keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Leffaisku: Gulliverin matkat "3D"

Kerro toki lisää ihan oikeasti kiinnostaa
True Gritistä kirjoitellessa kitisin, kun aina leffat ovat vähintään semihyviä, ettei oikein voi hehkuttaa eikä hirttää. Eipä siinä mennyt kuin pari päivää seuraavaan leffaan ja sain mitä tilasinkin. Toisen vanhentuvan leffalipun kohtaloksi siis muodostui Gulliver's travels/matkat. Jack Black on siis jälleen päästetty irti. Jostain syystä taas unohdin, ettei tyyppiä jaksa katsoa yhdellä istumisella kokonaisen leffan verran (poikkeus, tavallaan). Juu nyt on hirsipuu rakennettu.

Hyvä idea
Ensimmäiseksi nostamme hattua Jack Blackille. Hän on nimittäin ensimmäistä kertaa elämässään saanut käsikirjoittajalta erilaisen roolihahmon näyteltäväkseen. Itsetunnolla täyteen pumpatun kitarasankaria pelaavan mukahassuttajan sijaan hän oli tällä kertaa "ujo" itsesäälinen kitarasankaria pelaava mukahassuttaja, josta tulee itsetunnolla lähes täyteen pumpattu Live Action-kitarasankaria pelaava mukahassuttaja, kun hän on Lilliputtilandian isoin mies. Hahmokehitystä? Punainen ja vihreä sieni yhtä aikaa!

Sieniä tekijöille olisi kaivattukin ...tai edes yleisölle
Elokuvasta kokonaisuutena on oikeastaan vaikea sanoa yhtään mitään, koska sisältöä on vain niin vähän. Eihän komedialta voi mitään eeppistä juonta odottaa, mutta kyllä sitä nyt edes hauska pitäisi olla. Pari kertaa toki naurahdin leffan aikana eli varmaan niille kahdelle Star Wars-vitsille, mutta se ei todellakaan riitä. Ei en vain keksi mitään hyvää sanottavaa. Näyttelijät syvältä, ei piristävää sivuhahmoa, ei nättiä silmänruokaa, ei erikoista musiikkia, ei komediaa, ei yhtikäs mittää. 

Minulle Gulliverin matkat ovat sitäpaitsi tätä (Voi itku vuodelta 1939 en minä nyt niin vanha ole. Olen näköjään katsonut wanhoja klassikoita jo pienenä) ja varsinkin juuri tuo alla näkyvä kohtaus. Se oli oikeastaan ainoa hyvä asia tässä 3D-pelleilyssä, että sai nostalgiatripin lapsuuteen, kun Blackie kiskoi perässään vihollisen armadaa.

Koolla on väliä myös merisodankäynnissä
3D-kikkailusta puheenollen voi frak sentään oikeesti nyt järki käteen. Tuli kyllä ihan ennätyksellinen rimanalitus 3D-tekniikan hyödyntämisen suhteen. Efektiä käytettiin leffassa niin uskomattoman vähän, että elokuvan olisi lähestulkoon voinut katsoa vallan ilman 3D-laseja ja kuva olisi vain näyttänyt vähän rakeiselta VHS-leffalta. Tuli oikeasti nostettua pari kertaa laseja nenältä, että onko siinä nyt joku ero? Ei sitä 3D-lätkää ole pakko väkisin liimata jokaisen leffan nimen perään, jos sille ei kerran mitään käyttöä edes ole. Tavallisella kameralla kuvaaminen olisi säästänyt aikaa ja rahaa.

Eih. Älä katso ellet ole täysin eeppisiin mittasuhteisiin venähtänyt Jack Black-fani. Äläkä varsinkaan maksa extraa 3D:stä leffateatterissa. Onneksi oli tosiaan leffalippu valmiina, niin ei tarvinnut siitä lystistä maksaa paria euroa lisää. Toisaalta, jos ei olisi ollut vanhentuvaa leffalippua käsissä, niin ei olisi tullut eksyttyä tätä katsomaan ollenkaan!

2 kommenttia:

  1. Voi jummijammi tuota piirrosversiokuvaa. Minäkin muistan tuon! :D

    VastaaPoista
  2. Pitäisi VHS-laitteet kaivaa esiin selvästi :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...