Ensimmäistä näppituntumaa Dark Eldariin

Kaivellaampa hieman omaa osuuttani tuosta aiemmin vilauttamastani kimppatilauksesta. Hankein siis hieman Vallejon maaleja, Dark Eldar codexin, laatikollisen Kabalite Warrioreja ja Lelith Hesperaxin (ja Saints Row 2:n). Vieläkin aikaisemmin uhosin, että tälle Dark Eldar-tilaukselle on käyttöä, vaikken edes alkaisi serkkuja pelikentällä käyttämään. Lienee syytä perustella moinen väite.

Aloitetaan Kabaliteista, joiden kohtalo on kaikista helpoin ja selkein. Varsin monista tulee uusia kroppia crafworldilaisten puolelle. Tärkein projekti näiden suhteen tulee olemaan naispuolinen Striking Scorpion exarch. Todennäköisesti myös sekoitan näitä osia guardiaaneihin, jotta saan vähän rajumman ulthwélle sopivan ryhmän aikaiseksi. Mahdollisesti pahimmassa tapauksessa vielä pari muuta exarchia ja autarcheja. Kohta siis huomataan, että eihän tästä laatikosta jäänyt Dark Eldareille edes maaliteeman testinappia jäljelle. Lelith Hesperaxin kohtalo on valitettavasti varsin väkivaltainen päätyen kilon paloiksi. Ainakin alkuperäinen suunnitelmani oli napata pää farseer-conversioon ja tehdä basesta joku huono lipunryöstöpuujalkavitsi. Kädet ja jalat päätyisivät myös toisiin figuihin. Tai näin ainakin ajattelin tilatessa. Olisi nimittäin toisaalta sääli paloitella näin tyylikästä figua. Oudon ongelman tuo myös hieman se, että figu on vieläkin sirompi, kuin mitä kuvista on voinut päätellä. Ja mitenkö codexin ostamisen perustelen? Lisää eldar fluffia!

Lelith Hesperaxin lisäksi myös warrioreista iski pieni figuahdistus. Nyt ymmärrän vielä entistäkin paremmin sen From the Warp-blogin kirjoituksen. Maalaaminenkin voi kieltämättä olla haastavampaa, kuin ajattelin, mutta figuissa on myös jokin muukin ahdistava tekijä, jota en osaa paikallistaa. Materiaalin outo tuntu? Yksityiskohtien määrä? Tai vain yksinkertaisesti se, että Dark Eldarien olemus on todellakin vangittu muoviin niin täydellisesti, että se kauheus huokuu sprueista? Hei katsokaa tein B-luokan kauhuleffajuonen...

Codexia ehtinyt nyt pari päivää innokkaasti lukemaan ja onhan se tottakai pelillisesti ja fluffillisesti erittäin herkullinen. Kirjan parasta antia (taustatarinan lisäksi) omasta mielestäni on ehkä se, että siitä on mahdollista koota useita täysin erilaisia armeijoita. Enkä tarkoita pelkästään armeijalistojen suhteen, vaan kokonaisia erilaisia teemoja ja ne jopa vielä toimivat. Sitä en kyllä jaksa ymmärtää, miksi niin monet edelleen yrittävät vääntää tällä uudella kirjalla pelkästään sitä samaa raider-lance-spämmiä, kuin vanhallakin kirjalla.

Itselleni tärkeimpiä kohtia kirjassa on kuitenkin Baron Sathonyxin informaatio, sillä olen jo pitkään ajatellut, että jos jossain vaiheessa lähden perustamaan suunnittelemaani avaruuspiraattilaivastoa, niin ryhdyn rakentamaan sitä Paronin ympärille. Herran nimi tosin vaihtuu, mutta paronin arvo säilyy.