perjantai 29. lokakuuta 2010

Leffaisku: Naamapalmu ja ripaus Dark Eldaria


Ahem hyvä on ei naamapalmu vaan Social Network -leffa tuli käytyä katsomassa. En harrasta TheFacebookkia ja leffan näkeminen aiheesta ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Tai näin ainakin luulin, kun kuulin, että moista leffaa joku vääntää. Telkkarimainoksen nähdessäni repesin kuitenkin todella pahasti, kun tyypille alkoi samantien sataa syytteitä ja ilkeä mielenlaatuni totesi, että ehkä leffa pitäisi sittenkin katsoa. Hyvä valinta se olikin, sillä repeilin leffassa vähän väliä. Yleensä kohdissa, joissa muu yleisö oli hiljaa tai mahdollisesti nauroi eri asialle. Kenties olin ainoa it-insinööri salissa? En kai nyt sentään...

Varsinkin leffan alku oli hilpeää nörttihuumoria ja kyllä samalla linjalla jatkettiin pitkin leffaa, mutta hieman vähenevissä määrin. Naureskeluni määrä pysyi aika vakiona läpi leffan, mutta loppua kohden sitä hihitteli lähinnä pelkästään Facebookin surkuhupaisuuden takia. Uh katsokaan tiputin The-etuliitteen aivan kuten elokuvissa! En ennen tiennytkään, että Napsterilla ja Facebookilla on tekemistä toistensa kanssa, mutta toisaalta enpä naamakirjan asioista ole tietänyt juuri mitään muutenkaan. Yksi elämäni kauheimmista muistoista on päivä jolloin laitoin Napsterin päälle ja se ei enää toiminut. Se oli hirveää. Sen jälkeen lataaminen ei ole vain enää tuntunut samalta ja sitä ei ole juuri tullut edes harrastettua. Napsterin ja ikivanhan modeemin muistelua voisi jatkaa pidempäänkin, mutta jospa annetaan nyt kuitenkin olla.

Elokuva on yhtä aikaa erilainen ja silti ei mitenkään mullistava. Syy tähän on selvä: Se kertoo nettipalvelun synnystä. Millaista valtavaa elämystä moisesta nyt edes voi odottaa. Sopii huomattavasti paremmin omasta telkkarista katsottavaksi, kuin leffateatteriin. Vaikka itselläni oli jatkuvasti hauskaa hihitellessä touhulle, niin en silti voi kyllä lähteä suosittelemaan leffaa, koska sen ilon irti repiminen vaatii kieroutunutta nörtteymää. Jos tosin olet aidon kiinnostunut Facebook-elämästä, niin anna palaa ja mene katsomaan. Voidaan tietysti lähteä spekuloimaan, että paljonko leffasta on totta ja paljonko tarua, mutta en minä vaan jaksa vaivautua. Paitsi tämän pika-analyysin verran: Kun lasketaan yhteen nettiin vuotaneiden Mark Zuckerbergin sähköpostien möläytyksien karuutta ja sitä seikkaa, että hän vihaa kirjaa, johon leffa perustuu, niin todennäköisesti elokuvassa on ihan tarpeeksi totuutta.

Mutta missä vaiheessa ja ennen kaikkea miksi Jesse Eisenbergistä on muka tullut joku supertähti? Tyyppi on mukana kolmessa leffassa tänä vuonna, ensi vuodelle on jo pari ja viime vuonna naama näkyi viidessä eri leffassa. No okei teoriani asiaan on kylläkin se, ettei näyttelijän suosio ole muuttunut mihinkään, mutta nörttijuttujen suosio on ja kun ei kunnollista nörttiä saada leffaan, niin siihen voidaan aina laittaa joku käkkäräpää.

Elokuvan perään vielä Dark Eldar-videoita taas. Kuten eilisessä tekstissä uumoilinkin, niin fluffin aika on ohi ja nyt siirryttiin figuureihin. Ei yhtä mielenkiintoista, mutta mukavaa katseltavaa kuitenkin.



Eli tänään tulee ilmeisesti viimeinen video, jossa on asiaa säännöistä.

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...