Ensilautailu: Vampire: The Prince of the City

Jälleen jorinaa ensikosketuksista itselleni uuteen lautapeliin. Tällä kertaa vuorossa setti nimeltään Vampire: Prince of the City. Jaa sanoitko vampyyriresurssihelvettilautapeli? Count me in! Valitettavasti emme ehtineet pelaamaan loppuun asti vaan pari viimeistä vuoroa jäi käyttämättä, joten kovin täydellisestä testauksesta ei ole kyse. Uskoisin kuitenkin saaneeni pelistä aika hyvän käsityksen jo tämän perusteella. Kyseessä on siis tottakai siihen kuuluisaan Vampire-roolipeliin nojaileva lautailu, jossa kulmahampaiset eri ryhmittymien edustajat kamppailevat ja politikoivat kaupungin hallinnasta.

Tahdon prinssiksi prinssin paikalle!

Prinssiksi prinssin paikalle kaikkien klaanien edustajat halajavat, mutta pelaajien onneksi entinen prinssi on jo hoideltu pois päiviltä. Nyt on aika selvittää kenellä vanhuksista on eniten vaikutusvaltaa kaupungissa tullakseen uudeksi prinssiksi eli vampyyrien paikalliseksi johtajaksi. Resurssihelvetistä on siis kyse, mutta ei oikeastaan kovin monimuotoisesta sellaisesta, koska periaatteessa kaikki eri resurssit on ympätty laudalle leviteltävien vaikutusvaltanappuloiden alle. Normaalisti kaipaisin kunnon resurssihelvetiltä pökerryttävää määrää erilaisia resursseja, joiden perässä juosta, mutta kaupunkiprinssin suhteen tämä ei kuitenkaan ole huono asia. Pelin kantava voima on nimittäin itse pelaajien välinen politikointi ja kädenvääntö. Usein varjoissa tehdyt sopimukset ja rajakaupat vievät paljon pidemmälle, kuin henkilökohtaisesti selkään toimitettu tikari. Ja tämäkös kieroa mieltäni viihdyttää. Pelissä onkin siis pikemminkin kyse henkisistä resursseista kuin fyysisistä kultaharkoista. 

En tiedä johtuuko se vain roolipelitaustani vai onko itse lautapelissä jotain taikaa, mutta vaikka oma pelini kulki surkeasti, mitä vaikutusvallan haalimiseen tulee, niin nautein kuitenkin todella seurata kaupungin tapahtumia ja pelaajavampyyrien välistä politikointia ja liikkeitä. Voitto ei edes tuntunut tärkeältä, vaan omien juonien eteneminen ja pelaajien välinen synkkä kunnioitus. Ihan kuten pitäisikin. Hämmentävää. Ehkä minulla oli vain herrasmiesroolipelaajapäivä? Niin tai näin, niin tätä peliä tulen ehdottomasti kokeilemaan lisää ja palaan sitten asiaan.

Kuvauksesta jälleen kiitokset Jolezille.