Leffaisku: The Avengers

Menin kyllä nyt ihastumaan tähän japsiposteriin

Eilisen postaukseni jälkeen voi olla hieman vaikeaa koota itseään tekemään objektiivista ja vakavasti otettavaa tekstiä tästä elokuvasta, mutta hei ollaampa realistisia. Nyt puhutaan elokuvasta johon on ympätty useita eri supersankareita useista eri supersankarileffoista. Pitäisi siis olla varsin selvää, että pääasiallinen kohderyhmä on sellaista, joka jo valmiiksi pitää näiden aikaisemmista esiintymisistä. Oikeastaan voisin varmasti myös olettaa, että kovin moni näitä elokuvia katsomaton ylipäätään edes alkaisi lukea tätä postausta Avengerssista.

Supertrikoometsurit

Lienee tosiaan jo selvää, että pidin elokuvasta, joten turhaan sitä säästelemään loppuyhteenvedoksi. The Avengers on varsin vahvasti paras Marvel-elokuvista tähän mennessä. Järkytyksekseni otsikoiden mukaan jopa monet leffakriitikot ovat pitäneet Avengerssista eli ilmeisesti maailmassamme alkaa olla kirjat pahasti sekaisin. On varsin turvallista siis olettaa, että jos olet kyseisen sankaripoppoon seikkailuista tähän mennessä pitänyt, et todennäköisesti tule pettymään tälläkään kertaa. Elokuva alkaa kuin mikä tahansa äksönpätkä kauhealla räiskeellä, mutta siinä missä normaaleilta pätkiltä loppuu energia ennemmin tai myöhemmin, niin Kostajat vain kiihtyy kiihtymistään. Lopputaisteluiden pyöriessä katsoja alkaa olla positiivisessa mielessä uupunut ja tosiaan ainakin allekirjoittaneen tapauksessa myös nauranut vedet silmissä sen verran, ettei meinaa enää pystyä enempää.

Kaikki lyö

Huumori on siis todellakin leffan herkullisinta antia ja se nimenomaan muodostuu hahmojen välisestä vuorovaikutuksesta. Luonnollisesti sanailun lisäksi vuorovaikutuksella tarkoitetaan tässä myös nyrkeillä puhumista, koska kansahan tahtoo myös nähdä kuka on kovin. The Avengers siis tarjoaa fanipalvelua kaikin puolin onnistuneesti. En itse ole aikanaan kauheasti Marvelin sarjakuvia lukenut, joten fanitukseni keskittyy pääasiassa näihin leffoihin. Tästäkin huolimatta on pakko myöntää, että kun S.H.I.E.L.D.in tukikohta käynnisti moottorinsa ensi kertaa tuli sellaisia villejä väristyksiä nuoruudesta. Hulkista en ole oikein koskaan pitänyt, mutta jollain ilveellä ensimmäistä kertaa jopa Banner/Hulk iskee niin lujaa, kuin vihreältä jätiltä soisi odottaakin. Eli tuota tuota en minä vain pysty keksimään mitään vakavasti otettavaa valitettavaa edes perinteisistä inhokeistani, joten mitä te siinä enää odotatte? Mars katsomaan siitä!

Hulk smash!

Tällä kertaa muuten on kyllästytty kiusaamaan katsojia lopputekstien jälkeisillä pätkillä ja läimästy jatkovihjeet suoraan niiden koristeellisten näyttelijäfiilistelyjen perään. Ihan vaan vinkkinä, jos ei tahdo niitä kaikkia tekstejä muusta syystä katsoa.

Cool gals don't look at explosions