Ultramarines - A Warhammer 40.000 Movie

...että taas lisää leffatekstejä, mutta hei nyt ollaan sentään yhä warhammerien maailmassa!

Tuli katseltua tämä kohuttu ultramariinileffa nyt sitten ihan 40k-peliporukalla ja...tuotatuota. Mitäköhän sitä nyt sitten lähtisi sanomaan elokuvasta, joka on jo saanut niskaansa tervaa ja höyheniä, kynitty ja tervattu uudelleen, sytytetty tuleen, tallottu sammuksiin ja varmuuden vuoksi vielä lynkattu tehosekoittimella? Ja kaikki tämä fanien toimesta internetissä ja osa siitä jo ennen koko leffan ilmestymistä.

Oleellisin kommentti tähän kai lienee, että mitä ihmettä ihmiset ovat tältä elokuvalta oikein odottaneet? Ilmeisesti juurikin sitä eli ihmettä. Jostain syystä kukaan ei vain ole muistanut, että ihmeitä ja yllätyksiä ei leffamaailmassa ihan valtavan usein tapahdu. Disney-Pixar ei ole se animaatiotason pohjamuta, vaikka kuinka moista tahtoisi höyrypäässään kuvitella. Itse sain leffan ulkonäöstä aika paljonkin kivoja viboja, mutta minusta jotenkin tuntuu sen johtuvan ennen kaikkea siitä, että siitä palautuu nostalgisesti mieleen vanha kunnon Chaos Gate.

Chaos Gate <3

Asiaan voisi tietysti oikein paneutua tosissaan ja metsästää ja leikellä halki tutkittavaksi kaikki mahdolliset internettiläisten ahdistukset ja käydä ne sitten kohta kohdalta lävitse leffaa kyljessä pyörittäen. En kuitenkaan koe moiseen urakkaan ryhtymiseen kovinkaan suurta vetoa, koska asia ei vain ole tarpeeksi lähellä sydäntäni. Internetmassoihin ei lääkettä ole kuitenkaan, enkä ole niin ihastunut GW:hen tai muihin leffaan syyllistyneisiin instansseihin. ...tai itse elokuvaan. Sitäpaitsi, kuten trendikästä on, olen vihannut Ultramariinien chapteria aivan harrastuksen alusta saakka.

Unnananaana Ultramariini Ninniniini Latinaamatkivakuoro Fanfaariiniiniini

Tottakai leffa on pullollaan asioita, jotka olisi voinut tehdä paremmin ja nätimmin. Kaikista eniten kuitenkin ärsyttää se, että leffassa on monta asiavirhettä, jotka olisi saanut kierrettyä lisäämällä käsikirjoitukseen lauseen tai kaksi. En yleensä kannata sitä, että elokuvat vääntävät kaiken rautalangasta katsojalle, mutta tämän leffan tapauksessa on paljon kohtia, joissa se tuntuu pikemminkin laiskuudelta tai typeryydeltä. Sanoin jo etten ala purkaa nettivalituksia, mutta esimerkin vuoksi otan pari kohtaa. Ensinnäkin ei olisi vaatinut kauheasti vaivaa selittää, miksi ultramariineja oli mukana menossa niin vähän. Kaikista tehokkaintahan olisi ollut heti kättelyssä vaihtaa porukan alus pienempään, jolloin koko ongelmaa ei edes syntyisi, mutta tässä on kai kyseessä täysi piittaamattomuus tai cool-tekijän käsistä karkaaminen. Toinen yksinkertainen esimerkki vinkiksi bittiavaruuten on, että jos et halua ihmisten kuvittelevan randomia otustasi demoniprinssiksi, niin älä perusta sen ulkomuotoa demoniprinssin miniatyyriin! Tässä kohtaa oikein tiedä pitäisikö päähän lyödä katsojaa vai tekijää. Luonteeni tahtoisi läimiä katsojaa ihan vain silkasta ilosta, mutta valitettavasti se perimmäinen syyllinen on kuitenkin taas leffan tekijätiimi. Se on mokannut joka tapauksessa oli sitten kyseessä fyysisesti väärä demoni tai henkisesti väärä demoniprinssi. 

Yhtä asiaa en kyllä silti pysty millään käsittämään. Nimittäin, että mihin ihmeeseen leffan juonessa on tarvittu herraa nimeltä Dan Abnett? Tai siis mihin häntä kirjoittamisessa käytetty? Vai onko hän repäissyt pojille leffan juonen vahvassa humalassa jostain vanhasta muistilehtiöstä? Siis nyt puhutaan kuitenkin henkilöstä, jonka ansiolista näyttää tältä. Ultramarinesin juonta vastaavan tekstin synnyttämiseen, kun ei mitään ihmeellisiä lahjoja vaadittaisi, niin...niin... mitä helvettiä tapahtui?

Hyvä huomio irtosi myös Kardinaalilta, joka on jo pari viikkoa sydäntä raapaisevan filosofisesti esittänyt tyhjille seinille kysymystä "Kenelle tämä elokuva on oikein suunnattu?" Se on tosiaankin hyvä kysymys, sillä jos kyseessä olisi joku perinteisen ihailuhakuinen faneilta faneille-teos, niin jossain päässä on kyllä katkennut verisuoni. Ja verisuonen katkeamisesta puheenollen ei tällä leffalla oikein voi käännyttää uusia mukuloitakaan harrastuksen pariin, sillä lentelevät suolenpätkät toisivat isit ja äitylit käräjille hyvin nopeasti punnankuvat silmissään. Anteeksi, siis lastensa parastahan he tietysti ajattelisivat tai siis suorastaan koko maailman lasten parasta...

Kyl toikin mariinilta näyttää

Mutta mitäs mieltä tästä nyt sitten lopulta itse olisi? Haluaisin pitää tästä ihan totta, mutta en jotenkin vaan täydestä sydämestäni voi. Odotin vielä paljon pahempaa kaikkien kommenttien perusteella, mutta kyllä parantamisen varaakin jää vielä niin paljon. Animaation taso on mielestäni enemmänkin kuin ok varsinkin ensimmäiseksi warhammeroinniksi. Olisihan se hienoa vielä joskus nähdä Imperial Guard hyökkäämässä vastustajan kimppuun Avatarin tyyliin, mutta kyllä tämä saa kelvata alkajaisiksi. Mielialaa vain nakertavat todella pahasti ne muutamat käsittämättömät seikat, joista olen jo nurissutkin. Hopeareunus tästä sentään irtoaa eli se, että avaruusaluksen suunta on ainakin oikea. Vielä kun saataisin joku vakavasti otettava ihminen sen aluksen puikkoihin, ettei se jää vain kellumaan hitaasti kohti avaruuden tyhjyyttä. Onneksi tämä ensimmäinen elokuva oli suhteellisen lyhyt teos. Siinä asiassa voi sentään liputtaa, että on ollut suuruudenhulluus oikeissa mittakaavoissa.

Voi elämisen kevät muuten, kun se lipun kanniskelu ympäriinsä ärsytti leffassa. Täytyykö piskuisen yksikön mainostaa liikkumistaan ihan kuin koko armeija olisi liikkeellä. Ja kuka antoi ryhmän liekinheittimen sille yhdelle tyypille? Mariini liekitti hienosti kyllä pimeitä kulmia kulkiessaan, ettei kukaan vain pääse hyökkäämään kimppuun, mutta kun vitsi on siinä, että hän liekitti vain itselleen pimeät kulmat eikä suinkaan koko ryhmää uhkaavia paikkoja. Vähät jos muut kuolee, mutta minua ette varjoista yllätä hahaa! Mulkvisti. Noh ei nyt mennä ranttaamisen puolelle enempää...

Battle Brother M. Ulkvisti

Itseasiassa nyt kun oikein ajattelen, niin voisin vaikka ihan suositella leffaa. Nimittäin suosittelisin katsomaan pätkän samalla tapaa, kuin minäkin eli WH40K-peliporukan kanssa. Näin saavutetaan parhaat mahdollisuudet saada leffasta jotain iloa irti. Tavalla tai toisella. Joko piditte sen jonkinlaisesta käänteisestä nostalgisuudesta, kun pikku-ukot heräävät henkiin tai sitten vain nauratte katketaksenne itse leffaa tai sitä lattialla tuskissaan pyörivää kaappimariinia. 

Mitä syvällisemmin tätä aihetta yrittää ajatella, niin sitä enemmän tässä hämmentyy. Mikä taas lienee jälleen vain merkki siitä, että tällä kertaa ei liiallista syvällisyyttä edes pitäisi etsiä. Aionko katsoa leffaa uudestaan? Aika varmasti ja varmaan täytyy tehdä se parikin kertaa, että saa edes omat mielipiteensä selviksi. Jotenkin tuntuu, että tässä koko tekstissänikään ei ole mitään järkeä. Otetaan lopuksi edes jotain järkevää. Palaan jatkuvasti mielessäni siihen kysymykseen, että ketä tätä leffaa tehdessä on oikein ajateltu. Jotta tähän erikoislaatuiseen teokseen saataisiin realistisia näkökantoja, niin pitäisi istuttaa sitä katsomaan ihmisiä, jotka eivät ole warhammeriin koskaan törmänneetkään tai ovat vain yksinkertaisesti täysin ulkona fluffillisesti. Onneksi From the Warp-blogi on jälleen tilanteen tasalla ja tarjoaa apuaan. Lähetänkin teidät nyt siis eteenpäin lukemaan artikkelia nimeltään Ultramarines movie: Wife´s perspective.