Furinjin leffateatteri-iskut 2010

Porin Promenadin arkistointi

Kävin tuossa arkistoa läpi eli nipullista leffalippuja ja laskeskelin, että vuonna 2010 eksyin syystä tai toisesta katsomaan elokuvateatteriin saakka 26 elokuvaa. Tuo rykelmä näyttää tältä:

The Social Network, Harry Potter and the Deathly Hallows part Fricking 1, The Last Airbender 3D, Vampyyrien imussa, The Expendables, Inception, Karate Kid, Noidan Oppipoika, Shrek ja ikuinen onni 3D, Twilight - Epäilys, Street Dance 3D, The A-Team, Prince of Persia, Iron Man 2, Prinsessa Mononoke, Kick-Ass, Titaanien taistelu 3D, Suljettu Saari, Imaginarium of Doctor Parnassus, Näin koulutat lohikäärmeesi 3D, Liisa Ihmemaassa 3D, Percy Jackson Salamavaras, Up in the Air, Pimeyden ytimessä, Pientä säätöä, Sherlock Holmes. ...ja useampi 3D-lätkä tuonne sekaan vielä lisää..

Monta itseäni kiinnostanutta leffaa jäi kyllä välistäkin, joten niitä täytyy paikkailla. Onneksi joululahjat korjasivat jo sen häpeällisimmän puutteen eli Toy Story 3:n.

Maailmankaikkeus pitää top-listoista, joten teempä itsekin näiden pohjalta listauksen leffojen Top-10:stä vuodelle 2010. Juonen ja visuaalisuuden lisäksi käytän tärkeimpänä arvosteluperusteena yleistä leffaelämystä. Eli kuinka hyvin leffa kokonaisuutena saa tarrautumaan penkkiin tai vielä parempaa, jos se saa päinvastoin ampaisemaan täysillä mukaan matkalle pahantekoon.

1. The A-Team
2. Inception
3. The Social Network
4. Pimeyden ytimessä (Edge of Darkness)
5. Näin koulutat lohikäärmeesi (How to Train Your Dragon)
6. Suljettu Saari (Shutter Island)
7. Iron Man 2
8. Sherlock Holmes
9. The Last Airbender
10. Kick-Ass

Oli aluksi hieman tuskaista karsia pois vielä yhtä pois listasta, sillä loppupää oli todella tasaista. Lopulta kuitenkin heitin listasta mäkeen Noidan oppipojan, josta tavallaan olisin halunnut pitää hieman enemmän. Oli sen verran hyvänmakuinen välipala kuitenkin, mutta siltikin vain pelkkä välipala, joten se sai lähteä. Noh onneksi kohta tulee leffan isoveli Season of the Witch. On suorastaan hieman noloa myöntää, että minun ei ensimmäistä sijaa tarvinnut edes harkita.

A-suunnitelma, ainoa suunnitelma

Kaikista suurin elämys leffateatterissa viime vuonna oli ehdottomasti A-Team. Ei siksi, että sen juoni olisi todellakaan parempi tai jännittävämpi kuin Inceptionissa tai Shutter Islandissa. Ei siksi, että se olisi erikoistehosteiltaan tajunnanräjäyttävämpi kuin...kuin Kick-Ass tai Iron Man. A-Team ensimmäkin sai saliin enemmän eloa, kuin yksikään muu leffoista eli huumoria ja uskomattomia tilanteita riitti. Tekijät ovat myös ymmärtäneet sen perustavanlaatuisen viisauden, että elokuvissa kaikki on mahdollista ja tätä voidaan hyväksikäyttää kuinka törkeästi tähänsä. Fysiikan lait siis voidaan sitoa nippusiteillä ja heittää auton takalaatikkoon ja antaa katsojien nauttia mitä uskomattomimmista ilmalennoista ja tempauksista.

Pitkään oli vallalla kausi, jolloin katsojat nostivat metelin, jos realismia ei muka ollut tarpeeksi. Yhyy yhyy ei tuo ole mahdollista. Nykyisin on sentään mahdollista tehdä elokuvia elokuvina. Vaikka rakastankin yltiörealismia, niin välillä todella kaivataan sankareita, jotka jättävät ikonisen Rambonkin nimen varjoonsa. A-Team myös vei historian kovimman äijäleffan kruunun Kolmeltasataa. Kyllä siinä nyt vaan niin kävi.

Aasinsilta

Eniten ihmetystä tuossa listassa aiheuttanee korkealle päässyt Pimeyden ytimessä eli Edge of Darkness, jota moni ei varmaan edes löydä muistilokeroistaan pelkän nimen perusteella. Pääosassahan huitoo Mel Gibson ja pitkästä aikaa ihan tosissaan. Tämä leffa saattoi itselleni olla ehkä se vuoden suurin yllättäjä, sillä muista leffoista osasi suurinpiirtein odottaa, mitä tulee samaan, mutta pimeyden ytimestä lensikin silmille pannullinen kahvia. Ensinnäkin piristävää oli se, että leffa osoitti Mel Gibsonin osaavan edelleen näytellä täysillä ja vielä harmaantuneenakin pystyy Tappavista aseista tuttuun sekopäisyyteen.

"I'm funny that way"

Ahem hyvä on tuo kuva ei nyt anna ollenkaan oikeaa kuvaa elokuvasta. Todellisuudessa se on todella loistava wanhan ajan poliisileffa, jossa on mies, jolla ei ole enää mitään menetettävää. Vihaan sellaisia leffoja. Pimeyden ytimessä toteuttaa kuitenkin tämän ikivanhan, loppuunkulutetun ja huonon idean aivan loistavalla tavalla. Suosittelen vilkaisemaan. Jos nuorempana poliisileffat innostivat, niin tämä tuo ne takaisin tälle vuosituhannelle.

Ytimen tekijätiimi myös ymmärsi, että elokuvan voi oikeasti aloittaa heti. Ei ole aina pakko tuhlata pahimmillaan jopa tunteja siihen, että esitellään miljöötä ja elämää. Tämä on hienoa, jos on kyse jännityksen tai jonkun todella mahtavan monimutkaisen juonikuvioiden verkon rakentamisesta, mutta siitä ei juuri koskaan ole kysymys. Katsojan ei aina ole tarpeen tietää, että missä perheen äiti on tai millainen urakehitys isovanhemmilla on ollut. Leffan oikeasti voi joskus aloittaa näin: Hei iskä, BUM!

Myönnettäköön, että lohikäärmeidenkoulutus saattaa olla listalla ihan hitusen liian korkealla, mutku...se vaan oli mukava ja muutenkin ainoa mukaan päässyt animaatio. Yarrrr irkkuskottiviikinkejä. Ei silti oli Shrek myös ihan kiva ja se sai toivomaan, että kumpa joku ymmärtäisi tehdä vakavamman fantasia-animaatioleffan. Siinä saisi jotain kunnollista iloa irti 3D:stä.

Vai onko se kääpiöiden slayeri?