Leffaisku: Kauhea kankkunen osa 2

Katsokaa tuota epätoivon määrää

Huh huh...

Taas ollaan sellaisilla leffavesillä, että nörttibloggaajan maine (hah) on heikoilla. Eipäs kuitenkaan tuomita niin hätäiseen, sillä aina välillä tekee vain hyvää todella nollata ajatukset ja siihen nämä leffat ovat omiaan. Normaaleista teinileffoista kankkuset erottaa se, että kännisekoiluita puretaan samaan tyyliin, kuin parhaissa salaliittoteorialeffoissa. Kaikista uskomattominta on se, että nämä pakottavat jopa ne teinit hieman ajattelemaan, että mistä videon tapahtumissa on kysymys. Miksi vessassa on tiikeri? Kenen sormi kelluu mun lasissa?

Molemmissa elokuvissa on kyse samasta tilanteesta eli kaveri on menossa naimisiin ja kaverienhan on saatava polttarit. Sanomattakin on siis selvää, että alamäki alkaa heti. Näitä kahta osaa yhdistää myös se, että niistä on suhteellisen vaikea puhua spoilaamatta tapahtumia ja siksi lyönkin ne tässä osittain yhteen ja vain suosittelen kokeilemaan niitä, kun seuraavan kerran kaipaat nollausta. Itsekään en ensimmäistä leffaa todellakaan käynyt katsomassa teatterissa, eikä ollut edes pienintäkään aikomusta, koska oletin sen olevan taas yksi olematon sekoilukomedia. Saivat kuitenkin ylipuhuttua kokeilemaan leffaa myöhemmin ja sen jälkeen toisen osan katsomiseen ei suostuttelua tarvittu.

Paetkaa vielä, kun voitte!

Etukäteen toista osaa odotellessa ihmetteli sitä, että miten ihmeessä sama porukka muka saadaan toistamaan sama eeppinen tapahtumaketju uudelleen ilman, että koko viritys näyttää täysin väkisin väännetyltä. Esimerkiksi, että pistetään tyyppi eroamaan samantien vaimostaan, jotta voidaan pitää tyypille polttarit uudelleen seuraavissa häissä ja hukata se taas? Onneksi oli kuitenkin löydetty helposti ratkaisu kuvion uusimiseen, eikä se oikeasti kaivannut mitään kovin monimutkaista. Leffaa on kritisoitu siitä, että se vain toistaa ensimmäistä, mutta...eikös se nyt vähän ole se pointti kankkusessa? Ensin vannotaan, että ei enää ikinä ja seuraavana viikonloppuna mennään taas ja tehdään kaikki samat typeryydet uudelleen.

Pahinta tässä toisessa elokuvassa eivät kuitenkaan olleet "I didn't see that one coming"-kohtaukset vaan ne "I saw that one coming and I can still see it when I close my eyes!"-hetket. Ja niistä puheenollen, mitäpä kännisekoilut olisivatkaan ilman, että joku löytää myöhemmin valokuvallisia todisteita muiden kertomille tapahtumille.

Näytänkö mä oikeesti tolta?