 |
| Aamunkoi |
9. päivä Afterpain, Kilnfell
Tapaamamme keisarikunnan metsästäjät johtivat meidät läheiseen Afterpainin kylään, jossa pääsimme täydentämään muonavarojamme ja tietysti testaamaan paikallisen oluen, joka ei ollut kummoista, mutta kelpasi viikon taivaltamisen jälkeen. Törmäsin kapakassa paikalliseen lainvalvojaan, joka värväsi miehiä auttamaan häntä nappaamaan lähialueita ryöstelevän konnajoukon. Kyläläisiä ei henkensä vaarantaminen tuntunut kiinnostavan, mutta lupaus palkkiosta sai minut huomauttamaan miekkoselle, että kun hän on kyllästynyt tuhlaamaan aikaansa ihmisten kanssa, niin kääntyy puoleeni. Ilmeisesti tavernan ovesta parhaillaan sisään etenevä aseistettujen kääpiöiden jono sai hänet nopeasti vakuuttuneeksi. Sovimme tapaavamme aamun ensimmäisessä valossa ja lähtisimme kohti ryövärien piilopirttiä. Onneksi mannunvartija siirtyi yöpuulle ennen kuin Freki teki tarpeettomasti selvää ihmisten veitsenheittokisasta osallistumalla siihen kirveellään.
 |
| Örkit raunion suojissa niityn laitamilla |
Lähdimme matkaan, kuten sovittua ja saavuimme ongelmitta ison niityn laidalle, jonka keskellä konnien piilopirtti sijaitsi. Tähän onnemme kuitenkin päättyi. Oli selvää, että aukion ylittäminen ryöväreiden huomaamatta oli varsin mahdotonta, mutta sen lisäksi niityn toisella laidalla näkyi joukko likaisia örkkejä, jotka aikoivat kai syöttää samaiset rosvot peikolleen. Olin elätellyt turhaan toivoa helposta rahasta. Tästä kolmen joukkion törmäyksestä ei tullut kovin sujuvaa. Roistot lennättivät vasamia ulos rakennuksen ikkunoista jokaiseen suuntaan. Ainoa etumme oli, että örkit saivat varoa varsijousia nyt useammasta suunnasta. Roistojen ammuksilta emme välttyneet valitettavasti itsekään, mutta tilanteen kunniaksi voidaan laskea edes se, että suuri osa örkeistä ei enää poistunut kentältä taistelun laannuttua. Jouduin itse pitkään taistoon örkkejä seuranneen peikon kanssa ja vaatteeni haisevat yhä sen kuolalta. En saanut valtavaa olentoa hengiltä, mutta se ymmärsi lopulta kompuroida takaisin metsään pari viimeistä henkiin jäänyttä örkkiä kannoillaan. Hinta oli kuitenkin kova sillä veljekset Geri ja Freki haavoittuivat vakavasti. Frekin hengitys on vinkunut koko illan niin, että sudet seuraavat sitä vielä leiriimme ja Geri linkuttaa ympäriinsä minuakin hitaammin. Useista muista vammoista puhumattakaan. Välillä minusta tuntuu, että he voisivat ottaa valansa kunniakkaan kuoleman etsimisestä vakavammin ja lakata yrittämästä heittää henkeään missä tahansa nahinoinnissa!
Ikävä kyllä meidät palkanneella vartijalla ei ollut onnea nimeksikään tai ainakaan kylmäpäisyyttä. Hoideltuamme rosvojoukon löysimme hänet kuolleena toiselta puolelta niittyä, jonne hän syöksyi pian taistelun alettua. Nuori typerys luuli kai ajavansa örkit yksinään pakoon. Otimme hevosensa kiinni niityltä ja läheisen tornin portaikon avulla suoritetun hieman nolon operaation avulla nostimme ratsastajan hevosensa selkään viimeiselle matkalle. Johdatimme ratsun ja kahlitut varkaat takaisin kylän vartiotuvalle ja perittyämme luvatun palkkion jätimme ruumiin ja vangit vartioiden murheeksi.
Saimme mitä tulimme hakemaan, mutta jatkossa minun on varmistettava, ettei joukkoomme kohdistu enää tarpeettomia riskejä. Kukkaroni on entistä painavampi, mutta sieluni ei ole keventynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti