perjantai 20. heinäkuuta 2012

Leffaisku: The Amazing Spider-Man


Heti alkuun se lyhyt tiivistys, jota moni kaipaa: The Amazing Spider-Man (2012) on parempi kuin Spider-Manit 1-3 (2002, 2004 ja 2007) yhteensä, joka ei tosin kirjoissani ole kummoinen saavutus. En ole koskaan erityisen paljoa pitänyt hämiksestä ja nuo kaksituhatta luvun alun emo-hämikset onnistuivat tekemään hahmosta entistäkin vastenmielisemmän. On siis suoranainen ihme, että uskaltauduin jälleen yhtä uusiofuusiokäynnistystä katsomaan. Marvelin elokuvat ovat vain parantaneet viime vuosina tahtiaan niin tähtitieteellisesti, että päätin antaa jopa hämikselle uuden mahdollisuuden.

Meillä on uusi tyttö
Toppuutellaan kuitenkin heti perään hieman, sillä ei leffa nimestään huolimatta aivan mikään loistelias teos kuitenkaan ole. Hyvää perustasoa supersankarielokuvissa, muttei yllä lähellekään niihin kovimpiin. Tarina käynnistyy turhankin tosissaan uudelleen alusta, sillä alku saa katsojan huokailemaan, että "nähty jo!" Yleensä tälläisessä tilanteessa toivoo jonkinlaista erilaista lähestymistapaa tai sitä usein parhaaksi todettua vaihtoehtoa eli syntytarina skipataan aluksi täysin. Hämiksen kohdalla kuitenkin tulee jotenkin nolo olo, että ei tässä nyt oikein muutakaan kerrottavaa ole, että otetaas sama vanha uusiksi. Onneksi tällä kertaa mennään lähempänä alkuperäistarinaa, kuin edellisissä leffoissa. Seittisingot eivät esimerkiksi ole enää mutaation sivutuote.

Meillä on uusi poika
Emoteinihämis on historiaa ja vaikka tilalla onkin vain skeittariteinihämis, niin Andrew Garfield oli kohtalaisen uskottava hämis. Rehellisyyden nimissä en tosin tiedä johtuuko se vain siitä, että Tobey Maguiresta on niin helppo pistää paremmaksi vai oliko hän peräti ihan oikeasti hyvä. No okei Garfield on pyörähtänyt Doctor Whossa, joten pakko hänet on kai merkata hyväksi. Siitäkin huolimatta, että Spider-man tuntui tällä kertaa olevan täysin kykenemätön pitämään maskia päässään.


Hahmot, yksityiskohdat ja jopa kokonaisuus on siis jollain tapaa saatu kohtalaisesti paikoilleen, mutta käsikirjoitus on kyllä harvinaisen yllätyksetön. Enkä tarkoita nyt sitä, että tarina on nähty jo vaan sitä, miten jokainen käänne ja hahmon kohtalo nähdään jo hyvissä ajoin ennalta. Palan halusta tehdä vertauksen Batmaniin ja Arkhamin mielisairaalan puuttumisen, mutten halua sortua juonipaljastuksiin edes sen vertaa.

 The Amazing Spider-Man on vain Spider-Man, mutta ainakin se on sentään myös hauska.

2 kommenttia:

  1. Bongasin myös Garfieldin ja tämän järkyttävän feikin Southern -aksentin Doctor Who:ssa. Oiva hämis kylläkin imho.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...