lauantai 22. marraskuuta 2014

Blogikirja M3.014.#13: Hirviöitä ja hirveyksiä?



Kyl mä viel bloggaankin jossain väleissä...Yritän ainakin.

1. Boss Moster

Ehti sitä yhden lautapeli-iltapäivänkin viettää. Muut pelit vanhoja tuttavuuksia, mutta Boss Monsteria pääsin viimein kokeilemaan ja se vaikutti sen verran viihdyttävältä, että täytyy sitä tässä ihan peukuttaa erikseen. Ainahan tälläiset pelit vetävät puoleensa, joissa pelataan pahiksia ja johdetaan hyviksiä surman suuhun. Pelin ideana siis on, että kukin pelaaja rakentaa korteista oman luolastonsa, jonne kylään saapuvat sankarit lähtevät seikkailemaan ja heidät tietysti yritetään nirhata erilaisin ansoin, taioin ja monsterein. Tykkäsin. Täytyy testata lisää.


2. Kansallisena Pelipäivä figuohjelmaa Porin kaupunginkirjastolle

Pelipäivä ohi ja setit kirjastolla taas vedetty. Eipä niistä oikein sen syvällisempää sanottavaa. Näin harrastajan itsensä näkökulmasta, niin oleellisinta oli varmaan päästä hieman sekoittamaan ja tutustumaan keskenään eri pelilajien harrastajien kanssa. Sai luotua hieman kontaktia figu-, rooli- ja liveroolipelaajat keskenään.


Satakunnassa on muuten nykyään larppaajiakin. Heistä toivottavasti kuulemme vielä

3. Blood Bowl-liigan semifinaali

Kuusi lohkopeliä ja kaksi pudotuspeliä myöhemmin oli vastassani semifinaalipeli Norseja vastaan. Sen verran lyhyt liiga kuitenkin suhteessa, että Norset ovat vahvassa asemassa aloituskykyjensä ansiosta ja joukkue oli vielä imenyt itseensä leveleitä sen verran, että inducementtejakin kiskoin makoisat 250.000. Peli oli ankara, pitkä ja armoton. Virheisiin ei ollut varaa ja niitä ei myöskään annettu ja sitä rataa ja muita urheilulatteuksia rankan matsin jälkeen. Varsin pitkäksihän peli venyi ihan fyysisestikin, sillä ratkaisu tapahtui vasta jatkoajan toiseksi viimeisellä vuorolla, kun salohaltiani onnistuivat vihdoin lyömään tauluun luvut 3-2. En ole varmaan ikinä muuten ollut minkään pelin jälkeen näin poikki, kuin tällöin. Vein siis kuitenkin finaalipaikan ja nyt vastassa ovat enää liskot, joita vastaan olen kokenut ainoan tappion tässä liigassa. Pitkä ja kuoppainen ylämäki jatkuu, mutta onneksi haltioiden askel on kevyt.

Ei näin! Unohdin itse kameran, mutta onneksi Kardinaalilta sain edes kamerakännykaappauksen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...