaa katsomaan Ruotsiin saakka, kun täällä on ensi-ilta kuulemma liian myöhään. (Onneksi on ennakkonäytökset, joten se riitti minulle kiitos vain) Tosin leffat kyllä myös sitten vastaavasti kompensoivat tätä kosiskelua toiseenkin suuntaan...

kompensointia

Vaikka trekkilässä ollaankin, niin elokuva silti myös vahvisti tunteen siitä, että uusilla Star Wars-elokuvilla ei ole mitään hätää, niin kauan, kunhan Disney saa pidettyä Abramsin puikoissa. Tästäkin kaikesta ylistyksestä huolimatta Into Darkness ei ole sentään ikimuistoinen elokuva ja se tuskin tulee jäämään elokuvahistoriaan minään merkkiteoksena, mutta tärkeintä on, että se on hyvää nykyaikaista scifiä. Suosittelenkin ehdottomasti väkeä kokeilemaan näitä uusia teoksia, sillä ne saattavat todella yllättää varsinkin paatuneemman trekkivihaajan.