Leffaisku: `Tamara Drewe´

öh...äh...errr...ei...hmm ellei...eikä...paitsi... sievä nenä...eih ei tämä ole Asterixia ja Obelixin näyttelijäkin huitoi ihan eri leffan trailerissa. Kröhöm. Kaikkea sitä välillä joutuukin katsomaan. Löydän yleensä leffoista edes jonkun hopeareunuksen viihdykkeeksi, mutta tällä kertaa se oli harvinaisen ohut. Kuvittelin saavani aikaan edes jonkun "Jos tyttöystäväsi raahaa sinut katsomaan tätä, niin voit ainakin lohduttautua sillä, että..."-tyyppisen artikkelin, mutta moistakaan reportaasia ei nyt oikein irtoa.

Tamara Drewe kertoo brittiläisen lehtikolumnistin tarinaa rumasta ankanpoikasesta. Tällä kertaa epäsievästä pikkutytöstä ei kuitenkaan kasveta hemaisevaksi miestennielijäksi, vaan siihen riittää nenän kutistaminen eli pieni plastiikkakirurgia. Tamara palaa uuden...anteeksi pienemmän nenänsä kanssa kotikulmilleen maalle ja saa tietysti sekoitettua pienen kylän täysin. Tarinan näyttämön keskipisteenä toimii eräänlainen kirjailijoiden yhteinen piilopirtti/hostelli, jossa kukin yrittää tuottaa suurta läpimurtoaan.

Kieltämättä kivat puitteet suoltaa tekstiä

Nyt vetää kyllä siis niiiiin hankalaksi hakea jonkinlaista nörttinäkökulmaa tähän elokuvaan. Ei auta edes se, että teos perustuu sarjakuvaan. Oletin elokuvalta irtoavan brittiläiseen tyyliin paljon mustaa huumoria, mutta sekin jäi kovin harmaaksi. (Pun Intended) Elokuvan loppua kohden odotin jotenkin koko ajan, että millä hetkellä hyvänsä koko homma karkaa käsistä ja alusta asti koottu sekava ihmisvyyhti purkautuu räjähdysmäisesti, mutta ei. Itselleni parasta elokuvassa olivatkin sitten melkeimpä maisemat ja brittiläinen ilmapiiri ylipäätään. Tuli ihan taas ikävä reissua Lontooseen.

Haloo tuholaistorjuja? Meillä on ongelmia teineistä.