 |
| Viimeiset hetket käsillä |
Sain runsaat määrät inducement-lahjuksia areenan omistajalta ja päätin käyttää ne viekkauteen ellen peräti vääryydeen. Sujautin tuntuvat summat herrojen Farblast ja Churnblade taskuihin tuoden näin vaihtopenkilleni väijymään kaksi aseenkäyttäjää perinteikkään Deathrollerini rinnalle. Haltiat eivät tietäisi mikä heihin iski. Harmikseni myös suippokorvilla oli ikäviä yllätyksiä kehittynyt pelaajilleen harvemmista peleistä huolimatta. Strength 4:n omaavaa haltiaa ei esimerkiksi oikein voi jättää huomiotta.
Ensimmäinen puoliaika alkaa aikamoisella kaaoksella. Haltiat kompastelevat kengännauhoihinsa sitä tahtia, että tulisiko tästä peliä ollenkaan ja ison tilipussin kerännyt Churnblade vetäisee itseään moottorisahalla naamaan heti toisella vuorolla päätyen sairaalaan. Kaaoksen keskellä haltiat kuitenkin tekevät pelin ensimmäisen maalin. Ei kuitenkaan hätää sillä minulla olisi hyvin aikaa tasoittaa. Aloituspotkun oikusta kuitenkin haltiat ovat samantien omalla kenttäpuoliskollani ja vaikka pallo pääseekin kääpiöiden mukana matkaan, torppautuu liike pian kehonrakennusta harrastaneeseen haltiaan ja tilanne nopeasti 2-0. Kaksi vuoroa aikaa ja on epätoivoisen suunnitelman aika...joka torppautuu ikävästi jälleen aloituspotkun aikana, kun haltiat järjestelevätkin linjansa kokonaan uusiksi. Toiselle puoliajalle tulisi siis kiire ja se ei sovi kääpiöille.
Toinen puoliaika alkaa ja Deathroller höyryää kentälle näyttämään tietä tovereilleen. Sopivan hämäyksen kautta tilanne on päänsärystä huolimatta pian kaventunut lukuihin 2-1. Epätoivoiset tilanteet vaativat epätoivoisia kikkailuja ja sitä varten kultaa herra Farblastille kiikutettiinkin. Haltioiden hyökkäys pääsee ikävä kyllä lävitse, mutta vastaanottokomitea odottaa samalla, kun toinen osasto kärkkyy kentän toisessa päässä. Kaksi vuoroa jäljellä ja haltioiden pallonkantaja on suunnitellusti naama turpeessa ja Farblast syöksyy kohti palloa tunkeakseen sen sinkonsa piippuun. Paitsi, että joku on ilmeisesti kaljotellut liian vähän, sillä kahdesta yrityksestä huolimatta pallo ei vain nouse nurmesta... Noh vielä on viimeinen vuoro ja voihan käydä joku käsittämätön tuuri, että pallo laskeutuisi suoraan oikean pelaajan syliin Hail Maryn jälkeen. Kannattaa yrittää ei ole mitään enempää hävittävää... Paitsi, että tälläkin kertaa veteraanikääpiö epäonnistuu yrityksissään noukkia pallo maasta. Äkkiäkös sitä neljä noppaa peräjälkeen epäonnistuu. Haltiat käyttävät viimeisen vuoronsa lyödäkseen tauluun lopulliset lukemat 3-1 katkaisten näin kääpiöiden voittoputken ja vieden mahdollisuudet mitaleista kirkkaimpaan tässä liigassa.
Pronssipeliin siis vie joukkueeni tie ja siellä odottelee jälleen yksi joukkueellinen rottia. En ihan sentään kutsuisi tätä ottelua farssiksi, mutta peli ei vain kertakaikkiaan sujunut. Blood Bowlinkin jumalat ovat vain aina arvaamatonta sorttia ja kaikki on mahdollista tilastokirjan paksuudesta huolimatta. Yhteen otteluun pitäisi vielä joka tapauksessa keskittää kaikki taitonsa, vaikka seuraavakin liiga jo kiiltelee ajatuksissa houkutellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti