Tänään juhlitaan synttäreitä! Blogini on nimittäin kokonaista kuukauden vanha! Tarjoan kierroksen! Kanpai, kanpai! Hip hip huraa! Hip hip...ja paskat.
Ei en ole tosissani. Ajattelin kuitenkin käyttää tämän päivän postauksen tilaisuutena pieneen pohdiskeluun ja höpinään. 30 päivää ja 30 postausta siis takana ja mitäs tästä touhusta olen oppinut? No ainakin sen, että ei ole ollenkaan mahdotonta aiheuttaa blogitekstiä jokaiselle päivälle. Kävijöitä täällä on noin 40 per päivä, mikä on ihan riittävä määrä tässä vaiheessa pitämään sen verran järjissään, että jaksaa ylläpitää tätä touhua. Valitettavasti olette aikalailla kaikki suomalaisia, joten se tarkoittaa, että kukaan ei uskalla kommentoida yhtään mitään. Tottakai olisi paljon fiksumpaa pitää tätä blogia englanniksi, kun 40k sitä jo muutenkin huutaa ja olisi paljon helpompaa ja nopeampaa hankkia lukijoita, kun voisi spämmiä sivua myös ulkomaille. Mutta en minä nyt niin suuruudenhullu ole. Olen ihan tyytyväinen vallatessani tätä palloa maa kerrallaan.
30 päivää ja 30 postausta. Aikamoista tahtia, mutta ei järin ihmeellistä, koska en kuitenkaan ole harrastanut mitään kilometristen strategiaoppaiden kirjoittamista ja lisäksi se, että raapustelen välillä asiaa warhemmerin vierestäkin. Kuten se V-postaus, joka on yksi seksikkäimmistä blogiteksteistä maailmassa. Joo oli siinä tekstiäkin, jollet huomannut. Paljon olen miettinyt, että onko tarpeen pitää yllä tätä tahtia. Ei ainakaan kilpailevien blogien takia! Välillä tuntuu siltäkin, että kuukauden aikana harrastus on pikemminkin ollut bloggaus kuin sen aiheet. Olen ajatellut jatkaa näin vielä toistaiseksi, mutta annan itselleni myös luvan välipäiviin, jos aikataulu ei salli tai ei kertakaikkiaan ole mitään oikeaa sanottavaa sille päivälle. Alkukiihdytys on siis virallisesti ohi ja jatkamme cruisingissa.
Ongelmani on myös se, että minulla on ihan liikaa muitakin harrastuksia ja elämää, kuin pelkkä hammeri. Ensimmäiset warhammerille täysin omistautuneet harrastajat, jotka alkavat pitämään blogejaan erityisen ahkerasti tulevat siis menemään täysillä ohitseni. Eikä siinä mitään. Toivottavasti vain elän tarpeeksi pitkään nähdäkseni sen muutoksen :p
Valokuvaus on myös riippakivi, joka on iskenyt niskaan vähän yllättävistäkin suunnista. Jo aloittaessa kyllä tiedostin, että asiaan pitää panostaa kunnolla. Ajattelin, että joitain kuvia voi aina tarpeen tullen heittää lonkalta, kun kyseessä on vaikka jotain mistä ei tarvitse maalausjälkeä nähdä täydellisesti. No tälläiset pikanäpsäyksethän ovat helppoja, kun ikkunasta tulee ihan tarpeeksi valoa, joten figu pöydälle vaan ja ottamaan kuva. Muuten hyvä, mutta nyt on syksy ja syksyä seuraa talvi ja se tarkoittaa, että on pimeää. Ulkona on pimeää, kun lähtee aamulla töihin ja jälleen on pimeää, kun tulee päivällä kotiin, joten keikaroi siinä nyt sitten ikkunalaudalla keskellä viikkoa. Olen kuullut, että muotibloggaajat yms parkuvat tätä samaa vuolaasti. Meillä figuilijoilla on edes se etu, että pikku-ukkeleille on paljon helpompaa rakentaa studio pahvilaatikkoon, kuin ihmisille. Mental note to self: Hanki lisää lamppuja ja pykää myös jo se valokuvausboxi!
Yksi tämän blogin pitämisen parhaista puolista on ehkä kuitenkin se, että helpottaa, kun saa möläyttää ideat ääneen jolloin ne saadaan tavallaan käsiteltyä ja tallennettua syrjään. Voi siis siirtyä päänsä sisällä seuraavien visioiden kimppuun ilman, että täytyy pyöritellä niitä kaikkia muitakin siinä samalla. Bloggaus on selvästi hyvä lääke skitsofreniaan. Siinäpä lääkäreille tutkittavaa seuraavaksi.
Niin ja mistäkö tuo kuva on peräisin? En piirtänyt sitä itse vaan se on osa seuraavaa ovelaa juontani. Olen nimittäin häikäilemättömän röyhkeästi alkanut käyttää kontaktejani paikallisessa animeseurassa ja etsiskellyt piirtäjiä aivopestäväksi käyttämään 40k:n maailmaa inspiraatioksi. On siis hyvinkin mahdollista, että tekstieni kuvitus ottaa askeleen entistä epämääräisempään suuntaan. Tämän pikaisen (ja kuulemma liian yksinkertaisen) tilaustyöni toteutti äärimmäisen tehokas ja tuottelias taitelijani Haeym. Kiitos kiitos, sinuun voi aina luottaa.
Ai niin. Tilasin muuten eilen Dark Eldar Codexin, Lelith Hesperaxin ja boxin Kabalite Warrioreja. Tämä on hyvin tarkkaan laskelmoitu hankinta. Tulin nimittäin siihen tulokseen, että näille kaikille on käyttöä joka tapauksessa, vaikken edes liittyisi mukaan avaruusryöstelyihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti