perjantai 4. marraskuuta 2011

Leffaisku: The Three Musketeers

Näyttelijäkaartia kerrakseen
Kolme muskettisoturia?
Taas?
Monesko leffa tää jo on?
Lakkasin laskemasta viidennen kohdalla?
Tuol hyllyssä on kuudes?
IMDB:n mukaan niitä on tehty.. 5, 6, 7, 8, ...äh antaa olla!

En todellakaan ajatellut alkaa katsoa uusinta muskettisoturia ja en varsinkaan leffateatterissa. Metsäänhän ne suunnitelmat taas menivät, kun parin trailerin jälkeen kävi selväksi, että leffa on niin täynnä täysin naurettavia matrix-efektejä, että pakkohan tuolle on antaa tilaisuus ja selvittää, että mitä hittoa sitä on taas menty tekemään. Vuorossa siis The Three Musketeers (2011)

<Kuvittele tähän juonikuvaus aikaisempien versioiden perusteella ja unohda se>

Teinikuninkaalliset näyttävät vaatekaapin paikan
Alun Lé Misson Imbosiible-keikkailun jälkeen vauhti hetkeksi tasaantui ja alkoi jo vaikuttaa siltä, että leffassa mennään sittenkin samalla vanhalla kaavalla. Haasteita kaksintaisteluihin ja vedetään vähän kaartia nekkuun ja niin edelleen, mutta onneksi kuningasparin antama nuhtelu potkaisee muskettisoturit takaisin älyttömyyksien teille. Musketteihin siis yliannostus ruutia, liekinheittimet tanaan ja noustaan (ilma)laivaan.

Dreadfleet
Elokuvan näyttelijäkaartia ei taaskaan voi ohittaa, sillä se on koottu täyteen jänniä ammattilaisia, rooleja ja niiden suorituksia. Jollain tapaa harmillista, mutta ehkä myös hyväksyttävää johtuen versioiden määrästä, on Kardinaali Richelieun ja hullusilmälappukapteeni Rochefortin hahmojen jääminen muiden jalkoihin, sillä jopa teinikunkulla tuntuu lopulta olevan enemmän vauhtia päältä. Pahisten julmuus ja usein suoranainen hulluus on ollut muiden muskettisoturileffojen parasta antia, mutta nyt esiin nostetaan täysin muita hahmoja. Tämä toki auttaa myös tekemään sadannesta versiosta hieman mielenkiintoisemman. Älkää käsittäkö väärin tottakai Christoph Waltzin ote on silti jälleen rautainen, vaikka natsi-univormu on vaihtunut kardinaalin kaapuun.

Huomioitavaa on myös, että "päähenkilö" d'Artagnan ei ole tällä kertaa millään eeppisellä kostoretkellä jahtaamassa vanhempiensa/ottovanhempiensa/kumminkaimansa murhaajaa. Loukatulle hevoselle sentään haetaan oikeutta muutamien muiden versioiden tapaan ja.. No se hevosen puolesta kostaminen on itseasiassa tällä kertaa ainoa motiivi.

Näyttelijöistä vielä, että suurin yllättäjä on ehkä kuitenkin Orlando Bloom, jonka suoritus hitusen limaisena ja luihupartaisena brittikeikaripahiksena on paljon onnistuneempi, kuin ymmärsi odottaa. Jälkiviisasteluna tosin todettakoon, että olisihan tämä nyt oikeastaan pitänyt olla arvattavissa.

Voi pyhä parta, Batman
Ytimekkäin analyysini leffasta on oikeastaan se, että tämä teos tekee muskettisotureille sherlockholmesit. Viitaten siis Guy Ritchien uuteen vauhtiin herättelemään Sherlock Holmes-leffaan. Tämä versio tuo leffasarjaan uutta nykyaikaista kierrettä, vinoa huumoria ja yhtä kallellaan olevaa asennetta. Kummallisena ristiviittauksena siis uskallan ainakin tuon uudelleenlämmittelyn faneille suositella tätäkin sytykettä kokeiltavaksi. 

Että tällänen viides elementti
En ole muuten 3D-efekteistä ranttaillut hetkeen, mutta nyt on vaikea jättää aihetta koskematta. Puhummehan kuitenkin elokuvasta, jota on uutisotsikoissa hypetetty lauseella "Milla Jovovichin povi - Tätä varten 3D on kehitetty." Ottaen huomioon kuinka surkeita esityksiä 3D:n käytössä eli käyttämättömyydessä on nähty (esim. tämä), niin... niin ...niin tämä on kyllä ehdottomasti yksi parhaista perusteluista tähän mennessä. Mitä tähän nyt oikeastaan muuta lisäämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...