Nörttileffa: Unicorn City

Päädyin taas aloittamaan uuden artikkelisarjan. Säännöllisiä postauksia tässä sarjassa ei tulla näkemään, sillä materiaalin löytämisen satunnaisuus ja sen kätköistä paljastuva sisältö tulevat olemaan aivan yhtä epämääräisiä

Maailma on yllättävän täynnä leffoja, jotka ovat aivan puhdasta nörtteyttä, mutta näiden löytäminen ei olekaan lainkaan niin yksinkertaista, kuin voisi kuvitella. Ei ole yllätys, että monet näistä ovat nörttien itsensä tekemiä toisille nörteille ja näin ollen eivät oikein mahdu tavallisen massan ymmärrykseen, josta taas seuraa se, että nämä tuppaavat olemaan usein indie-leffoja. Tavallinen leffafriikki ei varsinaisesti mitään menetäkään, koska nämä elokuvat eivät myöskään ole niitä kaikkein upeimpia leffaelämyksiä, vaan ovatkin parhaimmillaan sen varsinaisen kohdeyleisönsä käsissä koettelemassa naurulihaksia huumorilla, jota muut eivät vain ymmärtäisi. Tavoitteenani onkin nyt auttaa näitä outoja aarteita päätymään oikeisiin käsiin.

Tervetuloa siis hämmentävälle matkalle pitkin polkua, jota raivaan auki jenkkien Netflixiä pääasiallisena asenaani käyttäen. Sen pidemmittä puheitta muovimiekka tanassa kohti ensimmäistä katajapuskaa.

Unicorn City
USA, 2013 (Hieman vanhempi, mutta julkaistu jenkeissä vasta nyt helmikuussa)
Kesto: 1h 37min
IMDB

Teemat: Roolipelit, Liveroolipelit, Nörttiromantiikka

Älkää antako nimen hämätä, sillä kyseessä ei ole pinkki glitteriä ja sateenkaaria kylvävä ponileffa, vaan sisältö ammentaa suoraan perinteisistä roolipeleistä. Nörtti nostaa kulmakarvaansa mielenkiinnosta jo alkumusiikin pyöriessä sen vyöryttäessä ruutuun läjäpäin noppia, figuja ja hahmolomakkeita. Leffan aihe tulee siis nopeasti selväksi ja ensimmäisen kohtauksen pyöriessä ei voi kun lyödä kättä otsaan ajatellen "voi luoja mikä väittely." Roolipelejä pelaamaton ei voi ehkä edes ymmärtää kaikkea mistä elokuvan peliporukka tappelee ennen kuin leffa on edes kunnolla vielä alkanut tai saati uskoa, että tilanne on helposti realistinen hyvänäkin päivänä huonossa porukassa. Elokuvan teemaan johdattamisen jälkeen tuodaan katsojalle myös tuskallisen selväksi, että tarinassa on kyse myös tuosta hitusen kömpelöstä nörttiromantiikasta. 

Perinteisistä pöytäroolipeleistä siirrytään pian larppaamiseen ja leffan varsinaisena juonena onkin päähenkilön pyrkimys osoittaa uutta työntekijää etsivälle pelifirmalle johtajuustaitojaan organisoimalla liveroolipeliä. Juoni tahtoo tosin samantien jäädä hieman jalkoihin metsässä juoksentelun mennessä täysin ...metsässä juoksenteluksi.

Unicorn City kuuluu siihen tyypilliseen nörttileffojen ryhmään, joka ei ole teoksena järin kummoinen, mutta oikealla kaveriporukalla katsottuna se tarjoaa varmasti hyvät naurut tai vähintäänkin reality-sarjoja huomattavasti parempaa myötähäpeää. Niin ja vaijeriohjattu Magic Missile oli ainakin itselle uutta...

Kokeilkaa teosta, jos uskallatte. Tässä vielä elokuvan traileri ihmeteltäväksenne. 

 

”How she lost her husband to a White Dragon freak accident”

Figupelibonus: Pelipöytä ja sieltä Games Workshopin rakennuksiakin bongattu.