Tuli ensimmäistä kertaa kokeiltua tälläistä epäkuollutta iloittelua nimeltään Zombies!!! Pelihän ei suinkaan ole uusi, mutta syystä tai toisesta ei ole kauheasti tullut vastaan peliporukoissani ja nyt sitten vasta ensimmäistä kertaa pääsin itse kokeilemaan. Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla mikään arvostelu, koska pelikertoja on takana vain yksi, vaan kirjoitan ihan ensikosketuksia ja esimulgaisua tähän peliin.
Ensivaikutelma ennen varsinaista peliä oli suoraan sanottuna aika huono. Paljon zombie-nappuloita toki, kuten asiaan kuuluukin, mutta itse pelimekaniikka vaikutti liian yksinkertaiselta ja kaikinpuolin olemattomalta. Ja mitä?! Et edes muutu zombiksi, kun kuolet vaan spawnaat vain takaisin lähtöruutuun?? Palaa takaisin lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta ja muista kerätä kadottamasi sydämen palaset ja luodit mennessäsi, vai mitenkäs sitä monopolia taas pelattiinkaan. Hei mitä jos pelattaisiin sittenkin monopolia...
Noh tuli kuitenkin mentyä pelaamaan ja vaikka ensivaikutelmani osui kyllä sinäänsä oikeaan, niin tein sitä muodostaessa kuitenkin sen virheen, että jostain kumman syystä olen ajatellut, että zombie-uhka pitäisi ottaa vakavasti. Vakavuutta tästä pelistä nimittäin on turha paljoa hakea ja peli todellakin on revitty suoraan ö-luokan zombie-leffoista, mikä on kyllä ollut ihan selvästi tarkoituskin. Pelin idea on simppeli: Kuulut pieneen ryhmään kloonikansalaisia, jotka on isketty keskelle epäkuolleiden täyttämää kaupunkia. Tarkoituksenne on tietysti selvitä kaupungista ulos hengissä. Yhteistyöstä pelissä ei kuitenkaan ole tietoakaan vaan homman nimi on puukottaa muita selkään, jotta olet itse ainoa pelastunut, kun jätät muut zombie-syöteiksi paetessasi. Voittaja on se, joka pääsee kaupungilta löytyvälle helikopterille tai tappaa ensimmäisenä 25 zombieta. Olin todella vähällä saada kaksinkertaisen voiton tappaen 25. zombien hypätessäni helikopteriin, mutta jostain syystä se viimeinen epäkuollut löysi kuolemanpelkonsa ja pakeni! Kirottua!
Joo voitin pelin, mutta toki tuurilla, sillä korttien suojeluspyhimykset olivat puolellani. Sain heti alkuun ryövättyä kilon ammuksia lisää ja puolessa väliä kaupunkia löytyi arsenaaliin vielä palokirves, joten puolet peliajasta käytin kanssapelaajien ärsyttämiseen vanhoja WH40K-pc-pelejä imitoiden ja uristen käheästi "Terminators ready..."-tyyppisiä lauseita marssiessani eteenpäin pitkin katua helikopteria kohti ja epäkuolleista pelkkiä kuolleita tehden. Voitto ei mitenkään erityisen makealta maistunut, joten se ei pahemmin mielipiteeseen pelistä vaikuta. Peli sopii parhaiten kevyeen illanviettoon ja synkän humoristiseen menoon zombie-leffojen faneille ja tähän pelillä on varmasti pyrittykin. HC-pelaajat eivät tästä valtavasti pelikertoja kisko irti, mutta tuo se pientä vaihtelua välillä sentään. Ja tottakai aivan ehdoton valinta piristeeksi pieneen kauhuleffailtaan.
Valokuvista kiitos Jolezille.
Ja pahoitteluni lukijoille, sillä en ehtinyt viime viikolla julkaisemaan lupailemaani eldar-artikkelia, mutta se on kyllä tulossa. Toivottavasti ennen lomamatkaani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti