Leffaisku: Dark Shadows

"- Siis oikeasti nyt mikä wannabe-burton tämä ohjaaja on?
- Ummm tää on Burtonin leffa..
- On vai? 
...Aaaaaawkward"

Valitettavasti en päässyt todistamaan tälläistä keskustelua katsoessani Dark Shadowssia, mutta se on niin käsin kosketeltavan mahdollista toteutua sopivien ihmisten osuessa kohdilleen tämän leffan kanssa. Kyseessä on siis jälleen yksi Tim Burtonin yritys keksiä kultapojalleen ja vaimokkeelleen uudet roolinimet vaihtamalla näille taas erilaiset peruukit. (Kasvomaalin määrähän on aina vakio.) Ei minulla mitään Burtonia vastaan, mutta kyllä alamäen merkit ovat olleet jo näkyvissä ja tämän teoksen jälkeen siitä ei ole enää pienintäkään epäilystä, niin tasapaksuja ja mauttomia ovat elokuvan antimet. Dark Shadows ei varsinaisesti ole huono, mutta todella vaikeaa siitä on tuota parempaakaan kehua keksiä. "Ei se huono ollut."

Pikku vampyyri angstaa kaapissa

Trailerit ovat varmasti jo kertoneet teille kaiken tarvittavan, mutta kerrataan nyt nopeasti. Johnny Depp on päätynyt pahan kirouksen vuoksi vampyyriksi ja multiin. 200 vuotta myöhemmin hänen arkkunsa kaivetaan ylös rakennustyömaalla ja vampyyrimme huomaa olevansa hyvin hämmentävällä 70-luvulla, jossa hevosia ei laiteta vaunujen eteen vaikka kuinka haluaisi. Tämä vampyyrimme nimeltään Barnabas Collins suuntaa kulkunsa takaisin sukukartanoonsa leikkimään Addams Familyä ja ryhtyy palauttamaan suvun vaurautta entiseen loistoonsa. Noh luonnollisesti herra Collinssin aikanaan kironnut noita astuu takaisin kuvioihin ja pentagrammin kärjet on täten muodostettu.

Tanssi nukkeni tanssi

Kyllähän leffassa vähän naureskella sai, mutta suurin osa vitseistä nähtiin jo trailereissa. Yllättävän vähän nimittäin kuitenkaan tekijät repivät mitään irti 70-luvulle "aikamatkustamisesta." Toki hippejä pitää käydä vähän järsimässä ja miljöö on todellakin hieman sieltä jostakin, mutta välillä ihan pysähtyi miettimään, että tuoko tämä aikakausi elokuvaan oikein mitään lisää. Niin paljon kuin hippien teurastamista ruuaksi arvostankin, niin maku jää aina vain valitettavan laimeaksi yritin sitten miettiä teosta miltä kantilta tahansa. Jopa Depp oli jämähtänyt omiin maneereihinsa lopullisesti niin pahasti ettei kohtauksissa ennen ja jälkeen kirouksen ollut eroa juuri kuin kajaalin määrässä. Potentiaalia kyllä olisi ollut niin paljon enemmän ja jossain vaiheessa vaikuttikin jo ihan lupaavalta, mutta koskaan ei jotenkin päästy pois sieltä liinavaatekomerosta. En voi suositella täysipainoiseksi ateriaksi missään nimessä. Julistan elokuvan täten täydelliseksi edustajaksi genrelle nimeltä mukasynkkä.