Blogikirja M3.014.#8: Seassa rantteja

Voithan toivoa, ettei Megan Fox liittyisi nörttiaiheisiin, mutta se lienee myöhäistä

Pikakelataanpa viime blogikirjasta tähän päivään. Varoitus: Nörttiraivoa.

1. Pääsiäinen

Pääsiäinen on mahtava tilaisuus harrastaa! Monta pyhäpäivää antaa upean mahdollisuuden kaivaa kasan lautapelejä esiin, koota läjän figuja, maalata ne, vetää pienen Blood Bowl-turnauksen tai heittää vaikka kokonainen Apocalypse-peli kehiin? VÄÄRIN! Olin kipeä. Koko pitkän viikonlopun suunnitellut harrastelut viemäristä alas. En ole katkera en. Seuraava aihe!

Eclipseä ei vaan sovi käynnistää ilman Garagea

2. Vappu

Vappuun mennessä oli sentään helposti toipunut, joten Eclipse saatiin kaivettua suunnitellusti esiin. Kaikilla pelaajilla laittoman kauan viimeisimmästä pelikerrasta, joten oli korkea aika herätellä tälläistäkin avaruustaistelua. Avaruuspiraatteja testasin ensimmäistä kertaa. Hilpeitä heppuja. Johtunee siitä, että rommi oli korvattu paljon eksoottisemmilla juomilla. Hieman ehkä outo peli avaruuden rakentuessa joukoksi umpikujia ja teknologiapussukka kieltäytyi itsepäisesti antamasta soveliaita madonreikähärpättimiä, niin peli muodostui sekalaisista rajakahinoista kuin vuosisata olisi noin 18. Otin turpaan, mutta aiheutin piraattistatukseni mukaisesti paljon pahennusta, joten väliäkö sillä!

Ja pappahan näytti!

3. Pelikaupan maalis-huhtikuun maalauskilpailu

Porin Pelikauppa järjesti taas tuttuun tyyliin pari kuukautta kestävän maalauskilpailun (Maaliskuu maalaukselle ja huhtikuu äänestämiselle), jonka teema oli "Tarkka-ampuja." Selvää on, että teema kallistaa enemmän scifin ja muun modernimman figuilun puoleen, joten itse käänsin heti kelkan kohti Fantasy Battlea ja etsimään sieltä jotain sopivaa, joka erottuisi ilmiselvemmistä vaihtoehdoista. Muistin vanhassa Mordheim-warbandissani pyörineen Empire Engineerin, joten kaivoin sen esiin kaapeista ja päätös oli aika selvä. Sattuneesta syystä hieman naksahti ja väkersin figulle myös pienen "showcase-basen," mutta ajatus nuolisateessa asettaan rauhallisesti säätävästä papasta istui kuvaan mukavasti. Sai samalla edes jonkun tarkoituksen tuolle oudolle apurille, (jonka maalasin protestina pinkiksi,) koska ainakin se voisi nyt kohdistaa ahdistuneen ilmeensä eteensä tippuneeseen nuoleen.

Yleisöäänestyksessä saavutin viimein sen korkeimman korokkeen eli pappa toi ensimmäisen sijan kotiin! Hieman harmillisesti teema ei ollut tällä kertaa kaikkien mielestä kovin vetoava, sillä kaikkiaan vain viisi työtä osallistui koitokseen. Tämä ehkä hieman hillitsee iloani, koska olisihan ollut mukavampaa mitellä täysikokoisemmassa kilpailussa, mutta hei ei tässä pettynytkään voi olla. Varsinkin, koska Pelikauppa oli jälleen ahkerasti haravoinut kilpailuun mukaan äänestäjiä, joten sillä puolella aitaa ei vajetta ollut.

Game on!

4. Ihan tavallinen pelipäivä - lausutaan Simon Pegg-maratooni

Aiemmin mainostamaani ihan tavallista pelipäivää vietettiin viime viikonloppuna Porin Pelikaupalla. Tämä oli hyvä tapa madaltaa ihmisten kynnystä tulla ihmettelemään harrastusyhteisöä itse pelin lisäksi. Uusien pelaajien houkuttelu 40k:n pariin on toki etappi sinäänsä, mutta yhtä oleellinen etappi on myös saada niitä jo peliä harrastavia osaksi aktiivista yhteisöä. Mikäs sen kätevämpi tapa näyttää kotipelaajille, että ns. vakavammat harrastajat eivät todellisuudessa ole niin suuria mörköjä, kuin heittämällä heidät julkiselle paikalle pelaamaan. Seuraavaksi akvaario? Yllättävän usein tulee myös vastaan harrastajia, joille on täysi yllätys, että ai omallakin paikkakunnalla oikeasti pelataan tätä. No nyt ainakin pelattiin ihan julkisesti ulkona warhammer-kaapeista.

Kolmen pelipöydän verran tuolla ihmiset pelailivat ja konkarit opettivat tuoreempia harrastajia sulassa sovussa. Tai näin ainakin spekuloin sen perusteella, mitä kaupalla nopeasti lauantaina pyörähdin toimittamassa yhden armeijan pelaamista varten, sillä olin taas kipeä! Pientä visiittiä lukuunottamatta tapahtuma meni siis itseltäni hieman ohi ja vietinkin viikonlopun taas sohvan pohjalla Netflix seuranani. Ei ole näin tiuha sairastelu tapaistani. Kevät ja opiskelu eivät selvästi sovi terveydelleni.

Tapahtumasta löytyy jonkun verran kuvia figuseuran facebook-albumista.

Noh maratoonasin sitten kotona yksin Simon Peggin leffoja. Mukana mm. itselle uudet tuttavuudet How to Lose Friends & Alienate People ja A Fantastic Fear of Everything. Aloitin jälkimmäisellä ja täytyy sanoa, että kaikessa hämäryydessään se on aivan täydellinen elokuva katsottavaksi puolikuntoisena villapeittoon kietoutuneena, kun on hieman hämärä olo itselläkin. Maratoonin viimeisenä taas oli tuo ystävien ja ihmisten karkoittaminen, joka on kai jonkinlainen romanttinen komedia, mutta Peggin tyyliin. Vastanäyttelijöinä mm. Megan Fox, josta muodostuikin yllättävän jännä pari Peggin kanssa. Toisaalta herra saattaa kuulua siihen kastiin näyttelijöitä, että kaikki ympärilläkin vain näyttävät paremmilta näyttelijöiltä kuin yleensä. Joka tapauksessa ihan viihdyttävä teos brittilän nörttiaateliselta tämäkin.

Varoitus: Liian ilmeinen rantti

En ihan oikeasti suunnitellut tätä aasinsiltaa ainakaan tietoisesti, mutta Netflixiä surffatessa eksyin htlf&ap:n jälkeen katsomaan alkuperäistä kilpparien liveleffaa elikkäs Teenage Mutant Ninja Turtles. Harmikseni jouduin myöntämään, että aika ei ole ollut teokselle kovin kohtelias. Siitäkin huolimatta katsoessani sitä mieleeni juolahti tämä valitettava lause, joka on kuin suoraan internetin meemisivujen suosta: "Nuo kuminaamaritkin ovat silti paljon uskottavampia, kuin Michael Bayn traileri." Enkä edes vihaa Michael Bayta, toisin kuin ne meemisivustot.

Liian ilmeinen rantti ohi.

5. Blood Bowl-liigan ensimmäinen pudotuspeli

Paikallisliigan lohkovaihe kaikilta takana ja pudotuspelit ovat alkaneet. Harmikseni ensimmäisessä pelissä vastassa "omaa porukkaa", joten jomman kumman pyrkimykset päättyisivät tähän. Kääpiöni kohtasivat kaaoskääpiöt, joten taas tiesi pelistä tulevan raskaan, kun kallot vain kolisisivat yhteen. Joukkuettani koko liigan ajan vaivannut huono taloustilanne antoi viimein sen verran myöden, että sain ennen peliä hankittua kaksi linjamiestä lisää nostaen joukkueen pysyvien pelaajien määrän kahteentoista, mikä helpottaa Deathrollerin käyttöä kummasti.

 Kaaoskääpiöt käyttivät saamiaan inducement-rahoja velhon palkkaamiseen, joten kuten arvata saattaa se teki pelaamisestani ärsyttävää varpustamista. Peli vielä alkoi Pitch Invasionilla, joten yleisön lanattua kentän yhteensä peräti 10 pelaajaa makasi naamat turpeessa. Molempien ensimmäiset vuorot olivat siis varsin hämmentäviä. Ensimmäinen puoliaika päättyi tasaisesti 1-1. Myönnettäköön, että tasoitukseni helpottui laittoman paljon kaaoskääpiöiden poltettua viimeisen vuoronsa viskomalla nopasta ykköstä tuplana.

Toinen puoliaika ja aloituspotku kaaoskääpiöillä. Deathroller ajetaan kentälle. Noppajumalien ollessa puolellani saan muutamassa vuorossa toteutettua suunnitelmani raivata ison kuplan vastustajan toiseen laitaan, jonka sisuksissa kuljettaa palloa antamatta velholle kunnollista tilaisuutta käräyttää isompaa röykkiötä kerralla tulipallollaan. Kaaoskääpiöt lukevat tilanteen aivan oikein ja pallonkantajani saa salaman niskaansa ja pian kaaoskäpsät ympäröivät hänen hiiltynyttä (, mutta onneksi elossa olevaa) ruumistaan. Tästä alkaa ankara kädenvääntö pallosta, jonka aikana se taisi vaihtaa joukkuetta kaikkiaan viidesti. Aivan viimeisellä vuorollani sain lyötyä riittävän aukon, josta juoksijani pääsee karkaamaan sillä hetkellä maassa lojuvan pallon luo ja pinkomaan se mukanaan maaliin varmistaen jatkopaikkani luvuin 2-1. Vaikka tämä kuulostaakin kääpiöiden oppikirja-2-1-grindiltä, niin peli oli ahdistavan tasainen eikä mikään ollut hetkeäkään varmaa.

Semifinaalipaikkani tiellä on enää joukkueellinen rottamiehiä ja vaikka ne ovatkin heikkoja, niin en todellakaan pidä ajatuksesta, että pelin nopein joukkue on hitaiden kääpiöiden esteenä. Varaa virheisiin ei siis ole varsinkaan, kun kyseessä on pelaaja, joka viime liigassa vei hopean ja pronssin.

PS. Minä rakastan Deathrolleria. Ihan sama kuinka ylihintainen se on tasapainoisen joukkueen kannalta. Se on vain niin tyydyttävää jyrsiä sillä menemään pitkin kenttää, että ei muulla väliä.


Sainpas purettua pahimmat levottomuudet sydämeltäni. Ensi kerralla taas rauhallisempi blogikirja... Hah. Älä usko kaikkea mitä luet internetistä.