Vaikka supersankarileffoja onkin juuri tullut nautittua reipas annos hämiksen ja lepakkomiehen ansiosta, niin jotenkin yhä on sellainen kalvavan ontto tunne, joka johtunee The Avengerssin jättämästä tyhjiöstä. Kun ajattelee kuinka monella elokuvalla tuota jo ylipäätään pohjustettiin, niin ei ole ihme, että tuntuu siltä kuin supersankaririntamalta puuttuisi tällä hetkellä se oleellinen punainen lankavyyhti... joskin tämän tunteellisen jorinan todellinen tarkoitus on vain pohjustaa jälleen yhtä nörttien musavideota.
Ja ainakin minulla tuo biisi jää aina soimaan päähän todella todella raivostuttavan tehokkaasti. Sori tuliko varoitus liian myöhään?
Furinjin henkilökohtainen blogi miniatyyreistä, pöytäpeleistä, nörtteydestä ja äärimmäisestä epätodennäköisyysmoottorista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti