Lähdettiin kirjastoon ja eksyttiin vahingossa leffaan katsomaan Lone Ranger. Joskus käy näin. Odotukset leffaa kohtaan eivät itselläni olleet kovin kummoiset, sillä sellaiset teokset kuin Pirates of The Caribbean 4 ja Dark Shadows ovat tehneet paljon hallaa deppikeskeisille elokuville. Onneksi tässä leffassa on kuitenkin kyse yksinäisestä ratsastajasta eikä Johnny Deppistä.
Elokuvan juoni on itseasiassa todella dramaattinen vaikka tämän pohjalta kumpuaakin jotain ihan muuta. Suuri pahuus, erotetut rakastavaiset, veljekset taistelussa oikeuden puolesta, teurastettu kansa ja inkkari, jolla on taskukello. Rikollisen jahtaamisesta kuitenkin lopulta on kysymys kaikkine käänteineenkin, mutta juoni on luonnollisesti ylipäätään hieman sivuosassa, kun kunnon toimintakomediasta puhutaan. Silloin kuuluukin juonen hieman välillä unohtua ja vuorotellen nauraa vedet silmissä ja heti seuraavassa hetkessä tuijottaa silmät suurina jotain eeppistä hidastusta lentävää nuolta pitkin.
Leffaa on ihan turhaan haukuttu Pirates-länkkäriksi (Mikä on outo valitus muutenkin, kun suurin osa on kuitenkin pitänyt Pirates-trilogiasta.) ja neljännestä piraattileffasta on myös selvästi opittu ja palautettu Depp takaisin koomisen sivuhahmon rooliin ja siellä hän saakin yllättävän hyvin taas koottua itsensä vakavan päähenkilön avustuksella.
Tämä leffa olisi saattanut jäädä vielä vaikka katsomatta, mutta olen tyytyväinen, ettei niin käynyt. Erittäin sopiva elokuva kesähelteille ripustaa aivot ja fysiikan lait naulakkoon ja mennä viilentymään leffateatterin ilmanvaihtoon. Tälläisenä combona leffa toimii oikein hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti