Matkapäiväkirja: 1. viikko halki Kilnfellin

Goudan keskusaukio

1. päivä. Gouda, Kilnfell

Huoneeni ja sukuni varallisuus on kokenut valitettavan notkahduksen jatkuvissa hiisisodissa. Siksi olen päättänyt omalta osaltani kohentaa tilannetta lähtemällä tälle riskialttiille matkalle.Pyrin merkitsemään matkamme tapahtumat tähän päiväkirjaan, jotta tulevat sukupolvet voisivat paremmin punnita riskejä harkitessaan Mordheimin kaupungin rikkauksien tavoittelua.

Saavuimme illalla piskuiseen Goudan kylään, joka sijaitsee aivan Kilnfellin rajalla. Olisimme jaksaneet vielä taittaa taivalta, mutta katsoin parhaaksi suoda joukkiolleni yhden rauhallisen yön majatalossa, sillä seuraavasta tilaisuudesta moiseen ei ole mitään takeita.

2. päivä. Vaivoin nimeämisen arvoinen kyläpahanen, Kilnfell

Lähdimme Goudasta hyvin levänneinä tai muutamien tapauksessa ainakin hyvin juoneina. Ennen iltaa saavuimme pieneen lähes autioituneeseen kylään. Muutamat jäljelle jääneistä asukkaista kertoivat muiden paenneen huhuja alueella liikkuvista epäkuolleista. Eräs raihnainen ihmisvanhus väitti nähneensä jopa useamman, kuin vain yhden vampyyrin. Tämän jälkeen ukko alkoi kaupata tekemäänsä karttaa, jolla välttyä törmäämästä haudasta takaisin ylös kivunneeseen anoppiinsa. Kieltäydyin tökeröstä piirroksesta, jonka avulla ei olisi löytänyt edes lähimmälle torille.

Valitettava vastaanottokomitea

Pääsimme vaivoin eteenpäin parin hökkelin verran, kun meidät pysäytti joukko soihduilla varustautuneita ihmisiä; noidanmetsästäjiä samaisten huhuttujen epäkuolleiden perässä. Tälläiset fanaatikot ovat aina samanlaisia ja epäilevät kaikkea erilaista taikuuden aiheuttamaksi ihan vain varmuuden vuoksi! Pieni ryhmä kääpiöitä näin kaukana vuorista oli ilmeisesti heidän mielestään silkka mahdottomuus, joten ennen kuin huomasimmekaan olimme taistelussa lähes kaksinkertaista ylivoimaa vastaan. Lähetin harvalukuiset ampujani läheisiin autioihin rakennuksiin tasaamaan pelikenttää etäältä samalla, kun minä ja loput lähdimme kaartamaan  torin laitoja ihmisten kimppuun. En taatusti antaisi muutaman kuolaa valuttavan naistenpolttajan estää rikastumisaikeitani heti ensimmäisinä päivinä!

Minun, minun, minun, minun, minun, minunminunminunminunminun

Uskovaisista mielipuolista ei ollut juuri vastusta varsijousillemme ja kirveillemme. Heidän kunniakseen on kuitenkin sanottava, että vähästä he eivät ainakaan luovuttaneet, vaikka tovereita kaatui ympärillä. Myönnän taistelussa ottaneeni riskin, joka ei ehkä ollut sovelias partani pituuteen nähden. Kylän suihkulähteen ohi edetessäni näin nimittäin vedessä hohdon, joka oli tuttu huoneeni pajoista jo poikavuosilta. En aikonut jättää jalokiveä ahdistelijoideni löydettäväksi, joten hyppäsin lähteeseen poimimaan sen mukaani, vaikka sen seurauksena jouduinkin taistelemaan lähes vyötäröön asti vedessä. Sain kimppuuni soturipapin ja pari hänen seuraajaansa. Flagellanteista toinen menetti pian tajuntansa iskustani, mutta pappi ei ollut yhtä onnekas. Hän kaatui kuolleena suihkulähteen pohjalle värjäten veden punaiseksi. Samassa Geri ja Freki olivatkin luonani ja hieman liioitellun verisinä hekin, jos saan huomauttaa. Yhdessä aloimme ajaa loppuja ihmisiä ulos torilta ja he pian ymmärsivätkin tehdä poikkeuksen vakaumuksessaan elääkseen kärventämään taikureita ja silmänkääntäjiä vielä tulevinakin päivinä.

4. päivä. Sumussa, samperin sumussa

Vähemmän tuore lihamuuri

En tiedä oliko se taikuutta vai jumalten vihaa, mutta vannon aamussa heränneeni sakeimpaan sumuun, jonka olen koskaan nähnyt. Oli aiheuttaja mikä tahansa, niin kirouksen se kuitenkin toi yllemme, sillä joukkiomme hajaantui kauas toisistaan raunioissa, joissa yövyimme ja usva kätki kohti kulkevan uhan, kunnes oli lähes myöhäistä. Saimme todistaa huhut epäkuolleista tosiksi, kun joukko zombeja ilmaantui metsän suojista. Taistelimme raivokkaasti yrittäessämme koota hajaantuneet joukkomme ja vaikka palautimme useita ruumiita takaisin maahan, niitä nousi aina vain lisää. Kävelevien ruumiiden suojissa kulki tumma velho, jonka rooli tapahtumissa oli turhankin selvää. Ampujieni vasamien ryöppy avasi aukon tuohon mätänevään muuriin ja luotettu pistoolini pääsi aiheuttamaan velholle elämänsä tai kuolemansa päänsäryn. Kuvittelin onneni kääntyneen.

Ensi kerralla tappavampi valkosipulihönkä

Huhuista varuillani olin hankkinut kyläkauppiaalta uusien varusteiden mukana tukun valkosipulia jaettavaksi miehilleni. Olisi pitänyt käyttää moiset niiden eilisten kaniinien höystämiseen! Vampyyri oli kimpussani nopeamminkin kuin saatoin aavistaa ja tämän kintereillä jolkotti valtava susi. En ole ennen kuullut kirvestä suosivasta vampyyristä, mutta pakko se oli uskoa torjuessani tämän iskuja omallani. Taistelun tuoksinassa ehdein nähdä muutamia tuoreista apulaisistani makaamassa liikkumattomina maassa. Lopulta viiltävä kipu iski oikeaan jalkaani ja kaaduin sen voimasta maahan. Kuka yltää kääpiötä jalkaan keskellä taistelua?! Kierein, torjuin, taistelin ja kirosin maassa vampyyrin heiluessa ylläni henkeäni uhaten. En myönnä tätä miehilleni, mutta en ole varma pimenikö tajuntani hetkeksi vai enkö vain muista kaikkea noista hetkistä. Sen tiedän, että Gerin ja Frekin raivokkuus ja jatkuva täydellinen omasta turvallisuudestaan välittämättä jättäminen sai lopulta myös vampyyrin joukkioineen palaamaan sumuun, josta ilmestyivätkin.

4. päivä, ilta

Jalkani on ilmeisesti murtunut. Kunnollisen parantajan löytäminen täältä on hyvin epätodennäköistä. Pystyn kävelemään, mutta juokseminen ei onnistu tällä jalalla enää ollenkaan. Pah. Juokseminen on muutenkin suippokorvien hommaa.

6. päivä. Thingwoodin metsä, Kilnfell

A thing...in the woods

Saavuimme eilen metsäisemmälle alueelle, jossa näkyvyys ei ollut kovin kummoinen. Onneksi tiedustelijani olivat valppaina, sillä alueella liikkui myös joukko petomiehiä ja metsissä käyskenteli pari valtavaa olentoa. Kuvittelin niiden ensin olevan osa petomiesten laumaa, mutta toinen niistä hyökkäsikin tuon joukkion kimppuun niiden uskaltautuessa liian lähelle sitä. Eräs metsästäjistäni tunnisti hirviöt vahvan kirouksen aiheuttamiksi, jota ihmiset kutsuvat nimellä banewolf. Deor piti vitsejään kääpiöihmissusista kovinkin nokkelina katsellessamme petojen taistelua tätä olentoa vastaan. Käytin tietysti tilaisuuden hyödykseni ja määräsin varsijouset kaatamaan petoja, jotka eivät olleet mukana kahakassa ja näin saimme helposti raivattua tiemme alueen läpi suurimman osan vastustajista ollessa pulassa hirviön kanssa.

Here beastie, beastie, beastie

7. päivä. Thingwoodin metsän laitamilla

Törmäsimme joukkoon ihmisiä keskellä metsää. He osoittautuivat onneksi hyväntahtoisiksi keisarillisiksi metsästäjiksi ja jaoimme heidän leirinuotionsa. Joukkion johtaja tarjoutui johdattamaan meidät lähimpään kylään täydentämään varusteitamme ja neuvoi parhaan reitin seuraavaan kohteeseemme. Ihmisistä vaihteeksi hyötyäkin.